voitteko te keskustella miestenne kanssa??

Vierailija

haluaisin kovasti keskustella mieheni kanssa minua kiinnostavista asioista, vaikka työjutuistakin. Mies ei ole oikein keskustelijatyyppiä, ainakin kuuntelemisen puolella on ongelmaa ja sitten keskustelut tyssää nopeasti miehen tuskastumiseen (hän ei tiedä asiastani mitään, ei osaa auttaa tms.), mutta ei ole tarkoistuskaan etsiä patenttiratkaisua vaan keskustella...



minä kyllä voin keskustella miehen työjutuista ja kuuntelen jos hänellä on huolia.. ikävintä tämä meidän keskustelun luonne on silloin jos tarvitsen tukijaa enkä sitä saa...



mietin vain onko tuo todella osaamattomuutta, vaan myös toisaalta haluttomuutta ja kyllähän se liittyy vallankäyttöönkin, kun minun asiallisia kommentteja tai mielipiteitä ei huomioida..



rasittaa jo miettiä koko parisuhdetta, kun jokapuolelta vuotaa ja valuu yli

Sivut

Kommentit (26)

Vierailija

ja minä en jaksa, siis en yksinkertaisesti jaksa, vänkätä joka asiaa. Ensinnäkin kokonainen lauseenmuodostus on mahdotonta, kun minut jo keskeytetään (ajatus katkeaa, unohtuu jne. yksi perustelu/huomio yhteiseen asiaan menetetty).



Kun yritän tarkentaa mitä tarkoitin, mieheni tarkentaa mitä hän tarkoitti. SYntyy kummallinen jankutus siitä, mitä kukin tarkoittaa, kompromissia ei tahdo syntyä, kun ei päästä edes itse ongelmaan. Sen sijaan pointti voi olla se, että miehen esiin tuoma huomio tähän asiaan todistetaan oikeaksi.



miestä ei saa vahingossa syyttää mistään, hän ei saa tuntea itseään syrjityksi (jos hänen sivuhuomautusta ei huomioida)



keskustelun perusteet on hukassa: oikea tieto on aina parempi kuin tunne. Tunteilla ei ole juuri väliä jos jollain on paha mieli niin sitähän ei sitten voi auttaa eikä muutoksia tilanteeseen tehdä..



Olen avuttomassa ja voimattomassa tilanteessa, kun keskustelu ei kulje ja samalla kun yritän tuoda omaa asiaa esiin, minun pitäisi varmistaa, että keskustelu kulkee oikeudenmukaisesti ja asiallisesti... mitä h' ' ' ä eihän tämä voi olla näin vaikeaa...

Vierailija

oma äitini valittaa aina ettei isäni kanssa voi muka keskustella. Olen itsekin todistanut heidän " keskustelujaan" ja ihan järkyttävää kuunneltavaa.



Syy kuitenkaan ei ole isässäni, hänen kanssaan voin keskustella ihan kaikesta (paitsi seksistä ja miehistä joo...) eli tässä ei ole vika. Äitini ei vain osaa puhua isälleni. Alkaa heti vaatimalla vaatia, hyökkää päälle ja kertoo heti omat mielipiteet. En itsekään haluaisi sellaisen kanssa keskustella mistään kun se ei ole keskustelua vaan toisen yksinpuhelua johon pitäisi pakosta osallistua. Toinen juttu on myös, että äitini tarvitsee oikeat puitteet (istutaan iltaa) mutta isäni juttelee mieluiten samalla kun puuhastelee jotain samalla.



Toinen asia on, jos miestäsi ei kiinnosta puhua kanssasi. Se on sitten pahempi juttu tai jos vähättelee kaikkea sanomaasi.

Vierailija

Miehesi voi kokea, että haluat hänen auttavan sinua asiassa ja kun ei tiedä mitä tehdä ja puhut siitä taas uudestaan niin ahdistuu ja suuttuu.



Meillä oli samaa pitkään kunnes nyt vähitellen olen saanut taottua miehen päähän, että kun puhun jostain ongelmastani yleisesti, ei se tarkoita että miehen täytyy se ratkaista vaan että saisin siihen ehkä toisenlaista näkökulmaa tai muita vastaavia kokemuksia.



Toinen asia mitä mieheni ei ymmärtänyt oli, että jos jostain olin jo puhunut niin miksi puhun siitä uudestaan. Tämä ahdisti häntä paljon. Sanoin, että puhun koska se auttaa minua käsittelemään asiaa enkä odota mieheltä mitään muuta kun halia korkeintaan.



Ihan totta, joskus joillekin täytyy rautalangasta selittää mitä itse ajaa takaa.



Vierailija

Oma mieheni kun oli asentajana muutamassikin työpaikassa, niin kaikki siellä oli oli tosi lapsellisia; puhuivat vaan pornosta, autoista ja urheilusta, johon mieheni kyllästyi ja väsyi, ksoka halusi itse keskustella tasokkaampia juttuja esim tieteestä yms. Näiden kanssa ei vain voinut, eivät osaneet. Ja tekstarit oli tosiaan yhden lauseen luokkaa ilman välimerkkejä.

Nyt mieheni on korkealla paikalla ylempänä toimihenkilänä ja nämä tyypit taas osaavat puhua kaikesta maan ja taivaan välillä. Kirjoittavat hienosti ja sujuvasti sähköposteja, puhuvat puhelimessa ja on muutenkin niinkuin ihmisen kuuluu olla. Harrastavat ja lukevat. Ovat kiinnostuneita. Että kyllä se koulutuskin joitain merkkaa ja asema töissä. Tottakai joka työpaikassa on niitä " mörököllejä" jotka ei luolastaan tule päivänvaloon vasta kun on aivan pakko, mutta kyllä koulutuksella on merkitystä. Kun osaat opiskella, olet kiinnostunut ja silloin osaat myös vähän paremmin tuoda itseäsi esille. Näin minä ajattelen.

(ei nyt liity suoranaisesti ap:n juttuun, mutta sanoin vain kun tästä aiheesta juttua tuli)



Vierailija

minulla on ja työkaveri, jonka kanssa ei yksinkertaisesti voi keskustella.. Sanon mitä vaan hän ottaa sen jonkinlaisena väitteenä tai sitten vaan tokaisee jonkun itsestäänselvyyden, mikä lopettaa keskustelun alkuunsa.. Että jos miehesi on tällainen, niin mä en ainakaan kestäisi!!!

Esim1. Olikin sateinen ilma.. työkaveri: no on niitä sateisiampiakin ollut.

Esim2. On toi auton pito nykyään kallista työkaver: myy se!

Vierailija

Ainakaan muutosta ei tule hetkessä. Hän on tuollaiseksi kasvanut ja oppinut. Millainen isä tai äiti hänellä on? Keskustellaanko hänen lapsuuden kotona paljon? Joillakin se supliikki ei vaan toimi, oma mieheni taas on todella taitava puhumaan ja kirjoittamaan. Runoilee minulle rakkausrunoja ja kortit on aina täynnä runoja ja rakkasuhöpinöitä. Se on minusta tosi suloista.

Olen myös pannut merkille, että jotkut miehet ei osaa edes tekstiviestiin kirjoittaa mitään oikein. Pisteet on ihan miten sattuu, ei isoja kirjaimia ei välejä yms. Nämä miehet ei ole olleet kovin koulutettuja. Miten sinun miehesi, onko hän korkeakoulutettu vai ammattikoulun tms käynyt? Kerro vielä pikkaisen taustaa.

Vierailija

noi tekstiviestit nyt ei kerro mielestäni mitään.



Kyllähän nuo kotoa tulevat jutut vaikuttavat paljon.

- itseäni ärsyttää, että siellä äitiä pidetään vähän " höpsönä" , naureskellaan, vähätellään jne. Toisaalta tämä höpsöys kuitenkin oikeuttaa anopin höpsöttämään meidän asiat oman tahtonsa mukaan. Ehkäpä mies vähättelee myös minua ja minua ei taas naurata samat vitsit ollenkaan..

- anoppilassa " keskustellaan" jonkin verran, mutta puhekulttuuri on erilainen: ei kuunnella, ei jaeta puheenvuoroja, kovin ääni voittaa siis täysi kaaos minulle ja sitten ne luulevat, että minäkin keskustelen ja minut on voitettu, kun olen vartti sitten väsähtänyt ja kypsynyt kokonaan..



ap

Vierailija

Parhaimman tuen ja parhaimmat neuvot tulevat aina mieheltäni. Vaikka mikä painaisi niin hetken päästä hän osaa lausua juuri ne oikeat sanat ja kaikki on taas hyvin.

Vierailija


olen myös kova sanomaan mielipiteitäni ja saatan sanoa liian tiukalla äänellä joskus asioita. Toisaalta pyrin useimmiten kuitenkin kompromissiin tai sopusointuun, kun taas miehen puolella useimmiten pitää löytyä voittaja (harvoin asiat ovat kuitenkaan näin yksinkertaisia, että olisi yksi ratkaisu ja yksi tulkinta)



ja on jonkinverran asioita, joista olen aloittanut puhumaan rauhallisesti, ketään tuomitsematta, kertoen itsestäni, omasta elämästä ja vastaus on silti " ei keskustelua"



on meillä jo oma kiintiöhomo, mutta se on vielä kaapissa



as

Vierailija

huolen, että meidän asioista ei keskustella anoppilassa, koska niistä ei keskustella kotonakaan. Eri asia sitten on jos taas on sellainen tilanne päällä, että anoppi ottaa lapsensa hoittaakseen...



P***le että menee elämää hukkaan ja paljon, olisi niin kiva päästä tässäkin asiassa helpolla, mutta ei näköjään pääse

Vierailija

Meilläkin miehen kanssa menee hyvin, mutta keskustelu sen kanssa on kuin ovenkahvalle puhuisi!! Miehet nyt vaan on niin tyhmiä ajattelemaan niin paljon että voisivat keskustella:)

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat