Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Huono päivä lasten kanssa - kuinka moni saa tukea työssä käyvältä mieheltään?

Seuraa 
Liittynyt17.9.2015

Kysynpä tällaista että kun teillä kotiäidit on huono päivä lasten kanssa (esim uhmaikäinen on todella raivostuttava), kuinka moni teistä saa tukea mieheltään kun soitatte ja puratte höyryjä ulos?



Mieheni juuri kysyi että jaksanko sitten muka olla lasten kanssa kotona hoitovapaalla jos jo nyt on näin vaikeeta...!!! Lapset siis 6kk ja 1v10kk. Vanhempi osaa olla jo aika vaikea välillä... ;) Ja sitten kun soitan miehelleni ja kerron asioista (myönnän, välillä ehkä liikaa puran höyryjä hänelle - olen kyllä senkin selittänyt..) hän ei kommentoi ja tulee tosi vihaiseksi ja ei kommentoi mihinkään mitään.



Onko muilla tällaista? Pitäisikö sitten jättää soittamatta miehelle, mihin te silloin puratte " höyryt" ? Ymmärtääkö teidän miehet tilannetta mikä kotona on? Viettääkö he koskaan perusarkea lasten kanssa. Meillä ei kyllä mieheni edes tiedä millaista meillä normaalisti on.



Itse siis nautin suunnattomasti olla lasten kanssa kotona, välillä vaan tulee niitä huonoja päiviä ja hetkiä. Niistä siis on kyse. Eipä mieheni myöskään osaa iloita jos soitan ja kerron jotain mitä esikonen on esim tehnyt hyvää.



Mitä tälle tilanteelle voisi tehdä? Ja onko muilla tällaista? tuntuu että mieheni ymmärrys tähän kotona oloon on vähentynyt vähentymistään viime aikoina. Ehkäpä hän luulee että pyörittelen peukkuja kaiket päivät. Ja tietysti uhmaikäinen uhittelee eniten ja voimakkaimmin minulle, ei iltaisin miehelleni.



Huh! Tulipas vuodatus. Mutta jos jollain on kommentteja niin vertaistukea kaipaan!

Sivut

Kommentit (16)

Vierailija

En minäkään ole miehelle töihin soitellut enkä varmaan soittele nytkään, kun jään taas äitiyslomalle ja esikoinen tulee kanssani kotiin. Kyllä niitä päivän kurjuuksia ehtii sitten iltasellakin käymään läpi. En minäkään tykkäisi siitä, jos mies soittelisi minulle kotiin ja valittaisi, miten on raskasta töissä jne. tai heti kotiintultuaan alkaisi selittää työhuoliaan ja valitella väsymystään. Meillä siis on pyritty siihen, että kun mies on palannut töistä kotiin, hän on vähän aikaa saanut vain rauhoittua, vaikka löhötä sohvalla tms. Sitten vastaavasti myöhemmin illalla minä olen saanut sitä omaa aikaa. Ja sitten on voitu keskustella siitä, miten päivä on mennyt, ovatko lapset olleet helppoja vai vaikeita ja onko miehellä ollut mukava päivä töissä.



Minun neuvoni on siis se, että yritä asettua miehen asemaan tai pikemminkin mieti, miltä sinusta tuntuisi, jos hän soittelisi sinulle kesken päivän ja vain valittaisi omia " kurjuuksiaan" , kun sinulla kenties olisi jotain tärkeää kesken. Tai miltä sinusta tuntuisi jos mies tosiaan heti kotiin palattuaan alkaisi vain valittaa omaa oloaan. Vaikka kotona onkin rankkaa, niin myös töissä voi olla ihan yhtä rankkaa - jopa rankempaakin.

Vierailija

Sillä miehellä tarpeeksi stressaava työ ja asiakaskäyntejä ja jos kaataisin hänen niskaansa kesken päivän kotiasiat, niin ei mielestäni olisi reilua.



Olisi kyllä hyvä myös, jos miehen kotiin tulon aika rauhoitettaisiin ja vasta vähän myöhemmin juteltaisiin päivän asiat läpi.



Tiedän, että välillä voi harmittaa tosi paljon, mutta eihän mies mahda tilanteelle töistä käsin yhtään mitään ja tuntee sitten vaan riittämättömyyttä ja suuttumustakin, kun häneen puretaan kotipaineita.



Parempaa tukea saa varmasti muilta äideiltä, jotka ovat kotosalla.



Kyllä nimittäin alkaa parisuhde rakoilla, jos lapsi purkaa kaiken äitiin ja äiti suuttuneena isään...



Illallakin asioista voi jutella (asian mentyä jo ohi) isän kanssa ja huomattavasti rauhallisempaan sävyyn.



Meillä siis 3 v. ja vauva syntymässä. Isä viettää kiitettävästi esikoisen kanssa aikaa kotiin tultuaa, ottaa mukaan kalaan ja pihatöihin yms.

Vierailija

Minulla on kaksi tyttöä 1v 8kk ikäerolla. Esikoinen on nyt 2v 4kk ja pienempi pian 8kk. Miehelläni on töissä todella kiire, koska miehitystä on ihan liian vähän työmäärään nähden ja lisäksi hän tekee kotona monesti paperitöitä, jotka ovat jääneet rästiin työpäivän aikana. Minä olen kuitenkin siinä tosi onnekas, että mieheni osallistuu kympillä perhe-elämään. Hän on järjestänyt asiat niin, että jos on pakko tehdä pitkää päivää, hän menee mielummin aamulla aikaisemmin töihin, että pääsee sitten päivällisen jälkeen kanssamme ulos. Ja niitä paperihommia hän tekee vasta illalla kun lapset ovat menneet nukkumaan. Yleensä hän jättää työnsä niin myöhään, että ehdimme viettää vähän laatuaikaa keskenämme, katsoa jonkun sarjan tai jotain ;0).



Ei tähän tilanteeseen kylläkään ihan ilmaiseksi ole päästy vaan minun piti suunnilleen vääntää rautalangasta silloin kun esikoinen oli vauva, että lapsi tarvitsee myös läsnäolevaa isää. Kysyin ihan suoraan, että kumpi on tärkeämpää työ vai se, että isä näkee lapsensa kasvavan ja, että isän ja tytön suhde on läheinen? Nyt kakkosen synnyttyä isä on aina vaan enemmän mukana kun ymmärtää, että en millään ehdi kaikkea tehdä.



Välillä on ihan horrori päiviä lasten kanssa, mutta onneksi niitä on rutkasti vähemmän kuin hyviä päiviä. Kamalien päivien jälkeen yritän aina vältää sitä, että vyöryttäisin kaiken miehen niskaan kun hän tulee töistä. Mielummin juttelen sitten ulkona tai illalla kun tilanne ei ole niin akuutti. En myöskään harrasta miehelle soittelua kesken työpäivän, koska sillä saisin vaan hänellekin huonon olon kun hän ei kuitenkaan voi kesken päivää rynnätä auttamaan. En minäkään tykkäisi siitä, että mieheni soittaisi minulle, että " nyt se s-tanan uusi apupoika mokasi kaikki testit ja nyt v-tuttaa ja asiakkaat soittelevat ja kyselevät tuloksia, p-kele" .

Vierailija

Jonain päivinä ollessani kotona (olen siis jo töissä) kun hermo meni niin soitin kyllä miehelleni töihin. Saatoin tiuskia puhelimessa ja jopa lyödä luurin korvaan ja mies jäi sinne hölmistyneenä miettimään että mitä hän nyt on tehnyt :) Onneksi hän on aivan ihana mies ja ymmärsi kyllä, että välillä on päästettävä höyryjä ulos ja usein laitoin viestin perään tai soitin ja pyysin anteeksi. Tällaisina päivinä hän töistä tullessaan kehotti minua lähtemään johonkin itsekseni, kauppoihin tai ulkoilemaan ja hän oli tytön kanssa kotosalla. Hän on myös ollut lomallaan lapsen kanssa kotona kun olen ollut töissä ja samaten hän välillä soitteli minulle ja " päästeli höyryjä" .

Vierailija

Jos miehenne ei ymmärrä, että lapsien kanssa on rankkaa niin jättäkää ihmeessä lapset isän hoiviin pidemmäksi aikaa. Jo on kumma, jos se ei auta. Meillä mieheni on aina osallistunut paljon lapsen hoitoon. En mä suostuisi yksin lasta hoitamaan. Miehenikin tekee normaalisri 12h päiviä, mutta silti osallistuu joka päivä arjen pyöritykseen.

On kyllä tosi kurjaa, jos mies ei ymmärrä, että välillä menee hermot eikä aina jaksa :(

Vierailija

Eli olen jättänyt hänet lasten kanssa keskenään ja lähtenyt vaikka kiertelemään kauppoja. Mies on kyllä kokenut saman kuin minäkin että työtä, puuhaa ja hermojakoettelevaa on kahdessa vilkkaassa lapsessa, esikoinen 3v8kk, vauva 10kk, eikä onneksi odota, että selviytyisin yksin lasten kanssa kotitöistä kun kumpaakaan ei voi jättää yksin tai yhdessä keskenään edes aamupalan hetkeksi (isosisko saattaa nostiskella ja kanniskella pikkuveljeä, poika konttaa ja nousee seisomaan ja kolhii itseään jne jne). Vauva ei ole koskaan nukkunut päiväunia, ja esikoinen on jokapaikkaan ehtivä ja eloisa lapsi...

Anopilta olemme saaneet kuulla avunpyyntöä esittäessä kuinka meidän lapset ovat NIIN helppoja, hän voisi ne hoitaa ja kodinkin samalla.



Ei kenenkään kotiäidin arki ole taatusti " rauhallista luxuselämää" , monesti muilla ihmisillä on sellainen käsitys. Vaikka miehelläsi olisi kuinka tahansa stressaava päiväduuni, ei ole kohtuullista, että kotona oleva äiti on 24h vrk 7 päivää viikossa työssä ilman yötyö-, pyhätyö-, varallaolokorvausta sekä likaisentyönlisää, olematta monesti ilman aikuiskontakteja (muita kuin mies).



Olen sitä mieltä, että seuraavaan Sarasvuon Diiliin pitäisi valita kotiäitejä. Kotiäideillä on vankka organisointikyky kaaoksen keskellä mihin tahansa vuorokaudenaikaan, eivät pelkää liata käsiään, nukuvat puolella korvalla (miehen kuorsatessa vieressä) ollakseen valmiina tarvittaessa nousemaan jos jollain on hätä. Kotiäidit organisoivat lasten kerhot, koulupäivät, harrastukset, lounaat, samalla imettäen vauvaa, pyyhkien taaperon pyllyä, kenties vielä silittävät miehen paidat.



Tsemppiä ja jaksamista sinulle, toivottavasti miehesi kuuntelee sinua!

Vierailija

Olin kotona 2-vuotta tuon ainokaisemme kanssa ja valitettavasti en kokenut silloin saavani riittävästi tukea mieheltäni. Muuten niin huomaanvainen ja ymmärtäväinen mieheni ei voinut ymmärtää, miten raskaita päivät saattoivat olla. Kun hän saapui iltasella kotiin töistä, olisi hän halunut olla hetken omissa oloissaan ja hermoistui, jos aloin kertoa päivän kuulumisistani (varsinkin jos valitin oloani). Hän ei ymmärtänyt, että hän oli usein minulle se päivän ainoa aikuiskontakti ja tottakai halusin vuodattaa hänelle kaiken päivän päätteeksi. Mies ei myöskään voinut ymmärtää, miksi kotona usein oli niin hirveä kaaos. Oletti kai, että olisin pitkin päivää siivoillut.



Minä en juuri koskaan soitellut miehelle päivän aikana (paitsi jos tosiaan oli asiaa), mutta olisi ollut kivaa, jos hän olisi aina silloin tällöin soitellut ja kysellyt päivän kuulumisia. Jos olisin hänelle alkanut päivän mittaan soittelemaan ja vuodattelemaan kotiasoita, olisin varmasti saanut hänet hermostumaan.



JOkaisen miehen pitäisi viettää muutama kuukausi koti-isänä. Eiköhän sitten alkaisi ymmärrystä löytymään.

Vierailija

Meillä on 1,5 v poika, joka saa välillä pinnan kireälle. Nyt syksyllä aloitin koulun, mutta siihen saakka olin kotona.



meillä avopuoliso tekee todella pitkää päivää, normaalisti noin 12 t päivä. Alussa saatoin soitella miehelle, joka suuttui kun purin huoliani hänelle. Jossain vaiheessa lopetin soittelut, niin huonoista kuin hyvistäkin uutisista. Parin viikon jälkeen tästä, mies sitten itse kyseli aina pojan kuulumisia töistä tullessaan, ja välillä jopa minunkin kuulumisiani.



En tiedä, onko sulla lähellä jotain joka voi auttaa... Mutta itse menin aina huonoina päivinä vanhempieni luokse. Poika sai temmeltää isovanhempien kanssa ja minä istua rauhassa.

Vierailija

piiloviesti, varmaan moni huomasi sen:



Kysynpä tällaista että kun teillä kotiäidit on huono päivä lasten kanssa (esim uhmaikäinen on todella raivostuttava), kuinka moni teistä saa tukea mieheltään kun soitatte ja puratte höyryjä ulos?



-sana höyryjä on sijoitettu tekstiin siten, että viestin sisällöksi tulee ravostuttavia köyryjä, millä viitataan joissain tienvarsimainoksissa esiintyneeseen kuvaan äidistä ja lapsesta hiekkarannalla. Selällään makaava äiti nostaa leikki-ikäistä lastaan ja lapsen selkä on hieman kaarella. Ainakin täällä kaikutettiin (toki aivan opetustarkoituksessa) sana köyryjä juuri kun luin tekstin.

Täten menetellen saadaan luetun tekstin tarkoitus muuttumaan toiseksi, joskaan ei aina halutun kaltaiseksi.

Häiritsemällä kirjoitusta kaiuttamalla voidaan merkittävästi muuttaa kirjoitettavana olevan tekstin sisältöä. Tästä on ollut merkittävää haittaa sivuille kirjoittaville ja sivustojen ylläpitäjille.

Vierailija

No, nythän tuollta xyz:lta oli taas jäänyt lääkitys ottamatta. Asiaan; miehet suhtautuvat asioihin ratkaisukeskeisesti, eli jos kerrot ongelmasta, mies yrittää yleensä heti alkaa ratkaisemaan sitä. Kun siis soitat töihin ja kerrot ongelmista, mies stressaantuu siitä ettei pysty tekemään asialle mitään. Mielestäni ei kannata soittaa kesken työpäivän, miehelle tulee vain huono ja ärsyyntynyt mieli. Illalla sitten, kun lapset on nukkumassa jne. voi käydä päivän tapahtumia läpi, mierskin olisi varmaan vähän vastaanottavaisemmalla tuulella siinä vaiheessa. Mielestäni kannattaisi hankkiutua muutaman kerran viikossa jonnekin paikkoihin, esim. perhekahvilat tms. missä pääsisi keskustelemaan muiden samassa tilanteessa olevien äitien kanssa, saisit purettua omaa stressiäsi ja lapsetkin saisi samalla uusia leikkikavereita. Tai sitten vaan puistoon tms. yleensä asiat sujuvat vähän paremmin kun ollaan jossain liikenteessä, kotona ne tilanteet kärjistyvät usein ja menee nahisteluksi uhmaikäisen kanssa.



Vierailija

Kun tulee kotiin niin puhutaan molempien päivästä. Mies kyllä tietää tasantarkkaan millaisia vipeltäjiä/uhmaajia nämä mein naperot(2v5kk ja 1v3kk) on. On yleensä vloput kotona ja on kyllä silloin nähnyt mitä temppuja meillä tehdään :)



Ainoa tilanne, missä soittaisin miehelle kesken työpäivän olisi jos jollekin meistä sattuisi joku tapaturma, tms. vakavempaa, mistään kiukuttelusta en ala sitä häiräämään.



Onko sulla ketään sukulaista/ystävää joka olis päivät kotona, kenelle voisit soittaa?

Me yleensä lähdetään pihalle, jos meno alkaa kotona oleen ihan mahotonta, kummasti tuo raitis ilma ja puistos temmeltäminen vie uhmat muualle :)



Vierailija

Ja tämä johtunee juuri siitä, että mies tasan tarkkaan tietää millasta täällä kotona voi olla, kun on itsekin hoitanut paljon esikoista kotona, ja nyt kun meillä on vauvakin, niin ovat jo parina iltana viettäneet mun jumpan ajan aikaa kolmistaan.



Mun miehellä ei ole mikään kovin stressaava työ, ja toisaalta mä yleensä käännän jutut huumorin puolelle (no onhan se MYÖS huvittavaa kun esikoinen ei suostu menemään päiväunille vaan juoksee kirkuen karkuun ja lopulta riisuu itsensä alasti...) ennen kuin soitan miehelle, joten sitten voidaan yhdessä jo naureskella ja luoda hyvää fiilistä tähän välillä niin rasittavaan arkeen.



Ehkä se mies ei tosiaan monessa tapauksessa ole se paras kohde arkihuolien purkamiseen ainakaan työpäivän aikana. Tai sitten sen miehen kanssa täytyy todella keskustella joskus muulloin ja sanoa, että tarvitsee välillä tukea päivän aikana. JA jos mies ei tajua millasta on kotona lasten kanssa, niin antaa sille mahdollisuus kokea myös sitä ihanaa arkea...

Vierailija

Tuli vaan mieleen että jos mies ei tiedä millaista on lasten kanssa olla kotona ja elää sitä arkea kaikkine kotitöineen ja lasten kiukuttelujen kanssa niin hänelle pitää järjestää tilaisuus kokea se!!! Eli pitää vaan " jättää" mies kotiin lasten kanssa vaikka kokopäiväksi ja mennä itse johonkin. Ja olisi vielä hyvä jos miehen täytyisi tehdä siellä kotona myös jotain kotihommiakin eikä vaan pelkästään leikkiä lasten kanssa. Luulen että tälläisen päivän jälkeen mieskin ymmärtää paremmin jos äidillä on välillä huono päivä lasten kanssa. Meillä mieheni onneksi tietää millaista on olla kotona lapsen kanssa (eli siis se ei ole aina ruusuilla tanssimista, vaikka ei tarvii töissä ollakkaan).

Vierailija

Sen sijaan illalla kyllä saa kuulla mitä kivaa/kamalaa on tapahtunut ja millaisissa tunnelmissa päivä on mennyt. Kun tilanne on akuutti, puran höyryjä joko perinteisesti laskemalla kymmeneen (tuhanteen;) ja LAULAMALLA. Laulaminen on pelastanut monta pahaa päivää. Siinä leppyy ja rauhoittuu ja saa koottua itsensä ja samalla yleensä myös uhmis tasaantuu.



Mieheni on ollut neljä kuukautta hoitovapaalla lapsen ollessa reilun vuoden ikäinen ja jää puoleksi vuodeksi lapsen ollessa 2,5-vuotias. Vaikka hän mielestään tiesi millaista kotona olo on, ensimmäisen hoitovapaajakson alettua hän tunnusti, että nyt hän vasta todella ymmärtää. Kannatan siis ajatusta järjestää miehelle tilaisuus viettää muutama päivä koti-isänä.

Vierailija

Ja varsinkin isompi koettelee nykyään oikein olan takaa:( Minä en kyllä päivän aika hirveästi soita miehelleni töihin. Joskus jos on ollut ihan hirveää, niin sitten ehkä soitan tai enemmin laitan sähöpostia, johon mies kyllä aina vastaa jos on koneen äärellä. Ei meillä mies suutu jos minä hänelle päivän aikana soitan ja puran höyryjä, mutta kyllä sen huomaa, että töissä on työasiat mielessä eikä niin jaksa keskittyä meidän juttuihin.

Minä sitten illalla puran hänelle enemmän kiukkuani ja väsymystäni. Ja hän kyllä kuuntelee minua ja muutenkin kyselee miten päivä on mennyt. Joskus myös soitan niissä iloisissa asioissa, että pienempi on noussut tukea vasten ym.

MInulla on onneksi kavereita joilla samanikäisiä lapsia ja heidän kanssa tulee soiteltua ja nähtyä aika useastikkin ja puistossa tutuille tulee päästeltyä höyryjä ulos.

Jotenkin musta tuntuu, että ei mies jaksais sitä jos jatkuvasti soittelisin töihin ja valittaisin kuinka joku menee huonosti ym. Kun onhan sen miehenkin hoidettava omia töitään.

Meillä mies kyllä tietää minkälainen meillä pävät on ja elää kylläs itä perusarkea meidän kanssa. On siis paljon poikien kanssa iltaisin ja viikonloppuisin. Meillä poika näyttää myös isälleen parhaimmat uhma temppunsa:)

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat