Miten toimia kun vanhempien elämänkatsomukset poikkeavat toisistaan?

Seuraa 
Liittynyt17.9.2015

Itse olen peruskristitty mutten mitenkään harjoita uskontoa tai kannata uskonnollista kasvatusta. Mieheni taas omaa kovinkin tieteellisen maailmankuvan mutta väittäisin häntä siltikin agnostikoksi. Mieheni on sitä mieltä,että lapselle tulee kertoa molempien vanhempien kanta eikä " aivopestä" vain toiseen katsomukseen kun minä taas en voi hyväksyä ajatusta,että lapselleni kerrottaisiin jotakin evoluutioteoriaa kun hän on alle kouluikäinen. En aio viedä lastani pyhäkouluun emmekä varmasti juurikaan käy kirkossa mutta iltarukouksen haluaisin opettaa.

Minun uskomukseni ja ajatteluni mukaan jokainen joutuu kyllä kyseenalaistamaan ja miettimään oman katsomuksensa vaikka olisi kasvatettu mihin uskontoon.

Syy miksi en halua mieheni kertovan teoreettisesta katsontakannasta on se,että lapsella tulee jossain vaiheessa kuolemanpelot ja pelko vanhempien kuolemasta ja halusisin lohduttaa häntä kertomalla ettei elämä pääty kokonaan vaan vain ja ainoastaan maanpäällinen elämä. En vain ole enää varma uskonko siihen itsekään. Haluaisin kyllä.



Onko muilla samanlaista ongelmaa?

Kommentit (11)

Vierailija

ja lapselle tehdään selväksi, että on asioita, joita ei voi aivan varmasti tietää, mutta joista jokainen voi uskoa miten haluaa. Voi tulla vaikeita tilanteita, jos toista vanhempaa kielletään kertomaan omista ajatuksistaan. Entä jos lapsi kysyy isältä ja äiti ei ole paikalla?

Vierailija

Meillä on vaan niin, että mies antaa minun kasvattaa lasta näissä asioissa niin kuin parhaaksi näen. Hän kai haluaisi itsekin uskoa Jumalaan, mutta jotenkin ei vain voi. Olen jutellut 2,5-vuotiaalle Taivaan Isästä ja ollaan rukoiltu ym. Mutta ap:n tilanteessa olisi kai järkevintä menetellä lapsen ehdoilla. Eli vastauksia sitä mukaa kuin lapsi kysyy ja kai sitä voi ihan suorana sanoa, että ihmiset ajattelevat näistä asioista eri tavalla. Jos itsellä on epävarma olo, niin sitten voi sanoa, että minä en tiedä, miten asia on.

Vierailija

Jos vanhempien erilainen elämänkatsomus mietityttää nimenomaan näiden kuolemanpelkojen suhteen, kannattaa vanhempien istua yhteisen pöydän ääreen ja miettiä etukäteen miten lapselle kuolemasta kerrotaan. Jos itse pelkää kuolemaa, on varmaan vaikeaa kertoa siitä rehellisesti lapsellekaan. Vanhempien pelot välittyvät herkästi lapselle. Vielä lisäkysymys: miksi opettaisit lapselle Jeesuksesta ja enkeleistä, jos et itsekään usko niihin?



KUOLEMANKÄSITYS ERI IKÄKAUSINA



Lasten käsitys kuolemasta kehittyy ajattelun kehityksen myötä. Kehitysvauhti saattaa vaihdella, mutta sen kulku on samanlainen. Alle viisivuotiaat lapset eivät pidä kuolemaa lopullisena, heidän mielestään kuollut voi palata takaisin. Tämä ilmenee selkeästi heidän kysymyksissään; ¿Koska äiti tulee takaisin?, Kuka antaa vauvalle ruokaa taivaassa? Voimmeko viedä isälle mehua hautaan?¿ Kuolema on ikään kuin edestakaisin liikkuva heiluri. Tämän ikäiset eivät myöskään ymmärrä sitä, että elintoiminnot loppuvat tai että kuolema kosketta kaikkia ihmisiä. (Dyregrov 1996, 13; Dyregrov & Hordvik 1992, 45; Räsänen ym. 1996, 212.)



Pikkulapset voivat käyttää kuolema-sanaa, vaikka he eivät ymmärrä sen merkitystä kokonaan. Heidän on tämän vuoksi vaikea tajuta abstrakteja kuolemanselityksiä. Nelivuotias hämmentyy helposti, jos hänelle sanotaan samanaikaisesti, että äiti on Jeesuksen luona taivaassa ja haudattu maahan. Tänä ikäkautena lapset ymmärtävät asiat hyvin konkreettisesti. Aikuisten onkin syytä välttää abstrakteja selityksiä tai kaunistelevia ilmauksia, jotka lapsi voi ymmärtää kirjaimellisesti. Esimerkiksi kuoleman kohdatessa puhutaan usein siitä, että kuollut nukkuu, saattaa lapsi reagoida voimakkaasti, kun vanhemmat nukkuvat iltapäivällä. Lapset suhtautuvat eroamisiin hyvin tarkasti ja varovasti; tämä suhtautumien voimistuu, kun yllä mainittuja ilmaisuja käytetään. Lapsi saattaa pitää jopa lyhyitä aviopuolisoiden välisiä erotilanteita pysyvinä, koska hänen ajankäsityksensä ei ole kunnolla kehittynyt. Vaikka pienen lapsen kuolemankäsitys ei ole täysin kehittynyt, he voivat epäilemättä reagoida kuolemaan voimakkaasti. Jopa alle kaksivuotiaat lapset saattavat ilmaista ymmärtävänsä, että joku on poissa ja he saattavat muistaa sen pitkän aikaa. Koska lapset eivät ymmärrä kuoleman lopullista merkitystä, he eivät ehkä reagoi voimakkaasti kuullessaan tapahtuneesta ensi kertaa. Lapsi saattaa esimerkiksi vain jatkaa leikkiään kuullessaan suru-uutisen. Vasta myöhemmin lapsi saattaa kysyä tai kaivata menehtynyttä läheistään. Maailman muuttuessa sekasortoiseksi ja turvattomaksi, lapset etsivät turvaa tavallisista ja tutuista asioista. (Dyregrov 1996, 13-14, 18; Åkesson 1989, 24.)



Esikouluikäiset eivät myöskään pysty kuvaamaan erilaisia tunteitaan niin hyvin kuin vanhemmat lapset. He saattavat sanoa, että jokin on ¿tosi kurjaa¿ ja toistavat ¿tosi¿-sanaa, mutta eivät ilmaise tunteitaan muilla sanoilla. Samanaikaisesti pikkulapsia suojaa heidän oma puutteellinen ja riittämätön kykynsä ymmärtää kuoleman ulottuvuuksia. Myös pikkulasten luontainen avomielisyys, suoruus ja konkreettisuus ovat avuksi. (Dyregrov 1996, 45.)



Lapsi yhdistää kuoleman usein vanhuuteen siten, että hän ajattelee vanhojen ihmisten kuolevan ensin. Kun lapsi alkaa ajatella aikaperspektiivissä, hän voi erottaa menneisyyden ja sen, että vanhemmatkin ovat olleet lapsia. Käsitykseen tulevaisuudesta sisältyy, että itsekin kasvaa ja vanhenee. Lapsi alkaa ymmärtää kuoleman lopullisuuden syyn, elimistön vanhenemisen ja tuhoutumisen. Lapsi voi ymmärtää, että elintoiminnot pysähtyvät, ja että sydän on lakannut lyömästä, kun ihminen on kuollut. (Peltola 1988, 30.)





Vierailija

tarviiko ylipäätään alle kouluikäiselle selitellä evoluutioteorioita? Jospa selitätte asioita sitä mukaa kun lapsi kysyy. Itse olen ateisti eivätkä vanhempanikaan kuuulu kirkkoon, mutta eipä minulle mitään evoluutioteorioita alle kouluikäisenä opetettu.

Vierailija

Lapsi oppii nopeasti, että äidillä on tälliaset tavat ja käsitykset, isällä voi olla ihan toisenlaiset. Vaikka äiti on kova käymään viihteellä, ei lapsi oleta, että isänkin pitää jatkuvasti hyvätä baareissa.

Vierailija

Mutta esim.päiväkodissa juhlien yhteydessä tulee jeesus,enkelit ym. ja lapsella tuntuu olevan luontainen taipumus uskoa miten siis kertoa " hellästi" lapselle ettei kuoleman jälkeen olekaan mitään? En halua sellaista kertoa.

Vierailija

Meillä mieheni on myös tieteellisen maailmankuvan omaava agnostikko. Itsekin olen aika luonnontieteellisesti ajatteleva, vaikkakin uskovainen (eikä minulla ole tässä mitään ristiriitaa). Kummankin vanhemmat eriävät kannat saavat tulla esille. On vain hyvä, että kotoa jo saa mallin, että eri ihmiset voivat ajatella ja uskoa eri tavoin, eikä se tee heistä vähemmän hyviä ja rakkaita.

Vierailija

että jotkut ihmiset uskovat yhdellä tavalla, toiset toisella. Varmasti ei voi kukaan tietää.

Meillä isä kristitty ja minä, äiti, agnostikko.

Vierailija

jos sanot ihan suoraan että toiset uskoo enkeleihin ja jotkut eivät usko, mutta että lapsen ei tarvitse turhaan murehtia näitä asioita vaan hän voi itse pikkuhiljaa tutustua asioihin eikä ole olemassa väärää ratkaisua

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat