Vierailija

Oon viimeisen vuoden sisällä laittanut välit poikki kahden hyvän ystäväni kanssa, minun mielestäni hyvästä syystä, mutta nyt huomaan kaipaavani heidän seuraansa ja tukeansa.

Pitäisikö minun antaa anteeksi ja unohtaa menneet vai kadunko tätä sitten myöhemmin??

Haluaisin heidät minun ja tulevan vauvani elämään, mutta pelkään heidän pettävän luottamukseni uudestaan.

Mitä pitäisi tehdä, auttakaa!!

Yksinäinen odottaja -85

Kommentit (21)

Kiitos palautteestasi.

Olen nuori, mutta lapsi silti toivottu, siltikään ei minua ole kertaakaan ' teiniäidiksi' haukuttu :)

Ja olet siinä oikeassa että tämä ' riski' heidän kanssaan kannattaisi ottaakin.

Ja muillekin kiitos palautteesta edelleen ja hämmästyin muuten kuinka kiukkuiseen sävyyn palautetta kirjoitetaan?

Syysäiti -85

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kaikille kiitos palautteesta, mietin koko ajan miten päin tekisin.

Mutta tähän halusin vastata etten todellakaan ole tuleva´' teiniäiti' vaan tuleva äiti. Olen myös seurustellut mieheni ja lapsen isän kanssa yli kuusi vuotta ja niistä olemme olleet kihloissa kolme ja vauva oli suunniteltu ja haluttu!!

Tuleva äiti -85

Minä tarkoitin välien poikkilaittamisella sitä, että se tehdään ihan sanomalla, että ei haluta enää olla tekemisissä. Ystävyyssuhteet kyllä muuttuu kaverisuhteiksi tai katoaa muutenkin, kuin " laittamalla poikki" . On mullakin ex-ystäviä/kavereita ja ne on muuttuneet sellaisiksi, kun välit viilenee. Ketään ei ole tarvinnut tarkoituksella ajaa pois mun elämästä. Sama asia toki toisaalta. Mutta tosiaan tarkoitin sellaista " mä en oo enää sun kaa" -systeemiä, pikaisesti luin aloituksen, ehkä aistin väärin...

1. ystävä ei pystynyt järkevään yhteydenpitoon. Oltiin molemmat aika masentuneita, ja mua ahdisti ihan hirveästi ystäväni ailahtelevaisuus, että jos edellisenä päivänä sovittiin että huomenna nähdään, niin hän saattoikin olla 2kk tavoittamattomissa, ei soittanut tai mitään, vaikka itse itkin vastaajaviesteihin. Sanoin hänelle monta kertaa että en kestä moista loputtomiin, ja niinpä vaan kerran sitten kamelin selkä katkesi, enkä sen koommin ole häneen ollut yhteydessä. Tai kerran meidän piti nähdä, mutta toi kaveri sai musta paniikkikohtauksen. Itse olen täysin yli tuosta " ystävyydestä" .



2. Ystävän mies yritti tosissaan päästä mun housuihini, veti kamaa yms. kivaa kaverini selän takana. Mutta kaveri vaan rakastaa tätä tyyppiä ja kun mies ruoesi valehtelemaan musta kaiken näköistä sille (en edes tiedä mitä, mutta kaveri ilmoitti olevansa muhun tosi pettynyt), niin en kovin pitkään jaksanut yrittää. Kun jos toinen on päättänyt uskoa tuota miestään niin minkäs minä sille voin.

Ystäväni levitti perättömiä juttuja minusta ja perheestäni kaikille. Ihan kamalaa tekstiä (olen huumeidenkäyttäjä, en huolehdi lapsistani jne). Poikki meni välit, vaikka oltiin lapsuudenystäviä.



Kaipaat varmaan seuraa, mutta kuvittelet kaipaavasi juuri heidän seuraansa. Siis etsi uusia ystäviä =kyllä helpommin sanottu kuin tehty. Vauvakerhoista voit aloittaa.

Poikaystävän jättäminen ok mutta jos kaveri puukottaa selkään niin se pitää niellä ystävyyden nimissä? Just joo...



Sinuna ap unohtaisin nämä vanhat kaverit ja hankkisin tilalle uusia. Ihminen aika harvoin muuttuu kokonaan, kokemusta on.

Olen aina ollut kiinnostunut, mikä johtaa noin äärimmäiseen käytökseen läheisiä kohtaan? Mikä ei puhumalla selviä?



Kannustan yrittämään välien selvittämistä. Etenkin, jos ystäviä ei ole pilvin pimein.

Vierailija:

Lainaus:


Ystäväni levitti perättömiä juttuja minusta ja perheestäni kaikille. Ihan kamalaa tekstiä (olen huumeidenkäyttäjä, en huolehdi lapsistani jne). Poikki meni välit, vaikka oltiin lapsuudenystäviä.






* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat