Erityislapsesta ja ystävien puutteesta!

Vierailija

Erityistyttöni on nyt 6,5v. Hänellä on myös "tavallinen" kaksosveli. Hän on koko tämän vuoden ollut eskarissa. Yhtään ystävää hän ei kuitenkaan ole siellä saanut, valitettavasti:(. Tytöllä on kielellisiä ongelmia, on autistisia piirteitä ja sosiaalisen kanssakäymisen ongelmia. Tyttö leikkii kyllä hyvin yksin jonkin ystävän kanssa (tosin on aika omaehtoinen), mutta vetäytyy HETI jos joukkoon tulee kolmas leikkijä:((.



Syksyllä tytöllä oli muutama poikakaveri, mutta nyt keväällä leikit heidänkin kanssa ovat vähentyneet.



Tytöllä on koko kevään ollut avustaja. Kun avustaja tuli kehiin tyttö on alkanut yhä useammin tukeutua häneen eikä leiki muiden lasten kanssa ollenkaan! Ei myöskään hakeudu muiden tätien seuraan enää avustajan tullessa kehiin.



Päiväkodissa/eskarissakin ovat nyt yrittäneet tukea tyttöä ottamaan yhteyttä muihin lapsiin tai edes tukeutua muihin hoitajiin.



Syksyllä tyttö kertaa eskarin, avustaja vaihtuu.



Minua surettaa tytön ystävien puute todella paljon:((. Tytön ainut leikkikvaeri on kaksosveli, joka hänkin alkaa kyllästyä tytön erityisyyteen. Raskastahan tämä on vähän kaikille, kateellisena luen ja kuulen muista, joiden lapsilla on liuta kavereita joiden kanssa leikkiä lomalla:(.



Onko kenenkään muun lapsella tällaista ongelmaa?

Kommentit (15)

Vierailija

olen laittanut lastani normaalilasten kerhoihin- ja hyvällä menestyksellä



parhaat ystävät ovat normaalilapsia- päiväkodista



vuosia kesti ystävien saanti.

lapsi nyt 6 v

Vierailija

Toki tiedän, että olisi hyvä hakeutua harrastuksiin. Tytön kovapäinen luonne on osittain estänyt sen. HÄn kun on niin kovin kovin arka. Toiseksi olen pitänyt jokapäiväistä eskaria (+ ip-hoitoa)myös ihan riittävänä!



Kyllä minä uskon että tyttö kaipaakin kaveria. Joskus hän on puhunut että hänkin haluaisi kutsua jonkin ystävän kotiin... Tosin ei ole sanonut ketä. Mutta luulen, että hän on keksinyt sen siitä kun kaksosveljellä on joskus oma ystävänsä meillä ja kaksosveli myös käy ystävien luona.



Toisaalta tyttö on myös itsekseenviihtyvä. Ja nykyään leikkii aika paljon myös veljiensäkin kanssa. Onneksi on sisaruksia!



Kyllähän MINÄ kieltämättä ehkä VIELÄ tästä enemmän kärsin. Vaikka toisaalta olen usein nähnyt tytön surullisuuden siitä, ettei ole uskaltanut mennä muiden lasten leikkeihin mukaan. Esim. jos olemme kylässä ja siellä on kaksi muuta lasta, niin tyttö ei varmana mene leikkeihin. Tulee murjottamaan viereeni, mutta samalla näyttää surulliselta ja vihaiseltakin. Ja voi istua vieressämme koko illankin vaikka välillä kävisimme viemässä tyttöä leikkeihin mukaan. Mutta ei suostu jäämään yksin muiden lasten kanssa eikä suostu leikkimään mitään joten yleensä sitten vain norkoilee meidän ympärillämme.



Viimeksi olimme häissä jossa oli paljon muitakin lapsia - tyttö istui vieressämme koko illan! Veljet juoksivat iloisina leikkien muiden kanssa:(. Tulihan siitä surullinen olo, mutta kun tyttöä on täysin mahdoton pakottaakaan, tai suostutella menemään mukaan.



Ajattelin kyllä kokeilla uimakoulua kesällä vaikka se on minulle suht hankalaa järjestää. Tyttö kyllä pitää vedestä ja voisi saada uimisesta itseluottamusta. Asiaa vain hankaloittaa muut römyävät lapset... Voipi olla ettei tyttö uskalla tehdä mitään, vaan haluaa istua vain vieressäni.



Musiikista pitää ja syksyllä saa aloittaa musiikin harrastuksen ISÄNSÄ kanssa.

Vierailija

Kyllä, lapsellani on aistiherkkyyksiä. Pelkää kovia ääniä mm.



Tämä lapsen "sosiaalistaminen" ei tytön tapauksessa ole kyllä yhtään helppoa kun tyttö pelkää vieraita ihmisiä niin kovin. Kovasti yritämme vaan, esim. nyt tehtävänä on opettaa tyttöä pyöräilemään teitä pitkin ihan ihmisten joukossa:). Osaa kyllä pyöräillä, mutta tukipyörillä ja polkeekin aika heikonlaisesti. Ei ilmeisesti tajua pyöräilyn iloa ollenkaan koska näkee sen vain jonkinlaisena pakkopullana:(. Lisäksi tietysti pelkää ihmisiä...



Tänä aamuna vein päiväkotiin ja tyttö oli siellä aivan jumissa ja kyyneleet silmissä. Koska sinne oli myös tullut lapsia päiväkodin toisesta osastosta.



Ap

Vierailija

-Anna lapsesi kokeilla kaikkea mahdollista harrastusta, Sosiaalisuutta oppii vain menemällä muiden joukkoon. Mieleeni hyvänä monipuolisena harrastuksena tulee esim. ratsastus ja uinti, musiikki.

-kutsu lapselle vieraita ja leiki heidän kanssaan tai seuraa tilanteita läheltä, jotta voit ohjata tarvittaessa

-Lisäksi sosiaalisten tilanteiden piirtäminen voisi olla hyvä keino, miten lapsi voisi oppia ongelma tilanteista ja itse saisitte käsityksen siitä miksi lapsi toimii niin kuin toimii.

- Joissakin kunnissa on erityisryhmille omat uimakoulut tai muita kerhoja kesälläkin.

- Uuden taidon oppiminen ja siitä saatu positiivinen palaute vahvistaa itsetuntoa.

Vierailija

Onneksi on 2 pikkusisarusta joiden kanssa leikit yleensä sujuu.

Olen tuon ketjun ap, jossa kerron oudosti käyttäytyvästä ekaluokkalaisen kaverin äidistä...



Todella hankalaa yrittää järjestää kavereita, harrastuksia ei liiemmin ole missä lapseni pystyisi olemaan (kaikki yleensä ehdottaa että harrastuksia vaan, sieltä löytyy kavereita).



Lapsen erityisyys voi olla todellinen ongelma, harvoin tosin muille lapsille, mutta tälle erityiselle itselleen: meidän lapsi ei ymmärrä muiden käytöstä eikä siksi viihdy porukassa.

Vierailija

Siis eskarissa/päiväkodissahan on nimenomaan puututtu nyt tuohon asiaan ja avustajahan tästä minullekin kertoi. Avustaja on tietoisesti nyt yrittänyt vetäytyä tyttömme seurasta, kannustaa häntä olemaan muiden lasten ja myös muiden hoitajien kanssa. Ihan asianmukaisesti hän hoitaa hommansa.



Tyttömme ei vain mitenkään ole mikään helppo tapaus. Hän on sellainen että jos vähänkin on aikuisia paikalla niin hän heti hakeutuu aikuisten seuraan eikä leiki muiden lasten kanssa. Esim. lastenkutsuille olen hänet vienyt mutten ole suostunut jäämään paikalle, koska jos jäisin, tyttö jäisi vain viereeni kyhnöttämään.



Eikä se ole todellakaan hoitajienkaan helppo niin vain saada toisia lapsia leikkimään tyttömme kanssa. Eiväthän lapset olekaan niin helppoja ohjailtavia! Tätäkin on yritetty - huonoin tuloksin.



Syksyllähän ryhmässä oli vain ryhmäavustaja mutta tyttömme alkoi viedä niin kohtuuttomasti ryhmäavustajan aikaa että siksi saimme henk.avustajan hänelle.

Vierailija

Lapseni tosin on vuoden vanhempi. Lisäksi vielä lähes kuuro.



On totta että erityislapsilla ei ole ystäviä samoin kuin " tavallisilla " lapsilla. Omallakaan lapsella ei ole kuin yksi kaveri ja hänkin asuu pitemmällä. Pihassa muut lapset ei ota leikkiin. Se on julmaa ja raskasta.



Voimia kovasti.

Vierailija

Sitähän tietysti pelkään, ettei tämä tästä paremmaksi muutukaan ja ettei tyttö löydä koskaan ystäviä:(. Alkaahan erityisyys näkyäkin nyt ihan eri tavoin.



Varmasti lapsissa on tässäkin eroja, tyttöni on tosin niin omaehtoinen ja arkakin että sekin vaikuttaa negatiivisesti.

Vierailija

Jos tytöllä ei kesällä olekaan kuin veljensä ja pikkusisaruksensa leikkiseurana ja se ei lasta haittaa, niin kaikkihan on hyvin.

Syksyllä lapsesi mene taas eskariin, jossa niitä sosiaalisia tilanteita harjoitellaan.

Autistisiin piirteisiin kuuluu sosiaalisten tilanteiden vaikeus. Lapsellesi voi olla täyttä työtä elää lapsiryhmässä. Joten kesä ilman sosiaalisia vaateita voi olla ihan hyväkin.



Muutenkin mieti sitä, että hakeeko tyttäresi kavereiden seuraa ja hänet hylätään vai haluaako hän olla yksin? Mielestäni on ihan ok olla itsekseen vapaa-ajalla, jos sitä itse haluaa.

Suret varmaan osittain sitä, että tyttösi ei käyttäydy kuten "normilapsi". Katsele lastasi ja tee havaintoja mistä hän on onnellinen ja tue kesällä niitä asioita.

Kyllä hän kaveripiirissä olemista ja muiden kanssa kommunikointia saa syksyllä harjoitella tarpeeksi.



Tietysti jos asia on niin, että lapsesi haluaa seuraa, mutta hänet torjutaan tilanne on vaikeampi. Etsi paikkoja joihin lapsesi voisi osallistua. Srk:n kesäkerho, jalkapallokoulu, yleisurheilukoulu jne.

Vierailija

"Kiva" kuulla etten ole ainut ongelmani kanssa. Koska kyllähän tämä on ongelma. Sehän korostuu erityisesti nyt kun alkaa kesä. Tuntuu, että monilla muilla lapsilla on tosi paljon harrastuksia (uimakoulua tai leikkikoulua tms.) ja käyvät näin loman alkaessa ystävien luona joka päivä. No omat kaksoseni ovat vielä päiväkodissa muutaman viikon, sitten alkaa heidänkin YKSINÄINEN lomansa. Tai ainakin tytön. Pojalla on kyllä edes yksi tosi hyvä ystävä jonka luo voi mennä silloin tällöin. Ja pojan voisi kyllä hyvin lähettää uimakouluunkin yksin.



Tyttöä ei voi uimakouluun yksin laittaa. Ensinnäkin ei uskalla mennä yksin, luultavasti pelkää siellä olevia muita lapsiakin ja on täysin hukassa, toiseksi ei varmaan ymmärrä edes niitä ohjeita siellä:(. Tarvitsee sielläkin avustajan. Joten minun äitinä pitäisi olla sielläkin paikalla. Aika hankala järjestää, meillä kun on vielä pienempi kolmaskin lapsi!



Mutta kyllähän kieltämättä surettaa tytön puolesta. Muuten on iloinen lapsi, mutta omaa huonon itsetunnon, ei uskalla ottaa kontaktia muihin lapsiin, lähes pelkää heitä. Onneksi on sentään kaksos- ja pikkuvelikin!

Vierailija

lapsen erilaisuus korostuu alakoulun aikana. Sitten se ehkä VOI alkaa pienentyä...



Mutta siitä haluaisin sanoa, että teidän avustaja toimii väärin ja ammattitaidottomasti, jos toimii niin että lapsi sen myötä vetäytyy entistä enemmän. Avustajan pitäisi rohkaista ja auttaa lasta leikkimään muiden kanssa ja pärjäämään opettajien kanssa - ei ryhtyä lapsen leikkikaveriksi vaan opastaa leikkimään toisten kanssa, eikä tehdä askarteluja lapsen puolesta vaan auttaa niissä vähän. Eikä koulussa avustaja sano että laskepas nyt 2+2=4 vaan muistuttaa lasta että mitäs sinun nyt pitikään laskea ja miten jne. Puhukaa avustajien kanssa, nyt homma ei toimi niin kuin pitäisi. Silloin avustajasta voi olla pelkkää haittaa!

Vierailija

vaikka lähes kaikki vanhemmat vaativatkin lapselleen omaa avustajaa. Ryhmäavustaja auttaa myös muita eikä leimaudu yhden lapsen aikuiseksi, vaikka periaatteessa olisikin yksi lapsi, jonka perusteella avustaja olis ryhmään saatu.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat