Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Yhteishuollosta yksinhuoltajaksi uusperheessä?

Seuraa 
Liittynyt17.9.2015

Olen täällä monesti seuraillut ja etsinyt vastaavanlaisia tilanteita kuin itselläni on. Ei ole ihan samanlaista loytynyt joten päätin rohkaistua kirjoittamaan.

Eli lyhykäisyydessään tilanne on tämä: Olin exäni kanssa melkein 6 vuotta avoliitossa, josta seurauksena ihana 4v2kk tyttö. Yhdessäolomme oli ns. pakonomaista, sillä olin nuori enkä uskaltanut olla yksin. Mies oli väkivaltainen, ei lyönyt mutta potki ja heitteli ja kuristi. Hetken hän oli tappelun jälkeen " kiltisti" ja lupasi ettei toista tekosiaan. Ikinä en voinut tehdä hänestä ilmoitusta, koska hän pahoinpiteli tavalla mistä ei juuri jälkiä jäänyt. Kuristuksen jäljetkin näyttivät fritsuilta. Kerran uskoin hänen muuttuneen ja teimme lapsen. Tytön aikana hän rauhottui kovasti ja mukiloinnit harvenivat. Hän kävi töissä 7pv viikossa ja 12-18 tuntia päivässä. Yleensä hän kävi kotona vain syömässä ja nukkumassa, jos sitäkään. Monet kerrat hän meni työkaverinsa luo ja kuppilan kautta, eli palkat meni sinne. Yritin ymmärtää häntä ja hänen väsymystään, mutta väsytt i se minullakin. Aloitin koulun tytön ollessa 1v ja päivän rutiinit sain hoitaa yksin. Eli aamulla vein tytön hoitoon ja ulkoilutin koirat, päivä meni koulussa, iltapäivällä kotiin ja koirien kans tyttöä hakemaan hoidosta, siivousta ja kodista huolehtimista, ja autoa kun ei ollut niin kerran viikossa sain anopin kuskaamaan kauppaan (eivät halunneet lainata uutta autoaan minulle) ja illalla koirien ja tytön kans lenkille ja tytön nukahdettua tein kouluhommia vielä 00-02 asti. Aamulla klo 5.30 sama ruljanssi alusta. Keväällä sitten sattui se ratkaiseva virhe. Olin noista rutiineista väsynyt ja olisin halunnut hetken sohvalla loikoilla kun mieskin oli kotona. Hän oli jo kerennyt sohvalle pitkäkseen, kuten tavallista, ja toiselta sohvalta väsyneenä pyysin, että saisinko minä levähtää tänään ja voisiko hän sillä aikaa leikkiä tytön kanssa. Hän nousi sohvasta kuin myrskyn merkki ja huusi ettei hän jaksa ja pienen tytön katsoessa vieressä, hän hakkasi minua kovalla sohvatyynyllä ja kuristi minut tajuttomaksi. Kun heräsin niin tyttö itki vieressä, otin hänet syliin ja alle 10 sekunnissa olimme ulkona. Juoksin ystäväpariskunnan luo puolen kilometrin päähän ilman kenkiä ja uskalsimme kotiin vasta kun mies oli lähtenyt töihin. Tuo muutti kaiken. En heti uskaltanut häntä jättää, pelkäsin, mutta 2kk:n päästä lopetin suhteemme ja hän muutti pois.

Löysin elämäni rakkauden pian eromme jälkeen ja hän luonnollisesti kävi luonamme. Exä terrorisoi suhdettamme kaikin mahdollisin tavoin. Erotessamme tyttö oli 1v11kk. Suhde uuden miehen kanssa eteni nopeaa, sillä olimme tunteneet toisemme yli 10 vuotta ja salassa koko ajan olimme olleet ihastuneet toisiimme, mutta ujoja kun kumpikin olimme... Nyt meillä on 2 yhteistä ihanaa lasta, poika 1v4kk ja tyttö 2kk.

Ongelma on tämä, että exän kanssa sovimme yhteishuoltajuudesta lastenvalvojan luona. Tyttö on 2vk isällään ja 2vk minulla ja minä olen lähivanhempi eli saan lapsilisän ja tytön osoite on täällä.

Haluaisin tytön huoltajuuden kokonaan, koska:

1. hän ei enää sopeudu tilanteeseen, eli meillä on hänen lisäkseen 2 muuta lasta ja isällään on uusi avopuoliso, siis meillä hän joutuu jakamaan huomiota ja siellä hän saa " ainoan lapsen hemmottelukohtelun" .

2. mies käy 2-vuorotyössä ja harrastaa vapaa-ajat eli tyttö on hoidossa mummilla melkein joka päivä, jonka kasvatusperiaatteita minä en hyväksy, eli lapselle annetaan kaikki mitä hän haluaa. Siitä sulava siirto numeroon..

3. häntä kasvatetaan ristiriitaisin tavoin eli meillä ja kuulemma isällään on karkkipäivä, mutta mummin luona joka päivä. Cokista ja energiajuomia ei saa juoda mutta siellä saa. Hampaat pitää pestä, mutta ei siellä. Ulos saa mennä kun huvittaa, vaikka ilman vaatteita, mutta ei meillä. Ruokaa ei tarvi syodä, mutta meillä pitää...

4. joka kerta tytön tullessa meille, on kynnet leikkaamatta, vaatteet isänsä vanhoja ja kuluneita ja rikkinäisiä ja joko liian isoja tai pieniä, ja niitä on liian vähän eli tyttöä palelee. Lisäksi isänsä luona hän nukkuu lattialla patjan päällä ja asunto on muutenkin sotkuinen.

5. tyttö kiukuttelee tullessaan meille, koska hänellä tulee ikävä isiä. Tottakai tulee kun ei paljoa näe ja silloinkin on hemmottelu kohtelu ja saa tehdä mitä huvittaa eli kaikki on päin vastoin kuin meillä. Kerran tyttö sanoi kun isänsä lähti että isi on sanonut että äiti on paha. Kun kysyin syytä niin aina silloin sanoo jos tyttö on kiukutellut. Soitin isälleen että tulee takaisin keskustelemaan. Tyttö meni autoon ja kerroin asiasta. Isä aukaisi auton oven ja kysyi tytöltä että onko hän sanonut noin johon tyttö vastasi kaksi kertaa että on sanonut. Kolmannella kerralla isä meni tytön naaman eteen ja katsoi vihaisesti ja uhkailevaan äänensävyyn kysyi uudestaan. Tyttö säikähti ja pudisteli päätään ja pyörsi puheensa. Exä on aina osannut pelotella ja manipuloida ihmisiä ja sillä hetkellä tyttö näytti todella pelkäävän, että isä tekee jotain pahaa jos hän ei sano nyt toisin. Teki todella pahaa!



Tässä muutamia syitä, miksi en näe yhteishuollon olevan enää hyvä asia. Lapsiriepua minä ajattelen, hänellä vaikuttaa olevan vaikeuksia tässä järjestelyssä. Olen todella neuvoton että mitä tehdä. En halua isää ja mummia tytöltä viedä, mutta tuntuu vain, että tytön kannalta olisi parempi, että hänellä olisi vain yksi koti. Antaisin kyllä tavata mielin määrin kun samassa kaupungissa kaikki asutaan. Aluksi sujui ilman ongelmia, mutta kun aloin kuopustani odottamaan ja tytön mummi sai siitä tietää niin hän lopetti yhteyden pidon ja samaan aikaan tyttö muuttui radikaalisti eli tuli tuo kiukuttelu meille tullessa ja äidin haukkumiset pahaksi ja hemmottelu lisääntyi.

Rakastan tyttöä niin valtavasti, että haluan hänelle vain parasta. Jos se on hänen mielestään isänsä luona niin onko minun sitten pakko luovuttaa huoltajuus hänelle? Tuntuu vain että heidän kasvatusperiaatteillaan he pilaisivat tytön.

Olenko minä nyt toimimassa oikein vai liian radikaalisti? En vain halua rakkaan tyttäreni kärsivän mistään. Jokin ei ole nyt hyvin, mutta en tiedä että mikä ja miten sen voi korjata.

Kertokaa viisaammat, että mitä voin tehdä? Mikä on oikein tytön kehitykselle? Kiitos etukäteen, jos joku viitsii vastata ja edes lukea tämän romaanin loppuun...

-Anniina-

Kommentit (4)

Vierailija

auttaa paljon kuulla, että on ihmisiä jotka osaavat lukea rivien välistä tilanteeni ja tunteeni. Tyttö tuli eilen kotiin taas rikkinäisissä ja reikäisissä vaatteissa, mutta ei kiukutellut ollenkaan ja elämä on muutenkin hymyillyt! Olen tässä miettinyt, että uskallanko nousta exääni vastaan sillä pelkään hänen asenteensa ja käyttäytymisensä vain pahentavan kaikkien välejä? Hän on mestarimanipuloija ja saa aina kaikki puolelleen enkä minä uskalla kuin myötäillä hänen sanojaan. Jos olen sanomassa jotain niin hän katsoo viha silmissään suoraan silmiin ja sillä ilmeellä että uskallappas... On hieman outoa näin ujolle ihmiselle kirjoittaa " yleisölle" , joten nyt kyselenkin että olisiko täällä ketään, jolla on samantyyppinen tilanne tai muu vaikea tilanne, joka haluaisi kirjoitella ja vaihtaa ajatuksia s-postin välityksellä? Kaipaisin todella tukea ja empaattisena ihmisenä tarjoan tukeni myös sitä tarvitsevalle. Jos joku " uskaltautuu" (heh...) kirjoittelemaan kanssani niin osoitteita tulemaan...

-Anniina-

Vierailija

Hei!



Hyvin jaksoin kirjoituksesi lukea. Auttaa haluaisin, mutta on aika neuvoton olo täälläkin :( Puhut huoltajuudesta ja tapaamisista vähän päällekäin.

Jos saisit yksinhuoltajuuden, sehän ei automaattisesti poista viikko-viikko systeemiä. Ainakaan minun ymmärtääkseni. Itse puhuisin tapaamisista tässä kohtaa. Oletan että miehesi ei vapaaehtoisesti muuta tapaamisoikeutta siten esim. että jokatoinen viikonloppu ja vaikka keskiviikkoisin tytär olisi hänen luonaan? Mutta voitko ehdottaa edes...?



Sinuna soittaisin lastenvalvojalle ja kysyisin neuvoa häneltä. Jos lastenvalvoja on sellainen kenen kanssa tulet toimeen. Jos ei ole soittaisin asianajajalle / oikeusaputoimistoon ja kysyisin heidän kantaansa. Itse en lv:n kanssa ole asioita pystynyt hoitamaan, sillä hän isän puolella. Asianajaja hoitanut meidän kohdalla asiat, ja hyvin on hoitanutkin :)



Olit huolissasi huoltajuuden luovuttamisesta... ymmärtääkseni alle 12-vuotiasta ei käräjäoikeudessa kuulla. Eli tyttäresi ei voi alle 12-vuotiaana määrätä itse asuinpaikkaansa. Eikä kirjoituksestasi tule mitään sellaista esiin jolla exäsi yhtäkkiä saisi itselleen yksinhuoltajuuden.



Mielestäni et ole toimimassa radikaalisti. Jokainen äiti haluaa lapsensa parasta ja sinun tilanteessasi toimisin aivan samalla tavalla. Lapsen kehitykssestä... ei varmaan kannata edes kirjoittaakaan, että eihän se hyväksi ole jos isä sanoo toista ja äiti toista ja että isä pelottelemalla " kasvattaa" tytärtä :(



Tsemppiä ja voimahaleja!

Kerrothan jatkossa kuinka tilanne etenee...



-HN-

Vierailija

Hei! Luin kirjoituksesi järkyttyneenä. Minusta ei tosiaankaan ole toimimassa liian radikaalisti, suojelet vain lastasi. Minä toimisin aivan varmasti samoin.



Tilanteesi on vaikea, mutta keinoja varmasti löytyy. Voisit ottaa yhteyttä myös Yksin- ja yhteishuoltajien liittoon www.yyl.fi , sieltä saa neuvoja, ja varmasti osaavat sieltäkin kautta suositella kokenutta, perheoikeuteen erikoistunutta asianajajaa, sillä sellaisen varmasti tarvitset. Ei kannata pelätä kustannuksia, saat todennäköisesti oikeusapua, jos olet nyt äitiyslomalla. Kysy.



Sun kannattaa alkaa kerätä todisteita. Ota vaikka valokuva lapsestasi, kun tulee seuraavan kerran mummolasta liian vähissä vaatteissa. Jos sulla on ystävä, johon luotat, kerro tilanteesta.



Mutta älä MISSÄÄN TAPAUKSESSA paljasta miehellesi millään tavalla, että suunnittelet mitään muutoksia.



Miehesi on käyttänyt väkivaltaa sinua kohtaa ja se on väärin. Väärin on myös se henkinen väkivalta, millä hän nyt pitää sinua ja tytärtä otteessaan.



Kerrothan, miten tilanne etenee. Voimia sinulle!

Uusimmat

Suosituimmat