Ikävä äitiä ahdistaa...

Seuraa 
Liittynyt17.9.2015

Aikaa äitini kuolemasta on jo yli 10 vuotta silti muistan ja kaipaan häntä usein. Alkuun tuska oli kova ja itkin asiaa pitkään usein yöllä herättyäni uneen, jossa äiti oli läsnä. Muutama ensimmäinen vuosi meni siinä, että ajattelin häntä joka ikinen päivä ja mietin, miksi minulta otettiin äiti pois. Isäni kuoli ollessani ihan pieni ja sisaruksiakaan ei ole eli jäin tavallaan ihan yksin. Tukena on onneksi ollut silloinen poikakaveri, joka on nykyinen aviomieheni, hän on jaksanut monet itkut kuunnella ja omalla tavallaan lohduttaa. Koko tämän ajan olen pystynyt ulospäin muulle maailmalle näyttämään, että selviän ja jaksan vaikka sisältä olen ollut ihan hajalla. Välissä meni muutama vuosi, että oli tavallaan jo helpompaa eli äiti ei ollut niin usein mielessä ja näin häntä unissakin harvemmin. Silti joka kerta ne unet tuntui niin ikäville tai se kun heräsin ja muistin ettei äitiä enää olekkaan.



Nyt kun itsellä on pari vuotias lapsi olen usein miettinyt omaa äitiäni ja sitä ettei lapseni saa häneen tutustua, tämä on mielestäni kamalan surullista. Omalta äidiltä olisi niin mukava kysellä kaikkea lapsen kasvuun ja hoitoon liittyvää ja hänelle kertoa miten oma lapseni kehtittyy. Olen taas nähnyt useammin unia äidistäni. Mutta se miksi nyt tänne kirjoitan on viime öinen uneni, joka ahdistaa minua kovasti. Unessa äitini kanssa olimme riidelleet ja uni päättyi siihen, kun äiti sanoi minulle ettei halua olla kanssani missään tekemisissä ja vihaa minua ja ei halua enää koskaan nähdä lastani, tämä taisi muuten olla ensimmäinen kerta kun unessa lapseni oli mukana. Heräsin siihen kun sanoin äänneen äidille miten pahalle hänen sanansa tuntuvat koska rakastan häntä. Aamuyö kului itkiessä, kun mietin unta ja tuntui todella ahdistavalle. Tuli ihan sellainen olo, että tarvitsisin jonkun kelle puhua tunteistani, aivan kuin olisi niin paljon selvittämätöntä asiaa, joka on vuosia vaivannut. Tuntuu vaan typerälle mennä kenellekkään puhumaan äidin kuolemasta josta jo on aikaa, joten puranpa nyt tänne tuntojani. Hyvä jos edes joku jaksaa lukea.

Kommentit (3)

Vierailija

Ei ole mitään tiettyä aikaa, jolloin surusta olisi pitänyt päästä yli. Ilmeisesti lapsesi on laukaissut muistot ja asia vaatii nyt käsittelyä, ehkä uusista näkökulmista. Ei suru katso kalenteria. Olisi hyvä, jos pystyisit keskustelemaan asiasta jonkun kanssa. Taidat tuntea vahvasti, että sut on hylätty?



Mä olen nähnyt rakkaimmat, kuolleet läheiseni unessa vasta parin vuoden kuluttua kuolemasta. Kaukaisemmat ihmiset taas ovat tulleet uniin pian. Kestää kai aikansa, ennen kuin pystyy työstämään ja hyväksymään asiat niin kuin ne ovat.

Vierailija

Olen palstaa välillä seurannut ja omat murheet tuntuu usein pienelle, kun lukee juttuja kuten teidän elmersson, oman lapsen menettäminen on varmasti todella raskas kokemus.



Nyt kun tuosta ahditavasta unestani on kulunut muutama päivä, tuntuu kaikki taas paljon paremmalle. Tuossa unessa ahdistavaa oli jotenkin se kun äiti sanoi ettei halua olla kanssani tekemisissä eikä tavata lastani ja todellisuudessa tiedän ettei hän varmaan koskaan olisi voinut tuollaista sanoa tai ainakaan tarkoittaa. Mistä nuo unet oikein sitten mahtaakaan tulla. Kaipa sitä tästä selviää ja niinkuin ninni-03 sanoi ei kai sitä ajalla ole väliä kuinka kauan suree. Joo, tunnen todellakin jollain lailla itseni hylätyksi ja nyt kun oma lapsi on tuossa niin se että hän ei saa tutustua toisiin isovanhempiinsa tuntuu siis myös pahalle eli se jollain lailla on tunut asian uudelleen esiin ajatuksissa. Puhumista jollekkin ammatti-ihmiselle olen miettinyt tässä ja jotenkin se tuntuu hyvälle ajatukselle, mutta edelleen vieraalle jutulle minulle.



Kaikista surusista ja murheista huolimatta toivon voimia kaikille jaksaa! Eiköhän tämä harmaa syksykin kohta muutu puhtaan valkeaksi talveksi.









Vierailija

Kirjoituksesi kuulostaa kauhean " tutulta" . Minun uniani on seurannut minun mammani joka on kuollut kuusi vuotta sitten. Ne unet ovat niin toden tuntuisia että välillä herätessäni olen ollut hetken aikaa että onko tämä totta vai unta. Muutenkin näen paljon nk. merkittäviä unia ja välillä olen kovasti ihmeissäni niistä.

Olet varmaan seuraillut tätä palstaa ja huomannut että olen kirjoitellut tänne. Tästä rakkaasta lapsestamme en ole nähnyt unta kuin tasan kaksi kertaa ja sitä olen kovasti pohtinut miksei hän ole vielä uniini sen useammin tullut. Ajattelen kuitenkin häntä kokoajan ja kaipuu on suuri.

Mutta voimia sinulle ja mielestäni kyllä sinunkin kannattaa jollekin ammatti ihmiselle mennä juttelemaan, sitähän varten he ovat olemassa. Minä olen ainakin tykännyt käydä kun voi purkaa mieltään täysin rahkein.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat