Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

"Ei vikaa" -julkiselleko seuraavaksi?

Vierailija

Mitä tehdä seuraavaksi - neljä alkuraskauden keskenmenoa takana ja tasan vuosi sitten tehty raskaudenkeskeytys rv 14 johtuen lapsen syvästä ja keskenmenoon/ kuolemaan johtavasta kehitysvammaisuudesta. Lasta olemme yrittäneet jo neljä vuotta. Mieheni ja minut on tutkittu muutama vuosi sitten, ja diagnoosiksi saimme "ei löydy syytä" ja raskaaksi tulen kuulemma helposti. Nyt on yritystä taas ollut yli vuosi ja mitään ei ole luvannutkaan. Soitin pari kuukautta sitten keskenmenoja hoitaneeseen sairaalaani, josta annettiin ymmärtää, että raskaudun helposti ja mikäli haluan aloittaa tutkimukset uudelleen, on ne aloitettava terveyskeskuksessa. Olin täysin tyrmistynyt tähän vastaukseen. Terveyskeskuksia mitenkään aliarvioimatta ei kuunaan astuisi ongelmani kanssa terveyskeskuksen yleislääkärille. Nyt onkin elämä yhä epätoisemmin sekaisin ja tilanne auki siitä mitä teemme seuraavaksi. Tavallaan olen jo adoptiotakin hieman pohtinut, mutta miehelle se tuntuu olevan ylipääsemätön ajatus vielä. Kuitenkaan toivoa biologisesta lapsesta emme ole menettäneet, joten surutyö lapsettomuudestakin on totaalisen kesken, emmekä adoptiolasta varmaan tähän tilanteeseen saisikaan/ saati hakisimmekaan.

Onko enää siis tilanteessamme järkevää mennä jollekin paikalliselle yksityiselle (jossa tietenkin työskentelevät sivutoimisina keskussairaalan gynet) vai olisiko syytä jo turvautua isompaan klinikkaan. Ikääkin meillä jo on, itselläni 35 ja miehellä 37. Lähinnä toivon mielipiteitä asiaani + onko kenelläkään suosittaa hyvää klinikkaa/ lääkäriä esim. Turusta tai Tampereelta, joihin kumpaankin on kutakuinkin sama matka. Helsinkiinkään ei olisi mahdottomuus lähteä, mutta hieman se tietenkin olisi hankalaa. En suostuisi nyt luovuttamaan.

Kommentit (3)

Vierailija

Hei tiuhtiainen, ja kiitos nopeasta vastauksestasi! Tosiaankin kaikki selvitettävät syyt on tutkittu pois eikä mitään vikaa kummastakaan ole löytynyt. Myös kromosomit on tutkittu, eikä niissäkään mitään. Toisaalta viimeisimmällä vauvanalullamme oli 18-trisomia, mutta Tyksissä perinnöllisyyslääkärin selvityksen mukaan oireyhtymä johtui huonosta tuurista ja uusiutumismahdollisuus on prosentin luokkaa, mutta silti...

Eniten tässä etukäteen jo ahdistaa uudet tutkimukset ja todennäköisesti asenne mitä te täällä teette, kun vikaa ei ole löytynyt. Kai tuota väestöliitto pitäisi harkita. Harmittaa vaan fyysiset etäisyydet ja jonkinlainen itsessä piilevä saamattomuus ja lannistuminen jo etukäteen.

Vierailija

Ymmärsinkö viestisi oikein, eli teidän toistuvia keskenmenoja on tutkittu eikä niihin löytynyt selittävää tekijää? Onko keskenmenojen yhteydessä tutkittu sikiö patologisesti, jotta on voitu varmistaa ettei siellä ole kromosomitason poikkeamia? Sen terveyskeskulääkärin tehtävä ei ole muuta kuin lähettä teidät eteenpäin jatkotutkimuksiin, ei ole tarpeen pelätä mitään puoskarointia... Tai siis voi hän jonkun perussetin tutkimuksia määrätä, jotta on valmiina erikoissairaanhoitoon, mutta ei ala teidän lapsettomuutta eikä keskenmenoja *hoitamaan*. Vuosi ilman tärppiä yritystä riittää hoitoihin pääsyyn julkiselle, mutta järjestys on perusterveydenhuollon kautta erikoissairaanhoitoon.



Minä teidän tilanteessa menisin terveyskeskukseen pyytämään lähetteen ja samalla yksityiselle. Näin siksi että jotain alkaa tapahtua sillä aikaa kun odottaa hidasta julkisen puolen palvelua... Ehkä Väestöliitto voisi olla paras vaihtoehto tuossa tilanteessa, siellä on kuitenkin aika monipuolinen setti tutkimuksia tarjolla ihan alkiodiagnostiikasta lähtien...



Minullakin on ollut neljä keskenmenoa ja tiedän kokemuksesta että on kamalaa se toivon ja epätoivon vuoristorata joka näihin liittyy. Voimia toivotan siis teille molemmille!

Vierailija

Puoliso on iltavuorossa eikä enää jaksa tehdä mitään muuta kuin istua koneella ennen kuin pitää syödä iltapala ja käydä eläinten kanssa ulkona :)



Multa löytyi km-tutkimuksissa APC-resistenssi, mutta lääkäreiden mukaan se ei voi olla syynä mun keskareihin, jotka kaikki oli alkuraskauden. Eli joskus ne vaan jää "henkimaailman asioiksi" miksi joku raskaus ei ala ja joku alkaa mutta menee kesken.



Koska teistä kumpikaan ei ole enää eilisen kanan poikia niin sanotusti, olisi kyllä syytä mennä tutkimuksiin melko viivyttelemättä. Onhan se tylsää ja typerää, mutta todennäköisesti niitä tutkimuksia, joiden tulokset ei muutu ajan kanssa, ei tehdä uudestaan vaan voidaan käyttää vanhoja tuloksia. Nythän teillä on tilanne se, että kärsitte ns. selittämättömästä lapsettomuudesta, kun kerran vikaa ei löydy mutta tärppiä ei vuodessa ole tullut. Ette siis olisi menossa ensisijaisesti uusiin *tutkimuksiin* vaan saamaan *hoitoja* lapsettomuuteen - jos tällainen ajattelu helpottaisi suhtautumista? Mua lannisti etukäteen ihan hirveästi ajatus aloittaa uusi IVF-hoito niiden keskenmenojen jälkeen. Hoito oli raskas ja jossain vaiheessa oli ihan kamalaa kun ajatteli että sitä vaan kiduttaa itseään ihan turhaan ja miksi - että saa taas itkeä naistenklinikalla kun lapsi tulee gynekologin käsille tai omaan vessanpönttöön. Omalla kohdallani voin vain sanoa että *onneksi* lähdettiin vielä yhdelle kierrokselle, koska nyt mahassa potkii määrätietoisesti kaiken perusteella terve pikkuinen rv 30+6.



Voimia!

Uusimmat

Suosituimmat