Vierailija

Järkiavioliitto. Pieni vauva meillä. Järkee vai ei?

Sivut

Kommentit (29)

Kunnolla ajan kanssa puhuminen voi auttaa. Tai jos mahdollista, ni käykää juttelemassa ulkopuolisen kanssa tästä. Ehkä lapsi sekoittaa tunteesi ja ajatuksesi, ehkä jännität häitä ja sitä sitoutumista että rakkaus unohtuu. Siirrä häitäsi jos voit, älä peru, älä mene naimisiin nyt jos tunnet noin. Hääpäivän pitäisi olla onnellinen päivä!

Ei elämä ruusuilla tanssimista ole, mutta ei sitä väkisin onnetonkan tarvii olla.



Jaksamista sulle! Ole itsekäs, se on sun loppuelämä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Ehkä vika oli siinä ettei kiintymys ole ollut alunperinkään tarpeeksi voimakas ja syvällinen, vaikka sitä onkin aikoinaan määrittänyt rakkaudeksi.

Ei nykyään tarvitse yhteisen lapsen takia naimisiin mennä. Selvittäkää asiat, pysykää ystävinä jos ei muuta. Naimisiin vain lapsen takia on todella typerä teko. Miten muka olisit onnellisempi sitten? Mikään muu ei muutu kun että olet sitoutunut virallisesti ihmiseen jota et rakasta.

Mitä avioliitto sinulle merkitsee?

Minkä luulet muuttuvan elämässäsi jos menette naimisiin?



Henkilökohtaisesti en ymmärrä miksi mennä naimisiin, jos ei itsestä tunnu siltä. Kuulostaa, kuin et arvostaisi avioliittoa instituutiona lainkaan...



On juridisesti hyvä, että olette naimisissa kun teillä on lapsi. Mutta kaikki hyvä, mitä avioliitosta lapselle juridisesti koituu, on mahdollista saada aikaan myös keskinäisillä sopimuksilla, testamenteilla, isyyden tunnistamisella ym.

Jos lasta tehdessä n. vuosi sitten(?) rakkautta oli, mutta nyt sitä ei ehkä enää ole, niin voi olla kyse siitä ihan joka suhteeseen tulevasta arjesta. Enpä neuvoisi tekemään mitään hätiköityä kuten perumaan häitä, mutta ehkä kuitenkin siirtämään niitä, jos vain mahdollista, että saa miettiä rauhassa elämän tarkoitusta ja muita yhtä kevyitä aiheita.



Nyt olet vastuussa myös lapsellesi teoistasi ja näin ollen kaikki teot mitä päätät tehdä täytyy olla todella punnittuja ja harkittuja.

naimisiinmeno voisi olla sitten uusi alku tai jotain.

mutta älä mene nyt jos tunnet noin miestäsi kohtaan, koska muutoin tunnet vain olevasi jumissa huonossa avioliitossa. moni muutenkin luovuttaa parisuhteen ylläpitämisen siinä vaiheessa kun menee naimisiin.

no onko ihme että rakkaus on kadonnut. sinuna puhuisin miehelle suoraan siitä että joudut ottamaan yksin kaiken vastuun kotitöistä ja tunteesi häntä kohtaan ovat vähitelleen hävinneet kun et enää jaksa. Jos miehesi todella rakastaa sinua niin luulisi hänen ottavan sinut vakavissaan ja vähän tsemppaavan.

Miksi silloin rakastit? Mikä on siitä hetkestä muuttunut? Mitä hyvää siitä seuraisi jos menisitte nykyisen suunnitelman mukaisesti naimisiin? Entä jos ette menisi, mitä tapahtuisi?

Minusta tämä on nyt mietiskelyn paikka, joko yhdessä kumppanin kanssa (parempi vaihtoehto) tai sitten etsisit vastauksia itsestäsi?



Silloin kun vauva oli alle 1 v, tuntui etten jaksanut rakastaa miestä. Rakkaus oli kadoksissa ihan silkan väsymyksen johdosta. Nyt taas pojan täyttäessä kohta 2 vuotta, olen onnellinen ja rakastan miestäni enemmän kuin koskaan.

Ruoho on aina vihreämpää aidan takana. Joka suhteeseen arki tulee ennemmin tai myöhemmin. Jos miehesi on kunnon mies, harkitse tarkkaan, niitä ei joka oksalla kasva!! Ja onhan mies lapsesi isä.

Vierailija:

Lainaus:


Ei pidä paikkaansa että " opit rakastamaan miestäsi" avioliiton aikana. Rakkautta joko on tai ei ole, mutta sitä ei voi pakottaa.




Tuskin kovinkaan monella pienen lapsen vanhemmilla intohimoinen rakkaus roihuaa. Monesti riittää että tykkää oikeasti toisesta ja että toisen kanssa on hyvä olla.

Ne järkiavioliitotkaan ei aina ole niin pahoja, ei ne heti avioeroa ennusta. Voivat olla jopa ns. rakkausavioliittoja kestävämäpiä.



Mutta mieti miltä susta tuntuu oikeasti sisimmässäsi. Teetkö oikean ratkaisun?

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat