Kaksosten imetyksestä

Seuraa 
Liittynyt17.9.2015

Meille syntyi syyskuun lopussa ennenaikaiset (rv.34) kaksospojat. He joutuivat olemaan vajaa 2 viikkoa sairaalassa lähinnä syömisen takia eli eivät jaksaneet heti syödä kaikkea itse vaan osa ravinnosta piti letkuttaa nenämahaletkun kautta. Nyt ovat olleet jo 2 viikkoa kotona ja syövät itse hyvin pullosta ja rinnastakin. Painot ovat kasvaneet hienosti. Olen pumpannut maitoa sähköpumpulla ja enenevästi imettänytkin, mutta oma maitoni riittää heille vain n. 75%:sti. Miten teillä muilla? Onko oma maito riittänyt? Ja kuinka pitkään olette imettäneet? Ja imetättekö yhdessä vai erikseen? Meillä se yhteisimetys on vielä hieman hakusessa, mutta onnistuu toisinaan sekin.



Oletteko havainneet joitain keinoja lisätä maidon tuloa? Teoriassahan ainakin maidon tulon tulisi vastata kysyntää...vai onkohan se, että pumppaan osan maidosta ja syötän pojille pullosta vähemmän maidon tuloa edistävää kuin imetys...Olisi niin kiva, jos oma maito riittäisi molemmille!

Kommentit (3)

Vierailija

Omia tupliani imetän edelleen (1,5-vuotiaat) siitä huolimatta, että alku oli hankalaa. Meidän lapset syntyivät kyllä täysiaikaisina, mutta alun sokeriseuranta lisämaitoineen ja oma kivulias sektioni haittasivat imetyksen alkua jonkin verran. Sain silloin aivan mielettömän hyviä neuvoja paikallisesta imetystukiryhmästä ja pääsimme parissa viikossa lisämaidoista eroon. Omaa maidontuotantoa siis voi nostaa ja lisämaitojen määrää voi vähitellen pudottaa. Tässä on imetystukilistan sivujen uusi osoite http://www.imetystukilista.net/ ja laitan vielä suorat linkit niihin kohtiin, joista uskon olevan sinulle eniten apua.



riittääkö maito (siellä on myös otsikko Miten kasvattaa maitovarantoa) http://www.imetystukilista.net/faq/riitt.php



osittaisimetys: http://www.imetystukilista.net/faq/ositt.php



keskosten imetys http://www.imetystukilista.net/faq/keskos.php



Toivottavasti löydät vastauksia tai ainakin henkistä tukea. Onnea lapsista!

Vierailija

Kiitos neuvoista ja tuesta. Meilläkin sairaalassa imetysopastus oli todella nihkeää. Minulle pojat olivat esikoiset ja sain pyydellä useampaan kertaan, että joku näyttäisi, miten vauvalle rintaa pitäisi tarjota ja auttaisi minut imetyksen alkuun. Pojat olivat syntyessään 2060 ja 2250 kg, mutta ovat nyt kotona ollessaan kasvaneet tosi hienosti ja ovat reilusti yli 3 kg molemmat. Maidontulo tuntuu sitkeän imettämisen ansiosta lisääntyneen, vaikka ei vieläkään ole ihan 100%. Toiselle pojista joudun tosin edelleen antamaan pullosta osan aterioista, kun hän saa ravintolisäjauhetta, jota sekoitetaan maitoon.

Vierailija

Meidän pojat syntyivät vk 33+4 reilu puolitoista vuotta sitten. Isompi painoi vajaat 2400 ja pienempi 2050 (napanuora lähti kalvoista ja kasvoi siksi huonommin). Pojat oli 2 viikkoa sairaalassa kasvamassa ja vietin aina päivät siellä syöttämässä ja hoitamassa, öisin pumppasin aamutuliaisiksi maitoa ja pakkaseenkin sain jonkin verran. Ihan täysin omilla maidoilla mentiin kolmannesta päivästä lähtien.

Imetysohjaus sairaalassa oli aika nihkeätä mutta imetin aina jompaa kumpaa ennen kuin annoin loput maidot tuttipullosta. Kotona siirryin lähes heti päiväsaikaan pelkkään imetykseen, yöllä toinen sai joka toisen satsin tuttipullosta. Alkuun oli vielä tosi takkuista kun 50 ml syöttöön saattoi mennä tunti ja sitten piti vielä pumpata seuraavaa syöttöä varten.

Iltaisin pojilla oli noin kolmen ekan kuukauden aikana tiheän imun jaksot ja parkkeerasin yleensä sängylle tai sohvalle istumaan ruokaa ja lukemista/kaukosäädin käden ulottuvilla, pojat sylissä tyynyillä tuettuna. Jos yritin lähteä jaloittelemaan, pojat heräsivät ja halusivat taas syödä. Päivällä nukkuivat 3-4 tuntiakin putkeen ja käytiin ulkoilemassa ja asioilla. Ensimmäiset pari kuukautta imetys oli varsinkin iltaisin tosi tuskallista ilmeisesti huonon imuotteen takia (syytän tuttipulloa, esikoinen oli myös ennenaikainen ja sai alkuun maidot hörpyttämällä mukista eikä imetysoteongelmaa ollut, rintakumista, asennon vaihdoista tai muista tempuista ei ollut poikien kanssa mitään apua) ja olisin mielelläni pumpannut välillä, mutta pumppaamalla tuli selvästi huonommin maitoa kuin imettämällä ja reilun kuukauden ikäisenä pojat suorastaan raivostuivat jos yritin tuttipulloa tarjota, ei, rintaa sen ehdottomasti olla piti. Yhden kerran kävi niin että isompi kaveri imi imemistään illalla, välillä irrotti otteensa ja huusi, selvästikään ei saanut tarpeeksi maitoa ja jouduin lopulta turvautumaan aiemmin pakastamaani maitoon. Sen jälkeen vasta nukkui. Hetkittäin näiden iltamaratonien aikaan tuntui, että voisihan sitä korvikettakin antaa, mutta kyllä sen jaksoi kun tiesi että kyse on vain muutamasta viikosta.



Kun näistä parista ekasta kuukaudesta oli selvitty, hommasta tuli kivaa. Isompi vauvahan tankkaa vain 5-10 minuuttia. Kotona imetin yleensä yhtä aikaa, identtisyydestä on etua siinä että rytmit on suht samanlaiset, mutta vieraisilla tai kaupungilla yhden kerrallaan. Jos otin vain yhden kerralaan syömään, toinen heräsi tietysti muutaman minuutin päästä ja tahtoi myös.

Täysimetin 5 kk ja imetyksen lopetin vasta kun pojat oli yli puolitoistavuotiaita, viimeiset kuukaudet imetyskertoja oli vain 1-3 päiväsaikaan.



Kaverilta oli lainassa imetystyyny ja laitoin pojat joko jalat kainaloita kohti tai molemmilla jalat samaan suuntaan. Kyllähän se vähän opettelua vaati, että löysi hyvät asennot.



Minkäs kokoiset teillä pojat syntyessään oli?

Hyvin sulla tuntuu lähteneen homma käyntiin. Mitä enemmän imetät, sitä enemmän maitoa tulee. Pumppu on tosiaan huonompi stimuloimaan maidon tuloa. Alkuun täysimetys voi olla aika sitovaa, mutta sitkeys palkitaan myöhempinä kuukausina. Luotat vaan siihen että kyllä omaa maitoa riittää.



Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat