MISTÄ APUA JA TUKEA???

Seuraa 
Liittynyt17.9.2015

Me ollaan mieheni kanssa yritetty lasta 8/04 asti ja nyt ollaan varattu aika Tren Väestöliiton klinikalle tutkimuksiin. Ajatus lapsettomuudesta ja hoitoon lähtemisestä on pistänyt pään ihan sekaisin.



Olen uusi täällä Lapsettomuus " palstalla" ja myös kaikki lapsettomuusjututkin on aika uutta minulle... Avun ja tuen tarve on valtava, vaikka varsinaista lapsettomuutta ei vielä (ainakaan) ole meille diagnosoitu. En oikein tiedä, että mistä sitä tukea ja apua lähtisin hakemaan... Liityin vasta-alkajien pinoon, mutta tuntuu, että sinne hukkuu omien ajatusten ym. kanssa.



Onko kellään antaa mitään vinkkiä, että missä voisin esim. tuntojani purkaa ja jakaa tätä alkuvaiheen epätietoisuutta, surua, masennusta ym.? (postituslistoja? ym.?)



Burde

Kommentit (9)

Vierailija

Tuli paljon hyviä neuvoja ja ennen kaikkea sitä tukea mitä kaipasin! =)



Toi Pingu-78 lause " Toisaalta tunnen etten kuulu tuonne kuumeilevien puolelle, mutta en ihan viela tannekaan." kuulosti tosi tutulta.



Lähinnä tällä hetkellä kaipaisin just vertaistukea... en niinkään välttämättä ammattiauttajaa, ainakaan vielä. Tosin olin tänään työni puolesta työnohjauksessa terapeutilla ja käsiteltiin siinä tätä lapsettomuusasiaa. Kaikista parasta siinä oli se, että se terapeutti otti mut tosissaan... eikä letkauttanu mitään typeryyksiä. =)



Taidan koittaa kiinnittyä tänne ja etsiä täältä samassa tilanteessa (alkuvaiheessa) olevia " ystäviä" .



Kiitos neuvoista!

Vierailija

...lapsettomuusasioiden kanssa. Yritysta on ollut 5/04 asti, mutta mitaan ei olla saatu aikaiseksi. Nyt olin vihdoin kaynyt laakarilla ja saanut labraan lahetteita. Tama kaikki on hiukan hankalaa kun asumme ulkomailla ja kaikki hoidetaan vieraalla kielella. Toisaalta tunnen etten kuulu tuonne kuumeilevien puolelle, mutta en ihan viela tannekaan. Olen kuitenkin yrittanyt lueskella juttuja talla palstalla, mutta nuo kirjainyhdistelmat tuottaa viela hankaluuksia.



Itse olen ainakin viimeisen puolen vuoden aikana oppinut ymmartamaan kuukautiskiertoa huomattavasti paremmin ja huomannut, etta minussa saattaakin olla jotain vikaa (lyhyehko luteaalivaihe ja tuhrua ennen ja jalkeen menkkojen). Nyt katsellaan, kuunnellaan ja odotetaan tuloksia.



Mutta siis lukemalla ja puhumalla muutaman hyvan ystavan kanssa olen tullut huomattavasti viisaammaksi ja saanut tukea. Enaa mahdolliset toimenpiteetkaan ei tunnu niin pelottavalta ajatukselta.

Vierailija

Minä olen ehdottomasti parhaan tuen saanut tältä palstalta. En tiedä miten olisin selvinnyt tämän melkein kolme vuotta ilman palstailijoiden tukea...



Parhaiten ymmärtävät saman asian kanssa painiskelevat, ja ihmiset tulevat kyllä tutuiksi aika pian. Mukaan siis rohkeasti, laitan nikkisi mieleen!!

Vierailija

Kannattaa lukea mahdollisimman paljon tämän palstan vanhoja viestejä ja hakea haulla itseä kiinnostavia asioita. Täältä löytyy valtavasti asiaa lapsettomuudesta! Myös omia kysymyksiä kannattaa palstalle kirjoittaa. Voit myös haeskella palstalaisista omaa " kirjeenvaihtokaveria" . Toki tukea saa myös terveydenhuollosta pyytämällä tai ostamalla.

Vierailija

Olen itsekin melko tuore palstailija täällä, me olemme lähteneet tutkimuksiin toukokuussa, eli koen olevani vielä aikalailla vasta-alkaja. On totta varmaan, että joissakin ketjuissa ja listoissa tuntuu kuin ei saisi ääntään kuuluville, mutta oma kokemukseni on, että sitkeästi vaan laittamaan kysymyksiä/vastauksia, niin kyllä sitä pääsee mukaan. Itse olen saanut hyvää vertaistukea juuri täältä lapsettomien palstalta senjälkeen kun tein ratkaisun, että lähdemme hoitoihin.Vauvakuume palstalla olijat ovat kuitenkin eri tilanteessa kuin itse. Eli toivotan sinut lämpimästi tervetulleeksi joukkoomme, ja kun lähdette tutkimuksiin, se varmaan kuitenkin jollain tavalla helpottaa, kun tietää,että nämä ihmiset (lääkärit)yrittävät auttaa todella. Mekin olemme kipuilleet tän lapsettomuuden kanssa jo 5/04 saakka, eli kohtalotovereita kyllä löytyy. Tsemppiä sinulle!! t: tiitiäinen

Vierailija

Useimmilla klinikoilla on myös terapeuttisia palveluita, ja niitä kannattaa käyttää, jos siltä tuntuu - itse juttelin vauvani kuoleman jälkeen paljonkin oman klinikkani kätilön kanssa ennen uuteen hoitoon lähtöä ja hän oli kyllä hyvä kuuntelija :-)



Teillä ei kuitenkaan ole varmaan tällaista kriisiä takana, eikä toivottavasti tulekaan, niin omasta kokemuksesta voin vain sanoa hoidon alkuvaiheista, että



- hoitoihin lähtö pelottaa aina, koska ei voi tietää, mikä on oikeasti tilanne, missä on vika ja millä siitä voitaisiin selvitä, ja mitä se käytännössä tarkoittaa

- minulla ja muilla ystävilläni, jotka ovat tähän prosessiin lähteneet, ensimmäiset viikot ovat ihmettelyn ja termeihin tutustumisen aikaa.

- sen jälkeen kun ihmisen fysiologia, hormonit, hoidot ja kohtalontoverit alkaa tulla tutuksi, niin asia helpottuu. Mitä enemmän pyrit ymmärtämään alusta saakka, sen parempi. Hassuinta on se, että kaikki, jotka tunnen tämän prosessin tiimoilta, niin tajuavat muutamassa viikossa, että oikeasti koulun biologian tunnilla ei oppinut kyllä yhtään mitään :-)

- prosessi ei ole pelkästään lapsettomuusprosessi, vaan alku ymmärrykseen, mistä tässä kaikessa on kyse ja tieto poistaa pikku hiljaa tuskaa; epätietoisuus siitä, missä mennään lienee pahinta!

- prosessin edetessä yleensä kaikki ' rutinoituu' ja puhutaan hormoneista, punktioista, PASseita, fragmenteista ja ties mistä kuin säästä... Näin prosessi myös arkipäiväistyy ja siitä poistuu outous ja erilaisuus. Yksi ystäväni kiteytti hyvin, että hän ei enää oikein tajua, että miksi kukaan enää edes yrittää vuosia hankkia lapsia luomusti, kun IVF:llä näkee nopeasti labran mikroskoopilla, mikä on tilanne...



Hoitojen kautta saa siis yleensä selvyyden siitä, mistä lapsettomuus johtuu. Myöskin tietyissä tapauksissa lapsen hankinnalla on sen verran kiire, että kovin montaa vuotta ei luomulla kannata tahkota (esim. itselläni paha endometrioosi, ja jos jäisin vain ihmettelemään, niin muutaman vuoden kuluttua olisi turha enää yrittääkään lasta...). Toisaalta, jos huomataan, että munajohtimet ovat tukossa, niin luomutahkoaminen ei kerta kaikkiaan voi tuoda tulosta, tai että siitiöitä ei esimerkiksi ole.



On siis oman henkisen jaksamisen kannalta parempi selvittää asia ja nostaa kissa pöydälle - niin sanoakseni.



Onnea siis teille siitä, että olette rohkeasti lähdössä hoitoihin! :-)

Meitä on täällä paljon ja erilaisilla taustoilla, joten tukea saa varmaan täältäkin - mutta kuten sanoin, kannattaa jutella myös klinikalla siitä, että haluaisit jutella jonkun kanssa asiasta.

Vierailija

... lapsettomuusklinikalla on varmaan lapsettomuuteen liittyvän psykologin yhteystiedot...



Muistan itse, että ekan hoidon aikana ajatukset laukkasivat aika lailla ja niistä hurjimpia ei uskaltanut edes palstoille kirjoitella...



Oletko tutustunut Verkkiksen Perhesuunnittelu ja Lapsettomuus-palstoihin...?? Ehkä joku samassa vaiheessa oleva lähtisi mailailemaan anonyymiosoitteeseeen??? Useimpia kuitekin " yhdistää" samanlainen tausta (ikä, diagnoosi, paikkakunta yms.)



Monilla paikkakunnilla on myös tukiryhmiä, joista voisi löytyä apua...



Eemeli





(mun yleinen mainospätkä: 4*ICSI takana, otetaan lahjoituksena vastaan ylijäämälääkkeitä ulkomailla loppuvuodesta olevaan hoitoon: Menopur / Menogon, Pregnyl, Orgalutran... mailaile:

eemelikaksi@hotmail.com)

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat