Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Eskaripoikamme ei tunnista numeroita ulkonäöltä, eikä osaa kirjaimia. Miten muilla?

Seuraa 
Liittynyt17.9.2015

Kävin keskustelemassa eskarissa syksyllä eskarin aloittaneen poikamme etenemisestä. Lappuja käytiin paljon läpi ja poikamme osaamista eri asioissa ja asennetta. Kaikki muu oli ikäisellään tasolla ja tuli paljon positiivista palautetta, mutta numeroiden ja kirjainten tuntemus ei ollut kovin hyvä. Näissä poikamme ei kuulemma ole ikäisellään tasolla. Laskea poika osaa konkreettisesti, mutta kun ei tunne numeroita näöltä, niin ei onnistu laskeminen ilman konkretiaa ja kirjaimia kun ei tunnista, niin ei tiedä sanojen alkuäänteitä.



Meillä ei ole ollenkaan opetettu pojalla mitään tälläistä aiemmin ja me vanhan peruskoulun käyneet vanhemmat emme edes tajunneet että näitä pitäisi osata. Me olemme yrittäneet kiinnittää enemmän huomiota pojan sosiaalisiin taitoihin, kavereiden kanssa olemiseen ja tunteiden kanssa elämiseen. Jotenkin ajattelin että eskarissa sitten opitaan näitä tiedollisia puolia.



Keskustelun aikana kyselin hieman noita heidän tapoja oppia (ja niistä oli todella paljon tietoa aiemmin vanhempainillassa). Näyttäisi siltä että kun eskarissa tiettyjä asioita tehdään päivittäin (katsotaan monesko päivä ja käydään nimipäivät läpi, sekä miten ne kirjoitetaan ja lausutaan) niin tarkoitus olisi oppia " huomaamatta" siinä ohessa. Lisäksi tekevät kyllä matematiikan ja äidinkielen tehtäviä (mutta enemmän vielä sijaintia, paikkaa ja ryhmitystä) ja äidinkielessä ei ole aloitettu vielä varsinaisia kirjaimia. Nyt näyttäisikin siltä että poikamme ei opi näitä normaaleja asioita ohessa, vaan toimisi pikemminkin " vanhanaikaisesti" , eli asiat on opeteltava yksitellen tietyssä järjestyksessä. Eli aakkoset ja niiden ääntäminen ennen kuin " kuulee" sanasta millä äänteellä se alkaa. Myös numeroiden ulkonäkö on opeteltava yksinään ensin ennen kuin sen yhdistää laskemiseen.



Eskarista sanoivat että luultavasti poika oppii nämä kyllä tässä pian, mutta jouluun mennessä on kuulemma kontrolloitava nämä ja jos ei silloin osaa, niin sitten on vuorossa jonkinlainen koulukypsyysselvitys/tuki tarpeen. Eskarissa tunnutaan yrittävän puuttua ajoissa tiettyihin mahdollisiin ongelmiin, joka tietenkin on hyvä. Mutta toisaalta tuntuu että tämä koulukypsyys selvitetään nyt turhankin aikaisin, ennen kuin on kunnolla ehditty opetella. Nyt meillä kotona auttamatta " treenataan" poikaa numeroiden tunnistamisessa (yritetään huomaamatta) ja kirjaimia aloitetaan opettamaan. Poikamme ei ole kovin kiinnostunut näistä asioista ja ei välttämättä nopein oppija, joten näissä asioissa itse varaisin riitävästi aikaa oppimiseen. Jouluun ei ole kovin pitkä aika, joten paljon on opeteltava. Tämä kyllä turhauttaa meitä vanhempia, että varmasti myös poikaa.



Miten onko muilla vastaavia ongelmia? Tai miten muissa ekareissa kiinnitetään tälläiseen huomiota? Tai onko vinkkiä miten saisimme homman sujumaan?

Sivut

Kommentit (17)

Vierailija

Meillä pojan kaveri oli ollut myös keskustelussa ja heillä tuli palautteena ettei poika tunnista kuin 4 kirjainta ja tammikuussa heillä kontrolloidaan tilanne uudestaan. Tämä kaveri oli sentään osannut numerot ja kaikki muu oli ollut ok.



Oudointa tässä on se että eskarissa ei ole kova tahti, siellä ovat käyneet nyt tähän viikkoon mennessä vasta 3 kirjainta äidinkielen osiossa! Silloin kun meillä oli keskustelu eivät olleet edes aloittaneet kirjainten läpikäyntiä. Siten hieman ihmettenkin että miksi pitäisi osata etukäteen ennen kuin opettelevat? Nyt kyllä tuon kaverinkin kodissa on aapinen lainattu kirjastosta, kuten myös meillä ja kotona opetellaan.



Eskari meillä on leikinomainen ja tahti aika sopiva, ei mitenkään koulunomainen paikka. Mutta kun täyttävät jotain valmiita pohjia näistä eskarilaisista ja siitä ovatko ikäisellään tasolla, niin sen mukaan lasten pitäisi osata nämä asiat tähän ikään, vaikka eskarissa eivät opettele niitä vielä! Eli tässä ristiriita... Tuntuu että kotona sitten on opeteltava nämä.

Vierailija

Loppuvuodesta syntynyt poikamme aloitti eskarin elokuun puolivälissä, eli 5-vuotiaana. Syyskuun lopussa kehityskeskustelussa eskariope otti puheeksi, ettei poika osaa numeroita eikä kirjaimia (numerot osasi silloin 20 asti ja kirjoittaa kirjeitä jos vain sanelen mikä kirjain milloinkin tulee). Eikä kuulemma ole minkäänlaisia merkkejä että oppisi edes lukemaan eskarivuoden aikana. En todellakaan tiennyt että jo eskarissa pitäisi oppia lukemaan! Selitykseksi annettiin että kun koulumaailma on niin julma ja kova, niin sen vuoksi jo eskarissa olisi hyvä nämä asiat oppia.. Lisäksi tuli kommenttia että kun ei osaa kunnolla piirtää, eikä viivatkaan ole kuin viivoittimella vedettyjä! Asiaan ei kuulemma mitenkään vaikuta se, että lapsi on vasta 5 vuotias. No, nyt sitten psykologi on tehnyt näitä koulukypsyys ja hahmotustestejä ja tuloksia odotellaan saataviksi heti joulun jälkeen. Hyvä tietysti sinänsä, mutta hei ihan oikeasti, onko se tarpeellista vain pari kuukautta eskarin aloituksen jälkeen 5-vuotiaan ollessa kyseessä?



Kyllä siis pikkasen kritisoin tuota hirveää pakkotahtia oppimiseen, kyse on kuitenkin hyvänen aika vasta 5-6 vuotiaista pikkulapsista!

Vierailija

Olettaisin myös että eskarin menetelmillä oppisi kevääseen, mutta kun selvitys osaamisesta tehtiin nyt syksyllä ja aikaa " annettiin" jouluun. Eli periaatteessa ne pitäisi osata ennen eskarin loppupuolta jo nyt alussa. Tässä hienoinen ristiriita. Kyllä meillä nyt numeroita sitten harjoitellaan kotona, kun ne opitaan niin siirrymme kirjaimiin (jotta oppisi tunnistamaan kirjaimet sanan alkuäänteissä). Tuntuu että kaikkia muita lapsia on harjoiteltu näihin jo hoidossa ennen eskaria (kun olen kysellyt tuttujen 5v lasten osalta, niin päiväkodissa ja perhepäivähoitajilla kuulemma harjoittelevat näitä). Meillä poika törmäsi ensimmäisen kerran näihin eskarissa. Itse uskon että harjoitus kyllä vaikuttaa tässä oppimiseen ja sitä kautta myös mielenkiintoon.

Vierailija

kiinnostunut. Lukea ei osaa vielä, mutta luulen oppivan nyt eskarissa. Jos lapsi on kiinnostunut, kannattaa ilman muuta opettaa ainankin kirjaimet etukäteen, sillä kyllä koulussa jo suurin osa osaa ne jo valmiiksi. Eipä tarvitse tuntea itseään ainankaan huonommaksi sitten sen takia, ettei itse osaa.

Vierailija

Jos ei eskarin menetelmillä kevääseen mennessä (maalis-toukokuu) opi, niin sitten kannattaa miettiä, missä vika. Sanojen alkuäänteiden tunnistaminen ym. ennakoivat varsin hyvin lukivalmiuksia ja jos näissä on vielä eskarin loppuvaiheessa ongelmia, niin sitten saattaa olla lisäaika tarpeen. Toisaalta, kun lapsella kiinnostus loksahtaa kohdalleen, niin saattaa oppia nämä asiat ihan tuosta vaan lyhyessäkin ajassa. Lapsesi ei selvästikään ole vielä motivoitunut koko juttuun, joten ylenmääräinen treenaaminen on turhaa.



Koulukypsyystutkimukset on useimmiten pakko aloittaa vuodenvaihteen jälkeen, jotta ne ehditään tehdä ja sen lisäksi vielä kypsytellä lapsen kannalta paras kouluratkaisu ennen koulun alkua. Usiemmilla paikkakunnilla ensin tehdään pk:ssa ryhmätesti ja niiden perusteella ohjataan jatkoon, mikäli vielä näyttäisi olevan tarpeen.



terv. koky-tutkimuksiakin joskus tehnyt psyk.

Vierailija

Kaipa se sitten on ihan eskarista kiinni. Ei mielestäni opetussuunnitelmassa sanota missään että eskarissa nämä pitäis oppia ja ekalla jo osata!!

Toisessa ketjussa jo kirjoitinkin ettei meidän likan luokalla puolet ainakaan tunnistanut kirjaimia eikä numeroita ei meidänkään likka!! Vaikka eskarissa kävikin. Mielestäni eskarissa opetellaan juuri niitä taitoja että jaksetaan kuunnella ohjeita ja olla rauhallisesti paikallaan yms mitä koulussa tarvitaan. Juuri ennen eskaria oli se loppu keskustelu ja kotiin annettiin se lappu mikä piti kouluun viedä. Siinäkin painotettiin kyllä ihan muita asioita kun osaako kirjaimia ja numeroita.









Lainaus:

Itse en todellakaan olisi ottanut stressiä tuosta numeroiden ja kirjainten osaamisesta, mutta eskarista tuli hyvin selkeäsanainen viesti että nämä asiat (numeroiden ulkonäkö ja tietää sanojen alkuäänteet ja kirjaimista huomautettiin kun poika osasi vain 6 ulkonäöltä) pitää osata jouluun mennessä tai sitten on vuorossa erityistoimenpiteitä. Itse todellakin oletin että eskarissa vasta opetellaan. Lähtötaso vain muilla lapsilla jotka eivät ole olleet vain kotona näyttää olevan korkeampi ja kai siitä sitten lähdetään... Lisäksi ongelmana tuntuu olevan että leikin varjolla homma jää vähän epäselväksi pojalle (eskarissa kun todellakin näitä asioita " harjoitellaan" leikin varjolla ei kunnolla tosissaan), mutta silti pitäisi osata. No kyllähän poika nuo kotonakin oppii. Ja nyt kun tiedän tämän osaan myös kotona kannustaa ja keksiä keinoja opetteluun. Oppimisessa pojalla ei näytä olevan ongelmia, vaan ongelma oli siinä ettemme tienneet että nämä pitäisi osata.

Vierailija

Yhdyn kyllä myös kahden koululaisen ja yhden kouluikää lähestyvän vanhempana siihen mielipiteeseen, että mukavalla ja lapsesta hauskalla tavalla kannattaa kirjaimia ja numeroita opettaa. Siitä on iloa ja hyötyä, eikä lapsi saa tunnetta, että on viimeinen villahousu tässä asiassa.



Oppia voi vaikka

-nimeämällä kirjaimia valomainoksista automatkalla

-leikkimällä magneettikirjaimilla ja numeroilla, niille saa lelukaupasta hienon salkun, johon ne voi laittaa ja siinä on magneettitaulu mukana. Salkun voi ottaa vaikka tylsälle automatkalle ja leikkiä sillä yhdessä

-pelaamalla kirjainlottoa

-tekemällä omia lappuja, joissa lukee lapselle mieluisia juttuja ja lukemalla niitä yhdessä.

-nimeämällä yhdessä kirjaimia/alkukirjaimia arjessa vaikka kaurapuuropaketista

-voi keksiä kivan palkinnon, kun tunnistaa oman nimen kirjaimet.....jne. Parhaan kaverin nimen tai etikirjaimen tunnistaminen voi olla kova juttu.

-jos mahdollista, kannattaa antaa lapsen päteä ja loistaa aivan pienelläkin taidolla: voiko mummulle heti esitellä ylpeänä, kun on oppinut muutaman kirjaimen. Läheisten taivastelu ja kehuminen voi motivoida. Meillä pikkuveli loisti kuin aurinko, kun sai lukea aapisesta muutaman tavun isosiskolle, joka sitten ihaili taitoa asiaankuuluvasti





Näin oppiminen tulee ikään kuin huomaamatta, eikä tule paineita. Alkuäänteitäkin voi kuunnella, aloita vokaalialkuisista, ne ovat helpompia. On myös olemassa hauska Salaiseen aapiseen kuuluva cd-levy, Salaisen aapisen kirjainlaulut, jota saa ainakin WSOY:n kirjakaupasta Bulevardilta täällä Helsingissä. Levyllä on hauskat ja tarttuvat laulut kotimaisista kirjaimista. Samaan sarjaan kuuluu muutakin lukemaan oppimiseen ja kirjaimiin liittyvää levy- ym. materiaalia. Kannattaa kysellä myyjiltä.



Oma kokemukseni on, että ekaluokalla osaavat jo todella monet lapset nykyään lukea. Jos lapsen taidot ovat vasta aivan alkutekijöissä, voi tämä olla koettelevaa lapsen itsetunnolle (ja vaikeuttaa oppimista edelleen). On rankkaa huomata olevansa heikompi kuin muut heti alussa. Se miten lapsi ottaa asian riippuu tietysti myös opettajan ja vanhempien asenteesta!

Vierailija

jonka mukaan asiat tulee omaksua. Asiat on kuitenkin varmaan haluttu ottaa puheeksi jo syyspuolella, jotta kouluvalmiusasiat kypsyisivät vanhempienkin mielessä pitkin vuotta. Ei ole tarkoituksenmukaista, että eskarivuosi hurahtaa menojaan ja sitten keväällä todetaan vanhemmille, että lapsenne ei sitten muuten ole koulukypsä. Ideana on päinvastoin se, että pitkin eskarivuotta seurattaisiin lapsen kehitystä yhdessä vanhempien kanssa.



Sitä paitsi edelleen on niin, että lapsen ei kouluun tullessaan suinkaan tarvitse osata numeroita ja kirjaimia, vaan näistä lähdetään liikkeelle. Suurin osa niistäkin lapsista, jotka eivät vielä koulun aloitusvaiheessa ole kovin sinut kirjainten kanssa, oppii ihan normaalisti lukemaan ekaluokan loppuun mennessä.



Jos haluat jotain harjoitella poikasi kanssa kotona, minä harjoittelisin ennemminkin kuuntelemaan sitä äännettä (ääntä), millä sana alkaa, kuin keskittyisin kirjainten nimiin ja muotoihin. Lapsi hyötyy myös loruttelusta ja riimittelystä, " mikä sana kuulostaa samalta kuin" jne. Tärkeää olisi, että lapsi oppisi kuuntelemaan kieltä ja auditiivisesti erottelemaan kielen eri yksikköjä: ensin sanoja lauseesta, sitten tavuja ja lopuksi äänteitä.

Vierailija

Hei!



Meidän eskarilaista ei ole sparrattu pätkääkään, mutta hän oppi n. vuosi sitten aakkoset ihan vahingossa. Poika nimittäin osaa käyttää tietokonetta ja pelailee omia pelejään jonkin verran, olemme kiinnittäneet huomiota siihen, että pelit, joita hän pelaa, olisivat jollain tavalla myös opettavaisia eikä vain hauskoja.



N. vuosi sitten hän sai isovanhemmiltaan lahjaksi muumipeikko ja taikurin hattu pelin, jossa on muistaakseni 9 eri tehtävää. Yksi tehtävistä on sellainen, että Nipsu heittää taikurin hattuun muumipapan sanakirjan, hattu " syö" sen ja sylkäisee ulos äkäisen näköisiä pörriäisiä. Kun pelaaja klikkaa pörriäisiä, ne tippuvat maahan ja muuttuvat kirjaimiksi. Kirjaimet on sitten lopuksi laitetettaa hattuun aakkosjärjestyksessä (peli sanoo, että " seuraavaksi AAAA" ). Poika vaati minua auttamaan kirjainten hattuun panossa ja kyllästyin siihen hyvin äkkiä... Päätin keksiä jotain, ja niinpä kaivoin hyllystä Herra Hakkaraisen aakkoset! Niin poika pelasi peliä aakkoskirja lähdeteoksenaan ja oppi aakkosen ihan suit sait!



Että semmoinen kokemus meillä. Täytyy tosin sanoa, että minä vaihtaisin aakkosten osaamisen minä päivänä vain hienoihin sosiaalisiin taitoihin, meidän pojassa on pahasti ujon erakon vikaa (vähän hidas puhumaan) ja hän vetäytyy syrjään isosta porukasta. Sitä kehitystä on nyt koitettu eskarissa kovasti tukea! Eiköhän noista kaikista natiaisista löydy niitä omia heikkouksiaan ja vahvuuksiaan, jotka ainakin jossain määrin tasoittuvat ajan kanssa ja saattavat jopa pyörähtää päälaelleen!

Vierailija

Meilläkin eskarilainen poika. Poika on keskimmäinen lapsemme , joten kokemusta on jo tytön eskarivuodesta ja koulunkäynnistä.lapsemme ovat täysin erilaisia toki ovat tyytö ja poika. Tyttö oppi aikoinaan eskarin syksyllä lukemaan ilman että kukaan opetti oli vaan kertakaikkiaaan niin kiinostunut kirjaimisat ja lukemisesta . Poikaa ei vois vähempi kiinostaa.



Eskarin vanhempainillassa painotettiin että tutustuvat kirjaimiin ja numeroihin ihan leikinomaisesti. Tutkitaan ja maistellaan lähinnä miten kavereiden nimet kirjoitetaan ja lausutaan ja tavutetaan taputusharjoituksilla. Missään nimessä eivät esim harjoittele kirjaimien tai numeroiden kirjoittamista. Ja jos jotain laskuja eskarissa on niin ihan kuvista laskevat eivät mitään vähennys-ja pluslaskuja numeroilla.Käytössä on salaisen maan kirjat jossa paljon lauluja ja satuja ja varsinkin paljon kuulemis-ja kertomisjuttuja. Painottavat nimenomaan keskittymiseen kuuntelemiseen ja kertomiseen.



Oma poikamme osaa kirjoittaa nimensä ja etsiä teksteistä oman nimen kirjaimia. Numerot tunnistaa ainakin 1-20. On oppinut niitä ihan hiljalleen erilaisia pelejä niin playstation pc kuin noppapelien avulla.



Itse en ainakaan ota paineita mitä poika oppii eskarivuonna.Mielestäni painotetaan ihan turhaan että pitäisi osaa sitä sun tätä enen koulua. Mielestäni ekaluokka on sitä varten että siellä opitaan . Turhaan lapselle jo pienenä opetetaan paineita. eskarin pitäisi olla vasta valmistautumista hieman kurinalaisempaan toimintaan ja pikkasen vilkaisua lukemisen ja kirjoittamisen maailmaan. Mielestäni meidän päiväkodin eskari on asianmukaisella tavalla edennyt turhia hötkyilemättä.



Sanoisin että monella eskarilla on liian kunniahimoiset tavoitteet millaiset lapset päästävät aikoinaan koulutielle.Samoin monella vanhemmalla on joku pätenemisatarve lapsen osaamisesta.Mielestäni koulukypsyystestit ovat pikemminkin tuota sosiaalista ym puolat varten kuin itse oppimisat ellei lapsi todella ole jäljessä kaikissa asioissa. Miten eskarilaiselta joka on parhaassa tapauksessa 5v vuoden lopussa voidaan vaatia koulukkaan taitoja.

Vierailija

Ei meillä tuo ekaluokkalinenkaan eskarissa vielä oppinut kirjaimia eikä laskemaan!!! Nyt se on oppinut ne asiat ihan koulussa. Ei siellä puolet luokasta vielä osannut lukea eikä kirjoittaa kun oman nimensä kun koulut alkoi. Äkkiä ne sitten koulussa oppivat ne asiat, on ne siellä jossakin takaraivossa kunhan se loksahtaa kohdalleen :).



Aika kiirehtimistä mun mielestä. Eskarissa nuo opettelivat leikin varjolla niitä asioita ja sitä yhteistyötä, sääntöjen noudattamista jne.. mitä koulussa on osattava. Ei kukaan koskaan sanonut että tyttö olisi jotenkin jäljessä vaikkei numeroita ja kirjaimia tunnistanutkaan.

Ei siinä paperissakaan ollut mitään kielteistä ks asiasta mikä piti kouluun palauttaa. Ei myöskään loppukeskustelussa.

Vierailija

Minulla on kolme lasta, jotka kaikki ovat oppineet lukemaan ennen koulun alkua, mutta ei kukaan heistä ole tunnistanut sanojen alkuäänteitä kuin vasta silloin, kun he ovat jo melkein osanneet lukea (käytännössä kaikki ovat osanneet lukea minkä tahansa sanan 1-2 kuukautta sen jälkeen kun he ovat osanneet tunnistaa sanan alkuäänteet). Kun nyt kuitenkin kouluun mennessä ei tarvitse vielä osata lukea, niin minusta on aika outoa, jos tuota alkuäänteiden tunnistamista pidettäisiin koulukypsyyden edellytyksenä.



Sen sijaan oman ja tuttavapiirin lapsia seuraamalla olen kyllä tullut siihen käsitykseen, että useimmat lapset kyllä oppivat tunnistamaan isot kirjaimet (ainakin suomalaiset) ja numerot noin 5-vuotiaana. Eli sinänsä eskariopettaja voi olla kyllä ihan oikeassa siinä, että lapsesi on tässä asiassa vähän keskimääräistä kehitystä jäljessä.



Toisin kuin jotkut muut tässä ketjussa, niin minä lähtisin kyllä opettelemaan kirjainten muotoja ja niiden nimiä. Ihan sen vuoksi, että ne opittuaan lapsen ei tarvitsi tuntea olevansa selvästi muita jäljessä. Tuo äänteiden tunnistaminen on kuitenkin jo paljon vaikeampaa, joten sen oppiminen on paljon suurempi urakka. Lähtisin hommaan jonkinlaisen leikin varjolla. Esim. voisi hankkia magneettikirjaimia ja numeroita, jotka pannaan jääkaapin oveen. Sieltä lapsi saisi poimia tuttujen henkilöiden kirjaimia (nimien alkukirjaimia). Hommaan voisi myös liittää jonkinlaista palkitsemista aina siinä vaiheessa, kun lapsi on oppinut tietyn määrän uusia kirjaimia.

Vierailija

olin vastavasta kokemuksesta kuulut, että se on noin suorituspaineinen. Nyt kuulin kuitenkin pelkästään hyvää tulevasta mahdollisesta esk. paikasta. Vaikka lapseni osaa jo monia kirjaimia ja on itse kiinnostunut niistä ja myös laskeminen kiinnostaa niin en halua, että siitä tehdään suurta numeroa.Haluan että hän saa tämän kuudenen vuoden vielä leikkien ilman paineita viettää.Meidän muut lapset ovat hyvin pärjäneet koulussa ilman eskaria(vain seurakunnan kerhon eskari, pari kertaa viikossa). Olen sitä mieltä kuin joku aikaisempi kirjoittajia, että leikin avulla voi yrittää herättää kiinnostusta kirjaimiin ja lukuihin, mutta uskon siihen että sitten kun lapsi on kypsä siihen se tapahtuu niin kuin tähänkin menessä kaikki kehitysaskeleet. En ottaisi mitään paineita.

Vierailija

Opetan poikaa, joka ei kouluun mennessään kuulemma osannut ollenkaan lukea tai kirjoittaa. Oppi syksyllä, ja paineli heti muiden ohi. Nyt muutaman vuoden jälkeen on kaukana edellä muuta ikäistensä joukkoa.



Itse kyllä hyvin kiinnostuneena laittaisin omia lapsia koulukypsyystesteihin, jos sellaisia tarjottaisiin. Oli sitten syytä tai ei.

Vierailija

Hyviä ideoita tuli, kiitos. Lisääkin saa kirjoitella. Varsinkin tuo cd pitäisi varmaan hommata.



Nyt poika osaa numerot ulkonäöltä ja osaa ne 20 asti. Ostin kellopalapelin josta numeroita opeteltiin ja tein lapuille eri numerot joista poika sitten aina kertoi mikä numero on kyseessä (kivointa oli kun laput oli väärinpäin ja äidin piti arvata sokkona niin päin aina mikä numero oli - väärinhän yleensä meni ja vahingonilo oli suuri- ja käännettiin sitten oikeinpäin ja poika sai sanoa mikä numero on). Lisäksi katsoimme talojen numeroita seinästä, kun saimme kaksin aikaa kiertelyyn kun oli vesirokon jälkimainingeissa kotona pois eskarista (pikkusisko oli kerhossa ja vauva nukkui vaunuissa) - oli harvinaista kahdenkeskistä aikaa pojan kanssa. Nyt numerot siis hanskassa. Kyllä tuo oppiminen vei hetken aikaa, mutta kummasti kiinnostus heräsi kun me vanhemmat aloimme herättää kiinnostusta. Lisäksi poika oli tooosiiii ylpeänä aina kun oppi jotain ja näytimme peukkua onnistumisen merkiksi.



Nyt sitten aloitimme aakkosista vokaaleista (aika monen jo osaakin) ja siirrymme sitten myöhemmin konsonantteihin. Kivaa on keksiä mikä sana alkaa jollain tietyllä kirjaimella ja myös kuunnella äidin sanomista sanoista mikä on ensimmäinen kirjain (kunhan tämän ajan rajoittaa tarpeeksi lyhyeksi). Myöhemmin ajattalin ottaa mukaan myös " laiva on lastattu leikin" kirjaimilla. Raivo tuntuu vaan tulevan siitä että pikkusisko yleensä ehtii ensin... 4v siskolla rauhallisena on tuota kiinnostusta enemmän ollut noihin numeroihin ja kirjaimiin enemmän (tai sitten tylsyyden vuoksi, kun ei ole niin paljoa kavereita ja tekemistä). Tällä menolla sisko osaakin samat eskarissa vaadittavat taidot jo pari vuotta etuajassa. No ehkä hänellä tulee sitten aikoinaan jostain muusta jotain huomautettavaa. Näyttäisi kuitenkin ettei kyseessä olisi pelkästään lapsen kypsyminen näihin aisoihin meillä ainakaan, vaan ihan suoraan sanottuna harjoitus ja aikuisten osottama mielenkiinto asiaan.



Itse en todellakaan olisi ottanut stressiä tuosta numeroiden ja kirjainten osaamisesta, mutta eskarista tuli hyvin selkeäsanainen viesti että nämä asiat (numeroiden ulkonäkö ja tietää sanojen alkuäänteet ja kirjaimista huomautettiin kun poika osasi vain 6 ulkonäöltä) pitää osata jouluun mennessä tai sitten on vuorossa erityistoimenpiteitä. Itse todellakin oletin että eskarissa vasta opetellaan. Lähtötaso vain muilla lapsilla jotka eivät ole olleet vain kotona näyttää olevan korkeampi ja kai siitä sitten lähdetään... Lisäksi ongelmana tuntuu olevan että leikin varjolla homma jää vähän epäselväksi pojalle (eskarissa kun todellakin näitä asioita " harjoitellaan" leikin varjolla ei kunnolla tosissaan), mutta silti pitäisi osata. No kyllähän poika nuo kotonakin oppii. Ja nyt kun tiedän tämän osaan myös kotona kannustaa ja keksiä keinoja opetteluun. Oppimisessa pojalla ei näytä olevan ongelmia, vaan ongelma oli siinä ettemme tienneet että nämä pitäisi osata.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat