mistä tää nykyinen äidin tarpeet vs. lapsen tarpeet asettelu oikein tulee?

Vierailija

tuntuuko kenestäkään muusta pöljälle kun puhetapa on nykyään sellainen niinkuin äidit ja lapset olis jotenkin sodassa keskenään..?



ja sitten kaikki aivan ulkopuoliset tyypit on ohjeistamassa äitejä ettei saa antaa tiimaakaan periksi lapselle, vaan naisen on säilytettävä äitinäkin täysi itsenäisyys ja " oma elämä" ..



..kai muillakin äiti-ihmisillä on kuitenkin sellainen kokemus että ne tarpeet ja tavoittet lapsen kanssa on jossei yhteisiä niin yhteneviä ainakin? otanpa nyt vaikka imetyksen esimerkiksi. tuntuu että kovasti minun lähipiirissä ihmetellään alle puolivuotiaan lapsen täysimetystä, ja lisäksi luen lehdistä ym. kuinka kaiken maalaisjärjen vastaisesti yritän vain suorittaa jotain myyttistä ihannetta, ja omalla imetykselläni lunastaa jonkun ulkopuolisen auktoriteetin hyväksyntää (tai jotain, hitto kun osaisin kirjoittaa paremmin..).



miksi olisi vaikea mieltää niin, että lapsen hyvinvointi tekee äidillekin hyvän mielen ihan noin suoraviivaisesti ja että lapsen läheisyys tuntuu äidistä hyvältä? ja että sekin kauhisteltu tosiseikka että joku on minusta täysin riippuvainen on enemmän hyvä kuin huono tunne? (ja tämän ei siis ollut tarkoitus olla mikään imetys-juttu, en keksinyt muuta esimerkkiä)

Kommentit (8)

Vierailija

Tälläkin palstalla on joskus tehty hupaisaa ketjua täydellisen äidin ominaisuuksista, ja tuntuu, että vaatimukset ovat mahdottomia ja osin ristiriitaisia.



Pitäisi hoitaa lapset vähintään 3-vuotiaaksi kotona, leikittää, laulattaa, leipoa pullia, askarrella , ulkoilla lasten kanssa vähintään kerran päivässä mutta mieluiten kaksi, hoitaa kotitytöt ja tehdä työstä palaavalle miehelle ruoka jne jne. Lapsia ei saisi viedä sukulaisille hoitoon.



Mutta toisaalta sitten työelämässä ei saisi jäädä yhtään jälkeen muista, pitäisi olla hoikka ja trimmattu (tosin kuntoilu ei tietenkään saa olla lasten kanssa vietetystä ajasta pois!), tyylikkäät ja muodikkaat vaatteet päällä ja huoliteltu meikki ja kampaus. Ei puurotahroja paidassa ja pitää pystyä keskustelemaan ajankohtaisista asioista sekä viime aikojen elokuvista ja musiikista. Väsynyt ei saisi olla yhtään, ja avioseksin täytyy maittaa.





Miksi me annamme tällaisten vaikuttaa itseemme? Noilla listoillahan voi pyyhkiä takapuolensa. Eikö riitä että itse ja oma perhe on kohtuullisen tyytyväisiä?

Vierailija

naisilla on järjetön tarve nykyään päteä äitiydellään ja kisailla koko ajan siitä kuka on paras ja täydellisin äiti vaikka tosiasiassa jokainen varmasti parhaansa mukaan hoitaa lapsensa (harvoja poikkeuksia lukuunottamatta). Siitä sitten tulee sellainen yleinen kuva että esimerkiksi kaikki täysimettävät äidit yrittävät päteä sillä imetyksellään, koska jotkut tekevät niin, vaikka ei siinä nyt mitään ihmeellistä pitäis olla, maailman luonnollisin asia! Ja taas esim. ne jotka vievät joskus lapsen hoitoon ja käyvät hiukan " tuulettumassa" , niiden pitäisi potea siitä huonoa omaa tuntoa, koska monet äidit jotka eivät ikinä vie lapsiaan hoitoon tai eivät saa hoitajaa, ovat joka kohdassa kehumassa, kuinka he hoitavat itse lapsensa eivätkä tarvi apua tai omaa aikaa, no hyvä niin, mutta joku ehkä tarvii, eikä siinä pitäis olla mitään pahaa. Jokainen toimii niin kun omalle perheelle on parhaaksi ja mitä sitä sitten toiset neuvomaan ja arvostelemaan. Ei kaikkien tarvi toimia joka tilanteessa samalla lailla!!

Vierailija

Vierailija:

Lainaus:


naisilla on järjetön tarve nykyään päteä äitiydellään ja kisailla koko ajan siitä kuka on paras ja täydellisin äiti vaikka tosiasiassa jokainen varmasti parhaansa mukaan hoitaa lapsensa (harvoja poikkeuksia lukuunottamatta). Siitä sitten tulee sellainen yleinen kuva että esimerkiksi kaikki täysimettävät äidit yrittävät päteä sillä imetyksellään, koska jotkut tekevät niin, vaikka ei siinä nyt mitään ihmeellistä pitäis olla, maailman luonnollisin asia! Ja taas esim. ne jotka vievät joskus lapsen hoitoon ja käyvät hiukan " tuulettumassa" , niiden pitäisi potea siitä huonoa omaa tuntoa, koska monet äidit jotka eivät ikinä vie lapsiaan hoitoon tai eivät saa hoitajaa, ovat joka kohdassa kehumassa, kuinka he hoitavat itse lapsensa eivätkä tarvi apua tai omaa aikaa, no hyvä niin, mutta joku ehkä tarvii, eikä siinä pitäis olla mitään pahaa. Jokainen toimii niin kun omalle perheelle on parhaaksi ja mitä sitä sitten toiset neuvomaan ja arvostelemaan. Ei kaikkien tarvi toimia joka tilanteessa samalla lailla!!




joo ja sitten, jos tosiaan on koko ajan itse sen vauvan kanssa, niin saa kuulla, että onko sulla nyt kaikki kotona, käy nyt jossain tuulettumassa hyvä ihminen :). Että ei se ikinä mene oikein, ei...

Vierailija

Jos äiti on masentunut tai koko ajan pinna kireällä, ei lapsikaan siinä hyvin voi. Ihmettelen, että nykyään ollaan niin valistuneita siitä, mikä on lapsen etu missäkin tilanteessa, mutta sitä ei ymmärretä, että avainsana nykytutkimusten mukaan on vuorovaikutus äidin ja vauvan välillä. Ei siis imetys tai pullo, reimatec tai halpishaalari, vaan se mitä laadullisesti tapahtuu, kun äiti ja vauva kohtaavat: katsekontaktit, hymyt, kosketukset, yhteinen elämisen riemu.

Vierailija

Vierailija:

Lainaus:


Alkuvaiheessa, ensimmäisen puolivuotta- vuoden on äiti symbioosissa lapsen kanssa. Se riittää ja se tuo täyttymyksen. Muistan tuon ajan hyvin. Ajan myötä symbioosi katkeaa ja asia unohtuu. Ja sitä alkaa neuvomaan sen hetkisen tilanteensa pohjalta.



Tee vauvasi kanssa niin kuin tahdot. Jos annat läheisyyttä niin se riittää. Älä kuuntele muita. Jos teet, niin koet vain huonoa omaatuntoa, kun toimit sitä vastaan.




mutta tuleepa mieleen nyt vaikka minun suhde omaan äitiini ja minun vaikea murrosikä. olin siis aivan uskomattoman kauhea murrosikäinen, itsetuhoinen ja asennevammainen märisijä. äiti kertoi myöhemmin kuinka olo purkanut jollekin vähän vieraammalle ihmiselle murheitaan ja kuinka tämä vieras oli sitten keskustelun edettyä aivan hämmästynyt kun tajusi että kaikesta huolimatta olemme puheväleissä ja itseasiassa hyvinkin läheisiä äitini kanssa, ja että yhä vaan hän tykkää olla minun äitini.



siis että äitiys voi kaiken järjen vastaisesti olla antoisaa vielä 15-vuotiaan kauhukakarankin kanssa.



ap

Vierailija

Alkuvaiheessa, ensimmäisen puolivuotta- vuoden on äiti symbioosissa lapsen kanssa. Se riittää ja se tuo täyttymyksen. Muistan tuon ajan hyvin. Ajan myötä symbioosi katkeaa ja asia unohtuu. Ja sitä alkaa neuvomaan sen hetkisen tilanteensa pohjalta.



Tee vauvasi kanssa niin kuin tahdot. Jos annat läheisyyttä niin se riittää. Älä kuuntele muita. Jos teet, niin koet vain huonoa omaatuntoa, kun toimit sitä vastaan.

Vierailija

en kerennyt ajatella asiaa myös toisinpäin, mutta tokihan asia on juuri näin!



mutta jotenkin.. taas monesti ajatellaan äidin väsymyksestä että se on lapsen vika, ja että äitiä pitää suojella lapselta. ..äh, parempi kun mä en kirjoittele tästä mitään ettei tule väärä kuva minun ajatuksesta.



joo. pointti taisi olla se, että miksi harvoin ajatellaan että lapsi oikeasti voi tuoda elämään ihmeellistä iloa ja että kaikki se arkinen tusaaminen ja pyöritys voi tuntua äidistäkin ihanalta, eikä ainoastaan raskaalta ja sitovalta?



ap

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat