Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Minun äitini

Vierailija

- On potkinut minua kaadettuani minut ensin lattialle makaamaan

- On hakannut minua vyöllä

- On repinyt minua hiuksistani useamman kerran

- On ostanut minulle sen ensimmäisen sidepaketin kun menkkani alkoivat muttei muuta eikä koskaan puhunut sanallakaan niistä asioista

- On haukkunut, alistanut ja mitätöinyt aina,myös nyt kun olen aikuinen

- Ajattelee minusta aina pahinta mahdollista

- On lukenut päiväkirjani minulta salaa

- On syyllistänyt minua monista asioista

- Ei ole koskaan sanonut että rakastaisi minua

- On mätkinyt minua hengarilla

- Määräsi pitkälle teini-ikään mitä vaatteita saan ostaa hänen rahoillaan kun ei omia rahoja ollut, määräsi miten leikkaan hiukseni, vielä näin 15v jälkeen irvaili siitä kun ostin kahdet Leviksen farkut rippilahjarahoillani kun niin tyhmään asiaan pistin rahoja

- Ei ole koskaan kannustanut eikä kehunut minua

- Ei ole auttanut edes silloin kun elämässäni ollut 2 kertaa tilanne ettei ole edes ruokaan ollut rahaa ei itselleni eikä lapsilleni

- Vaati minua allekirjoittamaan velkakirjan kun lainasin toisessa hätätilanteessa häneltä n.100e. Se oli niin nöyryyttävää ettei kukaan voi kuvitellakaan ja itkua niellen sen tein koska oli kyse myös lapsieni hyvinvoinnista. Pyytää nyt velkakirja omalta lapselta joka aina ollut hyvinkin kunnollinen ja tunnollinen ja joka maksaa aina laskunsakin ajoissa.

- Peri minulta vuokraa ollessani 16-17v eli alaikäinen lapsi josta hänellä oli vastuu.



oli pakko purkaa koska oksettaa taas sen naisen teot,joskus ne nousee pintaan mutta onneksi ei usein ja ei haittaa enää elämääni kiitos terapian,mieheni ja normaalin elämän mitä vietän.

Unohda en ikinä,anteeksi en pysty enkä edes halua antaa,suru siitä mitä vaille olen jäänyt ja katkeruuskin seuraa aina mukana jossakin määrin. Hapantukoon haudassaan.

Sivut

Kommentit (23)

Vierailija

17,kierre tosiaankin on katkennut minuun vaikka mun mtietojen mukaan äidilläni ei ainakaan ollut kotona sellaista äitiä tai isää kuin mitä hän oli minulle vaan päinvastoin mummoni oli aivan ihana persoona jota ikävöin varmasti aina. Hänen ansiostaan taisin selvitä näinkin seläpäisenä koska hän oli ainoa turvallinen ja minut täysin hyväksyvä aikuinen kun olin lapsi ja nuori,itkin mummoni kuolemaa viikkokausia ja edelleen ikävöin häntä julmetusti vaikka kuolemasta on pian 5v. Minäkin olen todella tarkka siitä miten kohtelen lapsiani ja välillä se on ihan rasite koska koen huono äiti fiiliksiä ihan jo siitä jos/kun korotan heille ääntäni tai en vie heitä ulos 365 vaan " vain" 360;D Se on rasite sekin kun niin kriittinen itselleen ja vaatii likipitäen täydellisyyttä mutta parempi kai näin päin kuin että olisin kuten äiti oli minulle.

Ap

Vierailija

on alkoholisti, ollut lähes koko minun ikäni. Nykyään hän lähettelee kännissä tekstiviestejä kerran tunnissa, joiden sisältö on kuinka isäni on paska, kuinka heidän seksielämänsä on ollut paskaa (kuvottavaako!), kuinka hän oksentaa tai kuinka hän on syönyt unilääkkeitä.



Joskus masennun viesteistä todella paljon, mutta pääasiassa olen turhautunut niiden typerään logiikattomuuteen ja asiattomuuteen ja siihen, että hän ei miten sekaisin on.



Olisi niin kiva keskittyä vain tulevaan vauvaani (rv29) ja mieheeni ja olla kerrankin onnellinen.

Vierailija

mutta kiitos empatiasta! ja kyllä minä ihan normaali olen mitä ikinä sillä nyt tarkotetaankaan ja ennenkaikkea aivan toinen ääripää omassa äitiydessäni!!

ap

Vierailija

Onneksi äitisi on kuollut, jos ei osannut rakastaa sinua niin ei osannut rakastaa itseäänkään. Mietin millainen oli hänen lapsuutensa. Ihanaa jos/kun olet osannut ja pystynyt katkaisemaan tuollaisen sukupolvien kierteen!



Tulee mieleen vielä että ehkä minunkin on syytä vaan luottaa omaan äitiyteeni, että kun parhaani teen, se riittää! Sinustakin tuli kunnon ihminen, huolimatta vaikeasta lapsuudestasi. Hyvin lapsiani hoidan ja rakastan, mutta joskus väsyneenä ei jaksa ja sitten kantaa huonoa omaatuntoa jos ei toiminutkaan ihan oikein - kuitenkaan en pahoinpitele lapsiani enkä huuda jatkuvasti ja kerron heille kuinka tärkeitä he ovat minulle. Voi hyvin!

Vierailija

vanhemmat hakanneet toisiaan ja tapelleet 20 vuotta eli koko elämäni. äiti purkanut ahdistuksensa muhun. nyt olen 24v. ja opiskelen ja taas tässä itken hysteerisesti koneen äärellä ja vihaan vanhempiani ja elämääni.



miksi tasan ei kläy onnen lahjat?? vanehmmat eivät anna rahaa.. elän täällä noin parillasadalla eurolal kuussa, eli näkkileivällä ja teellä lähinnä. on niin paha olla ja mietin että miten saan oman elämäni käyntiin ilman porukoitani. oman mielenterveyteni takia en aoi enkä ole ollut tekemisissä heihin, vihaan niitä niin paljon.



miten esim omat hääni?? en halua vanehmpiani sinne!! miten selitän sen sukulaisille ja miehen vanhemmille???



EN HALUA

Vierailija

kun jaksan purmattaa, jos mun oma hosuu, annako varmasti tarpeeksi ruokaa lapselleni... Aina kannattais tietty miettiä, mitä voi olla jollakulla muulla.

Vierailija

äitisi kanssa. Mutta hienoa, että olet selvinnyt.



Loppukommenttisi anteeksiantamisesta herätti pari ajatusta. Tiedän että tosi vaikea antaa anteeksi, mutta itsensä takia ei kannattaisi viljellä katkeruutta. Anteeksi antaminen tarkoittaa myös " päästää menemään" ... Ehkä sinun kannattaisi päästää hänet vihdoin menemään elämästäsi ja elää elämääsi täysi painoisesti vailla katkeruutta. Tiedän, että vaikeaa, lähes mahdotonta, mutta anteeksiantamattomuus myrkyttää itsesi ja perheesi. Ethän halua lastesi joutuvan kärsimään äitisi takia? Unohtaa ei voi, mutta anteeksi voi antaa. Silloin olet asioiden yläpuolella. Niin kauan kuin kannat katkeruutta sisälläsi, olet hänen vankinaan... Ja aina kannattaa muistaa, että asiat olisivat voineet olla vieläkin pahemmin. Ihmisillä on vieläkin kovempia kohtaloita. En tarkoita sitä, että pitäisi vähätellä hänen väärinkäytöksiään, mutta suhteuttamalla asioita saa myös usein helpotusta omaan oloon. Ajattelepa pedofiilivanhempia... Eikö ole paljon pahempi vielä...

Vierailija

haluan vaan tarkentaa että vaikkei tuosta paasauksestani sitä ehkä huomaa niin olen kyllä päästänytkin irti niin hyvin kuin uskon sen edes olevan inhimillisesti mahdollista.Mutta välillä vaan tulee hetkiä ja päiviä kun suru on liian suurta vain olankohautuksella ohitettavaksi ja tämä on sellainen päivä.En tietenkään lapsiini näitä tunnetilojani kohdista ja olen lähes hysteerisen tarkka siitä etten toimi kuten oma äitini toimi koska sitä en voisi antaa itselleni anteeksi koskaan.Jotakin hyvääkin siis kokemuksissani eli se että omani eivät kärsi välinpitämättömästä,kylmästä,julmasta,itsekkäästä äidistä.

Ja vaikka sinä joka sanoit että kannattaa ajatella niitä joilla olleet asiat vieläkin huonommin totesit itsekin ettei se ole oikea tapa ajatella niin tartun siihen silti koska se on todellakin niin väärä ajatusmalli kuin vaan voi olla!nimittäin sillä tavalla ajattelemalla ei kukaan saisi tuntea mitään negatiivista mistään asiasta koska aina löytyy jostakin kivenkolosta joku jolla vieläkin kamalampia asioita koettuina.

Ap

Vierailija

onneksi kuitenkin tiedostamme asianlaidan joten osaamme suhtautua siihen terveellä tavalla ja järkeistääkin niitä olotilojamme:)

Ap

Vierailija

Häneen ne minun pahimmat ylilyöntini lähinnä kohdistuvat. Joskus minua pelottaa kun äitini seurasi isoäitini mallia, että itsekin ratkeaisi. Toisaalta järjetön pelko elämäntyylini huomioon ottaen mutta en voi sille mitään.



t. 19

Vierailija

Olen tainnut lukea joskus aiemminkin tekstejäsi. Muistan tuon tupakkajutun...

Vuodatin itsekin tänne tuntojani pitkään kun olin niin vihainen ja katkera äidille. Nyt se on onneksi väistynyt enkä enää jaksa vihata. Nyt muistan myös ne ihanat hetket lapsuudesta, joita en vuosiin muistanut tai tiennyt olevankaan.



Voimia sulle. Kyllä siitä katkeruudesta ja vihasta vielä pääsee irti. Muista vaan jossain vaiheessa irrottaa...mutta sitten vasta kun on sen aika.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat