Kärsitköpaniikkihäiriöistä?

Vierailija

Miten panikkikohtaukset alkoivat ja mistä tajusit hakea apua vai haitko?

Sivut

Kommentit (17)

Vierailija

alkanut miettiä että mahtaisko mulla olla sellanen tulossa...kamala stressi ja suru, lapseni ; vauvamme kuoli kesällä. Välillä huimaa ja pyörryttää ja tuntuu kuin ei saisi henkeä, tulevat yleensä nukkumaan mennessä. Olen ihmetellyt niitä mutta en ole mistään kysynyt mitä voisi olla.

Vierailija

joka määräsi mielialalääkkeet (Zoloft). Nyt kohtauksia ei enää ole ollut pitkiin aikoihin, mutta olen edelleen jännittäjä tyyppi ja aina välillä jännitys meinaa mennä yli. Beetasalpaajia sain myös juuri tiettyjä jännittäviä tilanteita varten. Beetasalpaajat hidastavat sydämen sykettä, mikä tahtoo nousta jännittäessä. Itsellä oireet olivat hikoilua, sydämen tykytystä (rytmihäiriöitä), henki tuntui salpaantuvan ja maha meni ihan sekaisin ja oli päästävä äkkiä vessaan.

Vierailija

yksin. Tarkoitan ihan pieniä lapsia, vauvoja tai sellaisia, jotka ei puhu. Viimeisin kohtaus oli sellaisessa tilanteessa kun mies oli työmatkalla ja kaks vanhinta oli mummolassa ja olin vauvan kanssa kotona kahdestaan. Istuin telkkaria katsomassa ja vauva nukkui kun yhtäkkiä tajusin, että jos nyt kuolisin niin kukaan ei löytäisi vauvaa pariin päivään! ja mitä sille raukalle voisi siinä ajassa tapahtua? Itkisi itsensä hengiltä pinnasängyssään? tuntu että seinät tulee päälle ja henki loppuu. Pyörryn ja tukehdun yhtäaikaa.



En ole puhunut kellekään, vaikka tommosia kohtauksia tulee silloin tällöin kun olen lasten kanssa keskenään. Asutaan vielä niin metikössä, että naapurikaan ei eksyisi tänne noin vain. Oon yrittäny järjestää joka päivä jotain ohjelmaa ja tapaamsia, että edes joku kaipaisi minua joskus, ettei lapset joutuis olemaan kuolleen äidin kanssa vuorokausitolkulla kotona ilman ruokaa ja hoivaa.

Vierailija

tiedän että kohtaukset liittyvät tilanteisiin kun joudun olemaan yksin/lasten kanssa yötä yksin, siis ilman miestä. tuntuu et itel on niin kauhee vastuu lapsista kun on yksin niiden kans... ja ahdistuneena ja väsyneenä mielikuvituskin laukkaa.. mut pitääkö aina mennä mielenterveystoimiston kautta jos haluaa lääkärille tän vaivan takia? vaik ei siin mitään, tuntuu et vaan leimautuu ihan hulluksi... tai ihan sama, kunhan saa kohtaukset kuriin.

Vierailija

en ole hakenut apua, koskoa eivät ole muuttuneet kroonisiksi ja tiedostan tilanteen hyvin. Ystävien kanssa puhuminen on auttanut ja stressin vähentäminen elämästä.

Vierailija

siis tosiaan semmonen tunne et pää sekoaa ja mieletön kuoleman pelko kuuluu kans kohtauksiin. et ei voi hengittää ollenkaan... hyi kamala miten alkaa ahdistaa kun mietinki asiaa

Vierailija

miten muuten pääsee eroon paniikkihäiriökohtauksista kuin lääkkeillä?

tietty yrittää elää stressitöntä elämää mut se ei onnistu pienten lasten kans...

Vierailija

Elämä meni tosi ankeaksi ja vaikeaksi, sainkin sitten Kelan kustantamana kolmen vuoden psykoterapian. Sitä ennen piti käydä psykiatrille juttelemassa (Äitini varasi mulle ajan). Sain siihen oheen myös lääkityksen (seroxat).



Nyt olen 26 ja kohtauksia ei ole ollut vuosikausiin. Välillä meinaa ahdistus ja paniikki iskeä, mutta pystyn elämään sen kanssa..

Vierailija

Kohtaukset alkoivat opiskeluaikana eräänä krapulapäivänä isoissa juhlissa, kun en ollut syönyt kunnolla ja juonut vain kahvia. Kävin lääkärissä ja sain beeta-salpaajaa, jota en koskaan ottanut. Varsinaisia kohtauksia ei enää tullut uusia, mutta sain " kaupan päälle" 2 vuotta kestävän kahvikuppineuroosin, joka oli paljon pahempaa kuin paniikkikohtaus. Jännittäjä olen vieläkin vuosien jälkeen, mutta suuret ahdistukset/paniikit ovat pysyneet poissa. Olen huomannut, että säännöllinen elämä auttaa: riittävästi unta, ei alkoholia, kahvia, sokeria, säännöllinen ja terveellinen ruokailu, paniikin uhatesssa muistaa hengittää rauhallisesti ja yrittää rentoutua ja ajatella, että kohta se menee ohi.

Vierailija

Sain masennuksen ja paniikkihäiriön estämiseen mielialalääkkeen, joka auttaa asiaan. Tiedän, että stressi aiheuttaa oireita, joten yritän hellittää, kun huomaan oireilua.



Paniikkihäiriö alkoi, kun oli hankalaa seurustelujutuissa ja sitten kun töissäkin oli vielä rankkaa. Aloin tuntemaan huimausta suuressa väkijoukossa, jopa istualtaan. Pelkäsin kaatuvani tai putoavani tuolilta, kun huimasi. Joskus tuntui vaikealta hengittää. Ruokajonossa pelkäsin tiputtavani tarjottimen.

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat