Seuraa 

Meillä poika nyt 5kk vanha ja haluttaisi opettaa nukahtamaan itsekseen ilman tissia. Antakaa neuvoja miten kannattaa toimia ja miten teillä onnistuttiin. Kauan meni ennen kun lapsi oppi itse nukahtamaan sänkyyn?



t.sagha+5kk

Kommentit (17)


Eli en nyt ihan ymmärtänyt kysymystä. Minkä takia ne lapset on alunperin opetettu siihen, että nukahtaminen tapahtuu muualla kuin omassa sängyssä itsekseen? Mitä järkeä on ensin opettaa lapselle yksi tapa ja sitten väenväkisin vaihtaa se toiseen? Miksi ihmeessä ihmisen pitäisi nukahtaa ruoka suussa, heijauksesta tai paijaten?



Meillä on kolme lasta ja jokainen on heti ensimmäisestä yöstä lähtien viety ihan yksinään nukkumaan pinnasänkyyn ja siitä lähtien ovat nukkuneet itsekseen omassa sängyssään (vanhin nyt 6v, nuorin 6 kk) ilman ongelmia. En ole ennen ymmärtänytkään, että tässä olisi jotain omituista ja kummallista, mutta nyt alan ymmärtää, miksi meillä on muiden mielestä niin " helpot" ja " hyvin nukkuvat" ipanat.



Syöttäminen, vaipanvaihto ja muut toimet ovat meillä aina tapahtuneet " valoisassa ja meluisassa" talossa muissa huoneissa kuin makuuhuoneessa. Illalla vauva on viety viimeisen syötön jälkeen nukkumaan pinnasänkyyn peiton alle pimeään makuuhuoneeseen. Joskus ovat tietysti nukahtaneet jo syöttäessä, mutta ei tietenkään aina. Tuttia, paijausta, heijausta, silittelyä, laulua, tms. ei ole ollut tarjolla. Yleensä vauva on nukahtanut ihan hyvin ja nopeasti, joskus tietysti ähissyt ja puhissut vähän aikaa itsekseen. Jossain vaiheessa ovat oppineet myös itse laittamaan aamuyöstä tutin itse suuhunsa, mutta mitään " tuttipalvelua" meillä ei ole ollut. Kitinän takia ei ole ikinä suostuttu nousemaan ylös, ellei vauva ole ollut kipeä, jolloin palvelu on tietysti eri tasoista.



Ja näillä eväillä esikoinen oppi nukkumaan yöt läpensä 2 viikon iässä, kakkonen tarvitsi yhden yösyötön puolivuotiaaksi ja kolmonen on nukkunut yöt 3-viikkoisesta. Edelleenkin isommat jäävät yleensä kiltisti sänkyyn nukkumaan iltasadun, iltarukousten, peittelyn ja pusujen jälkeen - ihan itsekseen.

Me ollaan molemmat lapset alusta asti laitettu omaan sänkyyn nukahtamaan ja nukkumaan. Ilman mitään huutoja se on onnistunu, hiukan aikaa sängys on ähisty ja puhistu ja sitte on uni voittanu.

Mä en osaa nukkua lasten kans, joten tuo omassa sängyssä nukkuminen oli senki takia " pakko" .

Välillä lapset saatto nukahtaa kesken syömisen, silloin yleensä röyhtäytin että lapset ees hiukan havahtu siihen että laitan ne nukkumaan. Näin vältyttiin siltä, että lapset ei oppineet nukkumaan tissi tai pullo suussa.



Joten sen kummempia neuvoja en osaa sanoo, mutta pikkuhiljaa vois vaikka tuttia kokeilla tissin sijaan...



e ja lapset 03 ja 05

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla


Alkuun nukutin sylissä ennen sänkyyn viemistä iltasyötön jälkeen. Tuollai meni varmaan korkeintaan viikko tai kaksi. Sen jälkeen ei ole tyytynyt nukahtamaan syliin illalla, vaan kitisee väsymystä ja rauhoittuu vasta sitten nukkumaan kun on omassa sängyssään.



Nukkumaan laiton yhteydessä tyttö saattaa ehkä korkeintaan vartin verran kitistä omaa " unilauluaan" ennen nukahtamista. Sammutan huoneesta valon nukkumaan laiton yhteydessä, niin on nukahtanut paremmin.

Tutti ei kelpaa, mutta omia nyrkkejä syö kovasti. Itse en paijaa tai silittele uneen, vaan neiti nukahtaa pikkuhiljaa itsekseen sänkyyn (eri asia sitten jos itkee eikä rauhoitu muutoin) Käymme kyllä välillä vilkasemassa tilannetta. Soittorasia me käydään tarvittaessa laittamassa soimaan, -aina ei tarvi mutta välillä rauhoittaa kummasti nukahtamistilannetta.



Näin meillä. Pääsemme ainakin toistaiseksi tuon suhteen helpolla kun ei tarvitse " tapella" nukkumaan menosta.



Iltarutiinit meillä on: vaipanvaihto, pesut, pyjama ja vielä rinnalle. Vikan imetyksen jälkeen vien väsyneen tytön sänkyyn ja sammutan valot huoneesta. Yleensä jään itse pinnasängyn vieressä olevaan omaan sänkyymme makaamaan, joskus menen takaisin olohuoneeseen katsomaan televisiota. Tyttö kääntyy yleensä vatsalleen ja leikkii vielä hiukan itsekseen. Väsyttyään leikkimään hermostuu ja kitisee hiukan -> käännän selälleen ja pidän hetken aikaa kättä rinnalla peiton päällä, ettei pääse taas kääntymään uudestaan vatsalleen.



Kun tyttö asettuu aloilleen selälleen, otan käden pois. Sitten hän kääntelee vielä vähän päätään, ja useimmiten lakkaa liikkumasta ja nukahtaa. Joskus hermostuu ja laitan tuttia uudestaan suuhun ja jos ei siihen rauhoitu, pidän kättä rinnalla ja silittelen. Ei itke yleensä yhtään sängyssä, jos itkee niin otan heti syliin ja rauhoitan ennen kuin laitan uudelleen sänkyyn.



Tämän tytön kanssa systeemi tuntuu toimivan hyvin ja alle viikossa on oppinut nukahtamaan yksin sänkyynsä (aiemmin nukutin aina syliin). Isoveljensä kanssa ei aikanaan toiminut yhtään mikään konsti, ei huudattaminen ei silittelyt. Vieläkään reilun kahden vuoden iässä ei osaa nukahtaa yksin...

tutin avulla. Esikoisen aikoinaan " opetin" tutille heijaamalla sylissä niin että tutti oli suussa ja harso siinä tutin päälle, jottei käsillä huitonut tuttia pois. Siten sain tytön nukahtamaan rinnan/vaunujen lisäksi myös itsekseen tutin kanssa. Hänet opetin 5kk iässä tutille, ja siitä sitten ensin selästä hytkyttämisen ja sitten silittämisen ( ja lopen vain käsi selän päällä ) kautta oppi nukahtamaan itsekseen noin 7-8kk iässä. Piti vain itse köllötellä vieressä sängyllä. Siitä luovuttiin vasta usean vuoden jälkeen.



Toisen lapsen kanssa opetettiin jo aiemmin nukahtamaan itsekseen, 5kk iässä oppi tutin avulla nukahtamaan, nyt 6kk iässä osaa jo nukahtaa yksin eli nukahtaa omaan huoneeseensa omaan pinnikseensä ilman että minun tai miehen tarvitsee olla nukahtamisen aikaan siellä. Protestoi välillä, mutta silloin käymme huoneessa antamassa tutin ja sanomassa nyt nukutaan, hyvää yötä. Useimmiten protestointi ei kovene, vaan muuttuu jutteluksi ja pyörimiseksi eli unen etsimiseksi. Tutin poika osaa itse kädellään laittaaa suuhunsa sängystä nyt 6kk iässä, mutta vaikka tutteja on useita sängyssä, välillä pari on tippunut lattialle ja pari piilossa peiton alla, niin silloin on itse käytävä tarkistamassa tilanne ja annettava tutti pojalle.



Kannattaa ajoissa opettaa nukahtamaan itsekseen, meinaan esikoisen jäljiltä voin sanoa että aktiivinen nukuttaminen on tosi puuduttavaa/kuluttavaa hommaa 2-vuotiaan uhmaikäisen kanssa!

Meillä vauva (nyt 6kk) oppi jo tosi pikkuisena nukahtamaan omaan sänkyyn ihan itse ja tällä tarkoitan sitä, että sänkyyn meni silmät auki ja nukahti sitten sängyssä eikä esim sylissä. Hän on (tai siis oli) aina ollut hyvä nukkuja eikä yli puolen tunnin nukutuksia ole tarvinnut juuri koskaan harrastaa. Iltarutiinit toimivat hyvin. Enkä uskaltaisi ottaa tätä hyvin nukkumista omaksi ansiokseni (!) vaan mielestäni vauvani oli tässä suhteessa vain lahjakas, paljoa ei tarvinnut avittaa.



..kunnes...



4kk tuli täyteen ja rumba alkoi. Nukkumaan meno ei yhtäkkiä onnistunutkaan saman kaavan mukaan, nukkumaan mennessä huudettiin ja yöllä herättiin yhä useammin ja uudelleen nukahtaminen oli yhä vaikeampaa. Alkuun lääke oli lisäruoka mutta nyt puolivuotiaana jotkut yöt ovat yhtä rumbaa ja jotkut yöt ja nukkumaan menot sujuvat mallikkaasti. Syytä en totisesti tällä hetkellä osaa sanoa. Todennäköisesti tässä lähiaikoina lisään vielä kiinteiden määrää ja sitten muutan iltarutiinit täysin (ettei vanha systeemi sekoita) ja sillä tavalla opetellaan sitten uusi tapa nukahtaa.

Kun tämä vanha ei näköjään enää toimi.



Mielestäni on tärkeää, että vauva oppii aluksi että yöllä nukutaan. Hänhän ei tiedä mikä on yön ja päivän ero ja joillakin tähän menee aikaa. Jos vauva on tässä lajissa hitaampaa sorttia, niin mielestäni on taatusti parempi opettaa nukahtamaan sitten vaikka rinnalle tai muun nukutuskeinon jälkeen. Vaikka oma vauvani oli tässä suhteessa helppo lapsi, olen PRIORITEETTINA vaikeampinakin aikoina pitänyt aina sitä, että illalla ja yöllä on rauhallista ja nukutaan kuin sitä että mitenkä nukutus hoidetaan!!! Sänkyyn itsekseen nukahtamisen voi sitten opettaa vähän isommalle vauvalle (juuri esim 5-7kk) kun hänellä on jo syntynyt perusturvallisuus ja luottamus vanhempiin. Olisi aika raakaa mielestäni melkein vastasyntynyttä yritttää opettaa nukahtamaan yksin, jos hän ei siihen luontaisesti vielä ole valmis. Ja tämän vanhemmat kyllä oppivat varsin nopeasti :)



Toinen kirjoitukseni pointti siis olis että vaikka vauva olisi oppinut nukahtamaan yksin, ei tätä välttämättä kestä ikuisesti. Vauva oppii uusia asioita, joskus parempaan suuntaan, joskus tulee takapakkia. Eikä mielestäni hyvin tai huonosti nukkuminen ole kokonaan vanhempien ansiota/syytä.

nimenomaan sitä ettei osaa nukahtaa yksin, vaan jonkun on oltava samassa huoneessa köllimässä sen aikaa. Esikoisen ollessa 2-vuotias oli todella kypsää käyttää tunti tai ylikin illasta vieressä köllöttämiseen, kun itseä ei vielä nukuttanut ja olisi halunnut seurustella mielummin puolisonsa kanssa. Jaettiin nukutusvuorot, että kumpikin sai vapaailtoja katsella mieliohjemiaan telkusta ym!

On se kiva että teillä muilla toimii tuo itsekseen nukahtaminen..meillä ei toivoakaan ,ikää 8 kk. Yritetään kovasti tässä kouluttaa häntä nukahtamaan..mutta on erittäin hankalaa. Ehkä joskus..

Meidän tyttö 4 kk nukahti alussa aina syliin, sitten tissille, mutta sitten tissimaratoonit alkoivat kestää ja kestää... Tyttö alkoi syötyään tarpeeksi venyttää ja repiä rintaa, ja jos rinnan otti pois, havahtui heti täysin hereille. Myöskin saattoi itse välillä lupsauttaa rinnan pois, mutta sitten taas havahtua yht' äkkiä, jolloin piti heti saada se takaisin suuhun, tai muuten alkoi itku. Näin ollen minä makailin sängyssämme tunnista puoleentoista illassa, mikä alkoi pidemmän päälle vähän rasittaa. Myös tytön kannalta tällainen nukahtaminen tuntui tosi rauhattomalta ja hankalalta, joten ajattelin että täytyy muuttaa tapoja...

Nyt sitten parina iltana olen iltarutiinien (pesut ym.) jälkeen imettänyt, ja kun tyttö on ensimmäisen kerran päästänyt tissistä puolinukuksissa, olen nostanut omaan sänkyyn. Tähän hän on havahtunut, ja aluksi jonkin aikaa tuijotellut ympärilleen, sitten on alkanut itku. Olen sitten vaan silitellyt, pidellyt kiinni ja laulanut... jossain vaiheessa itku on laantunut, mutta rankkaa sitä kyllä on vierestä kuunnella!! Nukahtamisessa on lopulta kestänyt noin tunnin, mutta olen elätellyt toivoa, että se helpottuisi, kun tyttö tottuu tähän järjestelyyn... onkohan se realistista?? Tuttia hän ei syö, yritetty on.

Mietin vaan, onko ihan kamalaa, että tyttö joutuu nukahtamaan yöunilleen itkien...? Tuntuu äidistä kurjalta ainakin.


Mitään varmaa en tietenkään voi teidän yksittäistapauksestanne sanoa. Kolmen täysin eriluonteisen lapsen kokemuksella kuitenkin ihmettelen, miten KELLÄÄN muulla vastaajalla ei ole onnistunut lapsen jääminen sänkyyn itsekseen, kun meillä ei yhdenkään kanssa ole ollut ongelmia...



Tottakai lapset ovat yksilöitä ja varmasti löytyy niitäkin, joiden kohdalla ihan oikeasti yksin sänkyyn jättäminen ei onnistu tuosta vain, mutta...



minusta kyllä kuulostaa myös siltä, että suurin osa vastaajista on tahallisesti, vaikkakaan ei varmasti tarkoituksella, opettanut lapsensa nukahtamaan tissille tai oppimaan erilaisia " nukutusmenetelmiä" , joista on sitten vaikea päästä irti. Epäilen, että kovin monella vastaajalla kyseessä on myös ensimmäinen lapsi - kuudennen kanssa tuskin on enää aikaa tai voimia antaa lapsen nukkua tuntikausia tissillä tai läpikäydä useiden tuntien rituaaleja, silitellä selkä vääränä sängyn vieressä ja lauleskella kaiket illat - kas kun ei kanniskella sylissä tai ajella autolla korttelin ympäri...



Ei siinä mitään, monella ensimmäisen lapsen vanhemmalla kaikki on varmasti uutta ja monet asiat saa oppia kantapään kautta. Lapsi tuskin menee tästäkään lopullisesti asiasta rikki, vaikka toisaalta luulen kyllä, että on myös lapsen kannalta parempi opetella heti alkuun se lopullinen systeemi kuin vaihtaa metodia koko ajan. Periaatteessa muutokset ovat kuitenkin lapselle aina stressitilanteita ja kun tässä tapauksessa se ei liene suurimman osan kohdalla ole mitenkään välttämätöntä.



Myönnän kyllä, että onhan se vastasyntynyt tosi suloinen ja uuden vanhemmuuden huumassa olisi kieltämättä kiusaus nauttia siitäkin, että hellyttävän näköinen vastasyntynyt nukkuu rennosti sylissä - sellaista tunnetta ei kovin usein pääse kokemaan. Itse kuitenkin olen pyrkinyt rajoittamaan tuota omaa nautintoa ihan tarkoituksella lapsen parasta ajatellen - sylittelen lasta pääasiassa hereillä tai pienillä päivätorkuilla.



Ja loppukevennyksenä voin kertoa, että noin kuukausi sitten mentiin meilläkin vähäksi aikaa lankaan. Kuopus keksi ruveta aina aamuyöstä kitisemään ja rauhoittui tutista. Parina yönä kävimmekin tutin laittamassa, kunnes totesimme, että kitinä vain paheni yö yöltä ja tuttia täytyi laittaa yhä useammin... Päätimme sitten, että tuttia ei tipu ja kahden yön kitinöiden jälkeen uni rauhoittui jälleen. Nyt lapsi nukkuu taatusti rauhallisemmin kuin sen jatkuvan tuttirumban aikaan.

Ensimmäiset kolme viikkoa poika nukahti tissille, eikä häntä siitä saanut hereille, ei röyhtäyttämällä, vaippaa vaihtamalla eikä muutenkaan. Kolmiviikkoisena aivan yhtäkkiä alkoi valtaisa taistelu unta vastaan, poika ei olisi suostunut nukkumaan ollenkaan. Häntä ei siis tosiaankaan voinut vain viedä sänkyyn, ähinän ja puhinan sijaan alkoi karjunta ja huuto saman tien kun hänet sänkyyn laski. Poika huusi itsensä uuvuksiin noin viikon, huutoa kesti siis illalla useampi tunti. Kyse ei ollut mahavaivoista tai muustakaan, vaan poika melkein nukahti ja väenväkisin kiskoi itsensä aina hereille. Yleensä nukutusrumba aloitettiin kahdeksalta ja hyvällä tuurilla poika uuvahti kahteentoista mennessä ja hänet sai sitten nukutettua tutin kanssa sänkyyn. Tällöinkään hän ei yksin nukahtanut vaan vieressä piti olla rauhoittamassa, muuten huuto jatkui. Meillä ei ainakaan ollut sydäntä jättää hirvittävän väsynyttä kolmiviikkoista itkemään tuntikausiksi yksin sänkyyn. Nyt poika on reilut 2kk ja iltasyötön jälkeen rauhoittuu ja nukahtaa syliin noin puolessa tunnissa (vanha tuttitekniikka ei enää toimi ollenkaan) ja sitten hänet voi nostaa sänkyyn jatkamaan uniaan. Tarkoituksena on tietysti opettaa hänet vähitellen nukahtamaan sänkyyn itsekseen, mutta hiljaa hyvä tulee. Itse en usko, että näin pientä vielä voi yksin jättää huutamaan sänkyyn. Sanotaanhan sitä, että monelle pienelle nukahtaminen on pieni kuolema, ja unta vastaan tappelu johtuu siitä.



Tietysti on hienoa, jos lapsi osaa pienestä asti nukahtaa yksin muutaman ähinän jälkeen, mutta kaikki eivät ole sellaisia... tuskin kukaan ehdoin tahdoin opettaa lapsensa nukahtamaan syliin, eiköhän syynä ole se, että vauva ei muualle suostu nukahtamaan...



Hansulus ja poika 2kk

Kuopuksen opetimme nukahtamaan itsekseen jo joskus parikuisena. Tutin kanssa se onnistui hyvin ilman itkuja. Mutta sitten jossain vaiheessa meillä alkoi kovat yölliset tuttirumbat eli tunnin välein piti käydä nostelemassa pudonnutta tuttia ja äiti oli väääääsynyt. Lopulta opetimme tytön nukahtamaan yöunille ilman tuttia. Parina iltana oli kovaa itkua, mutta ilta illalta itkun kesto lyheni. Ekoina iltoina istuin tytön seurana ja silittelin itkevää lasta, mutta itkujen vähetessä aloin poistua yhä vain aiemmin paikalta. Tutin poisjättö nukahtamistilanteesta rauhoitti öitä selvästi: jonkin aikaa selvisimme 1-2 tutinnostolla/yö, nykyään voimme pärjätä jopa koko yön ilman tuttia. Jos tyttö herää aikaisin (kuuden kieppeillä, kuten hänellä on tapana), tutinnosto tuolloin saattaa jatkaa unia 7:ään asti. Niin ja nukahtaminen tapahtuu nykyään itkuitta. Päivisin tyttö saa tutin halutessaan, myös päiväunille mennessä, ja hän näyttää sopeutuneen tähän systeemiin ihan hyvin.



Mutta siis lapset ovat erilaisia. Esikoisemme - tällä hetkellä 2v - ei nukahtanut yöunille itkutta varmaan koko ekana elinvuotenaan. Kaikenlaiset hyssyttelyt tuli hänen kanssaan kokeiltua. Tuttia hän ei koskaan huolinut. Rinnalle hän ei joitain poikkeuksia lukuunottamatta nukahtanut. Muistaakseni teimme niin, että lopulta annoimme hänen itkeä ja istuimme silloinkin vieressä koko ajan lyheneviä aikoja. Nykyään hän nukahtaa itsekseen.



Olen samaa mieltä kuin joku aiempi kirjoittaja, että ajoissa kannattaa nukutusharjoitukset aloittaa ja että todennäköisesti jonkin verran itkua joutuu sietämään.

Meillä tyttö 5 1/2kk nukkunut omassa huoneessa 2kk lähtien.Illalla kymmenen aikaan annetaan iltavelli jonka jälkeen viedään sänkyyn ja valot pois...jää sinne pyörimään hetkeksi kunnes nukahtaa ja heräilee aamulla 8-9 aikaan oikeana ilopillerinä =)

Ilmeisesti vauvalla on siihen valmiudet noin 4 kk iässä paremmin kuin aikaisemmin. Todella moni on tässä vaiheessa ruvennut nukahtamaan itse omaan sänkyyn. Meillä ainakin toimi, poika on kohta 5 kk.



Säännöllisinä toistuvat iltarutiinit ovat tärkeitä, pyjaman ja vaipan vaihto, syöttäminen jne. Meillä on huomattu olevan tärkeää se, ettei vauva ole nukkumaan laitettaessa yliväsynyt. Ennen pidettiin väkisin hereillä 20.30 saakka ja illat olivat yhtä huutoa. Nyt menee useimpina iltoina nukkumaan jo klo 19.30 (ja herääkin sitten joka aamu klo 6) mutta nukkumaan laittaminen on huomattavasti helpompaa.



4 kk iästä alkaen myös unilelu voi auttaa asiaa, siinä iässä unilelu alkaa kuulemma olla tärkeä uudelleen nukahtamisen kannalta. Oma poikani selvästi juttelee nallelle yöllä hereillä ollessaan, imee tassua tms.

Olen periaatteessa ajanut omien lapsieni kohdalla ihan samaa linjaa eli olen pyrkinyt olemaan opettamatta lapsiamme " liian hyville tavoille" , joista on sitten myöhemmin vaikea päästä irti. Voin vakuuttaa, että ihan pieniin kitinöihin - tai edes suurempiin, jos ei sitten ole mennyt jo itkun tai huudon puolelle- meilläkään ei ole reagoitu, ei edes esikoisen kohdalla. Mutta kun molemmat lapsukaisemme ovat sattuneet olemaan koliikkivauvoja, niin sellaiset kahdeksisen viikkoa he ovat etenkin iltaisin huutaneet suoraa huutoa ja siinä ei todellakaan ole viety lapsia tyynesti sänkyyn nukahtamaan itsekseen. Pahimmat huudothan osuivat juuri nukkumaanmenoaikaan ja siinä on sitten hyssytelty, kunnes nukkumatti on vienyt voiton. Esikoisen kohdalla (jolla myös oli pahemmat vaivat) tästä tavasta irtioppiminen vei enemmän aikaa, kuopuksen kohdalla homma sujui vaivojen ohimentyä hyvin kivuttomasti, varmasti myös sen takia, että esikoinen oli viemässä oman huomionsa, jolloin kuopuksen luokse ei heti " mielenosoitusitkun" alkaessa ihan heti päässyt kiirehtimään.



Olen kovin onnellinen puolestasi, kun teillä on asia mennyt noin hyvin, mutta kuten vastaukseni sävystä varmasti huomaa, mua pytyttää suunnattomasti se, ettei joillekin riitä omien kokemustensa jakaminen vaan täytyy vielä alkaa arvostella muita.

Meillä kanssa tyttö (nyt 6,5kk) oli oppinut nukahtamaan rinnalle ja pähkäilin että koskakohan tavasta päästään irti. Mutta enpä kuitenkaan saanut itsestäni iltaisin sitä irti, että olisin jaksanut kokeilla muita temppuja. No, meillä kävi sitten niin mukavasti, että tyttö lakkasi nukahtamasta rinnalle ihan omin päin kaksi viikkoa sitten. Joi iltamaidot, mutta oli yhä hereillä. Siirsin sänkyyn ja peittelin tutin kanssa, jonne nukahti itsekseen. Jätän yleensä yksin sänkyyn (koska on ihan tyytyväinen), mutta kuuntelen jos tulee itkua tms ja menen sitten antamaan tuttia tai paijaamaan uneen. Mutta tosiaan on nyt monena iltana nukahtanut ihan itsekseen.



Tämä siis sikäli asian vierestä, etten ole itse tehnyt mitään " opettaakseni" tälle tavalle, mutta halusin vain kertoa että joskus vauvat lopettavat itsekin vanhoja tapojaan. Oma äitini kertoi että olin itse aikoinani saman ikäisenä lopettanut nukahtamasta äitini syliin, vaikka hän oli vielä sinnikkäästi yrittänyt jatkaa tapaa...

aloitettiin kokeilut; sitä ennen poika nukahti aina tissille sekä päivällä että illalla ja yöllä.. 2kk ikään poika nukkui mun vieressä,ja pikkuhiljaa totutettiin ensin omaan sänkyyn. sit aloin muuttamaan iltarutiineja niin että ENSIN tissi (ja nykyään iltapuuro), sitten pesut+yöpaita ja sitten sänkyyn (unilaulun säestämänä).



aluksi meni yli kuukausi " nukuttaessa" (=taputellessa ja sylitellessä itkevää lasta),kunnes n.kuukausi sitten tajuttiin että lapsen voi jättää itsekseen nukahtamaan.. usein pyörii jonkun aikaa,jokeltelee ja ähisee,ja sit nukahtaa. joskus (varsinkin jos liian väsynyt sänkyyn laittaessa) tulee kunnon huutoitkua,sillon otetaan hetkeks syliin,ja taas taputellaan kunnes rauhottuu.



meillä poju alkoi nukkumaan vatsallaan n.2kk iässä,auttanut vatsavaivoihin ja nukkuu niin edelleen sängyssään. siirrettiin omaan huoneeseen 5kk iässä,ja sekin onnistui pojan puolesta loistavasti.me vanhemmat ei vaan osata nukkua vierekkäin,kun äidin uni pinnallista (valvomista ollut niiiin pitkään ja edelleen syötöjä 2-3/yö) ja isin kuorsaus häiritsee,mut se on toinen juttu.. =)

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat