Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Seuraa 

kysyisin kaverin puolesta tällästä juttua..hän on menossa muslimimiehen kanssa naimisiin(turkkilaisen)ja ei ole kovin kauaa tuntenut tätä poikaa,(tapasi ollessaan lomalla turkissa)..voiko hän olla todella tosissaan jos mies kysyy jo isältä lupaa mennä naimisiin,tyttö on nähnyt miehen isän...

onko yleensä näin tapana tehdä jos on tosissaan,ei kai hän

nyt joka tytölle tee näin..

Kommentit (16)

tunnen esimerkiksi pareja jotka ovat olleet yhdessä jo kuutisen vuotta eivätkä edes asu vielä yhdessä,joskus näyttää siltä että eivät koskaan naimisiin asti pääse..mutta mietin että eikö just turkissa(muissakin maissa)mennä avioon nuorina,se voi olla heidän tapansa kuin meillä suomessa on tapana avioitua vasta n.30 vuotiaina ja saada ennen naimisiinmenoa hyvä työpaikka ym..uraputki..mutta jokainen tekee sen mitä tuntee elämällään tärkeämmäksi tehdä..

Täällä yksi onnellisessa moku-liitossa elävä (mies ei turkkilainen). Me menimme aika pikaisesti naimisiin mieheni kotimaassa, ja mies muutti perässäni Suomeen. En olisi halunnut jäädä asumaan mieheni maahan (ehkä joskus voin asua siellä, mutta en nyt ollut valmis).



On totta, että lomareissulla tai ulkomailla oleskeleva rakastunut suomineito joutuu perustelemaan ja todistelemaan suhdettaan ja/tai avioliittoaan paljon enemmän kuin jos pokaisi naapurikaupungin Jussin paikallisesta kapakasta.



Paljon tapahtuu huijauksia, näissäkin mokusuhteissa.... enpä tunne kuitenkaan ketään, joka olisi mennyt naimisiin (pelkän) oleskeluluvan takia (?)... Olen kuullut vain huhuja. Kaikki tuntemani mokuparit ovat joko edelleen naimisissa, ja yksi pari eronnut, mutta mies muutti sitten takaisin kotimaahansa eron jälkeen. Joku muu ehkä tuntee ihan henk. koht. näitä lumeavioliittoja.



Mutta me olemme onnellisesti naimisissa, ja jos Luoja suo, tulemme olemaankin, kunnes kuolema meidät eroittaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Tietääkö kukaan meistä...? Varmaankaan ei kun ennustajan lahjoja on harvalla, ainakaan luotettavia. Joku jo aikaisemminkin kirjoitti että mikä olisi sitten toinen hyvä vaihtoehto? Jos " rakastuu" toiseen ihmiseen ja hän tuntuu hyvältä ja sopivalta ihmiseltä niin miksi ei katsoa eteenpäin mitä se tuo tullessaan. Kunhan muistaisi katsoa asiaa kuitenkin hieman suurennuslasin kautta.. tarkoitan että pitää huolen siitä että ei tule hvyäksikäytetyksi esim. rahallisesti. Esim avioehto...



Todellakin helppo sanoa että no pakkaa kimpsusi ja lähde Turkkiin

( tässä tapauksessa) elämään.... No, käytännössä se ei varmaan kuitenkaan ole niin helppoa. Jättää mahdollisesti työpaikka, irtisanoa asunto, minne laittaa kaikki irtaimisto omasta asunnosta, msitä saa rahaa elämiseen. Kuitenkin monella suomalaisella täysi-ikäisellä naisella on jo aika vakiintuneet kuviot niin työelämässä kuin asunto markkinoillakin.



Turkissa tai monessa muussa " islamilaisessa" maassa taas käytäntö se että perheen pojat asuvat kotona niin kauan kuin avioituvat ja hankkivat oman talon, jos hankkivat. Lähdepä siinä sitten kokeilemaan parisuhteen kestävyyttä anoppilaan. Eli en yhtään ihmettele että moni kokee helpompana ratkaisuna ottaa hyppy " tuntemattomaan" Ja katsoa mitä tuleman pitää.( toivottavasti terve järki mukana).



Tietysti aina toinen vaihtoehto on yrittää unohtaa ihminen johon olet ihastunut/rakastunut. Haudata hänet tunteita vastaan menneisyyteen ja pohtia loppuelämä olisiko siitä tullut mitään. Voi ottaa kirvesmies Matti Miettisen jos se tuntuu turvallisemmalta ja alkaa ennustaa tulevaisuutta hänen kanssaan.

Toki niitä onnellisiakin tarinoita löytyy, mutta itse suhtaudun aika kyynisesti noihin lomaromansseihin. Tai siis avioitumiseen pikaisesti lomamatkan jälkeen. Kyllä toiseen tutustuminen vie aikaa, ei viikko tai kaksi riitä etenkään kun on vielä merkittäviä kulttuurierojakin. Ensiksi kannattaisi tutustua toisiinsa, molempien kulttuureihin ja vasta sitten harkita sitä avioliittoa. Mutta kukin tekee tyylillään :)



Eräs tuttuni vietti kesän Turkissa, tapasi mukavan miehen ja tutustui tämän perheeseenkin. He olivat tiiviisti yhteydessä pari kuukautta Suomeen paluun jälkeenkin, kunnes miehestä alkoi kuulua yhä harvemmin. Kaverini oli kuitenkin varannut jo matkan Turkkiin ja lähti, paikanpäällä odotti yllätys kun poikaystävä olikin mennyt kihloihin toisen turistitytön kanssa. Taisi ollai vaan kova hinku naimisiin ja pois Turkista :(

Ganesa:

Lainaus:


kysyisin kaverin puolesta tällästä juttua..hän on menossa muslimimiehen kanssa naimisiin(turkkilaisen)ja ei ole kovin kauaa tuntenut tätä poikaa,(tapasi ollessaan lomalla turkissa)..voiko hän olla todella tosissaan jos mies kysyy jo isältä lupaa mennä naimisiin,tyttö on nähnyt miehen isän...

onko yleensä näin tapana tehdä jos on tosissaan,ei kai hän

nyt joka tytölle tee näin..




Itselläni on kokemusta asiasta,voi viedä tytön kotiinsa jos poika on esim:köyhistä olosuhteista vanhemmat varmaan toivovat pojan pääsevän eurooppaan paremman elämän toivossa,tai poika voi olla tosissaan,mutta nuorena silmät ovat rakkaudesta/ihastuksesta sokeat eli en menisi naimisiin tuntematta toisiaan ja myöhemmässä naiheessa kultuuri uskonto erot:vaikka poika olisikin ns:ei uskovainen mutta yleensä naisen elämä on lapset,kotityöt naispuoliset ystävät ym.on monia asioita mistä saattaa tulla ristiriitoja.toivon kaikkea hyvää ystävällesi kuitenkin :)

...täytyy sanoa, että poika ei välttämättä ole ollenkaan tosissaan, vaikka onkin vienyt tytön tapaamaan isäänsä, ja kysynyt lupaa naimisiinmenoon. Mistä ystäväsi muuten tietää pojan kysyneen isältään lupaa mennä naimisiin? Osaako ystäväsi turkkia, vai kysyikö poika isältään englanniksi tytön läsnäollessa? Vai perustuuko tieto vaan siihen, mitä poika on kertonut? Koskaan en ole muuten kuullut että pojan täytyisi kysyä isältään lupa naimisiinmenoon - tytön kohdalla asia saattaisikin olla näin, mutta oma mieheni (ja lukuisat suomi-turkki tuttavaparit) ovat vaan ilmoittaneet perheelleen että me ollaan muuten menossa naimisiin, sen kummemmin lupia kyselemättä. Ihan kuten Suomessakin tehdään.



Itse olen Turkissa asuessani ollut mm. kihlajaisissa (turkkilainen poika, englantilainen tyttö) jossa olivat läsnä pojan vanhemmat ja ystävät. Kihlaus päättyi sillä sekunnilla kun tytön lentokone lähti, poika ei kuulemma missään vaiheessa ollut edes ajatellut tulevaisuutta tämän enkkutytön kanssa, kunhan vaan meni kihloihin huvin vuoksi. Eräs toinen miespuolinen työkaverini teki samoin; esitteli tytön vanhemmilleen, ja meni kihloihin, kihlaus kesti viisi päivää. Itse seurustelin joskus turkkilaisen pojan kanssa, jolla oli vaimo toisessa kaupungissa - silti minut vietiin kotiin äitiä tapaamaan, ja kundi puhui minusta äidilleen tulevana vaimonaan, vaikka emme missään vaiheessa edes suunnitelleet menevämme naimisiin, kunhan vaan pidimme hauskaa yhdessä sen kesän ajan. Jne, jne, jne. Vastaavia tarinoita on monia. Motiiveja tällaiselle toiminnalle (kihloihin huvin vuoksi) en tiedä.



Yhteenvetona: kaverisi poikaystävä voi ihan hyvin olla tosissaan hänen suhteensa, tai sitten vain pelleilee. Aika näyttää. Mun mielestäni ystäväsi ei kannata uskoa ihan kaikkea mitä poika hänelle sanoo, tai saattaa saada siipeensä pahasti :/ Hiljaa hyvää tulee. Itse en mieheni kanssa ole missään vaiheessa elänyt kaukorakkaus-vaihetta, koska asuin Turkissa jo tavatessamme (olin siellä töissä), eli mun oli paaaaljon helpompi itse nähdä onko mies tosissaan vai ei.

..eli miksi on niin kova hoppu naimisiin ennenkuin edes tuntee kunnolla?



Minulle ainakin naimisiinmeno oli iso askel ja halusin nähdä meidän " suhteen" kestävyyden ennen papin aamenta. Seurustelimme 2 ½ vuotta ennen naimisiinmenoa, yhteiselomme onnistui niin että kävimme vierailuilla toistemme kotimaassa ja asuin myös mieheni kotimaassa vuoden. Tuossa ajassa oppi jo tuntemaan toisen hyvin ja luottamaan siihen, että myös mies on tosissaan eikä menossa naimisiin kanssani vain päästäkseen Suomeen..



Ganesa, jos ystäväsi kuitenkin haluaa heti naimisiin, tulee hänen pyytää maistraatista esteettömyystodistus. Tämän jälkeen naimisiin esim.Turkissa ja sitten vihkitodistus Suomen suurlähetystöön/konsulaattiin tai Suomessa maistraattiin, missä se virallistetaan myös Suomessa lainvoimaiseksi avioliitoksi. Meidän täytyi myös hakea omaan todistukseemme viralliset lailliseksi todistavat leimat paperiin ennen suurlähetystöön toimittamista. Periaatteessa oleskelulupa myönnetään perhesiteiden (naimisiinmenon) perusteella, mutta lupakaavakkeissa kyllä kysellään tarkkan tiedot yhteiselosta, kihlauksesta yms.

Voisin kyllä ajatella, että viikon tuntemisen jälkeen naimisiinmeno ei näytä kauhean vakuuttavalta...

Ei se todellakaan ole mikään takuu siitä, että poika olisi tosissaan...tämä väitteeni perustuu omiin näkemisiini ja kokemisiini Turkissa asuessani (vuodet 98-02). Turistityttö on helppo viedä kotiin, turkkilaista tyttöä ei sitten niin helpolla kotiin viedäkään. Seksiä rannalla? No, mielummin kai kotona omassa sängyssä...



Samaa mieltä kuin muut vastanneet olen siinä, että mikä ihmeen kiire parilla on päästä naimisiin? Miksi ei voi seurustella rauhassa jonkin aikaa, ystäväsi voisi vaikka asua Turkissa poikaystävänsä kanssa jonkin aikaa (se onnistuu helpolla; itse en missään vaiheessa hankkinut mitään oleskelulupia tms, vaikka virallisesti sellaiset pitäisikin olla). Mielestäni on myös tärkeää, että ystäväsi tutustuisi kunnolla Turkkiin ja turkkilaisuuteen (parin viikon satunnaisia rantalomia EI lasketa sellaiseksi), jotta tietäisi mihin on päänsä pistämässä. Samalla sitten näkisi oliko kundi ollenkaan tosissaan vai ei - vai oliko hänellä vaan kiire naimisiin koska halusi oleskeluluvan Suomeen.



Kuulostan ehkä kyyniseltä, mutta Turkissa asuessani ja työskennellessäni (työ- ja kämppäkavereina turkkilaisia 18-25v kundeja) näin niiiiiin uskomattomia asioita, että en kovin helpolla luottaisi yhteenkään lomamatkalla tavattuun nuoreen mieheen tai hänen lupauksiinsa. Suomalais-turkkilainen suhde voi toki myös onnistua, mutta jos pari tuntee toisensa hyvin mennessään naimisiin niin edessä on huomattavasti vähemmän yllätyksiä ja pettymyksiä! Moni pikaisesti avioliittoon johtanut suhde on myös päättynyt yhtä pikaiseen avioeroon :/

puhunut vähän englantia tämän isän kanssa ja tämä puhuminen naimisiinmenosta tapahtu suurimmaksi osaksi kun poika ja isä keskustelivat turkiksi ja poika käänsi englanniksi tytölle(samat asiat)

mut kuulostaa uskomattomalle koko juttu miksi ylipäätänsä haluaa näin nopesti mennä naimisiin ja hän on aika nuori.

tyttö on ollut(nukkunut)pojan kotona,eihän nyt ketä tahansa tyttöä kotiin asti viedä,kait sitä rannallaki voi harrastaa seksiä jos sitä vain tämä poika haluaa.

haluasin vielä tietää että mitä tytön pitäisi tehdä että pääsisi naimisiin turkissa(paperit)kuntoon ja ym..jos tämä nyt totetuu,entäs onko turkista vaikea päästä suomeen(tämä mies)kun he ovat naimisissa?

...sari62: n mietteita. Tama " Avrupa hastalik" vain yltyy sesongin paattyessa:). Itse olen taalla Turkissa asunut kohta 13 vuotta, ja monenmoista tarinaa nahnyt/ kuullut. Kova on kiire nuorella miehella Suomeen:) vai???

Hyviä kommentteja tässä on jo tullutkin, mutta mä odottaisin jonkin aikaa ja tutustuisin mieheen kunnolla ennen kuin ajattelisin avioliittoa. Mies saattaa olla ihan oikeasti rakastunutkin (eikä vain halua Eurooppaan), mutta kyllähän suomalaistenkin kesken usein vie aikaa ennen kuin pari on päässyt selville toistensa tunteista.



Avioliiton merkitys on eri kulttuureissa ja eri ihmisille erilainen. En tiedä, miten Turkissa on, mutta monille tuntemilleni vietnamilaisille (etenkin varttuneimmille) suuri rakkaus ei ole välttämätön edellytys avioliitolle. Kunhan tullaan jotenkin toimeen taloudellisesti ja muutenkin yhdessä asuttaessa. Rakkaus syttyy sitten hiljaksiin, jos on syttyäkseen. Moku-perheissä kotoa opitut miehen ja vaimon roolit eivät päde välttämättä ollenkaan. Onhan suomalaisissakin eroja, mutta silti. Moku-liitoissa osapuolilla ei välttämättä ole yhteistä kieltä, jota molemmat osaisivat hyvin. Kaikkeen saa varata enemmän aikaa. Ja molempien pitää antaa periksi.

pohjalla vai halutaanko vain käyttää välikappaleena toiseen maahan. Sitten kun pari on ollut naimisissa vuosia ja lapsiakin on lupa heltiää tuostan noin vain eikä mitään paperisotaa tarvi käydä. T:kokemusta on.

Ganesa:

Lainaus:


haluasin vielä tietää että mitä tytön pitäisi tehdä että pääsisi naimisiin turkissa(paperit)kuntoon ja ym..jos tämä nyt totetuu,entäs onko turkista vaikea päästä suomeen(tämä mies)kun he ovat naimisissa?








ns. Avrupa hastalik, eli hillitön hinku päästä Suomeen tai mihin tahansa muuhun Euroopan hyvätuloisista maista. Näitä tapauksia on omassakin tuttavapiirissä ollut monia. Itse menin naimisiin Turkissa, ja asuin siellä vuosia, joten ilmiö on hyvin tuttu. Mutta on myös tullut nähtyä ihan oikeita salamarakastumisiakin, jotka ovat kuitenkin kestäneet vuosia, ja näyttävät yhä olevan voimissaan.



Vain aika näyttää miten tässä tapauksessa käy. Onnea ystävällesi! Insallah kaikki menee hyvin!

mutta kyllähän se on ihan hyvä ja terveellistä miettiä myös niitä mahdollisia huijaustapauksia missä vain mies haluaa päästä parempaan maahan ja saada paremman elintason,mutta missä on ne tarinat mitkä on oikeesti onnistunut,kuten te jotka olette (onnellisesti) naimisissa turkkilaisen miehen kanssa.

Kuten esimerkiksi suomessa avioliitot suomalaisen miehenkin kanssa voivat päätyä eroon ja mistäs sen tietää mitä motiiveja kenellä tahansa on naimisiin mennessään.

Mutta tosiaan miksi heillä on niin kiire,mutta eikös seurustelukin ole aika mahdotonta jos asuvat eri maissa tarkoitan että kummiksin tällä tytöllä on myös oma elämä täällä suomessa enkä usko että nyt tuosta noin vain haluaa muuttaa turkkiin,vieraaseen maahan eli mitä vaihtoehtoja on yleensä jos mies on hyväksynyt asian että tulee suomeen,mutta kuulostaa se kaikkien korvissa vähän hyväksikäytöltä mutta kertokaa niitä onnellisia tarinoita...(vai missä pitäisi sitten rakastua että olisi uskottavaa)suomalaiseen mieheen paikallisessa räkälässökö

...mutta yleisesti ottaen eroaminen suomalaisesta on paljon helpompaa kuin ulkomaalaisesta: riittää, että kiikuttaa paperit käräjäoikeuteen ja that' s it. Ei tarvitse miettiä mitä se mies eron jälkeen tekee, tällä kun on ollut oma elämä tässä maassa jo ennen naimisiinmenoakin. Ulkomaalaisella taas ei ole vastaavaa tukiverkostoa kuin suomalaisella, eikä ero välttämättä olekaan yhtään helppo juttu, etenkin jos on hankittu jo yhteistä omaisuutta tai lapsia. Ja jos pari menee naimisiin ulkomailla, on myös ero saatava lailliseksi siellä, ja se ei välttämättä ole kovin helposti toteutettavissa.



Jo pelkkä ulkomaalaisen miehen saaminen Suomeen vaatii vaimolta paljon: on soiteltava ulkomaalaisvirastoon ties miten monta kertaa, vastattava suhdetta koskeviin (loukkaavilta tuntuviinkin) kysymyksiin, jne. Kun mies sitten saapuu Suomeen, alkaa juokseminen eri virastoissa: Kela, työvoimatoimisto, maistraatti, verotoimisto, yms yms (ja se niissä juokseminen jatkuu pitkään). On täytettävä jos minkälaista lappua ja kiikutettava niitä ties minne lukuisine liitteineen ja lisäselvityspyyntöineen. Nämä, ja ihan tavallisetkin arkielämän asiat kuten pankkitilin avaaminen ja lääkärissäkäynti vaativat vaimolta paljon, mies kun ei puutteellisen kielitaitonsa takia (englanti ei ikävä kyllä yleensä riitä) pysty kaikkea itse hoitamaan. Eikä osaisikaan, esim. Kelan asiat ovat monimutkaisia ihan suomalaisellekin, saatikka maahanmuuttajalle. Sitten kun nämä asiat on saatu kuntoon, täytyy alkaa miettiä mitä se mies täällä Suomessa sitten tekisi - työtä, opiskelua? Ja taas vaimo auttaa. Kaiken tämän keskellä on myös elettävä jollakin, ja jos miehellä ei ole tuloja tai suuria säästöjä niin kukas muukaan perheen elättäisi ellei vaimo.



Kaiken tämän vaivan jälkeen voi tulla aika kurja olo jos liitto päättyy eroon heti kun miehellä on pysyvä oleskelulupa hallussa....

Minä kyllä tiedän sellaisia tapauksia, joissa ero on tullut samalla hetkellä kuin pysyvä oleskelulupakin. Eräänkin tutun mies kävi samalla reissulla hakemassa poliisilaitokselta oleskeluluvan ja oikeustalolta eropaperit. Siihen asti vaimo oli kuvitellut kaiken olevan hyvin, ja häneen todella sattui kun huomasi että olikin ollut miehelle vain pääsylippu Suomeen :( Olivat tavanneet lomalla, menneet pikaisesti naimisiin, kaikki (myös minä) luulin heidän olevan rakkaudesta yhdessä, mutta toisin kävi.



Eli edelleen peräänkuulutan sitä kärsivällisyyttä. Kyllä mies jaksaa vaikkapa vuoden odottaa, jos on tosissaan ystäväsi kanssa. Ja jos ystäväsi on tosissaan tämän miehen suhteen, niin hän voi varmaankin ottaa välivuoden opinnoistaan/työstään ja viettää sen Turkissa?

Voihan pikaliitto onnistuakin, mutta itse en olisi valmis sellaista riskiä ottamaan. Tai sanotaan näin: jos en olisi asunut ja työskennellyt Turkissa, niin ehkä uskoisin rakkauteen ensi silmäyksellä ja miehen aitoihin tunteisiin. Mutta kun olen nähnyt ja kokenut kaikenlaista Turkinmaalla, niin hälytyskellot alkoivat heti soida kun luin ensimmäisen kirjoituksesi. Varovaisuus kannattaa. Ihan oikeasti. Toivon kuitenkin ystävällesi kaikkea hyvää.



P.S. Nyky-Turkissa nuorilla ei tunnu olevan sen kovempi kiire naimisiin kuin suomalaisilla nuorillakaan. Mieheni suvussa on paljon kolmekymppisiä sinkkuja, sekä miehiä että naisia, joilla ei ole ollenkaan kiire naimisiin. Eikä sukulaisilla/tuttavilla ollut koskaan mitään sanomista meidän avoliittoamme koskien (asuimme yhdessä reilun puolen vuoden ajan ennen naimisiinmenoa), päinvastoin olivat sitä mieltä että hyvä meidän on asua yhdessä, tutustumme ainakin toisiimme paremmin ennen naimisiinmenoa, etenkin kun olemme eri kulttuureista lähtöisin. Helppoa meilläkään ei silti ole aina ollut, ei todellakaan, vaikka tunsinkin mieheni ja turkkilaisen kulttuurin jo ennen avioitumistamme.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat