Minkälaisia ovat asperger- lapsenne?

Vierailija

6-vuotiaalla pojallani on Asperger epäily. Olen aiheesta paljon lukenut ja mielestäni oman poikani oireet vaikuttavat aika lieviltä, tarhassa ollaan kuitenkin eri mieltä...En tunne yhtään toista lasta jolla tämä syndrooma olisi, joten haluaisin kovasti kuulla minkälaisia tällaiset lapset voivat olla? Minkälaisia ongelmia aiheuttaa joka päiväisessä elämässä?

Kommentit (1)

Vierailija

meidän poika on 11 v. Pienestä asti hän on ollut äärimmäisen makuherkkä, nykyäänkin suurimmat ongelmat ovat syömisessä, koska sietää vain harvoja makuja. Tavaratalossa meikki- tai pesuainehyllyn ohi ei voi mennä, haisee liikaa, myös tuulisella säällä on hankalaa liikkua kun ei tykkää miltä tuuli tuntuu naamaan. Bussin ovien sisahdus avautuessa ja sulkeutuessa oli aikanaan ihan kamalaa, kovaa musiikkia ei siedä ellei itse saa päättää mitä soitetaan, silloin ei haittaa vaikka olisi volyymit kaakossa. Oman äänen tason arviointi on hankalaa, puhuu yleisesti piirua liian kovaa itse. Housujen täytyy olla juuri tietynpaksuiset, ei liian löysät ja pään yli vedettäviä paitoja hän ei voi sietää.



Sosiaalisissa tilanteissa on omat ongelmansa. Vieraiden lasten kanssa hän on alkuun pidättyväinen, mutta kun osoitetaan joku tietty lapsi jonka kanssa hänen pitäisi leikkiä, yhteisleikki on pystyssä alle minuutissa. Lapsijoukkoja pelkää ja varsinkin teini-ikäisiä. Yleensä leikkikaverit ovat nuorempia kuin hän itse, näin hän saa itse ohjailla helpommin leikin kulkua mutta ottaa kyllä kaverinsa kivasti huomioon. Parhaita kavereita ovat muut as-lapset jotka ovat kiinnostuneita samoista asioista. Vieraillaan puolin ja toisin ja koulussakin ehtivät kivasti leikkiä välituntisin.



Koulun jälkeen poika tarvitsee omaa aikaa olla aivan rauhassa. Jos tulen aikaisemmin kotiin hän saattaa puhahtaa että no niin, nyt hänen rauhansa on mennyttä.



Kuten asseilla yleensä meidän pojan lempiaihe numero yksi on hirviöt, niiden askartelu, ominaisuudet ja seikkailut.

Aikuisia hän lähestyy melko esteettömästi ja aloittaa yleensä kertomaan laveasti keksimistään hirviöistä joille hän on antanut erilaiset nimet, niillä on erilaisia ominaisuuksia ja ne joutuvat mitä ihmeellisimpiin seikkailuihin. Hirviöjuttu alkaa myös aina kun oma automme käynnistyy ja puheen pulputus jatkuu niin kauan kuin matka kestää. Uskon että tämä mielikuvitustarina on pojalle omanlainen tapa rentoutua ja ottaa kyllä ihan mukavasti sen kun sanotaan että nyt ei enää jaksa kuunnella tästä aiheesta tai että bussissa sitten istutaan ihan hiljaa eikä aloiteta hirviötarinaa. On jo oppinut hiljalleen että kaikkialle ne jutut ei käy eikä kaikkia huvita kuunnella.



Myös askartelu on pojalle todella tärkeää. Hän leikkaa kartongista suuria hahmoja ja teipistä ja kartonginpalasista hän kyhää kolmiulotteisia hahmoja, taisteluhämähäkkejä yms. Toisinaan koko olohuone on kalastajanlangasta viritetyn "seitin" peitossa ja muovikasseista hän virittää saunan kattoon saalistavia "meduusoja". Oma kahakkansa on siinä kun nämä taideteokset pitäisi illalla purkaa tai siivotessa heittää roskiin. Joudun siivoamaan yleensä pojan poissaollessa niin että jätän muutaman kartonkihahmon pöydälle ja vien 4 muovikassillista roskiin, silloin hän ei huomaa mitään, mutta auta armias jos kaikki viedään kerralla roskiin.



Jotta tälllaista meillä.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat