***SYYSVÄEN-04 VIIKONLOPPU***

Seuraa 
Liittynyt17.9.2015

Sivut

Kommentit (57)

Vierailija

Enkeli. Olet kyllä uskomattoman vahva uskossasi. Taas tuli teksteistäsi kyyneleet silmiin. Hyvä, että pääsit isääsi tapaamaan. Kovasti voimia yhä lähetän.



Vaikka tuollainen viekin sanoja, niin koitan kuitenkin kertoa muutakin.

Eilen mies tuli yllättäen hyvissä ajoin iltapäivällä pois hirvimetältä. Esikosen oli äitini jo hakenut yöhoitoon ja olin just sopinu, että vien keskimmäisen anoppilaan päikkäreitten jälkeen. No, mies ehdotti, että eiköhän lähdetä ostoksille. Ajattelin ensin, ettei siinä oo mitään järkeä, kun muutenkin on nyt oltu tavallista enemmän kaupoilla. En kuitenkaan keksinyt parempaakaan ehdotusta ja niinpä vietiin molemmat pienemmät anopin ja appiukon hoiviin ja lähdettiin Keskiselle. Oli tosi hyvä reissu. Syötiin ihanat pizzat. Kun ei ollu mitään paineita ja sai rauhassa katella, saatiin suurin osa joululahjoista jo ostettua. Vaikka mennessä ei ollu ees kunnolla käsitystä mitä ja kenelle. Rahat kyllä meni myös. Anoppi ja appi fiksuina oli tuonu lapset tänne kotiin nukkumaan ja kun tultiin, oli pyykit viikattuna ja uudet laitettuna kuivuriin (mulla jäi lähtiessä kone päälle) ja tiskit kaapissa. Ja anoppi vaan kiitteli, että tämä oli tosi mukava juttu. Teidän pitää toistekin keksiä jotain tällaista :)



Mutta nyt oon pienempien kanssa kotosalla ja kakka haisee. Joten mentävä on. Saapa nähdä, milloin ehtisin muihin aiheisiin.



Kiva, että korvajuttuihin on löytynyt apua ja selvyyttä. Saa niitä toki täälläkin selittää.



Jaksamisia ja kivaa päivänjatkoa!



Täällä muuten sataa lunta, mutta lämpötila on aavistuksen plussan puolella.



T@hti

Vierailija


Apua! Palstailuaikani on kokenut suuren inflaation, alan ymmärtää minäkin miksi ei kerkeä palstailemaan....Motti on myös aloittanut kiipeilyvillityksen ja on alkanut inhota koneella oloani. Vaikka kuinka huomaamattomasti yritän lähestyä konetta, hillitön huuto kuuluu jo ensimmäisen hiljaisen näppäimistön painalluksen jälkeen;) Tähän kun lisää tämän hillittömän halun roikkua äitissä kiinni Koko Ajan, niin no can do! Noh, pieni vieroitus taitaa olla paikallaan;)



Enkelille kovasti paljon voimia!



Meille ei kuuluu mitään ihmeellistä, minä olen spurtannut opiskeluiden ja ikkunan pesun kimpussa, Motti on opetellut juoksemaan:)

Nyt odottelen joskos saisi vähän sitä kuuluisaa hermo lepoa, mutta tähän asti päivä on noudattanut tuttuja kuvioita, mies töissä ja me rutiinisti kuljemme omia polkujamme:)



Nyt hermostuu pieni mies, vaikka istuu tuossa syöttiksessä vieressä, joten viihdytys puuhiin. Ulkoilua jaksaa taas muuten arvostaa muutaman sadepäivän jälkeen.



Aavis-lunta odotellen ja Motti-supersuloinen itsensä



PS: Älä huoli Saamuska, minä ainakin luen suurella mielenkiinnolla Sinun(kin) juttusi:)

Vierailija


Ja marraskuun loppupuoli ois kivempi..vai onko immeisillä paljon sillon muita pikkujouluja?Ja millonkas se Leviläisten reissu oli,että ei tietty sillon ainakaan?



Onko Tea linjoilla tai muut paljon sairaita lapsia hoitaneet???Kun typy yski kauheesti viikon,ei kuumetta yli 38,mentii lääkärii ja korvatulehus oli.Nyt syöny lääkettä 6päivää,ei yski mutta rohisee tosi paljon.Tänää oli lämpö 37,8..Onko se lämpöä vai voiko olla normaali?Ja onko se rohina vaa limaa vai pitäskö mennä uudestaa lääkärii???Pirteä on ja syö...Oisko mitään mielipidettä kellään??



jatu

Vierailija

Uimassa käyty, Kepa oli aivan superhyper-innoissaan. Polski ja räiski ja kiljui. Se oli ihanaa.



Meillä tänään ohjelmassa " Yhden aikakauden loppu" -itkua ja surumielisyyttä.. Mielestäni maailman ihanin kausi tämä olikin. Huomenna siis Kepa aloittaa hoitopaikassa. Minne se aika katosi?



Tomera: Täällä on innokas vaippaompelija! Se on tosi helppoa puuhaa, varmaan reilussa tunnissa syntyy vaippa minultakin, vaikka olenkin melkoisen surkea ompelija. Joten reippaasti vaan tekemään! Niistä saa kyllä tosi ihania, kun voi käyttää vaikka mitä kankaita ja ihan yhtä helppoja ovat käyttää kuin kertiksetkin.



Pilelta erittäin mielenkiintoista ja ajatuksia herättävää tekstiä. Enemmän pitäisi tuollaisia mahdollisuuksia ottaa huomioon sairauksien hoidossa. Syyt voivat olla niin moninaisia ja erikoisiakin.



Nyt Kepa herää, joten menen vielä imettämään viimeistä kertaa päiväunien jälkeen. Voihan itku, enpä olisi ikuna kuunaan kuvitellut tämän olevan näin vaikeaa....



Leppis

Vierailija

Minä olen sikäli mikäli mahdollista mukana innoissani syysmammojen pikkujouluissa!



Huomenna joudun netin ulottumattomiin keskiviikkoon asti. Pärjäilkää! Smuik! =)



-M

Vierailija


Kiva, että jaoit kokemuksen! En voi mitenkään väittää, että meillä mies tekis tollasta tahtia töitä, mutta tilanne on se, että töitä ois enemmän kuin ikinä pystyis tekemään. En tiedä onko kyseessä työntekijöiden puute vai eikö firma halua palkata enempää noihin hommiin. Iso firma kyseessä ja mies muuten kyllä viihtyy ja tykkää tosi paljon, mutta kyllä ahkerimmista työntekijöistä puristetaan kaikki irti (itsekin huomasin sen aikaisemmassa työpaikassani eikä sitä hyväksikäyttöä ollut kiva katsoa). Miehen tilanne on oikeasti ihan hyvä, kun osaa viime kädessä pitää puolensa, mutta stressaa kuitenkin siitä, että heiltäkin löytyy ihmisiä jotka tekee iltaisin ja viikonloppuisin töitä paljon. Pelkää, että on eriarvoisessa asemassa sen takia. Minä voin kuitenkin sanoa, että todennäköisesti on ihan turha pelko. Tuntuu olevan sen verran arvostettu työntekijä kuitenkin.



Eli varmaan annoin ihan liiotellun kuvan edellisessä viestissä, mutta silti olen edelleen kiinnostunut kuulemaan mielipiteitä. Mies on mun mielestä kotoaan oppinut liiallisen työpaikan arvostuksen. Jotenkin tuntuu, että heidän arvomaailmassaan työ tulee ensin ja sitten kaikki muu (tietty nyt vakavasti ajatellen perhe ensin, jos hätä tulee, mutta ymmärrätte ehkä mitä tarkoitan). Työnantajaa katsotaan ylöspäin ja työtehtävistä ei kieltäydytä. Jos mies ois sinkku, niin ois varmaan lähempänä Aaviksen kokemusta oikeasti! Ja kyllä, otan osittaisen kunnian siitä, että mies tajuaa elämässä olevan muitakin tärkeitä asioita, kuten perhe ja ihan oma itsenäinenkin vapaa-aika (joka on valitettavasti aika kortilla).



Nyt nukkumaan... (lopetan näköjään aina vikan viestin näin:)



T: Ynis

Vierailija

Kiva kuulla sinusta Mimmu!



Hilunki, Kukkuun JMM= JuhlaMokkaMies. Juontaa juurensa siitä kun Tea taannoin kertoi innostuvansa JuhlaMokkamainoksissa esiintyvistä miehistä, jotka osaavat tehdä käsillään mitä vaan, ja Kukkuu kertoi että heillä kotona asuu juuri sellainen.



Jarrusukista, tästä onkin pitänyt paasata, älkää siskot IKINÄ laittako lastenne jalkoja kenkiin jarrusukkien kera! Jarrusukat kun eivät liu' u kengän sisällä kävellessä vaan jumittuvat kiinni kengän sisäpohjaan ja panevat varpaat aivan solmuun ja kipeäksi ja sitten jalka alkaa kasvaa väärään asentoon. Sitäpaitsi, kuminystyrät tuntuvat kylmiltä ja ikäviltä kengässä. Kokeilkoon itse ken ei usko, aikuisillekin on jarrusukkia olemassa. Siis, tavalliset sukat kenkien sisään tahi ainakin villasukka jarrusukan ja kengän väliin.



Omia kuulumisia: Viime yö oli vähän parempi vain yksi ulvomissessio kuuden aikaan, mutta mies nousi sitten Lillin kanssa jo seitsemältä aamupuurolle. Minä sain nukkua yhdeksään! Lillin flunssa pahenee vaan, onneksi on maanantaille lääkäriaika putkitarkastusta varten.



Enkelille vielä lämmin halaus. Olet ajatuksissa. Kunpa voisin tehdä jotain hyväksesi.



Mukavaa viikonlopun jatkoa kaikille!

T. Ankkis ja [color=red]♥Lilli♥

Vierailija

oli meinaan aika järkky aamu. Eilenhän lapset nukkui hyvin ja heräsivät jo ysiltä ja teitysti aattelin että saan noi unille ajoissa illalla kun päikätkin nukutiin ajoissa. Mitäs sitä ekttua. Ennen kymmentä yritin, mutta kumpikin vaain keppuroi aj hillui sängyissään. Lopulta meni lähelle puolta yötä ennen kuin virrat loppui. Noh silti aamulla heräsivät klo 9 ja arvata saattaa 9tunnin unilla että kiukkua ilmassa. Että meni totaalisesti ehrmo esikoisen kaa, kun vaipan kanssa taas taisteltiin. Mikään paikka ei kelvannut, ois pitänyt kantaa ja nostaa ja kun sitten lopulta nostin syliin ei ekään kelvannut. sitten herätti isänsä, oli ollut yötuurissa. Noh sitten aamupalan jälkeen sama tappelu pahempana kun kakkasi vaippaansa. Tuloksena huutoa ja verta, nimittäin rimpuili sylissä ja paukautti päänsä mun purukalustoon ja mun kieli jäi väliin. Silloin riemastui ja laitoin vaipan väkisin ja vein nukkuun molemmat 11.15. Kummatkin kyllä mutisematta nukahtivat ja nukuttiinkin kaksi tuntia. Esikoinen herätessään tummasi että nyt ollaan iloisia :D . Sintturointia aiheutti myös aamuinen videokielto kun ei uskonut mitään niin ei kyllä filmejäkään saa vahdata, siinäpäs miettii hieman. Tympii tollainen, vaikka nyt olikin väsymystä mutta alkanut hakeen huomiota sillä, ettei muka pysty liikkumaan tai käveleen vaan pitäisi kantaa ja hakea aina. Ja ruoan kanssa kiukutellaan ettei muka voi itse syödä, äiti syöttää! Ja pienempi taas ei annan ees äidin syöttää vaan syö ihan ite vaikkakin sormien voimalla enimmän osan.



Tympeetä. pitäisi päästä jonnekin, yksin. sitä tarviin nyt. Mutta kukapa sitä tajuaa...



tuttis

Vierailija

luin juttusi Enkeli. Onneksi mieheni nukkuu, ettei ole ihmettelemässä että mitäs mää pillitän, ei katso voi ymmärtää tätä meidän yhteisöä. Paljon voimia Sinulle Enkeli, kirjoitit niin kauniisti ja uskosi on todellakin vahvaa ja kantavaa, kuulostaa niin turvalliselta hädän ja surunkin keskellä.



Tänään meille satoi uudet lumet ja pakkastakin on. Kipii, mentiin ehti aamusta ulos, mehän peräti ysiltä heräsimme. Lapset nukkuivat kellon ympäri, Nyttynen kerran itki hetken, mutta kun menin jalkopäähän nukkuun hänen viekkuun niin rauhoittui. Unissaan jotenkin olin sekaisin itekin, että miten päin mä oikein sängyssä oon ja missä suunnassa lapset ovat :D



tänään synskille mässäämään lasten kera. Kivaa vaihtelua ja AIKUISIA!!!!



Nyt ruokaa teken ja päiväunille lapset.



Saamuska, tottakai luen sun juttusi, olin näköjään samaan aikaan kirjuuttamssa, kun mun viesti tuli viel sun jälkeen, ähäkutti olimpas viimeinen ;)



T. tuttis

Vierailija


Minäkin täällä vollotan itsekseni. Ihanaa, jos sait jonkinlaisen rauhan mieleen isäsi suhteen. Kuulostaa niin kurjalta toisen kärsimykset. Sulla on mahtava toi usko. Muista, että isäsi tulee varmasti olemaan tuhannesti onnellisempi päästessään pois kärsimyksestä. Ikävässä se ei ehkä auta, mutta eikös se tule vielä aika, että tapaatte jälleen. Uskon, että isäsi on läsnä teidän elämässä jatkossakin, vaikkette ihan fyysisesti pääsekään tekemisiin.



Voi mua alkaa itkettää, kun koitan miettiä jotain järkevää sanottavaa!



T: Ynis

Vierailija

Yritän ainakin.



Saamuska. Toki illan viimeisetkin luetaan. Tosin välillä on ollut vaikeuksia ehtiä lukea ylipäänsä mitään.



Keskimmäinen heräsi jo päikkäreiltä, joten se siitä. Ois muuten aamulla pitänyt tajuta olla nopsempi sen kakan kanssa. Sitä sai sitten siivoilla sieltä sun täältä. Jotenkin en yhtään tajunnut, että kannattaa olla nopsa, kun anoppi on illalla laittanu pojan nukkumaan. Oli summassa etsinyt yöpuvuksi n. 90cm kaksiosaisen asun ja laittanu teippivaipan löysästi päälle. Mä tapaan laittaa yöksi housuvaipan.



Ollaan ruettu muuten pikkasen pottailuakin harjoittelemaan. Pekka jopa suostuu istumaan hetken potalla ja välillä yrittää pinnistellä tuotostakin. Vielä ei oo saatu saalista pottaan ja toisaalta tuntuu olevan jotenki tutumpaa tai turvallisempaa kuitenki päästellä vaippaan. Ei oo kyllä mulle vielä ees tullu oikein rutiiniksi tuo juttu, että syytä siinäkin. Mutta alkuun päästiin kuitenkin.



Tilit meillä on molemmilla omat, mutta netissä samoilla tunnuksilla. Eli laskut maksetaan sieltä, missä rahaa sattuu olemaan ja tarpeen mukaan rahaa siirrellään. Voi olla, että yhteinen tili ois yksinkertaisempi.



Jarrusukista ja sukkikisista oli joskus puhetta. Siihen sanoisin sen verran, että kannattaa varmaan välillä seurata, millaiset jarrut on. Siis miltä tuntuu jalassa. Varsinkaan kengissä ei välttämättä oo oikein kivat.



Arkirutiineista ym on pitänyt moneen otteeseen kirjoittaa, mutta vielä joudun kokoamaan ajatuksiani sen suhteen ja odotan, jos sattuisi vähän rauhallisempi hetki kirjoittaa. Pekalla on kymmenisen hammasta, joten ne pyrin harjaamaan aamulla ja illalla ja lisäksi illalla annan fluoritabletin.



Hyvä, että d-tippa -asia tuli puheeksi. Mä tosiaan luulin, että silti annetaan se 5 tippaa. Isommille en oo saanu kummempaa ohjeistusta, mutta kohta ajattelin jotain valmistetta henkkia talviajaksi.



Nyt pitää lähteä välipalaa antamaan ja vaihdella vaatteet. Mennään hakemaan esikoinen mummolasta ja samalla käydään tuttavaperhettä heidän mummolassa tapaamassa.



Kiva, että " palasit" mimmu.k. Jaksamisia!



T@hti

Vierailija

Ihanaa, Nea nukkui hyvin, nukkuu vieläkin. Vain 1 tutin laitto. Oli mun vuki nukkua, mut 7 jälkeen en saanut unta. Ehkä nukun sit huomenna.



Kiitos jokaiselle tuesta. En osaa sanoin kertoa, miten ihanalta tuntuu kun välitätte. Illalla kun tulin kotiin tuntui niin lämpöiseltä, kun luin palstaa ja olitte mua ajatelleet. Kiitos!



Olo on jotenkin uupunut. Eilen istuin junassa ja tunsin kuristavaa pahaa oloa, rukoilin, luin psalmeja ja vähitellen ihmeellinen rauha laskeutui sisimpään. Tunsin lukuisten rukousten kantavan. Rauha jatkui kun menin äidin kanssa kotiin, katselin isäni tavaroita ja juteltiin tilanteesta. Olin ihmeissäni, sillä olen todella itkuherkkä ja yleensä itken pienimmästäkin. Suuri pelko oli ollut, että itken koko reissun ajan. Sairaalassakin mieleni oli suhteellisen tyyni. Tilanne oli jotenkin epätodellinen. Siinä oli isäni, ennen iso ja vahva mies niin pienenä ja heikkona. Vapisten söi ruokaa ja melkein sen 2 tuntisen nukkui mitä siellä oltiin. Isä oli aika turtana vahvista lääkkeistä, ärtyinen kivusta ja ei pystynyt edes kylkeä itse kääntämään. Siinä katselin pala kurkussa. Niin paljon olisin halunnut sanoa, mutta en pystynyt. Tilanne oli sellainen, että en osannut kuin olla hiljaa, puhua vähän jonnin joutavia. Vaikka toisaalta olisin halunnut nyyhkyttää isäni sylissä, että jää niin ikävä, älä mene.. Siinä minä istuin ja oikeastaan halusin vain pois. Tavallaan hiljaa sydämessä alistuin siihen, että tästä ei ole enää paluuta tai paranemista, isän tuskat niin valtavat. Syöpä tehnyt kipeitä paiseita ja haavoja ja keho täynnä letkuja ja katetripusseja. Siinä oli ihminen, jota rakastin ja tuntui oudolta ajatella, että ehkä ei enää nähdä. Tässäkö se oli mitä osasin sanoa tai tehdä. Lähtiessä silitin isää olkapäästä ja kerroin rakastavani, kyynel silmässä lähdin pois.



Äidin kanssa juteltiin. Isäni tuskin enää pääsee kotiin, vaan joutuu terveyskeskukseen. Äiti ei pysty enää hoitamaan, jos isä ei kykene itse nousemaan edes ylos. Tuntuu niin kipeältä. Koti niin tyhjältä. Kukaan ei soita enää isän haitaria, kitara kökötti hiljaisena nurkassa, vaatteet roikkuivat naulakossa. Voi tätä tuskaa. Ja kuinka pahalta isästäni tuntuukaan. Elämän viimeiset metrit kylmän karussa ympäristössä niin yksin. Ja äidin tuskaa en voi edes kuvitella. ELämistä yhteisessä kodissa neljänkymmenen yhteisen vuoden jälkeen. Kyyneleet tulee.



Päivän mittaan puhuin äidin kanssa Neasta, kerroin juttuja. Oli ihana huomata, miten sydän keveni hetkeksi, tuli hyvä mieli kun ajattelin pientä tyttöäni. Junamatkalla luin erästä kirjaa, joka valaisi Jumalan ihmeellistä rakkautta. Tunsin Jumalan katselevan ja pitävän minua sylissään lempeästi. Tämän rakkauden varaan jätän isänikin. Kaikki on Jumalan käsissä, aika, elämä, päivien pituus. Minun tehtäväni on olla rukouksessa uskollinen, antaa Jumalan hoitaa asiat parhain päin. Sillä Hän hallitsee kaikkea tarkasti, eikä ikinä tee virheitä. Voisiko olla mitään suurempaa ja ihanampaa, kuin jättää kaikki tällaisen rakastavan Isän haltuun.



Ihanaa oli tulla kotiin miehen ja Nean luo. Helpotti, kun matka oli takana ja olin selvinnyt. Nyt vaan pelottaa odottelu, äidin puhelinsoitot. On vain elettävä hetki kerrallaan, Jumala antaa voiman silloin kun sitä tarvitsen. Ei ehkä etukäteen, vaan silloin kun on tarpeen, sillä hän aistii lapsensa ajatukset ja tunteet tarkemmin kuin voin ymmärtää. Elämä jatkuu. Kohta Nea herää ja vien tytön pesulle, annan aamupalaa. Ajatukset ja rukoukset kohoaa samalla Jumalan puoleen isäni ja meidän koko perheen puolesta.



Enkeli1 ja Nea

Vierailija

Meillä on lunta n. 15 cm. Yöllä satoi ja nyt on ihan oikea hanki. Isommat ovat ulkona peuhaamassa, mutta Antsa-rukka on kuumeessa, isinsä kainalossa päikkäreillä.



Kirjoitit, Enkeli todella kauniisti. Huomaa, että jäsentelet ajatuksiasi ja mietit asioita. Ihanaa, että voit turvata uskoosi. Isälläsi on varmasti paras mahdollinen hoito ja rakkaat ihmiset ympärillään. Joskus on jokaisen aika lähteä,vaikkei sitä haluaisikaan ajatella :´(



Uutta elämää on niin mukava ajatella. Aivan kateellisena mietin, jotta Mimmulla se on taas kohta jännät paikat edessä. Ihanaa!! JosJosJos siis jos ei olisi tätä työpaikkaa, jos olisin muutaman vuoden nuorempijos olisi rahaa ja isompi asunto (esim oma iso talo), olisi vielä Antsallekin mukava tehdä (tahi yrittää tehdä) pikkusisarus. Mutta ei meille enää neljättä tule. Mies on menossa ensi viikolla lääkäriin, josta saa sitten lähetteen nyörien katkaisuun. Tämä oli enemmän minun ajatukseni, mies olisi valmis tekemään vielä vaikka useamman, mutta myönsi lopulta, ettei kuitenkaan enää.



Viikonloppu jatkuu :)) Ayappikin taitaa kohta olla jo kotona. Taidanpa mennä kokeilemaan lumiukon rakentamista...



Saamuska



Vierailija


On niin sanaton olo Enkelin kirjoitusten jälkeen.Täällä on miehen kanssa yhdessä itketty :-( Paljon halauksia ja siunausta!







Aamu alko taas 7.15.Yritin typyä nukuttaa,mut ei..vellin jälkee otin vieree ja just kai olin nukahtamassa ni neiti päätti et ei ainkaa nukuta!!Olispa ollu ihana nukku tyttö kainalossa.

Päikkärit kesti taas vaan tunnin!!Toivottavasti tää on vaa joku vaihe,on nyt kahtena päivänä kadonnu 2tuntia vrk:n unista!!!Eilen yritin toisille unille,mut tuli vaa kamala huuto!



Poika tuossa riehuu sokerihumalassa ja typy jossain muussa riemussa...Pitäs saada pihalle nuo.



Saamuska...kaikki luetaan!Jos en jostain syystä yöllä täällä kupsi ni aamulla alotan eilisistä..Onhan se järjestys säilyttävä!!

Antsalle parantava puhallus!



Ynis sai ihan riehakkaan illan vietettyä :-) JA kengät oli hyvät?



Typyläinen on varsin rasittavaksi heittäytyny!Hän leikkii ja puuhailee ja kaikki on hyvin,mutta kun minä olen paikalla ni pääasiassa roikkuu perässä ja kun en ota sylii ni huutaa!!Mitää en saisi tehä!Jos oon toisessa huonessa ja se unohtaa mut ni kaikki hyvin..Ja jos kaikki ei mene niinku hän tahtoo ni huuto..esim.ei saa tyhjentää roskista lattialle.Tuntuu et 90% hereillä olo ajasta huutaa ja mulla pää räjähtää!!



Pyykkejä pitäs laitella,vaihteeks..



jatu

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat