Paha mieli esikoisen puolesta, kun vauva tuli taloon...

Seuraa 
Liittynyt17.9.2015

meillä on siis 3 viikon ikäinen vauva ja esikoinen on 1v11kk.

Esikoinen on ollut tosi kiltti tyttö ja nyt vauvan tulon myötä on tullut aivan käsittämättömiä juttuja, jotka tietenkin astuvat esiin juuri silloin kun äitin pitäisi imettää tms. Maitoa on tullut ihan toistaiseksi ok, mutta koska stressaan sen tuloa jatkossakin, olen varma että se loppuu hetkenä minä hyvänsä..



noh, ongelmana, tai pikemmikin pahan mielen aiheuttaa tämän vanhemman kohtalo, koska:



Huudan ja kiroilen hänelle



-kun tutkii esim. vauvan vaatteita ja levittelee niitä.

-vahingossa sotkee pöydässä

-kitisee

-kiukuttelee pukemisen kanssa



lista on loputon...



raukka säpsähtää jo pelkästään kun nostan vähän ääntä :((



lisäksi olen alkanut tukistaa häntä, laittanut omaan huoneeseen ja oven kiinni ym ym.



parka hokeekin jatkuvasti että:- " X" (oma nimi) on höpö, anteeksi..



Tää on ihan kauheaa, helpottuuko tämä tästä, olen aivan yli-ampuva ja räjähdysaltis. Onko muilla samanlaista vai pitäiskö olla oikeasti huolestunut ja puhua neuvolassa asiasta?



Päiväkodistakin sanottiin suoraan, kun äitiysloma alkoi, että päivähoitoa on lähes mahdoton saada ja kyllä sinä kahden pienen kanssa pärjäät kotona ym, mutta entäs lapsi, pärjääkö hän kotona " agressiivisen" äitinsä kanssa ja onko se hänelle hyväksi, voiko se mitenkään olla parempi olla kotona tässä tilanteessa?



Kaiken lisäksi en saa vauvalle mitään rytmiä, ei suostu nukkumaan ulkona, enkä uskalla lähteä puistoonkaan esikoisen ja vauvan kanssa, kun alkaa kitisemään heti kun vaunut pysähtyvät, että saisin leikkiä vanhemman kanssa...emme siis kukaan pääse uloskaan.



jos oisin tämän tiennyt, niin saattaapa olla että olisin jättänyt tekemättä :(((



Kiitos valmiiksi, jos kertoisitte omia tarinoitanne..ja mielellään selviytymis-sellaisia;)

Sivut

Kommentit (28)

Vierailija

Kyllä se rytmi vielä löytyy ja elämä alkaa helpottua, eikä siihen mene edes kauan. Muutama viikko ikää lisää vauvalle ja syöttövälit pitenee ja unijaksot samoin. Tsemppiä!

Vierailija

ja me kaikki ollaan siitä selvitty ajan kanssa. Esikoinen oli 2,5 vuotias kun vauva syntyi ja kaikki oli alkuun tosi vaikeaa... vasta kun vauva oppi ryömimään ja tutkimaan maailmaa, alkoi helpottaa. Minä myös olin esikoiselle tosi ilkeä.. Ärsytti kun olin imettämässä niin isompi alkoi huutaa niin ettei vauva saanut unta tms. siinä sitten karjuttiin koko porukka...

Toisen vauvan tuloa taloonhan verrataan siihen, että aviopuoliso toisi mukanaan yht`äkkiä toisen aviopuolison jolle täytyisi olla kiltti ja tehdä tilaa...noinkohan meiltä aikuisiltakaan kävisi ihan helposti..

Mustasukkaisuus on siis normaalia lapsellekin ja uskon että teilläkin tilanne helpottuu kun esikoisesi tottuu vauvaan eikä vauva tarvitse sinua enää niin paljoa. Yritä puhua vaikka neuvolassa tunteistasi jos hoitaja siellä tuntuu mukavalta juttukaverilta.Siellä ainakin ymmärretään sekä sinua että lasta..

Kyllä tässä on itsekin monesti tullut mietittyä että mihin soppaan sitä on itsensä laittanut kun on ollut kaksi pientä lasta jaloissa pyörimässä..yhden kanssa oli niin paljon helpompaa.

Mutta lapset onneksi kasvaa ja alkavat viihtyä itsetseenkin jolloin meillä vanhemmilla jo helpottaa =)

Eli sitä odotellessa sitten vaan on mentävä eteenpäin.

Anna ajan kulua ja muista että isokin lapsesi on vielä kovin pieni, joka myös tarvitsee äitiä ja huomiota.

Paljon jaksamista ja voimia kahden pienen lapsen kanssa =)

Vierailija

on tullu taas " normaali" . Eli en huuda ja vaahtoo koko ajan esikoiselle. Yheltä kaverilta kysyin, et miks oon tällänen ja se sano, et sil oli aivan sama juttu, ku niitten kakkonen synty. Et toivottavasti ja varmaankin sullakin menee aikaa myöden ohi toi vaihe. Ite mainitsin neuvolas asiast ja se th katto mua, ku jotain vähä-älystä. (Mikä kyl sillon olinkin :))

Vierailija

ihmisen elämänkaarta kun ajattelee, niin hänkin on ihan vastasyntynyt oikeasta eli älä vaadi häneltä liikoja. Ja hän on juuri kokenut todella suuren elämänmuutoksen, hän tarvitsee oikeasti kaiken tukesi muutoksessa. Älä vaadi myöskään itseltäsi liikoja, koti saa nyt olla sotkuinen jne. Tuossa vaiheessa oikeasti kovin vähän on sitä todella tärkeää.



Itseäni säälitti esikoinen ihan hirveästi tuossa vaiheessa, hän oli selkeästi niin stressaantunut ja vaisu nuo alkuviikot, ei ollenkaan oma itsensä. Ja noin pienelle on niin vaikea selvittää, että hän on edelleen ihan yhtä rakas kuin ennen pikkuveljeäkin.

Vierailija

Koeta laskea kymmeneen, ennenkuin sanot pahasti, tukistat tms.



Minun lapsillani on ikäeroa hiukan enemmän, 2,5 v. Kun kuopus syntyi, esikoisella oli tosi paha uhmakausi meneillään ja monesti tuntui ihan voimattomalta. Esikoinen teki kaiken kielletyn ja vielä hiukan lisääkin, jotta saisi jakamatonta huomiota. Jouduin ihan tosissani miettimään päivämme kulun niin, että kaikilla olisi mahdollisimman helppoa ja mukavaa.



Sinun vanhempi lapsesikin luultavasti nukkuu päiväunet, käytä se aika omaan rentoutumiseesi, jotta jaksat iltapäivän. Kutsu kylään kavereita, tee asioista, joista nautit.



Ja jos oikein pahalta tuntuu, puhu neuvolassa.



Luultavasti puolen vuoden päästä elämänne näyttää jo erilaiselta. :)

Vierailija

Mitähän tuohon nyt sanoisi. Meillä on vauva 3kk ja esikoinen 1v7kk ja kieltämättä nykyään tulee herkemmin korotettua ääntä, ei tosin noin herkästi mitä itse kuvailit. Paras neuvo mitä voin antaa on että RELAA NAINEN!!! Älä ny ressaa siitä jos lapsi sotkee tms. ja päätä etukäteen miten reagoit kun jotain ärsyttävää tapahtuu.



Tukistaminen kannattaa lopettaa heti, siitä on liian helppo jatkaa kovempiin otteisiin.



Yritä päästä ulos lasten kanssa, kyllä kai se esikoinen tykkää yksinkin leikkiä hiekkalaatikolla kun itse heijailet vaunuja? Tai menkää puistoon silloin kun siellä on muita äitejä ja lapsia. Yritä järjestää yhteistä aikaa esikoisen kanssa, pyydä vaikka isää hoitamaan vauvaa.



Ja ei se maito tuosta vain lopu. Usko itseesi niin imettäminen onnistuu ihan varmasti.



Tsemppiä kovasti!!! Toivottavasti kirjoitukseni ei pahoita sinun mieltä, se ei ole ainakaan tarkoitus.

Vierailija

Esikoinen odottaa että hänet huomataan ja hyväksytään ja hänestä tykätään, mutta vauva ei osaa vielä huomioida kuka huomataan ensimmäiseksi.

Kuulostaa pieneltä asialta, mutta on tärkeää.

Arki on täynnä yhtä pieniä asioita.

Vierailija

ainakin minä huomaan juuri noita oireita kun olen kuolemanväsynyt. sinä tarvitset unta ja lastenhoitoapua, et psykiatria. Mies ja mummot ja kummit nyt apuun, hoitavat vauvaa välillä kun sinä ensin nukut ja sitten leikit esikoisen kanssa. Joku siivoamaan teille edes kerran, meillä mies tilasi kerran vauva-aikana meille siivoojan 4 tunniksi kun kaikki kaatui päälle.



Se ei ole sinun vikasi, mutta vaadi apua jos et itsesi niin raukka pikkuisen esikoisesi takia, joka ei ymmärrä että mikä hänessä yhtäkkiä on vikana kun ennen äiti rakasti mutta ei enää.

Vierailija

Voisiko räjähdysherkkä tilanteenne johtua siitä, että päivissä ei ole mitään rytmiä ja sen seurauksena kaikki ovat ärtyisiä? Itse huomasin oman pinnan olevan tosi kireä ennen rytmin löytymistä toisen lapsen syntymän jälkeen ja esikoinenkin vain kiukutteli.

Jos vauva ei suostu nukkumaan paikallaan olevissa vaunuissa niin voisitte vaikka käydä kävelyllä esikoisen kanssa, jos hän vain jaksaa kävellä. Tai sitten menette puistoon ja jos vauva itkee, niin hyssyttelet vaunuja. Esikoisesi osaa varmaan leikkiä yksinkin.

Vierailija

Itselläni lapsillä ikäeroa 1v4kk ja alussa päivät olivat melkoista kaosta, kun päivärytmit vielä hakivat paikkaansa. Tuo ulos lähteminen kummankin lapsen kanssa kannattaa tehdä aamupäivällä, vaikka se pukeminen ja ulkoilu ei aina olisikaan yhtä juhlaa. Esikoinen saa touhuta ulkona hänelle tuttuja juttuja hiekkalaatikolla/puistossa ja samalla touhukas taapero saa tuhlata energiaansa. Itse otin siinä alussa käyttöön kantoliinan vauvalle ja tämä autoikin itkuihin, mikäli vauva heräsi kesken ulkoilun. Huonoilla ilmoilla suuntasimme matkamme esim. markettien, pikaruokaloiden yms leikkipaikoille, joissa esikoinen sai leikkiä ja äiti sai syöttää tarvittaessa vauvaa & juoda teetä samalla. Iltapäivisin mieheni lähti sitten töiden jälkeen vielä esikoisen kanssa kirjastoon, uimaan, puistoon tms touhuilemaan ja minä sain keskittyä pelkästään vauvaan. Josakin vaiheessa se rytmi tulee vauvankin elämään ja sitten tuo ulkoilemaan lähtökin on helpompaa. Itse huomasin, että tuo kiire ja väsymys vähenivät siinä kuopuksen 3kk iässä. Ajan kuluessa myös esikoinen on hyväksynyt vauvan osaksi meidän perhettä ja nyt heistä on jopa seraa toisilleen. Jos itselläsi on voimavarat lopussa niin yritä saada miehestäsi enemmän apua tähän elämänvaiheeseen esim. isyysloman pitäminen. Omat vanhemmat/sisarukset/tuttavat ja heidän apuansa voisi myös kysyä. Mikäli muiden apu ei ole mahdollinen niin kysy tosissasi sitä päivähoitopaikkaa esikoisellesi esim. osa-aikainen paikka. Hoitopaikan myöntäminen on aina yksilöllinen asia ja siinä esim. äidin väsyminen voi olla ihan hyvä peruste hoitopaikan saamiselle.

Vierailija

paitsi että esikoinen on uhmis... ja äiti on tosiaan aika ajoin melko räjähdysherkkä. Meillä myös esikoinen kiukkuaa eniten juuri silloin kun imetän vauvaa. En ole onneksi tukistanut tai tehnyt muutakaan sellaista, mutta huutanut olen kyllä kurkku suorana ihan liikaa. Ja kiroillut myös, mikä on ihan ala-arvoista käytöstä äiti-ihmiseltä... ei voi mitään kun pinna palaa niin se palaa. Olen yrittänyt hillitä raivoamistani sillä, etten ala komentamaan ihan pienistä asioista ja toisaalta olen sanonut esikoiselle, että silloin kun sua alkaa suututtaa sun pitää tulla äidin syliin rauhoittumaan. Se on joskus tepsinyt. Ja toisaalta olen yrittänyt myös myötäillä esikoista mahdollisimman paljon ettei riitaa tulisi, koska suurin osa yhteenotoistamme on ihan typeriä. Ei mulla valitettavasti mitään selviytymistarinaa ole kerrottavana, mutta halusin vain sanoa, että muilla on ihan samanlaista ja hormoonit ne varmaan omat agressiot aiheuttaa (koska ainakaan mä en ole mikään agressiivinen tyyppi muuten). Kyllä se siitä varmaan. Vuoden parin päästä naperosi leikkivät jo keskenään etkä näitä aikoja paljon muistakaan enää. Tsemppiä!

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat