Milloin synnytys huono muisto?

Seuraa 
Liittynyt17.9.2015

Vierailen tuolta odottajien puolelta. Olen tässä mietiskellyt, että missä vaiheessa synnytys muuttuu hyvästä kokemuksesta huonoksi muistoksi? Kun tuolla odotus-puolella ihmiset kertoo synnytyskokemuksistaan, lopussa lukee aina " ikionnellisena kotona" ja muuta vastaavaa. Kukaan ei kirjoita, että aivan kamalaa ja hirveää, ei ikinä enää. Seuraavaa vauvaa odottaessa teksteissä kuitenkin näkyy jo mainintoja " edellinen synnytykseni oli niin kauhea" . Missä vaiheessa siis tämä onnellinen kokemus muuttuukin kauheaksi muistoksi??

Kommentit (13)

Vierailija

Itselläni on synnytyksestä 5,5 kk ja muisto on edelleen hyvä. Eihän siinä vauvahuumassa muista muuta kuin hyvät asiat: mikään, mikä tuottaa noin ihanan lopputuloksen ei voi olla kamalaa tai sellaista, mihin ei haluaisi uudestaan. Mutta sitten kun aika kuluu ja lapsi kasvaa, myös muistot muuttuvat ja ne ikävätkin asiat muistuvat mieleen ja niitä myös tavallaan " uskaltaa" sanoa ääneen. Olisihan se nyt aika karua, jos tuore äiti sanoisi, että olipahan kauhea kokemus. Itse ainakin olen sen verran taikauskoinen, että jos vaikka vauva olisi sattunut kuulemaan ja pahoittanut mielensä :) Mutta kyllä tässä itsekin muistaa jo nyt, että siinä supistusten kourissa mietti välillä, että nyt jos kuolisi niin tämä helpottaisi...

Vierailija

mutta vauva-ajan alku oli painajaismaista hormoonimylläkässä aj imetyksen takutessa. Silloin oli monesti tosi epätoivoinen olo. Että lähinnä sitä aikaa muistelen, kun tulee mieleen kakkosen teko. Aikeissa siis on, enkä ainakaan vielä muistele sitä synnytystä " pahalla" , mutta se synnytyksen jälkeinen aika pelottaa. Vaikka vauva on ihana, niin kaikki on niin uutta, etkä tiedä miten pitäsi olla. Tietty nyt on kokemusta vauva-arjesta, mutta kauhulla ajettelen ja pelkään, että samat ongelmat lyövät kasvoille taas kakkosen myötä.

Vierailija

MInusta synnytys oli hirveä mutta aivan mahtava kokemus. Saa nähdä, mitä mietin jos/kun toista tehdään, mutta minua auttoi paljon se, että synnytyssairaalassa oli mahdollisuus puhua kätilön ja eri hoitajien kanssa muistaakseni ainakin kolmeen eri otteeseen siitä, jäikö joku asia synnytyksessä vaivaamaan, olisinko toivonut jonkun asian olevan toisin ja mihin olin tyytyväinen. Se oli minusta hienoa jälkihoitoa ja siinä jotenkin tuli sinuiksi niidenkin asioiden kanssa, jotka eivät olleet menneet ihan niin kuin olisin toivonut.



Eli jolleivat ota itse puheeksi, niin pyydä saada käydä keskustelu synnytyksestä heti laitoksella.



Onnea matkaan!

Vierailija

Eka synnytyskään ei " oikeasti" ollut mitenkään kamalaa, mutta kyllä se kaikki kipu ja tuska sitten tulivat siitä päällimmäiseksi mieleen kun tiesi pian taas siihen rumbaan " joutuvansa" .

Nyt vain positiiviset muistot ekana mielessä asiasta puhuttaessa, lapset nyt 2v5kk ja 1v3kk. Varmaan taas jos/kun seuraavaa menee " hakemaan" niin voi tulla taas ne ikävätkin puolet synnytyksestä mieleen.

Vierailija

Molemmat tavat koettu nyt.

Kaikki hyvin molemmista lopulta, joten se on pääasia, eikä jaksa enempää hehkutella tai hirvitellä tässä vaiheessa. ;)

Sektio oli kyllä helpompi, eikä siitä jäänyt huonoja muistoja oikeastaan, mutta silti en enää uudestaan halua kumpaakaan tapaa kokea kolmatta kertaa, koska kroppani ei vaan kestä.

Vierailija

(ja sanonut varmaan ääneenkin) että olipa helppoa! Ihanko totta se on nyt ulkona... Ja olisin ollut synnyttämään vaikka heti uudelleen. Eipä noista kumpikaan ole vielä pahaksi muistoksi muuttunut. Edelleen ällistelen miten niin helpolla voikin synnytykset mennä. Toki toista odottaessani muistui mieleen se, että supistukset ihan oikeasti sattuvat mutta eipä se ajatus kammoksuttanut kuitenkaan.

Vierailija

eivät ensimmäisenä säntää nettiin kirjoittelemaan synnytyskokemuksiaan. Itselläni ei ainakaan olisi tullut mieleenkään. Saattavat siis olla ihan eri ihmisiä ne, jotka synnytyksen jälkeen iloitsevat hienosta kokemuksesta, ja ne jotka pelkäävät kovasti toista synnytystä.



Vierailija

jossa lopulta päädyttiin kiireelliseen sektioon. En ole missään vaiheessa kyllä hehkuttanut, että synnyttäminen olisi helppoa ja ihanaa. Olen ihan suoraan sanonut, että kamalaa oli. Ei se, että lopputulos (=lapsi) on ihana ole tehnyt sen synnyttämisestä yhtään ruusuisempaa.

Vierailija

ja pikkukakkosen synnytyksestä aikaa kohta 10 kuukautta... muistan vieläkin, kun olin synnytyssalissa ja mielessä pyöri ajatus, että ei enää ikinä. Jotenkin mulla on molemmista synnytystilanteista jäänyt vähän huono muisto. Molemmilla kerrolilla synnytin ilman puudutuksia (ei ehditty laittaa). Ne ihanat muistot alkavat sitten siitä, kun saa valmiin nyytin syliin...



Kareen & pojat

Vierailija

mä kyllä sanoin jo heti synnytyksen jälkeen että seuraavat adoptoidaan. Olihan se lopputulos maailman ihanin tietenkin, mutta ei se sitä synnytystilannetta paremmaksi muuttanut. Sanoinkin kyllä alusta asti kaikille kyselijöille että sattui niin saata*****sti ja että oli hirveää. Jos seuraava kerta tulee niin sen kivun kyllä kestää sillä tietää että siitä selviää ja että sitä kipua ei todellakaan joudu turhaan kärsimään, onhan siinä mahtava lopputulos kuitenkin. Toisaalta, kaikillahan se synnytys ei satu niin paljoa kuin toisilla, itse en saanut epiduraalia ja oksensin läpi koko synnytyksen, mikä ei juurikaan tehnyt toimenpiteestä mieluisampaa....

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat