Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Kun taapero ottaa lelun toisen kädestä - miten reagoit?

Seuraa 
Liittynyt17.9.2015

No niin, taas kerran on käyty kylässä ja tavattu muita lapsia sekä tämä ikuisuuteen jatkuva tilanne: Oman lapseni kädestä viedään lelu. Me molempien vanhemmat istumme aivan lasten lähellä. Sanon, että toisen kädestä ei saa ottaa lelua/ Tuo oli kyllä x:lla tms. Odotan, että toisen lapsen vanhempi reagoisi ts. ottaisi lelun omaltaan ja palauttaisi sen minun lapselleni. Mutta ei. Joko näissä tilanteissa " ryövärin" vanhempi kieltäytyy näkemästä koko tilannetta ja kuulemasta minun kommenttiani (vaikka siis ainakin kuulee, mitä sanon). Korkeintaan vanhempi sanoo lapselleni, että " opettelehan pitämään puolesi" tai minulle " ei tässä taida pyynnöt tai selitykset auttaa, kun y nyt vaan aina haluaa lelun, joka on toisella.



Siis tapahtuuko näitä muillekin? Onko tosiaan niin, että kaikkia ei kiinnosta käytöstapojen opettaminen lapselleen (tai ainakaan silloin, jos oma lapsi tekee muuta kuin kehuttavaa)?



Käykö kellekään muulle niin, että hämmentyy tilanteesta niin, ettei tule ryövänneeksi tämän toisen, läsnäolevan vanhemman lapselta lelua takaisin omalleen? Minusta tämä on uskomatonta. Tiedän, että minun pitäisi pitää aikuisista välittämättä oman aran lapseni puolia ja nytkin sydäntä särkee, kun hän lelunsa menetti, oma äiti katsoi vierestä eikä auttanut :' ( Jotenkin vain tuntuu vaikealta ns. rikkoa normeja ja hyvää käytöstä, koska mielestäni jokaisen vanhemman kuuluu vastata oman lapsensa käytöksestä. Että minun, ns. vieraan ihmisen, ei kuulu mennä leluja ottamaan toisten lasten käsistä, mutta eihän tässä nyt muu auta kuin kovettaa itsensä ja antaa niiden aikuiten ajatella mitä haluavat ja olla rohkea naarasleijona, pentunsa puolustaja.



Toinen asia, mitä ihmettelen, on se, että vanhempi kyllä sanoo, että " ei saa ottaa toisen kädestä/anna tuo takaisin, se oli x:lla" , mutta ei tee mitään tai korkeintaan houkuttelee lasta antamaan sen takaisin - yleensä tuloksetta. Taaperohan luovuttaa lelunsa usein vasta pakolla, ja tällaisessa tilanteessa se toinen lapsi, jolta lelu on viety, joutuu surkeana odottamaan minuuttitolkulla ja seuraamaan tätä surkuhupaisaa näytelmää, jossa lapsen oma äiti tai isä ei näytä uskaltavan ottaa lelua takaisin. Miksi te, jotka toimitte näin, ette voi samantien ottaa ryövättyä lelua takaisin lapseltanne, palauttaa sen sille, jolta se on viety ja selittää vasta sitten tuon iänikuisen " Toisen kädestä ei saa ottaa. Pitää odottaa, että lelu on vapaana tms." ?



Uskon ja toivon, että teitä tässä asiassa tunnollisia vanhempia on paljon, mutta en valitettavasti ole tavannut teitä. Jos tilanne on sellainen, että lapsen vanhemmat eivät ole paikalla, hoidan tietysti tilanteen itse (ja olen todellakin tasapuolinen, myös omaa lastani koskevat aivan samat säännöt). Jotenkin koen hyppiväni toisten varpaille, jos heidän nenänsä edessä ojennan ihan fyysisesti (eli kädestä ottamalla) heidän lastaan.



Kommentteja kiitos!



- Reeta

Sivut

Kommentit (17)

Vierailija

Ihan ensin mua kiinnostaa ap:n kirjoituksessa, se , että minkäikäisistä lapsista on kyse? Jos nimittäin 1v:lle yrittää SELITTÄÄ jotain niin eihän se jakeluun vielä mene...

Mut ilmanmuuta vanhempien, omien tai toisten pitää " puuttua" asiaan. Mutta kuten joku kirjoitti, ei niin, että aikuinen repäisee lelun lapsen kädestä ja antaa omalleen takaisin. Vaan niin, että " ohjaa" lapsen antamaan lelun takaisin.

TÄstähän se kaikki tapojen opeteleu lähtee!



t.äippä + 3tenavaa

Vierailija

Eli on ok, että lasta ensin kehotetaan/muistutetaan antamaan lelu takaisin/olemaan ottamatta toisen kädestä, mutta jos se ei tuota välitöntä tulosta, autetaan asiassa. Koen kuten joku jo sanoikin, että olen opetuksen välikäsi. Ei tietenkään kiskota sitä lelua lapselta, mutta tarpeen vaatiessa kyllä avataan se pieni nyrkki ja viedään kehotus napakasti ja nopeasti perille. Lapset kyllä tässä 1-2,5v. iässä taitavat olla sen verran alkukantaisia ja siis itsekkäitä, että nopeiten menisi oppi perille, jos lelu vaan otettaisiin ja selitys annettaisiin vasta sitten. No, me aikuiset olemme sivistyneitä ja haluamme kohdella lapsiamme hyvin ja selitämme asioita. Ei siinä mitään, kunhan se kehotus tai käsky myös vietäisiin loppuun saakka.



Myös minä seuraan järkyttyneenä jatkuvasti tavallisessa arkielämässä tilanteita, joissa vanhemmat joko kieltäytyvät näkemästä, kun heidän lapsensa tekevät jotain kiellettyä tai sitten perustelevat sen muille ja itselleen tyyliin " voi voi kun meillä nyt on niin vaativa lapsi, sillä on niin vahva temperamentti, ettei sille kukaan mahda mitään" tai " huokaus, toi nyt vaan on tollanen" . Tämä on mielestäni kasvatusvastuun siirtämistä itseltä eli vanhemmalta lapselle, jotka siis eivät tähän päivään mennessä ole kai oikein osanneet itse kasvattaa itseään. Ja jos jotain kielletäänkin, niin kun lapsi riittävästi huutaa vastaan, ei kieltoa tarvitsekaan noudattaa. Eivätkä nämä ihmiset näytä tajuavan, että tällä he vain vahvistavat tuota ei-toivottua käyttäytymistä. Lapsihan ajattelee (tietoisesti tai tiedostamatta): Ahaa, kun siis huudan mahdollisimman kovaa tai kieltäydyn sinnikkäästi, ei minun tarvitse totella/lopettaa tätä kivaa tekemistä.



Välillä tuntuu, että tässä maassa ei ole yhtään tavallista tai ns. helppoa lasta, kun kaikki ovat niitä " erityisen vaativia" . Pitäisiköhän vanhempien katsoa peiliin ja punnita hiukan syvällisemmin kasvatustaan vai onko kyse vain siitä, että lapsi on sitä erikoisempi lue: parempi, mitä vaativampi hän on? Tai kenties jotkut jo vartavasten opettavat lapsensa vaativiksi, että nämä sitten osaisivat aikanaan vaatia arvoistaan kohtelua?!



Hyvä sani74, olet varmaan myös sitä mieltä, että jos kerran kidnappaus on kielletty, niin ketään ei saisi laittaa vankilaan? No tuo oli ehkä vähän huono esimerkki, mutta kyllähän länsimainen oikeuslaitos (ja yleinen oikeuskäsitys toivoakseni) lähtee siitä, että vääryyttä kärsinyt saa omansa mahdollisimman nopeasti takaisin esim. valtionkonttorilta eikä hänen tarvitse odottaa, josko ryöstäjä/omaisuuden tuhoaja joskus viitsii maksaa korvaukset.

Vierailija

Eli kyllä meillä lapset opetetaan " koko ajan" " alusta asti" siihen ettei toiselta oteta, vaihdellaan ja sillain mutta ei missään nimessä toiselta revitä kädesta. Meillä on alle 1v lapsi ja 3v lapsi ja molempia koskee samat säännöt. 1v ei tietenkään sillain vielä ymmärrä mutta opettelee joka kerta ja oppii vielä. Ei tarvi huutaa ja riehaantua asian kanssa, nätisti vain ohjataan ja neuvotaan lapsia.



Ärsyynnyn suunnattomasti joidenkin vanhempien välinpitämättömyydestä tai jos kuitenkin kielletään ja huudetaan mutta lapsi ei silti tee niin kuin vanhempi sanoo ja siihen vanhempi vain toteaa " voi että tuokin on, ei koskaan usko mitään" ja asia annetaan olla..niin sai viedä lelun toisen kädestä..Miksi kielletään jos ei tarvitsekaan totella?



Nämä on mielestäni ihan perusjuttuja mitä kaikkien kuuluisi osata..



Vierailija

Tilanne on jatkuva, sillä kaveripiiri koostuu kokonaan ihmisistä, joilla on n. 1-3v lapsia eli juuri pahimmassa iässä viemään kaiken kiinnostavan toisten käsistä. Toistoa siis toiston perään. Meillä puututaan kyllä mielestäni jokaisen lapsen tekemisiin kaveripiirissä eli jos äiti ei näe niin joku muu komentaa. Meillä tosin ei tietääkseni ole ketään joukossa joka ehdoin tahdoin olisi näkemättä oman lapsensa virheitä.



Ja esim. jos ollaan jonkun kotona, niin tämä " minun lelu" -vaihe on aikamoista eli se kenen kodissa ollaan ei antaisi muiden leikkiä leluillaan ja sitten vain vuorotellen selitetään, että toiset lainaa ja anna joku lelu toiselle, jolla et nyt halua leikkiä jne. Luulin jo ettei meille tule sellaista kun lapsi jakoi kiltisti lelunsa mutta jopas on tullut sekin =)



Usein auttaa kun selitetään ja sanotaan, että tämä oli nyt x:n kädessä ensin, pitää odottaa vuoroaan ja ota sinä y tämä toinen lelu siksi aikaa tai toinen vaihtoehto on, että pyydetään lapsia vaihtamaan lelut jos haluavat koko ajan leikkiä samalla.



Itse olen myös miettinyt tuota että komennat ettei kädestä saa viedä ja sitten viet itse ja " palautat" sille jolta lapsi sen lelun otti, että miten siinä oikeasti pitäisi toimia. Meillä yritetään myös ensin aina tätä " anna lelu takaisin" , mutta jos ei suostu itse antamaan, niin kyllä minä ainakin omaltani otan lelun pois ja annan toiselle (paitsi jos toinen on jo kiinnostunut jostain muusta eikä enää huomaakaan asiaa).

Vierailija

sanon toiselle lapselle, että mene hakemaan takaisin. Pyydän myös omaa lastani antamaan lelun takaisin tai teen vaihtokaupat toiseen leluun. Mutta en ota " väkisin" lelua takaisin omalta lapselta, koska olen juuri kieltänyt ettei kädestä saa ottaa, niin jos mikä oikeus sitten minulla on ottaa lelu toisen kädestä? Vaikea ja monimutkainen asia. Olen myös huomannut, että reagointitapoja on yhtä paljon kuin äitejäkin ja joskus kyllä tulee ihmeteltyä toisten keinoja.



Tiedän että on myös ristiriita sanoa toiselle, että ota takaisin, mutta ehkä se sitten opettaa asianyhteydessä puolustamaan itseään???

Vierailija

Tuttu tilanne meilläkin esikoisen ollessa pieni. Häneltä vietiin aina lelut käsistä ja itku tuli. Jotkut vanhemmat toimivat juuri niinkuin alkuperäisen kirjoittajan tapauksessa eli eivät puuttuneet tilanteeseen juuri mitenkään. Suuri osa toimi kuten minäkin eli selittää lelun ottaneelle taaperolle, että leluja ei saa ottaa kädestä, annetaan takaisin ja lelu sitten vaikka otettiin taaperon kädestä ei kuitenkaan riuhtomalla vaan kauniisti. Tarjosin myös jotain muuta lelua tilalle, joskus kelpasi, joskus ei. Mutta kyllä lapsen elämään kuuluvat pettymykset ja myös se, että on opittava luopumaan jostain omasta, vaikka vain hetkeksi, on tärkeää lapsen kasvussa. Tuota luopumista meidän vauva, nyt 7kk, harjoittelee jo muskarissa. Soittimena ollut marakassi laitetaan laulujen jälkeen takaisin laatikkoon. Itkuhan siinä välillä tulee, varsinkin isommilla vauvoilla, mutta tärkeää on oppia myös luopumaan.

Vierailija

Minä kyllä opetan kans omille lapsille pienestä pitäen, että toisen kädestä ei saa ottaa. Mutta minun mielestäni myöskään minä en saa mennä ottamaan lapsen kädestä silloinhan minä tekisin omia oppijani vastaan. En vaikka lapseni olisi ottanut tavaran toiselta, mielestäni se pitää hoitaa jollain toisella tapaa riippuen lapsen iästä..



Vierailija

Meidän ystäväpiirissä on jonkin verran taaperoita/leikki-ikäsiä ja tavaroita viedään käsistä koko ajan puoli ja toisin. Aina on vanhemmat suhtautuneet tosi hyvin. Eli meillä on periaate että kaikki saavat " komentaa" kaikkia. Jos toinen ottaa lelun kädestä niin se pyydetään tiukasti palauttamaan. Joskus tämä riittää, toisinaan vanhempien täytyy ottaa lelu. Tai sitten voidaan neuvotella että ottaja saa pitää tällä kertaa lelun jos toisellekin lapselle sopii mutta muuten ei viedä kädestä. Monesti käy niin että vanhemmat eivät huomaa mutta siksi meillä on yhteisymmärrys että toistenkin lapsia saa ojentaa jos siihen on tarvetta. Yritämme aina puhua nätisti lapsille mutta olla silti selkeitä. Ja kieltämättä kyllähän ne vierailut joskus ovat vähän sellasta kitinää...



Olen sitä mieltä että vasta vähän vanhenpien lasten on annettava itse selvittää konfliktejaan, taaperot tarvitsevat vielä ohjausta. No joo, kyllä mä välillä annan meidän " isojen" , siis 2- ja 6-vuotiaan itse ratkaista riidat (niin kauan kun ei itään päätöntä tappelua esiinny) enkä heti mene väliin. Mutta varsinkin jos on pieniä taaperoita jotka eivät edes tunne toisiaan kovin hyvin niin kyllä sillon pitää vanhempien vahtia.

Vierailija

Luettuani viestisi en voinut muuta kuin pyoritella paata. Harmillista, etta kaverisi ei reagoinut tilanteeseen. Tuo ettei reagoi jos oma lapsi vie toiselta lelun, kun kyse on noin pienista tuntuu kummalta. Minusta vanhempana on vastuussa siita, etta lapselle opetetaan pienesta pitaen mika on oikein ja mika vaarin, kukas sita opettaa jos ei vanhemmat. (joku tietenkin ajattelee ettei silla valia kun ovat niin pienia, mutta siinapa se, jos tuossa iassa oppii et kaikki on sallittua ja sita ruvetaan vasta 2-3v harjoittelemaan, toivotan vain naille vanhemmille hyvaa onnea!!)



Meilla on esikoinen joka aika reippaasti otti toisten kadesta leluja ja koska olin tilanteissa aina vierella. Naytettiin hanelle pienesta pitaen, etta toiselle tulee pahamieli kun teki niin ja etta vuorotellen voidaan leikkia leluilla. (joku tietenkin taas ajattelee et voi voi lapsi parka kun aiti koko ajan on ollut neuvomassa leikkeja). No itkuhan siita tuli, mutta eikos ne pettymykset kuulu myos elamaan...



Nyt yli 2 vuotiaana (vaikka onkin kova uhma paalla) leikkii todella oikeudenmukaisesti ns. Eli ei revi kadesta leluja toisilta, pain vastoin neuvottelee tuoden sen hetkiselle leikkikaverille lelun et hei tassa sulle lelu, voisinko leikkia sinun autolla.



Muutenkin meilla painotetaan hyvia kaytostapoja poydassa ja jokapaivaisessa elamassa, ei se niin vaikeaa ole opettaa/oppia. On saali lukea/kuulla aika ajoin, etta moni vanhempi ei nain tee, silla tekee vain karhunpalveluksen lapselleen. Asun perheeni kanssa viela sellaisessa maassa, jossa hyvia tapojen painatus kasvatuksessa nakyy hyvin positiivisena tuloksena. Kesalla suomessa kaydessani huomasin taas kuinka me suomalaiset kohtelemme toisiamme. (ja puhun nyt kylla aikuisista ihmisista) Kaupoissa kassat eivat osaa enaa terhvehtia asiakasta, bussissa jos joku astuu varpaillesi ei anteeksi pyyntoa kuulu, listaa voisi jatkaa avaruuteen asti. Ja kuinka helppoa tosiaan se tapakasvatus on aloittaa ihan pienesta asti...

Vierailija

Minusta tämä perustelu: " millä oikeudella minä sitten otan lelun, jos juuri olen opastanut, ettei niin saa tehdä" on siinä mielessä hakoteillä, että kyse on aikuisesta, joka opastaa lasta toimimaan oikein.

Ja kyse on suorasta seurauksesta väärään/epätoivottuun toimintaan.



Omasta mielestäni itseasiassa pitkällinen perustelu ja toimitus antaa tavara toiselle saattaa jopa olla haitallisempaa, koska jos aikaa kuluu tähän palautukseen x minuuttia, niin voi olla, ettei kumpikaan lapsista enää eden muista tilanteen alua. Ts. " riistettyä" lasta ei enää lohduta tavara ja " riistäjä" ei ymmärrä miksi hänen pitää tavarastaan luopua...



Eli aikuisena on otettava vastuu välillä ikävistäkin kasvatuksellisista jutuista, jotka välillä saattavat saada lapsen itkemään... Sitä tämä vanhemmuus on.

Vierailija

Oli kyseessä minkä ikäinen taapero tahansa! Pyydetään lasta palauttamaan lelu sille kenellä se oli ja sanotaan ettei toiselta saa ottaa kädestä. Jos lapsi ei usko, niin palautetaan itse lelu. Itse myös oletan että lapsen oma vanhempi tekee tämän. Itse olen huono puuttumaan myöskään toisen kasvatukseen.



Meillä on myös ollut tuttavapiirissä joitain tälläisiä äitejä, jotka enintään mainitsevat asiasta, jos sitäkään. Epäilen etteivät " halua" nähdä tilannetta tai puuttua siihen, koska muuten joutuvat kestämään lapsensa kiukun (ja varsinkin muiden nähden). Meillä olen yleensä vähentänyt tapaamisia tälläisten äitien kanssa yhdessä lasten kanssa ja tavannut mielummin vaan äidin kanssa ilman lapsia (jos ovat minun kavereitani, niin pysyvät sellaisina, mutta ei se tarkoita että lapset olisivat kavereita). Olen sitten etsinyt leikkiseuraa lapsille enemmän samanhenkisten äitien seurasta. Jos joudun näiden ei-niin-hyvin lapsiaan vahtivien äitien ja lasten seurassa olemaan, olen yleensä lapsen vieressä jo heti vahtimassa ja puutun tilanteeseen, kun toinen on vasta ottamassa lelua lapseltani, eikä minun tällöin tarvitse yleensä selvittää tuota palauttamistilannetta.

Vierailija

Tosiaan, jos kiellät lasta X ottamasta lelua lapselta Y, ja samalla itse otat lapselta X sen lelun " väkivalloin" pois, niin mitä järkeä siinä kiellossa on?



Meillä tilanteet pyritään hoitamaan niin, että minä sanon omalle lapselleni X, että " ei saa ottaa lelua lapselta Y, anna se takaisin" tai " annapa se lelu takaisin Y:lle, se oli hänellä ensin, leiki sinä jollain muulla lelulla" . Jos lapseni ei suostu antamaan lelua vapaaehtoisesti takaisin, ja se toinen lapsi selvästi pahastuu tästä, ohjaan lastani itse " antamaan" lelun, vaikka sitten kädestä pitäen.



Mutta siis Ei niin, että aikuinen ensin riuhtaisee lelun lapsen kädestä ja samaan aikaan huutaa että " ei saa ottaa kädestä ilman lupaa" , sehän on sitten vähän niinkuin plus-miinus-nolla -tilanne.



Ja kyllä meillä komennetaan muidenkin lapsia, siinä tapauksessa jos toinen vanhempi ei ole tilanteessa mukana, mutta itse ainakin lähinnä huomautan asiasta. Mutta siis kiellän kyllä muutenkin ystävien/tuntemattomienkin lapsia tekemästä selvästi kiellettyjä asioita (lyömästä toisia, rikkomasta esineitä, juoksemasta sakset kädessä...jne)

Vierailija

eikä anna sitä heti kehoituksesta takaisin, niin silloin otan lelun taaperolta ja annan sen takaisin alkuperäiselle leikkijälle. Milläs se pikkulapsi oppii mitä tarkoittaa " anna takaisin" , jos ei sitä kädestä pitäen näytetä uudestaan ja uudestaan?! (Aivan kuten uudestaan ja uudestaan sanotaan että ei saa väännellä hellan nappeja, tarvittaessa väännetään takaisin nollalle, ja kannetaan lapsi muihin puuhiin...) Kyllä minun mielestäni aikuisen tehtävä on nimenomaan NÄYTTÄÄ lapselle miten toimitaan, jos lapsi on niin pieni ettei PELKKÄ selitys vielä mene perille.

Vierailija

eli siis kýllähän lapsi joutuu koko ajan näkemään että aikuinen tekee sellaista mitä kieltää lastaan tekemästä. Eikä se ole minusta mitenkään kauheaa. Tarkoitan siis että aikuinen saa avata kuuman uunin, lapsi ei, aikuinen saa koskea kauko-ohjaimiin ja painella niitä nappeja ja taapero ei välttämättä saa, aikuinen saa leikata veitsellä, lapsi ei. Valitettavasti (lapsen kannalta) maailma on epäoikeudenmukainen ;) Niin ainakin meidän tyttö hokee tuon tuostakin... Siksi en myöskään totaalisesti allekirjoita sitä että mikä on kerran kiellettyä on aina kiellettyä koska toki lapsen " oikeudet" iän myötä kasvaa, toisaalta myös vastuu. Samoin on mielestäni ihan hyvä jos kotona on ehkä eri säännöt kun kylässä. No joo mutta vähän asian vierestä.

Vierailija

Siis lelu käsketään antaa takasin lapselle ja jos se ei toimi niin sitten käsketään antaa se jollekin aikuiselle joka palauttaa lelun. Jos sekään ei toimi niin joku ottaa lelun kädestä ja palauttaa alkuperäiselle. Ensin sanomme että x leikki nyt lelulla, ole hyvä ja anna takasin. Minusta ei ole lelun ottmista jos aikuinen toimii välikätenä. Onneksi erittäin harvoin on käynyt niin että aikuisen on pitänyt ottaa lelu.



Ymmärrän kyllä että nurinkurista jos aikuinen saa ottaa kädestä mutta ei sekään minusta ole oikeen että kun lapsi tarpeeksi tiukasti osaa sanoa ei niin sitten hänen ei tarvitsekaan palauttaa lelua. Varmasti kaikki yrittävät opettaa lapselle ettei toisen kädestä viedä mitään mutta sitten on eri asia josko esim uhmaikäinen aina muistaa nämä opit.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat