Onko kenelläkään muulla ollut niin rankka vauvavuosi,

Vierailija

että ihmettelee selvinneensä siitä ylipäätään hengissä?



Mulla on ollut vauvan kovien allergioiden takia, etenkin piinallisten ja itkettävien suolioireiden takia. Mutta nyt näyttäisi helpottavan. Ja se tuntuu mielettömän hyvältä!

Kommentit (10)

Puolen vuoden tienoilla mies alkoi vakavissaan harkita eroa...



Nyt kuopus on 1 v 3 kk, allergiat hyvässä hoidossa ja oireettomana. Parisuhde on rakentumassa takaisin. Hengissä selvittiin.

mutta tässä taaperretaan. Just mietin että viime marraskuussa en voinut edes elää päivä kerrallaan vaan minutti kerrallaan, niin ylivoimaisen raskasta oli. Lapsi sairas&allerginen ja mies poistui, ym.

Jumalan kiitos apuakin on saatavilla ja ihmisen elinvoima sentään on kova.

vauva oli koliikkivauva ja huusi lisäksi 2kk/2 ekaa hammasta ja muutenkin on ollut tosi tyytymätön ja itkuinen aina ja huono syömään.. nyt on 1.8v ja sama jatkuu yhä..

Masennuin pahasti toisen lapsemme syntymän jälkeen ja esikoinenkin oli vasta alle 2v. Viime kevät oli niin kauhean rankkaa, että en muista kuin välähdyksiä sieltä sun täältä. Mies vastasi lähes täysin kodista. Nyt on jo helpompaa, kun nuorimmainen on 10kk.

mieheni kuoli raskausaikana, jäin suurperheen yksinhuoltajaksi vastasyntyneen vauvan kera. Vauvalla oli todella paha koliikki, ja mitään turvaverkostoa ei ollut. En muista ekasta vuodesta mitään.

Lisäksi suolioireinen moniallergikkovauvamme oli neuvolalääkärin mielestä " täysin terve" kun iho-oireita ei ollut. Diagnoosi saatiin siis aivan liian myöhään. Olen aika katkera, ensimmäinen vuosi olisi voinut olla aivan toisenlainen jos allergioista olisi tiedetty :( Ihme, että hengissä selvittiin, kun ei yhtään yötä nukuttu.



Kakkoselle syvä kumarrus, on varmasti ollut raskasta selvitä surun kanssa ja pitää huolta pienistä lapsista. Toivottavasti elämässäsi on jo valoa.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Uusimmat

Suosituimmat