Neuvoja kaipailisin kokeneemmilta

Seuraa 
Liittynyt17.9.2015

Hei! Olen tuolta vauvakuume-puolelta, mutta ajattelin laittaa kysymykseni tänne, koska täällä on varmasti enemmän tietoa ko. aiheesta. Meillä on jo yksi lapsi ja hän täyttää alkuvuodesta kaksi vuotta. Hänet olemme saaneet ihan luomusti. Emme ole käyttäneet ehkäisyä esikoisen syntymän jälkeen, koska ajattelimme, että seuraava saa tulla kun on tullakseen. Menkat alkoivat kun esikoinen oli kahden kuukauden ikäinen, vaikka olimme täysimetyksellä. Lopullisesti lopetin imetyksen viime keväänä kun lapsemme oli reilun vuoden vanha. Kuukautiskierto on ollut koko ajan säännöllinen, 26 tai 27 päivää. Ovulaationkin luulen tuntevani, ja olen sitä myös tikuttanut. Toista lasta ei vain kuulu, joka kuukausi joudumme pettymään. Kuinka kauan meidän kannattaa vielä odottaa? En enää jaksaisi kauaa vain odottaa ja odottaa, jos tähän löytyisi vaikka joku yksinkertainen syy johon voisi saada apua. Ja mihin otan yhteyttä sitten kun asiaa lähdemme viemään eteenpäin? Varaanko ajan gynelle vai jonnekin lapsettomuusklinikalle? Suositteletko yksityistä vai julkista puolta? Mitä tutkimuksia ensimmäisenä tehdään?

Kiitos tosi tosi paljon jos joku jaksaa vastata!

Kommentit (4)

Vierailija

Koska asia jo vaivaa, ei teidän tarvitse odottaa enää yhtään. Aikaakin on kulunut jo sen verran, että on varmaan turha pelätä, ettei teitä otettaisi vakavasti. Et kertonut ikääsi, mutta jos alat huidella kolmenkympin tällä puolella, aikaa ei kannata haaskata.



Itse otin yhteyttä terveyskeskuksen omalääkäriin, joka laittoi lähetteen jatkotutkimuksiin. Jono ei ollut silloin paria kuukautta pidempi eikä ole

nytkään (Helsingissä). Tutkimukset aloitettiin Kätilöopistolla. Ensikäynnillä suunniteltiin hoitoa kertomamme pohjalta ja mies tutkittiin päällisin puolin. Minullekin taidettiin tehdä sisätutkimus. Mies sai käskyn toimittaa spermanäyte ja minulta tutkittiin verestä hormonitasot. Julkiselta siis kannattaa mielestäni aloittaa, siinä usein selviää perusjutut. Me olimme tuolla hoidossa puoli vuotta herätellen hormonitoimintaa, myös munanjohdinten aukiolotutkimus tehtiin julkisella. Kun tulosta ei kotikonsteja avustamalla tullut, olisi edessä ollut vähän pidempää jonotusta. Siinä vaiheessa siirryimme yksityiselle. Se on tietenkin kalliimpaa, mutta etujakin on samassa suhteessa: aikoja saa yleensä vaivattomasti ja lääkäri on sama. Julkisella kävi jossain vaiheessa nyppimään, kun melkein joka kerta lääkäri oli eri ja suurin osa asioista piti aina uudestaan selittää.



Rohkeasti vaan, minua helpotti jo se, että asioita saatiin jollain tavalla edistymään.

Vierailija


Meillä aikoinaan lähti esikoinen " eka tärpistä" (ovistikut - hommailtiin 2 pv myöhemmin kun olis pitänyt " tarkoituksella" , kun simpat ei ollut huippuja), mulla alkoi kuukautiset tasan 4 viikkoa synnytyksen jälkeen - meillä oli myös täysimetys jonnekin 3,5 kk, sitten kiinteitä... jatkoin imetystä vuoteen saakka koko ajan pikkuhiljaa harventaen...



Meillä oli ollut " huonontuneet simpat" jo esikoista yrittäessä... meni kuitenkin 5 vuotta aikaa, ennen kuin tajuttiin mennä lääkäriin - spermassa ei ollut yhtä ainutta simppaa! Simpat piti hommata biobsialla suoraan kiveksistä - nyt niitä on muutama pakkasessa... Nyt on mennyt sen verran aikaa, että mun munasolutkin ovat jo " vanhaa kamaa"



Oliko teillä pitkään ekan yritystä? Kuinka vanha olet?



Jos on kiiire ja rahaa, niin yksityinen... alkutoimenpiteistä en ihan tiedä, kun olen itse ulkomailla... mutta ainakin simppatesti ja kuukautisten kartoitus (ultra ja veritestit hormooneille 2-3 krt saman kierron aikana (alku, oviksen aika))



Juttu voi olla tosiaan ihan simppeli... mulle on hoitojen kuluessa lääkäri sanonut, että mun munasolut alkaa kypsyä edellisten kuukautisten aikana (ovat suuret kp. 2) ja sen takia nykyisillä hoidoilla on vaikea saada mulle kunnon muniksia (ja tässä iässä tuskin luomunakaan onnistuisi, kun muniksien kuori on paksu -> on tehtävä alkionkuoren avaus)...



En ole muuten muita tavannut, joilla olisi tulleet kuukautiset noin varhain synnytyksen jälkeen - vaihdettaisko mailiosoitteita - jos saat siitä jotain vinkkejä, kun sulle aletaan tekemään hormonikokeita, niin kerro ihmeessä!



Sorry vähän sekava sepustus...



Eemeli, 41 v.





(mun yleinen mainospätkä: 4*ICSI takana, otetaan lahjoituksena vastaan ylijäämälääkkeitä ulkomailla loppuvuodesta olevaan hoitoon: Menopur / Menogon, Pregnyl, Orgalutran... mailaile:

eemelikaksi@hotmail.com)



Vierailija

Mulla on melkein vastaavanlainen tilanne, paitsi että olen ollut paljon hermoheikompi. Esikoinen on 16kk ja sai alkunsa ihan luomuna 6kk yrityksen jälkeen. Ehkäisyä ei ole käytetty, mutta kuukautiset alkoi vasta kun vauva oli 10kk eli n. puoli vuotta sitten. Siitä huolimatta kävin jo gynellä (oon 35v. ja paniikki iski), joka otti verikokeet, mutta niissä ei todettu mitään epänormaalia hormoneissa. Gyne määräsi kuitenkin varmuuden vuoksi Clomit, joita nyt ekaa kiertoa popsin. Asun ulkomailla, joten voi olla että käytännöt vaihtelee. Olen myös tikutttanut ovulaatiota, joka on ollut tosi myöhään, kp18 ja kierto on 26pv. Hermo on edelleen kireenä, kun nyt ois se aikaikkuna saada se toinen lapsi. Todennäköisesti ei onnistu just sen takia, mutta minkäs teet. Oon kotona ja yksin täällä kaukana kotoa, joten on aikaa ajatella...

Tsemppiä sulle - olet ainakin nuori, joten toivoa varmasti on!

Vierailija

Vähän jo helpotti oloa, kun tietää, ettei ole ajatuksiensa kanssa ihan yksin. Välillä tuntuu, että ajatukset ovat yhtenä puurona päässä ja tätä asiaa miettii oikeesti tosi paljon. Ens viikolla lähden selvittämään tätä asiaa, niin lähtee sitten hommat etenemään.

Niin, unohdin mainita, että olen 27-vuotias, joten sinänsä vielä aivan hirveä kiire ei ole, mutta toisaalta miksi jäädä odottelemaan, kun asiat ei välttämättä itsestään hoidu. Jotenkin mun järki sanoo, että tässä ajassa olis pitäny jo tulla raskaaks, jos mitään ei olis vialla. Esikoista me " teimme" puoli vuotta, mutta sillon olin just lopettanut pillerit, ja kuukautiskierto heitteli aika tavalla. Kun sitten otin käyttöön ovulaatiotestit, niin heti siitä kierrosta tärppäsi.

Oli aikamoinen kynnys kirjottaa tänne, kun tuntuu et täällä kaikilla on paljon suuremmat ongelmat kuin meillä. Ja mulle on sanottu, että ole onnellinen edes siitä yhdestä lapsesta joka teille on suotu, kun niin monella ei ole sitä yhtäkään lasta. Ja tokihan minä onnellinen olenkin, mutta miksi olla lähtemättä hakemaan apua jos vielä lisääkin lapsia haluaa ja niitä vielä ehkä olisi mahdollisuus jotenkin saada. Mutta iso kiitos siitä, että täältä palstalta löytyi ymmärrystä, koska nyt on paljon helpompi lähteä viemään asioita eteenpäin.

Meillä vain on vielä yksi " pieni" ongelma, sillä mieheni ei ole vielä hirveän huolissaan tilanteesta, kun olemme molemmat vielä alle kolmekymppisiä. Niin, saas nähdä saanko häntä vielä lähtemään tutkimuksiin. Ja hän myös tavallaan pelkää vian löytyvän hänestä, vaikka eihän tässä nyt syyllisiä haeta! Hänestä olisi vain niin kauheaa, jos hänen takiaan emme saisi enää niin kovasti toivomaamme lasta.

Otin Eemeli ylös osoitteesi, niin voin vaikka kirjoitella kunhan tämä homma lähtee tästä jotenkin edistymään. Ja kaikkea hyvää elämässä eteenpäin!!! Halauksin, LeiMu

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat