Törkeä synnytysvalmennus Helsingissä

Seuraa 
Liittynyt17.9.2015

Onko muilla huonoja kokemuksia neuvolan synnytysvalmennuksesta? Me ensikertalaisina jouduimme pahasti pettymään törkeän kätilön takia.

Hän oli niin asenteellinen, että osa ryhmän odottajista oli tosi suivaantuneita. Kätilö edusti jotain ns. luomufilosofiaa ja antoi sen näkyä. Hän haukkui puudutukset lyttyyn ja syyllisti puudutuksia pyytäviä äitejä mukavuudenhaluisiksi. Vauvat menevät kuulemma ihan tokkuraan epiduraaleista ja muista kovista aineista. Paras olisi kuulemma synnyttää ilman mitään kivunlievitystä ja mielellään haikaranpesässä.

Meille on itsestään selvää pyytää epiduraalia tai muuta lääketieteellistä kivunlievitystä. Äitien syyllistäminen 2000-luvulla kunnan viranomaisen toimesta on käsittämätöntä. " Kivulla sinun pitää synnyttämän" -filosofia tuntuu olevan yleistä kätilökunnassa.

En pelkää synnytystä, mutta en ihmettele, jos synnytysvalmennus saa jotkut pelkäämään ja vaatimaan leikkausta. Itse tiedän olevani sen verran jämäkkä tyyppi että osaan pitää puoleni tuollaisia vastaan, toivottavasti myös synnytyksessä.

Meille riitti yksi kerta tätä " valmennusta" . Aivan hirveä kokemus.

Sivut

Kommentit (37)

Vierailija

Et varmasti tarkoittanut pahalla, mutta tekstisi sisälsi hiukan yleistyksiä...



Minulla on takana yksi synnytys, lähes-luomuna meni (kaksi aqua-rakkulaa laitettiin). Kipukynnykseni on korkea, joten en uskonut tarvivani puudutuksia, mutta kylläpä niitä jossain mielessä olisi tehnyt ottaa (en ehtinyt sitten saada vaikka pyysin).



Lapseni ei ollut virkeä syntyessään, ponnistusvaihe pitkittyi, tuloksena juuri ja juuri 4 pisteen vauva, sininen ja veltto. Suoraan teholle, jossa vietti muutaman päivän. Ei jaksanut syödä päiväkausiin ja rinnalle oppimiseen meni pari kuukautta. Repesin mahtavasti, toki vauvakin oli nelikiloinen, mutta tässähän väitettiin, että luomusynnytys vähentää tai jopa estää repeytymisiä.



Eli kuten maalaisjärjellä voidaan ajatella, jokainen synnytys ja synnyttäjä on erilainen. Ei viitsittäisi tehdä ihan näin yliampuvia yleistyksiä. Jokainen valitkoon itselleen sopivan tavan, ja tositilanteessahan kivunlievityksen tarve tai tarpeettomuus lopulta selviää. Luottakaa itseenne ja onnellista odotusta kaikille!



Xanni rv15





anni1978:

Lainaus:


itselläni kokemus lähes luomusta synnytyksestä (kohdunkaulan puudute 9 cm:ssä, 35 min ennen lapsen syntymää), ja hyvä sellainen..paraneminen oli nopeaa, lapsi heti syntyessään virkeä ja hyväntuulinen, hyväuninen ensimmäisinä päivinä (ja edelleen 1 v 7 kk), maito nousi hyvin ja lapsi jaksoi imeä pirteänä vastasyntyneenä hyvin.. anteeksi vaan kanssasisaret, mutta en voi käsittää miksi jotkut haluaa kaikki mömmöt ettei joudu kokemaan niin ihanaa ja mahtavaa asiaa kun oman lapsensa syntymä!?ja etenkin kun ne päätetään jo haluta ennen kun synnytyksestä on tietoakaan...etukäteen jo aliarvioidaan oma keho ja sen voimavarat...omasta puolesta pakko sanoa sekin että kun kivun tuntee synnyttäessä osaa myös varoa ponnistamasta väärin tms..ja ei tule repeämiä...jolloin luontaisesti keho paranee nopeesti..keho hoitaa asiat omalla tavallaan ja varmaan jokaisen naisen kroppa pystyy synnyttämään jos on pystynyt tulemaan raskaaksikin..

hiukan luottamusta itseen ja omiin voimavaroihin, kanssaodottajat ja ei millään pahalla..

näitä keskusteluja ymmällään lukeva anni rv 14+

Vierailija

tuntuu, että myrkkyjä työnnetään pienimpäänkin nipistykseen avuksi ja puudutuksia tyrkytetään liikaakin...



ja sitten vielä sellainen asia, jota monikaan ei ehkä tule ajatelleeksi: voi myös käydä niin että mitkään kivunlievitykset eivät tehoa!!!



itse esikoista synnyttäessä minulle pistettiin lihakseen petidiniä sekä litalginia, ei vaikutusta kipuun. petidin vei " kärjen" supistuksista n. 15 minuutiksi, mutta silti olivat hyvin kivuliaita ja olo oli kuin pahassa humalassa.

epiduraalipuudutus auttoi vain toiselle puolelle ja senkin 15 minuuttia myös, lisäyksestä ei hyötyä.

(synnytys kesti kaikkiaan yhdeksän tuntia.)



eli lääkityksestä huolimatta voi " joutua synnnyttämään luomuna" !

miettikääpä sitä!



ja lopuksi, käsi sydämellä: kumpi on tärkeämpää, ajatella pienokaisen parasta vai ottaa myrkkyä kipuun, joka on kuitenkin vain hetkellinen kipu ja loppuu lapsen syntymään?



ja vielä: oletko ajatellut että lapsen syntymän jälkeenkin kehossa on monenlaisia kiputiloja, jotka on vain kestettävä, koska kipulääkitystää ei voi imetyksen aikana ottaa? vai asetatko silloinkin omat kiputilasi lapsen edelle?



tiedän, että tällainen kirjoitus aiheuttaa monissa närää, mutta halusin aiheuttaa tällä pohdiskelua, en vihaa.



itse aion synnyttää tämän toisen, vielä mahassa olevan lapseni " luomuna" eli korkeintaan ilokaasua käyttäen, toivottavasti saan siihen mahdollisuuden, ettei tarvitse tehdä sektiota!



LUOMUVALMENNUS KUNNNIAAN!

Vierailija

Itse toimin hoitoalalla ja kannatan ehdottomasti suhteellisen objektiivista valmennusta, ilman omien henkilökohtaisten kantojen esiin tuomista. Faktat tulee kertoa totuudenmukaisesti (haitat ja hyödyt) ja jättää se loppullisen ratkaisun tekeminen sitten vanhemmille ja synnytyksessä mukana olevalle henkilökunnalle yhdessä. Hyvin oli jonkun kätilö todennut valmennuksessa " kyllä sen jokainen äiti sitten paikan päällä tietää mitä haluaa ja mitä ei halua. "



Täsätäkin ketjusta huomaa, että faktatiedoissa on paljon puutteita, joita sitten paikataan mutu (musta tuntuu) tuntumalla.



Ehdottomuus harvoin toimii missään tilanteessa, maailma ei onneksi ole musta-valkoinen, muistakaamme myös ne harmaansävyt =)



Toivottavasti mahdollisimman moni saa synnytyskokemuksen, jota voi muistella lämpimästi vielä useamman vuodenkin päästä!

Vierailija

Keskustelu pani taas vähän miettimään! Asioista voi tietysti olla jokainen mitä tahansa mieltä haluaa, mutta eikö olisi syytä ottaa tietyt tosiasiat huomioon. Mistä kipu johtuu? Kun lihas joutuu tilaan, jossa sen verenkierto heikkenee, se ei saa happea ja tämä tunnetaan kipuna. Sama tapahtuu, kun lihas kramppaa. Syntyessään vauva painaa äitinsä lantionpohjan lihaksia ja välilihaa eli siis kaikkia lihaksia matkansa varrella. Tästä johtuu, että näissä lihaksissa verenkierto heikkenee ja ne saattavat jopa krampata. Kun lihas joutuu tällaiseen tilaan se ei välttämättä rentoudu ilman lääkitystä (vrt. hankala niska- hartia jäykkyys, joka laukeaa vain lääkkeellisesti). Oletan, että osaksi kipulääkkeitä käytetään juuri tämän fysiologisen seikan estämiseksi. Kun lihakset pysyvät rennompina, myös vauva pääsee kulkemaan paremmin synnytyskanavan läpi. Tämä siis myös en takia, että vauvan olisi helpompi syntyä ei sen takia, että synnyttäjällä olisi parempi olla.



Mutta kuten sanoin, jokainen saa olla mitä mieltä haluaa, mutta tiettyjä tosiseikkoja ei voi muuttaa. Itse toivon saavani tulevassa synnytyksessä sen avun mitä kätilö parhaaksi näkee vauvan ja osittain myös minun kannaltani. Oli se sitten mitä tahansa.

Vierailija

kittykatti79:

Lainaus:

Ihmisillä on vain niin lääketieteellistynyt tapa nähdä asioita, pieneenkin vaivaan pitää heti saada apua eikä mitään olla valmiita kärsimään.






Jos lääketieteelliset keinot ovat mahdollisia, miksi pitää tuoda omaa vastakkaista käsitystä niin *tin voimakkaasti esille????

Ainakaan synnytyspelkoiselle ja muillekin kivunlievitystä suunnittelevalla ei tuollainen näkökulma aiheuta kuin lisää hammasten kiristystä ja itseensä uskomisen heikentymistä, jopa huonommuuden ja alemmuuden tuntemuksia.



Minä KUVITTELIN, että kärsien saisin luomusynnytyksestä kirkkaamman kruunun. Ja p*skat. Kun on voimakkaat lihakset ja yhtä voimakkaat kivut, ei synnytys edennyt. Siinä rytäkässä väkisin vääntäen katkesi luita, onneksi ei hermovammoja tullut. En tuon kokemuksen jälkeen ole yhtään vakuuttunut,että luomusynnytys olisi millään muotoa parempi vaihtoehto kuin kunnon kivun lievitys, mikä on tämänhetkiseen kokemuspohjaani perustuen myös hoitoeettisesti ja kaikkien käypähoitosuositusten mukainen. Hyvä kivunlievitys huomioi myös WHO:n yksilölähtökohtaisen kuntoutumisen synnytyksestä ja siten vähentää jälkikomplikaatioita!



Että minun mielestäni luomusynnyttäjät ja kivunlievitystä vieroksuvat voivat pitää mielipiteensä sisällään. Omaa oletettua " paremmuuttaan" on tässä tilanteessa mielestäni turha julistaa.



nimim. kokemuksella puhun

Vierailija

...mömmöistä ja myrkyistä, kun kyse on kipulääkkeistä? Samoista aineista ei varmasti kukaan puhuu samalla nimellä jos käyttää niitä esim. syöpäkivun hoitoon.



ONko jollain antaa tieteelliseen tutkimukseen perustuvaa tietoa siitä että äidin kipulääkkeiden käyttö jotenkin haittaa syntyvää vauvaa? Itse en tällaiseen nimittäin ole törmännyt.



Jos meillä on nykyään mahdollisuus tehdä jotakin helpommin kuin ennen (vrt. kaikki naiset synnyttivät ennen ilman myrkkyjä ja miljoonat vielä nykyäänkin), miksi emme käyttäisi kipulääkettä? Oma luottamukseni lääketiedettä kohtaan ei ehkä ole mikään täysin luottava, mutta kipulääkkeiden kohdalla (myös synnytyksessä) uskon lääketieteeseen ja siihen, että lääkkeet joita käytetään ovat turvallisia niin minulle kuin lapselleni.



Jos joku ehdoin tahdoin haluaa synnyttää luomuisti niin antaa mennä, mutta mielestäni tämä on odottavan äidin päätös, ei synnytysvalmennuksen kätilön.

Vierailija

En laske itseäni sen enempää luomuilijaksi kuin minkään sortin hörhöilijäksikään. Olisin niin kovin vain halunnut koittaa synnytystä pelkän ilokaasun turvin. Väärä tarjonta ja pitkittynyt I vaihe kuitenkin saivat suunnitelmat muuttumaan. Kätilöni (NKL!) puolusti lääkkeettömyyden toivettani viimeiseen asti, kunnes itse totesin että jospa epiduraali auttaisi edistymään. Tunnin päästä olinkin jo sectiossa ja sitä mömmöjen määrää mikä minuun pumpattiin! Penoisen lääkitys virheen takia sain vielä ylimääräisiä kipulääkityksiä niin että jälestäpäin hirvittää. Loppu hyvin kaikki hyvin.

Mielestäni valmennuksessa kovin voimakkaat luomuasenteen eivät ole soveliaita. Asiallisesti kerrottuna on ok jos annetaan ymmärtää että synnytyskipu on " luonnollista" , mutta äitihän sen päättää yhteistyössä kätilön kanssa. Ainakin tämä olisi ihanteellista. Kipu on subjektiivinen kokemus. Itse olisin saanut epiduraalin vaikka heti salin ovella, mutta sain pitää päätösvallan ja ihanan, ymmärtäväisen ja keskustelevan kätilön.

Vierailija

Minusta on ok kertoa puudutusten vaihtoehdoista, lempeistä kivunlievityskeinoista, mutta on eri asia, miten asiasta kertoo ja miten omaa kantaansa tuo esille. Jos tässä valmennuksessa on tullut sellainen olo, että kätilö väheksyy puudutuksia käyttäviä äitejä, olisi minusta voinut asiasta keskustella jo siinä paikan päällä eikä murista jälkeenpäin. Niin voihan asiasta tehdä valitusta myös osastonhoitajalle tai ylihoitajalle, mutta eikö kätilö olisi saanut kaikista parhaimman palautteen juuri siinä paikan päällä ja asiasta olisi voitu keskustella, mitä hän todella tarkoittaa puheillaan.



Tyhmää on joka tapauksessa syyllistää äitejä, jotka kivunlievityksiä haluavat. Kyllä tässä maassa tiedetään, mitä " myrkyt" sisältävät ja ettei niistä koidu haittaa äidille ja syntyvälle lapselle.



Jos joku haluaa synnyttää luomuna niin se on hatun noston paikka, mutta ei tee äidistä mitenkään parempaa ihmisenä tai synnyttäjänä. Eikö pääasia ole kuitenkin se terve vauva?

Vierailija

Juuri tähän mäkin yritin saada vastausta. Lääkkeistä kyllä voidaan puhua mömmöinä ja myrkkyinä ja sanoa täällä mitä ne tekee lapselle, mutta onko jollais asiasta ihan oikeasti tieteellistä näyttöä? Enkä nyt tosiaankaan tarkoita mitään Mexicossa tehtyä rottatestiä vuodelta 51.



Aivan, jokainen synnytys on erilainen, jokaisen kipukynnys on aivan erilainen. Jos nyt synnyttäisin lapseni luomusti ja kaikki menisi helposti ilman repeämiä, en siltikään tulisi tänne julistamaan miten minä olen ainoa oikea hyvä äiti ja tein sen ainoan oikean ratkaisun. Jos synnytät pari vuorokautta ja saat vielä tuhottoman repeämät niin luulisi että siinä luomumammankin m9ieli jossain vaiheessa muuttuu.

Vierailija

ja pahimmat pelot jäi synnytyksestä nro 2, jossa oli luomusuuntautunut kätilö. Ilokaasulla olisi vaan pitänyt pärjätä. Hengähdystauon sain onneksi lopulta kohdunkaulan puudutteella.



Viimeisin synnytys sujui hyvin pelkällä ilokaasulla, koska oli niin nopea. Ei tarvinnut pitkään kärvistellä. Ponnistusvaihekin vain yksi minuutti ;-). Mutta nopeus johtui siitä, että kohdunsuu oli auennut jo viimeisten viikkojen aikana muutaman sentin ja edellisenä päivänä pari senttiä lisää. Synnytys käynnistettiin puhkaisemalla kalvot ja voimistamalla supistuksia tipalla. Synnytys tapahtui siis rv42+1.



Kaikki lapseni olen synnyttänyt Kainuun keskussairaalassa ja siellä ei ainakaan ole luomusynnytyksiin muita vaihtoehtoja kuin terapiapallo, lämmin suihku, ilokaasu ja vesiamme (näitä käytin esikoisen synnytyksessä n. viiteen senttiin asti) + aquarakkulat (ei kokemusta). Etelä-Suomen sairaaloissahan ainakin joissakin on vyöhyketerapiaa, akupunktiota, lämpimiä hauteita ja ties mitä. Enemmän siis vaihtoehtoja kuin esim. täällä meillä.



En oikein usko, että kätilöt/lääkärit alkaa edes ylettömästi mitään puudutteita (eli " myrkkyjä ja mömmöjä" ) laittamaan. Omat synnytykseni on kyllä hoidettu todella hienosti yhteistuumin kätilöiden kanssa (paitsi se synnytys nro 2 ;-).



neronja rv4+6

Vierailija

Kuulostaa lähinnä pelottelulta! Kannattaa varmaan ilmoittaa asiasta jollekin korkeammalle taholle tekemällä valitus. Odotusaikana tarvitsee tukea, eikä saarnoja. Muutenkin tuo tuleva synnytys jännittää varmasti monia aikalailla. Onko lähistölläsi muita synnytysvalmennusryhmiä, joihin voisit mennä? Tuntuu harmilliselta jos tilaisuus siihen jää käyttämättä.

Vierailija


Olen samoilla linjoilla niiden kirjoittajien kanssa, joiden mielestä synnytysvalmennuksessa tulee jakaa tasapuolista informaatiota synnytyksen kulusta kivunlievitysmahdollisuuksineen ILMAN suurta paatosta puoleen jos toiseen. En voi mitenkään uskoa, että me tulevat äidit olisimme niin mukavuuden haluisia kuin tässäkin keskusteluketjussa on vihjattu. Että vähäiseen kolotukseen heti lääkettä. Uskon vahvasti, että jokainen synnyttäjä tekee synnytyksen edetessä ne tilanteen mukaiset parhaat ratkaisut. Kuten joku osuvasti sanoi, tilanne synnytyssalissa on eri kuin kotona keittiönpöydän ääressä ja ratkaisut tulee tehdä sen todellisen tilanteen mukaan!



Itse olen kahden lapsen äiti, ekassa sain avuksi aqua-rakkulat (höpö-höpö-ei mitään hyötyä Minulle) ja epiduraalin. Toka tuli luomuna (jos ilokaasu sallitaan tämän termin käyttäjälle). Esikoinen oli kymmenen pisteen tyttö, tosikoinen jäi ysiin. Molemmista synnytyksistä jäi hyvä maku suuhun, mutta itse olin poissa olevampi toisella kertaa, kun kaikki voimat menivät keskittymiseen. Mikäli synnytys jälkimmäisellä kerralla olisi kestänyt yhtään pitempään (kaksi tuntia sairaalan tulon jälkeen vauva oli maailmassa), en tiedä miten olisi käynyt. En pidä itseäni mitenkään herkkähipiäisenä tai kipuherkkänä ihmisenä, mutta sitä oloa ei kyllä juuri kauemmin jaksanut.



Ihanteita saa ja pitää olla, mutta helpottanee elämää mikäli on valmis joustamaan niistä tilanteen niin vaatiessa?!

Vierailija

eikös se olekin niin, että synnytysvalmennuksen tarkoituksena on antaa puolueetonta tietoa kaikista vaihtoehdoista? Toiset tykkää toisesta, toiset toisesta... kukin itse päättäköön, mikä on henkilökohtaisesti paras vaihtoehto. (mikäli niitä vaihtoehtoja on siis tarjottu...)



Tsemmpiä ap:lle OMAAN synnytykseen, tyylinä ja tapana mikä tahansa!8)

Vierailija

Saanko kysyä että missä päin helsinkiä on noin kamalaa ' valmennusta' ? Itse olin juuri tällä ja edellisellä viikolla h-pesän valmennuksissa ja ne olivat minusta todella hyviä!!Kärsin suuresta synnytyspelosta joten onneksi valmennus oli hyvä ja kätilö todella empaattinen..

Tuollaiset ' valmennukset' tuskin poistaa kenenkään pelkoja..kannattaa minustakin tehdä huomautus/valitus ylemmälle taholle.



-Tiggr 34+2

Vierailija

auringonkukka80:

Lainaus:


tuntuu, että myrkkyjä työnnetään pienimpäänkin nipistykseen avuksi ja puudutuksia tyrkytetään liikaakin...



ja sitten vielä sellainen asia, jota monikaan ei ehkä tule ajatelleeksi: voi myös käydä niin että mitkään kivunlievitykset eivät tehoa!!!



itse esikoista synnyttäessä minulle pistettiin lihakseen petidiniä sekä litalginia, ei vaikutusta kipuun. petidin vei " kärjen" supistuksista n. 15 minuutiksi, mutta silti olivat hyvin kivuliaita ja olo oli kuin pahassa humalassa.

epiduraalipuudutus auttoi vain toiselle puolelle ja senkin 15 minuuttia myös, lisäyksestä ei hyötyä.

(synnytys kesti kaikkiaan yhdeksän tuntia.)



eli lääkityksestä huolimatta voi " joutua synnnyttämään luomuna" !

miettikääpä sitä!



ja lopuksi, käsi sydämellä: kumpi on tärkeämpää, ajatella pienokaisen parasta vai ottaa myrkkyä kipuun, joka on kuitenkin vain hetkellinen kipu ja loppuu lapsen syntymään?



ja vielä: oletko ajatellut että lapsen syntymän jälkeenkin kehossa on monenlaisia kiputiloja, jotka on vain kestettävä, koska kipulääkitystää ei voi imetyksen aikana ottaa? vai asetatko silloinkin omat kiputilasi lapsen edelle?



tiedän, että tällainen kirjoitus aiheuttaa monissa närää, mutta halusin aiheuttaa tällä pohdiskelua, en vihaa.



itse aion synnyttää tämän toisen, vielä mahassa olevan lapseni " luomuna" eli korkeintaan ilokaasua käyttäen, toivottavasti saan siihen mahdollisuuden, ettei tarvitse tehdä sektiota!



LUOMUVALMENNUS KUNNNIAAN!




Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat