Oys ja amme. Onko kukaan saanut synnyttää sinne? Onko kukaan kiellosta (?) huolimatta näin tehnyt?

Seuraa 
Liittynyt17.9.2015

Sivut

Kommentit (56)

Vierailija

Lainaus:


Miksi et synnytä kotona? Kuulostat niin tietäväiseltä, että tuskin sinä kätilöä synnytyksesi hoitoon tarvit?? Ehkä olisi kätilönkin helpompi työskennellä kun saisi luottaa omaan ammattitaitoon. Kyllä me kätilöt otetaan huomioon synnyttäjä ja jokainen ammattitaitoinen henkilö tietää että esim. kardiotokografin supistuslukema ei suoranaisesti kerro supistuksen voimakkuutta. Jos vatsanpeitteitä on reilusti, on turha edes käyttää supistusanturia.



Uskomatonta että täällä arvostellaan ammattilaisten päätöksiä. Kummatkohan tietää synnytyksistä ja riskeistä enemmän? Sinä Nuutti vai esim. OYS:n ylilääkäri? Tosin se ylilääkärin päätös -juttu esiintyi täällä lähinnä mutu-tuntumana... en aivan usko että yksi ainoa ihminen tekee päätöksen, kyllä tuollaisista keskustellaa laajemmin, uskoisin että myös OYS:ssa.



Luonnonmukaisuus on hieno juttu ja kannustan itsekin synnyttäjiä veteen, mutta se ei ei ole mikään itsetarkoitus synnytyksessä, ja turha on lähteä ketään syyllistämään vihjailemalla sellaista että se veteen synnyttäminen jotenkin olisi äidin ja lapsen vuorovaikutuksen kannalta ehdoton juttu.




Hmm... =) Mielestäni kätilöt ja lääkärit eivät ole jumalia ja kaikkitietäviä. Joissakin asioissa he hilaavat edelleen vähän jäljessä (ja eivät siis tosiaankaan kaikki ja kaikissa jutuissa, vaan kuitenkin valitettavasti aika moni - omiin ja muiden kokemuksiin perustuu tämä väittämä). Ja tämä johtuu ehkä juuri tuonsorttisesta ajatusmallista, että asiakkaat, jotka ovat perehtyneet asioihin ja oikeasti tietävät mikä heille voisi olla hyvä ratkaisu, ovat sitten niitä " kaikkitietäviä/hankalia asiakkaita" .



Yhden ihanan kätilön olen Oysissa synnytkyksiini saanut. Tosin hänkin sitten lopuksi tuotti pettymyksen, kun pakotti ponnistamaan kyljeltään. Tuossa vaiheessa minusta ei ole enää sanomaan vastaan, enkä löydä niitä eläimellisiä voimia vastustaa. Mitään järkevää syytä tuolle asennolle ei ollut - ennemminkin ponnistusvaihe venyi ja itse aloin jälleen kerran (muuten kyllä sain pidettyä itseni ehdottomasti parhaiten mukana noista kolmesta synnytyksestäni) mennä shokin/hysterian/epätoivon puolelle. Muistan vain, kuinka yritin epätoivoisesti hokea:" Minä en halua olla näin" . Asento tuntui äärimmäisen pahalle ja tehtävä täysin toivottomalle. Mutta itsestäni ei ollut tuon enempää vastustamaan vihaiseksi muuttunutta kätilöä. Tuohon asti hän oli todellakin ollut äärimmäisen ammattitaitoinen - keskittyi minun tukemiseen ja sainkin uskomattomia voimia hänen sanoistaan (äänettömistä ja ääneen lausutuista).



Mielestäni se ei tee minusta ammattilaista _kätilönä_, että olen itse perehtynyt aiheeseen itseni näkökulmasta. Se tekee minusta ammattilaisen koskien minun omaa synnytystäni.



Minustakin olisi ihanteellista, että joka kerta sattuisi kohdalle kätilö, jonka ammattitaitoon voisi luottaa. Ja minulla suuri kriteeri sille ammattitaidolle on kyky kuunnella äitiä. Vaikkei äiti edes puhuisi mitään. Kliinisten taitojen uskon löytyvän joka kätilöltä, mutta ehken ei ole aiheellista jokaisessa synnytyksessä niitä automaattisesti laittaa käytäntöön...? Tätä on tapahtunut minulle kahdessa aiemmassa synnytyksessä. Perustellut lääketieteelliset toimenpiteet on täysin ok, enemmän kuin suotavia suorastaan. Jos siis kyseessä minun tai syntyvän lapsemme terveys/henki. Jo epäilyskin riskistä riittää minulle. Mutta mikäli asialla ei ole hengenhätä, koen minä ansaitsevani selvityksen mitä tehdään ja miksi. Tällöin voin säilyttää sen hallittavuuden tunteen, joka ainakin itselle on suunnattoman tärkeä synnytyksen kaltaisessa myllerryksessä. Mikäli kätilö vain naama mutrulla tekee ja käskee, ei se todellakaan herätä luottamusta. Varsinkin jos omat vaistot huutaa ihan muuta...



Mielestäni on vähän kummallista, että esim. Oysissa löytyy amme, jossa tosiaan mahtuu synnyttämään (liekkö vallan tarkoitettu kehiteltäessä siihen - en ole varma), mutta kätilöille ei ole järjestetty koulutusta veteen synnyttämiseen. Se ehken kertoo jotain osaston politiikasta. Ja tuollainen politiikka ei taas luo sitä luottavaista ilmapiiriä. Ja edelleen uskon, että jokaikinen OYSinkin kätilö/lääkäri on taatusti äärettömän kätevä kaikissa kliinissä toimenpiteissä, mutta ainakin tosiaan minulle on sattunut useampi sensorttinen, joka tosiaan ottaa äidin omat toiveet lähinnä " tahallisena vastustamisena" . Jumppapalloa jos on vailla, niin se vielä menee, mutta jos erehdyt toivomaan väärältä tyypiltä vaikkapa ponnistusasennoksi jakkaraa, niin parhaimmillaan olen kuullut tämän lausahduksen: " Ei kannata ehkä liikaa suunnitella etukäteen, mitä vain voi sattua." Täytyypä sanoa, että tuolloin ei tullut kovin luottavainen olo kätilöön. Samainen kätilö keskittyi koko alkusynnytyksen ajan kauppaamaan minulle epiduraali-puudutusta sen sijaan, että olisi auttanut minua ottamaan kivun vastaan (mikä tosiaan oli omaa turhanpäiväistä etukäteensuunnittelua). No, lopulta kätilö voitti, ja luovutin lopullisesti sen kivun kanssa ja otin sen epiduraalin. Oli tainnut kätilö jo alusta asti _suunnitella_ sen minun synnytykseen...



Minulle ei todellakaan veteensynnyttäminen ole mikään itsetarkoitus (huoh...). Olen vain asiasta lueskellut muiden synnyttäneiden kokemuksia ja ne vaikuttavat aika ihanilta. Juuri sen suuntaisilta, että uskon itsekin saavani suuren avun vedestä. Ja itse uskon myös, että tuon takia kykenisin kaikkein parhaiten ja rennoiten hoitamaan myös ponnistusvaiheen ja näin ottamaan kaikkein parhaimmassa mielentilassa _minulle_ uuden lapseni vastaan. Joka ihan kiistatta edesauttaisi myös parhaiten meidän leimautumista. Eli en vihjaile, että vesisynnytys olisi jotenkin ehdoton juttu vauvan ja äidin vuorovaikutuksen syntymiseen, vaan ihan suoraan ja rehellisesti sanon, että meidän tapauksessa se todennäköisesti sitä olisi.



Minun olisi hyvin helppo päätös siis nousta sieltä vedestä, jos kätilö kertoisi (niinkuin aikuinen kertoo aikuiselle), että nyt hän ei tunne pystyvänsä tässä tilanteessa turvaamaan lapsen terveyttä. Hän kertoisi, miksi epäilee nyt juuri tässä synnytyksessä olevan parasta, että nousen kuivalle maalle. Eipä tarvitsisi toista kertaa " käskeä" . Mutta jos automaattisesti otetaan sellainen kanta, että me kuulkaas rouva tiedetään, että se vesisynnytys on vastuuton ajatuksenakaan ja tässä sairaalassa ei todellakaan sellaista tehdä, niin ei se kovin luottamusta kyllä oikeasti herätä.



Kaikea voi sattua. Varsinkin synnytyksessä. Sellaista se elämä on. Mutta jos on todellakin TUTKITTU, että vesisynnytys ei ole sen riskimpi, kuin tavallinenkaan, niin perusteluksi ei silloin mielestäni riitä ylilääkärin kanta asiaan. Varsinkin jos sairaalasta löytyy vielä allas, johon oikeasti mahtuu synnyttämään. Toki ei tulisi edes mieleen synnyttää OYSissa siihen pienempään altaaseen, joka on tarkoitettu vain avautumisvaiheeseen... Ja jos otetaan verrokiksi esimerkiksi keisarinleikkaus. Sen saa hyvinkin helpoin perustein (jos nyt siis verrataan tuohon ilmeisesti useammassakin paikassa edes ajatuksena mahdottomaan vesisynnytykseen). Ja silti keisarinleikkauksen riskit ovat aivan hurjan paljon suuremmat, kuin alatiesynnytyksen. Ja sattuupa vielä nykypäivänäkin, että lääkäri (siis se ammatilaisten ammattilainen) viiltää leikkaushaavaa tehdessään myös vauvaa - ihan siis todellakin ammattilainen ja arvostettu lääkäri.



Mutta, jännityksellä jään odottamaan, millainen kätilö kohdalleni sattuu tässä seuraavassa synnytyksessä. Toivottavasti suuntaus tosiaan olisi ainakin omassa sairaalassani se, mikä se tähän asti on kokemusteni perusteella ollut. Eli elän toivossa, että kätilö jaksaa tukea minua rohkeasti kokeilemaan myös ponnistusvaiheessa muutakin paikkaa, kuin sitä sänkyä (joka ei todellakaan ole minun juttu). Edelliselle kätilölle jo suunnittelin kukkapuskan tuomista, mutta jäi sitten siitä lopusta niin ikävä kuva, että jäi puskat ostamatta. Toivottavasti ensikerralla tosiaan sattuisi kukkapuskan ansaitseva ihminen vastaan. =) Suuri haaveeni tällä hetkellä. Mutta koska tiedän omasta kokemuksestani, että tähän ei kannata tuudittautua, niin olen katsonut parhaimmaksi tosiaan itse perehtyä aiheeseen ja itse miettiä jo etukäteen erilaisia tapoja toimia eri tilanteissa. Että voisin paremmin luoda itselleni kuvan siitä, mikä mahdollisesti minulle parhaiten sopii. Ja ihan vain siksi, että näin synnytys todennäköisimmin etenee ilman turhia toimenpiteitä ja näin ollen on turvallisempi meille. Eli tarkoitukseni ei ole hakea jotain extreme-kokemuksia (vaikka edelleen olen sitä mieltä, että sellainen se synnytys nyt kuitenkin aina on, suunnitteli sitä tahi ei), vaan tehdä tapahtumasta mahdollisimman turvallinen juttu.



Ja toki ymmärrän, että kätilölle on todella tärkeää turvata minun ja lapsen hyvinvointi synnytyksen kulussa, mutta kun kiistatta on näytetty toteen (ainakin sen kirjallisuuden perusteella, johon minä olen perehtynyt), että parhaimpiin tuloksiin päästään, kun äiti hallitsee synnytystilannetta, niin tuntuu ehken minusta vähän ristiriitaiselta sitten monen kätilön toimet ja asenteet. Ja nyt en siis hauku koko kätilökuntaa (esimerkiksi omalla parhaalla ystävälläni, joka on siis kätilö, on aivan uskomattoman kuuloinen ammattitaito. Neuvoi minuakin vain olemaan päättäväinen ja yrittä olla kuin kotona synnärillä... Kertoa vain kätilölle, mihin seuraavaksi tarvitsen hänen apuaan tai neuvoaan.) , vaan niitä joiden mielestäni koen toimivan epäammatimaisesti joissain asioissa. Kaikille edes nämä asiat eivät ole tärkeitä (äidin kuuntelu ja tukeminen), vaan he odottavat kätilöltä selviä säveliä. Tämä taas suotakoon näille äideille. Tällaiset äidit sitten usein kohtaavat halveksuntaa ja arvostelua siitä, etteivät itse yhtään yritä... Ja edelleenkään en syytä koko kätilökuntaa... Varmasti löytyy monta ihanaa ihmistä sen kätilöntittelin takaa, jotka kykenevät tukemaan äitiä niiden kliinisten taitojensa lisäksi aina tapauskohtaisesti myös henkisesti.

Vierailija

Kaksi lasta veteensynnyttäneenä olen saanut kuulla vaikka minkälaisia kommentteja. Olen itsekäs, hullu, extreme-urheilija, hörhö, jääräpää...



Esikoinen syntyi Englannissa sellaisessa pienessä paikassa missä ei ollut edes lääkäreitä, vaan yksikköä pyörittivät kätilöt. Lähin sairaala oli ajomatkan päässä, joten siirto hätätilanteessa olisi onnistunut suht helposti. Mutta tottakai riskit minimoitiin, ja se olikin ehtona koko veteensynnytykselle.



Toisen synnytin täällä Suomessa, sellaisessa sairaalassa jossa veteensynnytys ei ole sallittua, mutta jossa oli kiinteä allas.

Aloitin taistelun varhain (ennen raskautumista :D ) ja otin selvää mahdollisuuksistani. Sairaalassani oli yksi ainoa kätilö joka osasi hoitaa vesisynnytyksiä, ja hän ajoi asiaani ylilääkärille, ja viimein sain luvan synnyttää veteen, edellyttäen että raskaus on riskitön jne jne (samat ehdot kuin esikoisenkin kohdalla). Tämä ihana kätilö tuli vapaapäivänään hoitamaan synnytykseni, ja kaikki meni aika lailla samalla tavalla kuin esikoisenkin synnytys.



En osaa kuvitella synnyttäväni kuivalla maalla. Ja tämäkö tekee minusta hullun? EI TIETENKÄÄN se veteensynnytys ole itsetarkoitus, mutta miksei sitä voisi etukäteen suunnitella?



Kätilöitä on kyllä joka lähtöön, valitettavasti. Onneksi kohdalleni sattui ainoastaan lämpimiä, hyväsydämisiä ja joustavia yksilöitä, jotka kuuntelivat minua ja kunnioittivat toiveitani.



Vierailija

taa täysin siihen ammattilaiseen - eli kätilöön. Jos hän sanoo, että nyt pitää nousta pois, niin äiti tietää heti, että nyt on aihetta nousta pois. Sitä ei tehdä vain siksi, kun " meillä ei synnytetä altaaseen" . Mutta esim. Oysissa joutuisin luottamaan täysin omiin vaistoihini - välttämättä kätilön perustelut eivät olisi " luotettavia" , koska hänen kantansa nyt on selvä jo alkuunsa - riippumatta siis meidän tilanteesta.



Tämä muuten selkeytti monen mielipidettä minulle. Eli ei välttämättä olekaan kyse vanhentuneesta ajattelumallista, että " veteensynnyttäminen on vauvan hengellä leikkimistä" , vaan ihan vain niin uudenaikaista, ettei kaikki voi ymmärtää, että oikeasti löytyy vielä sairaaloita, joissa tosiaan rutiininomaisesti vain " kielletään" äidin vaistojen noudattaminen. Siis vaikka kaikki olisi loistavasti synnytystä ajatellen. Eipäs pälkähtänyt mieleenkään, että kaikki eivät tosiaan ole tietoisia tällaisesta. Meillä kun ei valitettavasti ole täällä Haikaranpesiä/Tammisaaria (en tosin tiedä, onko tuolla Ts:ssa vesisynnytys " arkipäivää" , mutta olettaisin näin). Oulaskangas tosiaan löytyisi, mutta sinne sitä matkaa 100km ja itsellä tapana ollut toimia nopeasti...



Ja laitetaampa nyt sitten ihan ikiomalla nikillä loputkin, kun moka kerta jo sattui. Ihan vain IRL-syistä yritin kysymykseni kanssa piiloutua. Kun sellaisia hyvänpäiväntuttuja paljon, jotka taitaa tunnistaa, enkä viitsisi tästä aiheesta " tapella" ja joutua perustelemaan kasvotusten. Täällä helpompi, kun ehtii vähän miettiä, mitä sormistaan päästää, ettei tule kauheita sammakoita...

Vierailija

Mun on pakko kommentoida alkuperäistä ja yleensä vesisynnytystä, vaikka täällä tunnutaan menevän vähän OT...

Ihan ensin haluan puolustaa kätilöyttäni. Eli täällä joidenkin toisten kätilöiden kommentit on nostaneet hiuksia pystyyn, mutta muistutan että meitä on moneen junaan.. Itse olen vesisynnytysten hoitaja, samoin olen kotisynnytyksissä ollut, molemmat myös osana koulutustani. Nykyisessä työpaikassani vastutetaan vesisynnytyksiä henkeen ja vereen, ehkä juuri sen vuoksi, ettei asiasta tiedetä tarpeeksi. Tietyillä kriteereillä veteen tai kotona synnyttäminen ei ole yhtään vaarallisempaa kuin sairaalassa tapahtuva ' normaali' alatiesynnytys. Esimerkiksi omalla kohdallani uskon, että olisin ollut paremmassa turvassa kotona ammeessa kuin sairaalassa, mutta se on henkilökohtainen mielipiteeni.

Yhdessäkään yliopistosairaalassa ei saa synnyttää veteen. Varmaan juuri siksi, että ne ovat yliopistosairaaloita ja niiden perusta on hieman erilainen kuin jonkun pienen aluesairaalan. Molempia tarvitaan.

Tulpan vetäminen ammeesta on mielestäni edesvastuutonta, koska siinä asettaa sen syntyvän lapsen varmasti enemmän vaaraan kuin siinä että antaa sen syntyä veteen. Mutta ilman asianmukaista tietoa ymmärrän tämän kyllä ihan hyvin ns. paniikkireaktiona.

Nämä ' synnytti salaa veteen' -tarinat ei ole mitään urbaanilegendoita vaan kertovat mielestäni jotain vallitsevasta synnytyskulttuurista, jotainhan on pakko olla pielessä kun tällaista tapahtuu...

Minut on koulutettu kätilöksi, naisen kumppaniksi tämän matkalla, monesti äitiyteen. Tämä rooli on se, jonka haluan säilyttää työssäni, tapahtuipa se missä tahansa. Se ei vaan istu kovin napakasti tähän suomalaisen kätilön palveluspiika rooliin...

Vierailija

Näitä kirjoituksia lukiessa on tosiaan mukava saada muistutus siitä, että kätilöitä on moneen junaan. Että kaikki eivät välttämättä ensimmäiseksi mieti vain omaa työasentoaan tai sitä, saako mahdollisesti kakkaa päälleen. On nimittäin todella mukavaa tässä valmistautua omaan synnytykseensä ja lukea tuollaisia kommentteja. Eikö näille kätilöille ole ennen ammattiin ryhtymistä ole todellakaan tullut mieleen, että synnytyssalissa joutuu väkisinkin tekemisiin eritteiden kanssa? Olisiko kuitenkin kannattanut valita joku toinen ala?



Ei ole todellakaan hauskaa lähteä synnyttämään tietäen, että mahdollisesti synnytystäni hoitaa kätilö, jolle synnyttäjä tuntuu olevan pääasiassa ikävä häiriötekijä, joka tuottaa epämiellyttäviä eritteitä ja saattaa vaatia kätilöä kyykistelemään epämukavissa asennoissa. Ja syytös siitä, että synnyttäjän maailma pyörii oman navan ympärillä on kyllä aika kohtuuton. Kätilön mukavuuttako äidin pitäisi ajatella, kun elämänsä hirveimmissä tuskissa punkee lasta maailmaan? Ilmeisesti se pitäisikin siis tehdä selinmakuulla, mahdollisimman vaikeasti ja kivuliaasti, jotta kätilö ei joutuisi ikävään työasentoon?







Vierailija

Mieti vielä kerran kummalle se synnytys on se kovempi juttu, sinulle vai sille synnyttävälle äidille? Kumman mukavuutta siinä ihan oikeasti pitäisi ajatella vähän pidemmälle, äidin vai kätilön... ei sillä ettäkö kätilöitä saisi kohdella kuinka vaan, mutta että kätilö viitsii vinkua siitä, että HÄNELLÄ on niin kurjaa synnytyksessä...



njoammil:

Lainaus:


Että kätilölle voi vuoden 2005 Suomessa olla yllätys se, että synnytyksellä voi olla jotakin tekemistä äiti-lapsisuhteen kanssa. Että ihminen on valinnut ammattinsa tietäen, että siinä saattaa joutua tekemisiin ihmiseritteiden kanssa, ja nyt niiden eritteiden erittäjien velvollisuus onkin toimia niin, että kätilö säästyy eritteiltä!



Ei, tämä ei varsinaisesti herätä kuvaa työhönsä motivoituneesta ammattilaisesta :D



Voimme lohduttautua vain sillä, että kyseinen ammattilainen on nimimerkistä päätellen varsin nuori (toisaalta se juuri pelottaakin - patavanhoillisia asenteita luulisi löytyvän ennen muuta vanhemmalta kätilöpolvelta) ja ehtii vielä oppia lisää. Ja minä sillä, että kaikesta päätellen kyseinen ammattilainen ei toimi minun sairaanhoitopiirissäni!



kätilö79:

Lainaus:




Oletko ajatellut että jakkarasynnytyksessä saattaa kätilö saada päällensä kakan, pissan, veren ja lapsiveden. Joten kysymys: ottaisitko sinä henk.kohtaisesti päällesi kaikkea sitä kätilön palkalla???



Onko sinulle tärkeintä se, että SINÄ koet kaiken positiivisena? En usko että lapsen elämä on traumaattista vaikka hän sattuisikin syntymään " maalla" . Eli voinko ymmärtää oikein, että synnytyskokemuksesi vaikuttaa suhtautumiseesi lapseesi?



Suosittelen kotisynnytystä. :)






Vierailija

Tiikeri79:

Lainaus:


Mun mielestä äärettömän itsekästä KIELLOSTA HUOLIMATTA synnyttää ammeeseen. Oiskohan siihen joku syy että ei saa? Esim. amme liian pieni siihen tarkoitukseen tai kätilö ei osaa vesisynnytystä hoitaa? Typerää vaarantaa lapsen turvallisuus. Jos jotain sattuu niin ketähän taas syytetään vaikka on vastoin ohjeita toimittu. Joissain sairaaloissa on amme sen kokoinen ettei sitä ole tarkoitettukaan muuhun kuin avautumisvaiheen kivunlievitykseen. Tarvittaessa jos hätä tulee, niin sieltä pitää joka tapauksessa nousta pois. Tyhmä on se äiti joka sinne jää kun vauvalla on esim. sydänäänet montussa tms. Ihme extremeksi mennyt koko touhu...




Tuo viestisi kuvasti vähän sitä, ettet ehken ole perehtynyt aiheeseen lainkaan...?



Useimmiten synnytys ei ole mikään vaarallinen juttu, jossa koko ajan täytyy olla varpaisillaan, että mikä menee pieleen. Varsinkin, jos raskaus on sujunut normaalisti ja äiti saa itse määritellä synnytyksen kulun. Näin saadaan keho toimimaan " täydellisesti" ja vältytään turhilta toimenpiteiltä, jotka taas aiheuttavat lisää toimenpiteitä ja pahimmillaan johtavat sitten isoihinkin ongelmiin. Toki jos jotain seurattavaa ja ongelmaa ilmenee, niin empäs usko että kukaan extreme-tyyppikään (juuh...) haluaa väkisin tehdä oman mielen mukaan. Luottamusta herättävä kätilö kuuntelee äidin toiveita (sanattomiakin) ja mukailee synnytyksen kulkua niiden matkassa. Oysissa löytyy iso amme, jonne mahtuisi varmasti kaksikin mammaa synnyttämään. Että siitä ei todellakaan ole kyse.



Synnytyksestä on nykypäivänä tehty kliininen toimenpide, joka pitää olla mahdollisimman helppo _kätilölle_ ja VARSINKIN lääkärille. Ja joku taisikin tuonne ylemmäs kirjoittaa, että johtuu tuo OYSin kielto ylilääkärin kannasta. Hän lienee synnyttämätön mieshenkilö, kuten nämä " vastarannan kiiskit" yleensä. Nämä, jotka seuraavat supistusantureita ja toteavat äärimmäisissä tuskissa kärvisteleville äideille: " Mutta eihän teillä edes ole kunnon supistuksia! Ei näissä ole kunnon voimaa ja kestokin aivan liian lyhyt."



Moni äitii on vesisynnytykseen perehtynyt ja tullut siihen tulokseen, että se olisi heille varmasi se mukavin ja luonnollisin tapa synnyttää. Äidin kun se on kuitenkin tehtävä, vaikka kuinka koulutettu henkilö olisi avustamassa... He tietävät, että vedessä he voivat parhaiten kasata keskittymisensä ja voimansa ja näin ollen saavat kaikkein tehokkaimmin ja täten myös _turvallisimmin_ vauvan maailmaan. Ja ehkempäs he ovat myös pitkällisen pohdinnan tuloksena tulleet siihen johtopäätökseen, että vauvallekaan ei voi olla parempaa paikkaa syntyä, kuin lämmin vesi...



Että vastoin kylmän kliinisen puolen kannattajia, me " extreme-harrastajat" (tuo termi on mielestäni kyllä jo muutama vuosi sitten naurettu unholaan, mutta näköjään vielä joidenkin mielessä pyörii moinen tietämätön kanta) ei todellakaan haeta mitään huisia kokemusta, jotain ennenkokematonta ja mahtavaa. Ainakaan siinä mielessä kuin näin jotkut tuntuvat edelleen ajattelevan. Me vain haemme lapsen ja itsemme kannalta sitä parasta synnytystä. Tapahtuma kun nyt on ilman hakemistakin valitettavasti aina vähän " extreme" , niin en käsitä miksi siitä tekee jotenkin kielletyn jutun, jos itse valmistautuu ja perhetyy asiaan. Ja haluaa tehdä sen _tunteella_... Kun kuitenkin aika tunnepitoinen tapahtuma - verrattavissa ehken vain kuolemaan noin mittaluokassaan...

Vierailija

Miksi et synnytä kotona? Kuulostat niin tietäväiseltä, että tuskin sinä kätilöä synnytyksesi hoitoon tarvit?? Ehkä olisi kätilönkin helpompi työskennellä kun saisi luottaa omaan ammattitaitoon. Kyllä me kätilöt otetaan huomioon synnyttäjä ja jokainen ammattitaitoinen henkilö tietää että esim. kardiotokografin supistuslukema ei suoranaisesti kerro supistuksen voimakkuutta. Jos vatsanpeitteitä on reilusti, on turha edes käyttää supistusanturia.



Uskomatonta että täällä arvostellaan ammattilaisten päätöksiä. Kummatkohan tietää synnytyksistä ja riskeistä enemmän? Sinä Nuutti vai esim. OYS:n ylilääkäri? Tosin se ylilääkärin päätös -juttu esiintyi täällä lähinnä mutu-tuntumana... en aivan usko että yksi ainoa ihminen tekee päätöksen, kyllä tuollaisista keskustellaa laajemmin, uskoisin että myös OYS:ssa.



Luonnonmukaisuus on hieno juttu ja kannustan itsekin synnyttäjiä veteen, mutta se ei ei ole mikään itsetarkoitus synnytyksessä, ja turha on lähteä ketään syyllistämään vihjailemalla sellaista että se veteen synnyttäminen jotenkin olisi äidin ja lapsen vuorovaikutuksen kannalta ehdoton juttu.

Vierailija

Ajattelin aluksi olla vastaamatta, koska monikaan ei ole samoilla linjoilla kanssani asian suhteen. Luin myös viimeisimmät kätilöiden kommentit läpi. Perustelen kantani erään ylilääkärin kommentilla, että koskaan ei voi olla varma syntyvän lapsen tilasta ennen kuin hän on syntynyt ja vesisynnytys voi olla joillekin riski. Myös tuo mainittu infektioriski, jonka joku mainitsikin aikaisemmin, tosin hieman vähättelevään sävyyn. Oma lapseni ollut pitkään teho-osastolla aikoinaan (en synnyttänyt ammeen) ja siellä nähnyt itse henkilökohtaisesti kaiken laisia tapauksia ja infektioriskin suurentaminenkin on mielestäni kamalaa, koska vastasyntyneiden infektiot eivät ole pikkujuttuja. Omani meinasi siihen menehtyä, joten ei kiitos kiihkeitä vastakommentteja tähän asiaan. Oma tietenkin joka äidin valinta, mitä valitsee. Itse en vaan uskaltaisi riskeerata, koska ilman omaa riskeeraamista paljon voi tapahtua.

Vierailija

hb78:

Lainaus:


mun mielestä tällä palkalla ei todellakaan viitsi selkäänsä pilata hankalissa työasennoissa. Jakkarasynnytys, ammesynnytys ja seisaaltaan synnytys niistä pahimpia.






kannattaisko ehkä miettiä alan vaihtoa?? Ihan oikeasti. Juuri tällaisten kätilöiden takia äidit itkevät vielä vuosienkin jälkeen kun muistelevat synnytystapahtumaa. Kätilö sanoi sitä ja tätä, käski tehdä näin ja näin.

Tekisitpä meille kaikille palveluksen jos jättäisit eroanomuksesi.

Vierailija

Mielestäni sinun on vaikea ymmärtää lukemiasi tekstejä.. Kommentoit aivan väärin ja sinulla on paljon kirjoitusvirheitä (näistähän huomauttelet kanssa keskustelijoille..lukaisehan omia juttujasi vielä).



Koet varmasti monissa asioissa itse jonkunlaista katkeruutta tai vääryyttä mutta älä tule kommentoimaan niiden pohjalta harhaanjohtavasti täällä muita!

Vierailija

Mun mielestä äärettömän itsekästä KIELLOSTA HUOLIMATTA synnyttää ammeeseen. Oiskohan siihen joku syy että ei saa? Esim. amme liian pieni siihen tarkoitukseen tai kätilö ei osaa vesisynnytystä hoitaa? Typerää vaarantaa lapsen turvallisuus. Jos jotain sattuu niin ketähän taas syytetään vaikka on vastoin ohjeita toimittu. Joissain sairaaloissa on amme sen kokoinen ettei sitä ole tarkoitettukaan muuhun kuin avautumisvaiheen kivunlievitykseen. Tarvittaessa jos hätä tulee, niin sieltä pitää joka tapauksessa nousta pois. Tyhmä on se äiti joka sinne jää kun vauvalla on esim. sydänäänet montussa tms. Ihme extremeksi mennyt koko touhu...

Vierailija

vesisynnytyksessä infektioriski on kohonnut, jos vesien menosta on kulunut yli vuorokausi, ihan niinkuin kuivallakin maalla. silloin ei voi enää mennä veteen. muuten infektioriski on sama kuin kuivalla maalla.

tuo että vauvan tilaa ei tiedetä ennen kuin hän on syntynyt. tjaaa... niinhän se kyllä on. mutta miten se eroaa syntyykö veteen vai maalle? jos tarkoitetaan sitä, kun joskus vauvalta imetään lapsivettä nielusta heti kun pää on syntynyt? veteen syntyessä ideana on juuri se, ettei vauva ole kosketuksissa ilman kanssa, eikä siis vedä ilmaa keuhkoihinsa, jolloin myös tulee vetäneeksi lapsivettä. ketjussa kätilö kertoi kuulleensa lapsen menehtyneen näin, mutta siinä olikin oltu ensin ilmassa, sitten takaisin vedessä. juuri niin ei saa tehdä, ja kätilön olisi pitänyt se tietää.

ja olen ehdottomasti samaa mieltä siinä, että kätilöiden tulisi olla koulutettu hoitamaan myös vesisynnytyksiä. en voi vaan uskoa että se olisi kauhean suuri ponnistus järjestää osaksi koulutusta. taitaa olla lähinnä kiinni koulutuksen suunnittelijoiden halusta ja mielipideilmastosta.



nyt tuntuu että tämä ketju on taas saavuttanut jonkinlaisen maagisen lakipisteen, jonka jälkeen näissä hiukan marginaalisempia juttuja käsittelevissä aiheissa alkaa vilisemään sanontoja tyyliin ¿syyllistäminen¿, ¿extreme-kokemus¿, ¿urheilla vauvan terveydellä¿ ja ¿lapseni olisi kuollut jos...¿.

Vierailija

ihmettelin kovasti mitä jutussa voi olla niin pahasti vialla, että herättää tuollaisia epäilyjä häirinnästä ja vääristä tiedoista... enpä siis ihmettele enää...

Oletko itse nähnyt vesisynnytysjuttua...mitä mieltä siitä olet?

Vierailija

Kun kätilö kehottaa nousemaan vedestä, sitä todella kannattaa noudattaa. Altaasta pois nouseminen on todella hankalaa, jos esimerkiksi pää on jo syntynyt ja hartiat ovat jumissa. Kätilön ammattitaitoa kannattaa kunnioittaa ja pitää mielessä se, että hänen vastuullaan on sekä syntyvän lapsen että synnyttäjän terveys ja henki. Ei kätilö halua ilkeilläkseen ketään estää veteen synnyttämästä. Joissain sairaaloissa on tiukka politiikka näiden asioiden suhteen ja jos synnytyksessä jotain menee pieleen kun on toiminut ohjeiden vastaisesti, niin tukea johdolta on turha odottaa. Lisäksi kätilön kuuluu tuntea omat rajansa ja jos ammattitaito ei riitä hoitamaan veteen synnytystä, niin hän ei sitä hoida. Se on turvallisuutta.

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat