Meikäläisen tarina

Seuraa 
Liittynyt17.9.2015

Oon viime aikona alkanu lukemaan tätä palstaa ja kuten moni muukin, ajattelin kertoa omia kokemuksia asian tiimoilta.

Menkat on aina ollu epäsäännölliset ja 18-vuotiaana lääkäri kehotti hankkimaan pillerit, et tulis elämä helpommaks säännöllisen kierron myötä. Söin sitten Femodenejä 8 vuotta, kunnes päätettiin mieheni kanssa jättää pillerit pois ja katsoa mitä tuleman pitää. Jätin siis pillerit pois loppusyksystä vuonna 2001 ja siitä tää tarinani varsinaisesti alkaakin.

Pillereiden jäätyä pois oli mulla, kuten niin monella muullakin täällä, ihan sellasia oireita kuin ois ollu raskaana. En tiedä montako testiä tuli testattua ja samaa negatiivista näyttivät kaikki. Menkkoja ei vaan kuulunut eikä näkynyt ja sitte kun olin melkein vuoden tuskaillut asian kaa enmmän tai vähemmän niin tilasin ajan yksityiselle lääkärille.

Siellä kerroin et mull oli ollut KAHDET menkat ton vuoden sisällä ja lääkäri otti hormoonikokeet ja totes et pillereitten takii ei mul oo esim omaa estrogeenin eritystä ollenkaan, saati sitten ovulaatioo! Sain sitte sekä teroluttia ja clomia 3 kk kuurin kumpaakin. Just ton 3kk aikana mulla tuli menkat ja sit kun loppu lääkkeet, loppu menkatkin.

Lihosin lääkeiden jälkeen yhtäkkiä reilu 10kiloo ja menkat tuli muistaakseni 4 kertaa ton toisen vuoden aikana eli vuonna 2002-2003. En ottanu mitää ressiä kun kierto muutenkin ollu nuorenpana mitä sattuu eli ajattelin vaan kattoa mitä tapahtuu. Sitte ihan yht äkkiä, kahden vuoden jälkeen, alko paino tippuun ja mulle alko tulla menkat joka toinen kuukausi, kierto välillä 48-58 päivää.

Vielä ajattelin kattoa mitä tapahtuu ja nyt 2004-2005 on mulla kierto kaikkea mahdollista välillä 34-47 päivää eli siis rupee hormoonitoiminta pikkuhiljaa tasaantuu 3 vuoden jälkeen pillereiden lopettamisesta.

Ikinä en oo aikasemmin tuntenu esim ovulaatioo ja nyt 2kk sitten ihan mielenkiinnosta tilasin Mammaksi.fi:stä ovulaatiotestejä.

Mun mahaa sattu ja viilteli siis viime kierrossa ja ne kuuluisat limat oli havaittavissa noin 1vkon ajalla (?), kunnes mä sitten havahduin et ai niin, pitäis varmaan tehä se ovulaatiotesti.

Tein sen kiertopäivänä 33 ja kyllä tuli niin vahvat viivat et ei ollu epäilystäkään mistään " haamuista" . Mähän repesin riemusta kattoon, et vihdoinkin mun kropassa on TOIMINTAA ja menkat alko sit TASAN kahden viikon kuluttua tosta ovulaatiosta eli kp 47.

Nyt ajattelin tässä kierrossa kattoa et kuinka kauan mun ovulaatio kestää ja ehkä mahdollisesti toivoa tulostakin :-)

Se on kumma juttu miten ihmisen mieli alkaa tässä vuosien saatossa " suojelemaan" itseään, sen takia en oo menny enää lääkäriin vaan haluan uskoa ajatukseen et toivottavasti kaikki menee loppujen lopuks hyvin. Oon jaksanu kärsivällisesti uskoa tohon ajatukseen yli 3 vuotta ja tähän asti on tapahtunu hitaasti mutta varmasti muutosta positiiviseen suuntaan.

Mun mies on maailman ihanin, eikä oo koskaan painostanu mihinkään, vaan jaksaa kärsivällisesti odottaa mun vierellä, mitä tuleman pitää. En mä tiedä oliks mun stoorista apuu kelleen vai aiheuttiko enemmän negatiivisia reaktioita sen suhteen, etten oo hakeutunu mihinkään hoitoihin yms. Kirjotelkaa, jos on samanlaisia ja erilaisia kokemuksia. Ois kiva kuulla, miten muilla on käyny ja millasen prossessin ootte käyny läpi.

Syksyjä :-)

Kommentit (0)

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat