Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Paha mieli esikoisen puolesta, kun vauva tuli taloon...

Seuraa 
Liittynyt17.9.2015

meillä on siis 3 viikon ikäinen vauva ja esikoinen on 1v11kk.

Esikoinen on ollut tosi kiltti tyttö ja nyt vauvan tulon myötä on tullut aivan käsittämättömiä juttuja, jotka tietenkin astuvat esiin juuri silloin kun äitin pitäisi imettää tms. Maitoa on tullut ihan toistaiseksi ok, mutta koska stressaan sen tuloa jatkossakin, olen varma että se loppuu hetkenä minä hyvänsä..



noh, ongelmana, tai pikemmikin pahan mielen aiheuttaa tämän vanhemman kohtalo, koska:



Huudan ja kiroilen hänelle



-kun tutkii esim. vauvan vaatteita ja levittelee niitä.

-vahingossa sotkee pöydässä

-kitisee

-kiukuttelee pukemisen kanssa



lista on loputon...



raukka säpsähtää jo pelkästään kun nostan vähän ääntä :((



lisäksi olen alkanut tukistaa häntä, laittanut omaan huoneeseen ja oven kiinni ym ym.



parka hokeekin jatkuvasti että:- " X" (oma nimi) on höpö, anteeksi..



Tää on ihan kauheaa, helpottuuko tämä tästä, olen aivan yli-ampuva ja räjähdysaltis. Onko muilla samanlaista vai pitäiskö olla oikeasti huolestunut ja puhua neuvolassa asiasta?



Päiväkodistakin sanottiin suoraan, kun äitiysloma alkoi, että päivähoitoa on lähes mahdoton saada ja kyllä sinä kahden pienen kanssa pärjäät kotona ym, mutta entäs lapsi, pärjääkö hän kotona " agressiivisen" äitinsä kanssa ja onko se hänelle hyväksi, voiko se mitenkään olla parempi olla kotona tässä tilanteessa?



Kaiken lisäksi en saa vauvalle mitään rytmiä, ei suostu nukkumaan ulkona, enkä uskalla lähteä puistoonkaan esikoisen ja vauvan kanssa, kun alkaa kitisemään heti kun vaunut pysähtyvät, että saisin leikkiä vanhemman kanssa...emme siis kukaan pääse uloskaan.



jos oisin tämän tiennyt, niin saattaapa olla että olisin jättänyt tekemättä :(((



Kiitos valmiiksi, jos kertoisitte omia tarinoitanne..ja mielellään selviytymis-sellaisia;)

Kommentit (12)

Vierailija

Minimoi näkyviltä jne sinun kiukkujen aiheet, joita esikoinen voisi tehdä sinä aikana kun sinun täytyy keskittyä vauvaan. Kun vauva nukkuu, ota esikoinen mukaan kotitöihin, jos tuntuu, ettei ole muuten aikaa esikoiselle. Kun imetät, kysy haluaako esikoinenkin tissimaitoa. Jos vauva on kainoasennossa syömässä, saatat saaha esikoisenkin pään keploteltua toiselle rinnalle ja hänkin saa maistaa ja kokeilla vauvan ruokailutapaa. Lue tai laula esikoiselle samalla kun imetät. Soita esikoisen lempparilauluja. Anna esikoisellesi nukke ja pyydä häntä tekemään nukelle samoja asioita siinä vieressäsi kuin sinä teet vauvalle. Nukkeakin voi imettää :) ja vaihtaa vaippaa ja röyhtäyttää tai pukella kärryissä...

Meillä on käytetty näitä kaikkia keinoja. Esikoinen on minun mukana kotitöissä aina kun haluaa: laittaa ruokailuvälineet tiskikoneeseen ja koneesta, nostaa pyykkikoneesta minulle pyykkejä jotka sitten ripustan, kulkee oman luutun kanssa kun luutuan, hakee kuopukselle vaipan, harson, lelun..., saa imuroida sen jälkeen kun äiti on imuroinut jne. Ja esikoinen on tällä hetkellä 1v8kk ja kuopus 9kk eli ikäeroa on huimat 11kk:). Alussa oli toki hetkiä, jolloin toisen oli vain pakko antaa huutaa, että sai esim. toisen nukkumaan, pyllyn pestyä tms. Joskus hiljentimenä esikoiselle oli sokerikorppu, että vauva sai kerranki syyä rauhassa... Meiän kuopuksella ei kyllä ollut ruokarauhaa monestikaan... Mutta ainakin nyt ovat tyytyväisiä ja seurallisia lapsia!:) Ja nykyään tuntuu että on helppoa, kun " lapset ovat jo näin isoja" :)

Tsemiä sinne teille! Alku aina hankalaa jne...

Ja niinhän se on: maito ei lopu kun vain jaksaa imettää aina kun vauva haluaa imeä ja siihen voit huoletta uskoa. Laitan pääni pantiksi, tule perimään jos menee myttyyn:)

Vierailija

Olen miettinyt juuri, että miten äidit jaksaa joilla on vauva ja " toinenkin vauva" , kun itselläni on vauva ja 4½ vuotias, joka jo kovin on apuna vauvan hoidossa. Luin vähän enemmän kuin huolestuneena viestiäsi. Mielestäni sinun kannattaa pikimiten jutella asiasta neuvolassa, sillä sulla voi olla masennus. Pikkuisen tukistaminen kuulostaa pahalle!!! Esikoisesi on vielä siis todella pieni eikä voi ymmärtää syy-seuraussuhteita, ei ymmärrä miksi äiti ei yhtäkkiä olekaan hänen kanssa, ei ymmärrä huutoa ja komennusta, ei ymmärrä et vauva tarvitsee äitiä ensisijaisesti. On varmasti vaikeaa toimia arjessa niin, että saa kaiken toimimaan, mut ajan kanssa ja apua hakien varmasti selviät.

Itse en suosisi päivähoitoa, sillä edelleen esikoisesi on niin pieni et ei voi ymmärtää miksi hänet viedään hoitoon kun vauva on kotona. Noin pienelle päiväkoti ei mielestäni ole oikea paikka (puhun lastentarhanopettajan kokemuksella). Hän ei kaipaa virikkeitä, kavereita tms...vaan turvallista ja tavallista kotiarkea äidin kanssa.

Kehotan sua ottaan yhteyttä neuvolaan ja juttele asiasta terv. hoit kanssa - sekin jo varmaan helpottaa. Saisitko jonkun kotiin autamaan ?

Voimia kahden vauvan kanssa!

t.2xmyy

Vierailija

mutta on taas todettava sama minkä moni muukin vakipalstailija on varmaan TAAS huomannut, eli xcsx:llä menee taas tänä aamuna lujaa... Kurkkaapa siihen lääkedosettiisi, jos vaikka on jäänyt aamulääkkeet ottamatta.



Mutta vielä sen verran ap:lle, itselläni vasta yksi lapsi ja toinen saa tulla kun on tullakseen ja olen pohdiskellut tuota samaa, että miten omat hermot kestää ja miten saa pidettyä " päänsä koossa" jos ikäeroa on vähän. Siis kun vauva vaatii huomiota ja esikoinen tarvitsee oman osansa huomiosta. Hienoa, että uskallat kirjoittaa siitä miten joskus menee hermot esikoisen touhuiluun, kaikki eivät uskalla myöntää että joskus ottaa päähän ja lujaa ja että äitiys voi olla myös huonoa omaatuntoa, ei pelkkää iloa ja onnea pienistä lapsista.



Kaisu

Vierailija

olevan epänormaali. Yrität luoda leikillisen ironista sävyä lapsen henkiseen pahoinpitelyyn. Ironia on paikallaan toisinaan, muttei tässä muodossa. Jos kirjalliset kyvyt ovat vähäiset, ei pidä leikkiä kirjoittajaa.

Vierailija

Kyllä se alku vaan kahden pienen kanssa aika usein on juuri tuota. Tuntuu, että koko homma leviää käsiin ja kärsivällisyys on hukassa. Meillä kahden ensimmäisen ikäero n. 1,5 v. Hyvä kun itse tiedostat asian ja puhut siitä!! Se on jo varmasti alku parempaan!! Huomaat, että kun vauvalle tulee ikää lisää ja tulee jokin rytmi ja alkaa viihtyä hetken itsekseen, arki helpottuu. Tietenkin on selvää, että esikoinen, joka on tottunut jakamattomaan huomioon, ei voi ymmärtää nykytilannetta. Toisen lapsen syntymää on verrattu parisuhteeseen, johon ilmaantuu kolmas pyörä. On ehkä näin helpompi ymmärtää lapsen käytöstä.

Mutta älä hylkää mahdollisia haaveitasi useammasta lapsesta, kun ajattelet nykytilannetta! Kolmannen lapsen kohdalla tilanne täysin toinen, sillä silloin esikoisesta ja keskimmäisestä on seuraa toisilleen, kun sinä touhuat vauvan kanssa. Meillä ainakin oli HUOMATTAVASTI helpompaa! Ja niin monet muutkin ovat sanoneet!

Voimia arjessa!!

Vierailija

Meidän kahdella pienimmällä on ikäeroa vajaa 1v8kk. Vauva on ollut ja on edelleen (nyt 6kk) itkuinen ja herkkä. Taaperomme on onneksi rauhallinenluonne joka viihtyy yksikseenkin. Olen kahden pienen kanssa kotona, esikoinen on ekalla.



Minäkin olen järjestyksen ihminen enkä voi sietää sotkua. Mutta nyt olen pakottanut itseni sietämään sitä hetken aikaa, olemme sopineet että mieheni siivoaa sitten pahimmat kun tulee töistä jos en ole ehtinyt, ja sitten vielä illalla kun laitan lapset nukkumaan. Eli, anna esikoisen katsoa = sotkea vauvan vaatteet. Siinähän hänelle on tekemistä hetkeksi. Meillä poika saa sitten laittaa vaatteet takasinkin mistä on kovin ylpeä (vaikka siis sehän on kamala kaaos). Pyydä esikoista auttamaan, antamaan vaippoja, valitsemaan vaatteet. Sinun täytyy tehdä totaalinen asennemuutos eli että sotkut ehdit siivota myöhemminkin, pääasia että lapset ovat hetken tyytyväisiä (myöhemmin toki voi opettaa että vaatteita ei heitellä mutta nyt kun on uusi vauva talossa ei ole sellaisten oppien aika).



Sitten ulkoilusta, hanki kantoliina vaikka se ei olisikaan " sinun juttusi" . Mäkin tein niin vaikka en tuntenut olevani kantoliinatyyppiä. Se oli ainoa paikka missä vauva nukkui ekat kuukaudet ja saatoimme mennä leikkipaikalle ja pystyin myös leikkimään taaperon kanssa. En tiedä millaisia periaatteita teillä on esim television katselusta mutta meillä Teletapit ovat pelastaneet monta täpärää paikkaa. Alussa kun imetin, taaperolla oli vieressäni oma " maitopaikka" missä juteltiin, laulettiin jne. Nyt poika ei edes huomaa imetystä.



En tunne sinua yhtään mutta itse olen sellainen että olen jotenkin alitajunnassa suunnitellut kaiken valmiiksi, miten asiat pitää mennä. Sitten suututtaa kauheasti jos esim taapero kiljuu ja herättää vauvan unilta liian aikasin. Mutta nyt olen hokenut itselleni että ei kotiäidin elämässä tarvi olla mitään millintarkkoja suunnitelmia vaan päivät menevät miten menevät ja sitä paremmin menevät mitä vähemmän stressaan. Jos vauva herää liian aikasin niin nukkuu sitten myöhemmin univelat pois.



Yritä aina kun suututtaa asettaa itsesi pienen esikoisen asemaan, miltä hänestä tuntuu. Et voi ylistää nyt häntä liikaa. Kerro myös esikoiselle miten vauva pitää hänestä ja kun vauva kasvaa haluaa tehdä kaiken niin kuin isompi. Yritä luoda nyt jo sisarusten välille hyvä suhde koska pian isompi oppii vihaamaan vauvaa jos huomaa kaiken muuttuneen huonoksi hänen takiaan.



Paljon voimia teille äläkä missään nimessä kadu pienen nyytin saamista, sisaruksista tulee olemaan paljon iloa toisilleen!

Vierailija

ja välillä hermot paukkuu=)



Olen vaan lopettanut oman nipottamisen ja annan isomman touhuta, katson vaan ettei tee mitään super kiellettyä ja vaarallista...ja se on oikeesti helpottanu, poika on lopettanu tahallisen temppuilun kun huomaa ettei vaikutusta ja äidin tiukkapipoisuus on joten kuten selätetty=)

Jos levittää kamoja kaapista tai repii sanomalehden, antaa repiä ja levittää...eipähän pese käsiä vessan pytyssä tai syö pyykkipulveria!



Ennen minäkin kuljin pojan perässä ja siivoilin jälkiä ja napisin kaikesta, kun vauva syntyi hommattiin ulko-oviin ja kylppäriin sekä vessaan lukot ettei pääse sinne/ulos ja istuin kuin tatti imettämässä kun poika tonki käsilaukkuja ym ym. sanoin vaan että jos et nyt lopeta ja kun äiti nousee tästä niin joudut jäähylle, ja aikansa asiaa kokeiltuaan uskoo ettei äiskän sanomisia kannata kuitata olan kohautuksella. Meillä jäähy ja kiukuttelu paikka on vessa tai meidän makkari.



Eli kannattaa oikeesti löysätä asennetta ja antaa taaperon touhuta, minimoi vaan kaikki vaarat ja istu imettämässä, näin se vaan on jos meinaa selväpäisenä selvitä kahden pienen kanssa=)



Tsemppiä....=)

Vierailija

ja mulla isommat ovat hoidossa, en ole suostunut luopumaan lasten oikeudesta hoitopaikkaan, ja koska asumme syrjässä, on päivähoito lapsille yksi mahdollisuus nähdä muita oman ikäsiä lapsia.

Se että heillä ei ole täysiä kuukausia hoidossa, mutta joka viikko kuiten.



Puhu asiasta neuvolassa, ja jos tuntuu niin voit ottaa myös mielenterveystoimistoon yhteyttä ja sieltä pienellä sivustatuella vaikka sosiaalitoimistoon ja sitä kautta järjestää se hoitopaikka esikoiselle, vaikka vain pariksi päiväksi viikossa.



Mulla myös kuopuksella ei ole vielä selkeää päivärytmiä, ja sen aikaan saaminen tekee työtä.

Jos eivät suostu antamaan hoitopaikkaa esikoiselle, niin kysy perhetyöntekijää. ( olisi sinulle ylimääräinen käsipari silloin tällöin)



Mulle vauva-aika ja risaiset yöt ovat olleet välissä liian rankkoja, ja minulla onkin todettu uupumus.. jota olen lähiaikoina menossa ensi-ja turvakotiin nukkumaan kunnan piikkiin.



Voimia! ja tuosta xs.. ei kannata välittää.



Muoriska

Vierailija

Mullakin oli ekat pari viikkoa tosi paha mieli. Hormonitkin ja kaikki.. Onneksi iskä oli isyyslomalla ja ulkoili esikoisen kanssa paljon. Tuntuu että esikoinen oireilee sitä vähemmän mitä enemmän se saa huomiota. Eikä pakosti äidin huomiota tarvita, ollaan käytetty kaikkia mummoja sun muita apuna.



Edelloisellä oli hyviä neuvoja. Ihanaa että jaksoit siinä tilanteessa lauleskella sille esikoiselle imettämisen lomassa. Välillä on kyllä niin väsyneitä hetkiä että yrittää vaan selvitä hengissä. Silloin mietin, että vauva-aika on muutenkin sellainen hankala aika, joka pitää vain lusia. Sitten saa palkinnoksi aurinkoisen yksivuotiaan, joka nukkuu kymmenen tunnin öitä...:) Tässä tapauksessa saamme toivottavasti palkinnoksi yhdessä leikkivät taaperosisarukset, jotka eivät vihaa toisiaan lopun elämää.



Olin itse lapsena samassa kuviossa se esikoinen. Olin 1v5kk kun sain pikkuveljen. Nykyään olen pikkuveljen kanssa paras kaveri. Hän on pappi ja tulee lauantaina kastamaan vauvani & rupeaa kummisedäksikin!

Vierailija

ja nyt vauva 2kk, ja oikeastaan nyt on esikoisella pahin vaihe. ei se niinkään levittele tavaroita vaan lyö veljeä sen ollessa tissillä ja arvaa vaan onko helppoa toisella kädellä pitää vauvaa ja toisella kädellä töniä esikoista ettei saaa lyötyä. M ulla myäös välillä tosi paha mieli kun karjun esikoiselle kun se vaan jystää kun toinen yrittää nsyödä.



hiukan auttaa esim se kun ulkoillaan yhdessä vauvan ollessa nukkumassa vaunuissa. Tai kun vauva köllii lattialla niin leikin esikoisen kanssa. Alussa ensimmäiset viikot laitoin suosiolla videon imetyksen ajaksi esikoiselle pyörimään, jota oppikin pian seuraamaan. tähän asti eik ole videoista välittänyt.



alussa minäkin arastelin liikkumista kauemmas mutta sitten huomasin että ei vauva varsinkaan aamusella oo kokoajan tissiä vailla ja jos kitisi kesken reissun pidin sylissä vähän aikaa ja laiton kohta takasin vaunuun ja sinne sitten nukahti ilman ruokaakin.



tsemmppiä teille, kuulosti suurelta osin ihan samanlaiselta kuin meillä jokunen viikko sitten. Pitäis vaan päättää olla huutamatta, mutta ei se oo niin helppoa kun on vielä nuo hormonitbniin kierroksilla, mutta kyllä se kohta helpottaa taas siihen asti kunnes vauva oppii liikkumaan ja häiritsee esikoisen leikkejä....



koitetaan kestää

Vierailija

Samassa tilanteessa ollaan välillä oltu täälläkin, mutta voin sillä sinua lohduttaa, että tilanteet menevät ohitse =0). Sekin helpottaa, kun saa välillä itselleen muistutusta siitä, että esikoinenkin on vielä pikkuinen - vaikka vauva pienempi onkin.



Meillä on ikäeroa tytöillä 1v3kk - esikoinen täytti syyskuussa 2 v. ja kuopus on 9 kk. Ihan hyvin on tämä vuosi mennyt, vaikka ajoittain välillä on rankkaa. Aika menee kuitenkin niin nopeasti - sitä kuulee useasti sanottavan, mutta ei sitä itse siinä arjessa niinkään huomaa, vasta sitten, kun tilanteita tarkastelee etäisyyden päästä ja on antanut ajan kulua.



Muistan kyllä tuon tilanteen ja vaiheen todella hyvin - vauva on niin pieni, että hänen kanssaan tekee mieli " pesiä" ja sulkeutua ulkomaailmalta =0). Luonnollinen äidillinen viettihän se vain on. Voisiko miehesi nyt hoitaa erityisen paljon esikoista - ja antaa hänelle kotona ollessaan erityishuomiota? Meillä ainakin painottui esikoisen hoito isille minun ollessani viimeisilläni raskaana kuopuksesta, ja silloin, kun kuopus oli vielä noin pieni vauva. Esikoiseen voi herätellä lämpimiä välejä uudelleen kun akuutein tilanne on mennyt ohitse.



Aikaisemminkin sait jo hyviä neuvoja sen suhteen miten nyt suhtautua esikoisen puuhiin - siis kannattaa ottaa leppoisa asenne (tiedän, että on helpommin sanottu kuin tehty - mutta ihan oman jaksamisen kannalta tuo olisi tärkeää). Lisäksi meillä ainakin on toiminut esikoistytön kanssa hoivavietin hyödyntäminen ;0) - pieni tahtoo myöskin hoitaa vauvaa ja tuntea olevansa tärkeä perheessä, lisäksi hän haluaa siinä samalla opetella aikuisten " maailmaa" ja samoja asioita mitä vanhemmat tekevät. Meillä esikoiselle hommattiin vauvanukke, mitä hän itse saa hoitaa - nukke on tärkeä, hän on ristinyt sen " viivaaviksi" ja hoitaa tätä innolla. Toki aina kun vaan vauvan hoidolta on aikaa niin lue esikoiselle, katselkaa yhdessä kuvakirjoja (myöskin kielen kehitys on nyt nopeaa) ja hoitakaa nukkea yms. Vauvavuosi menee nopeaan, ja pian helpottaa =0).

Meillä ollaan nyt sellaisessa tilanteessa, että esikoinen tuo kuopukselle leluja hamutettavaksi ja käy välillä antamassa pusun poskelle =0). Yhteisiä leikkejäkin jo jonkun verran löytyy - ainakin sellainen missä yhdessä kiljutaan ja hihkutaan, kuopus seuraa konttaamalla esikoista kaikkialle.



Mukavaa oli kuulla nro 11 (anteeksi, kun en enää muista nickiä) kertomaa kolmesta lapsesta ja siitä kuinka siinä vaiheessa on kahdesta ensimmäisestä jo seuraa toisillensa. Samaa minäkin olen kuullut, että aina helpottaa, kun lapsilla on seuraa toisistansa.



Nauti nyt rauhassa vauvasta - ja yritä muistaa, että myöskin esikoinen on pieni ja hämmentävässä tilanteessa. VOIMIA =0)!!

Vierailija

Oli meilläkin kireetä ekat kaks kuukautta, välillä itkettiin kaikki yhtäaikaa. Eli eniten hermostutti kun se sujuva, ihana kaksivuotias ei toimikaan kuin unelma, vaan keksii kaikki temput, kun äiti on vauvassa kiinni tai siis toisinpäin. Ennen ei tilanteet uhmaikää lähestyvän kaksivuotiaan kanssa ehtineet kärjistyä kun ehätti aina väliin, nyt tuntui että taapero ehti levittää ja sotkea kaikki tavarat kun itse imetti. Itseä alkoi pienikin " turha" vinkuna ärsyttää ja kyllä itsekin syyllistyin turhaan huutamiseen ja kiroiluun. Kun huomasin että olin purkanut omaa pahaa mieltä ja väsymystä turhaan taaperoon, sitten oli itsellä tosi paha mieli! Tuntui että esikoisen tavallaan menettää hetkeksi uuden vauvan myötä, ja välillä vauvoja on kaksi, kun taapero taantuu.



Pikkuhiljaa on keinot löytyneet että arki rullaa, omat ja esikoisen tunteet tasoittuneet. Vieläkin on päiviä että vauvaa joutuu enemmän kanniskella, silloin esikoinen jää vähemmälle ...riittämättömyyden tunteita riittää varmaan pitkään!



Muutamia meidän perheen selviytymiskeinoja:

- jätä kaikki turhat menot, esim shoppailureissut, lähteminen taaperon ja vauvan kanssa jonnekin on uuvuttavaa! Maailma odottaa. Eläkää perusarkea ihan vain vauvan ja taaperon ehdoilla niin kauan että se alkaa sujumaan.

- iltaruuasta laitoin valmiit annokset jääkaappiin seuraavaksi lounaaksi, sisälle tullessa heti taaperon annos mikroon, kun vauva kiljui jo nälkäänsä niin sai taapero samalla syödä kun vauva söi.

- Jos taapero nukkuu päikkäreitä, " pesi" se aika vauvan kanssa, saat itse vähän levättyä ja vauva tankattua. Toinen pesintäaika meillä oli illalla kun mies tuli töistä ja hoiti taaperon iltatoimet.

- lauleskele... loiventaa kireitä tilanteita. Esim. vauva rauhoittuu rinnalle kun rallattaa jotain ja samalla voi antaa ohjeita taaperolle, huvittavaa, mutta kokeile, yleensäkin huumori auttaa ja varmaan tehoaa taaperoon.

- selkeitä ohjeita taaperolle, paljon kiitosta ja kehua kun tekee hienosti

- selkeitä pelisääntöjä jos kenkkuilee, pää kylmänä niin menee ohjeet paremmin perille, hämmentyy vain jos alkaa itse reuhata (itse opittu kantapään kautta) ..kiristys, lahjonta sallittu tiukan paikan tullen!

- anna hetki aikaa taperolle, kun pääset vauvasta irti. Meillä esikoinen aluksi häiriköi syttöä ja vinkui, mutta alkoi pian oppia, että kohta äiti tulee. Meillä taapero osaa jo leikkiä nätisti itsekseen hetken aikaa ja sitten kun saan vauvan syötettyä hän silmät kirkkaana pyytää " nyt äiti tulee minun kanssa leikkimään" . Sitten leikkitään/luetaan hetki vaikka olisi sata työtä odottamassa.



Olis varmaan vaikka mitä vielä..mutta muista että loppujen lopuksi tämä on aika lyhyt aika elämässä kun lapset on pieniä. Muista nauttia tästäkin hetkestä ja pienistä lapsistasi vaikka kaikki tuntuisi olevan vähän heikun keikun hetken aikaa!

Uusimmat

Suosituimmat