Taas yksi lokavauveli lisää :))

Seuraa 
Liittynyt17.9.2015

Aloitetaampas ihan alusta..Tiistai-iltana 18.10 (rv 40+4)käytiin äitini ja esikoisen kanssa pienellä kävelylenkillä. Myöhemmin illalla, klo 22.05 tulin suihkusta ja juuri kun olin saanut yövaatteet päälle, kuului napsahdus ja tuntui ihan kuin kakka olisi tulossa housuun. Ja sitten lapsivettä tulla lorisikin jo vauhdilla. Esikoinen oli juuri saatu yöunille ja ei muuta kuin tilaamaan ambulanssia. Oli onni että satuimme juuri sinä iltana olemaan mummolassa, sillä mies oli päivällä lähtenyt työreissulle toiselle puolen Suomea. Kun soitin miehelle että nyt tuli lähtö, niin eihän se ensin meinannut ottaa minua todesta, luuli että huulta heitin :)

Ambulanssi tuli pikapuoliin ja niin alkoi matka kohti Oulaskangasta. Vauva oli edelleen perätilassa ja napanuoran ulosluiskahduksen takia siis lähdin pika puoliin turvallisella kyydillä.

Supistuksia ehti vartti tunnin matkalla tulla pari kipaletta, mutta eivät olleet vielä mitenkään kivuliaita.

Sairaalassa minut pistettiin heti käyrään ja seurailtiin vauvan sydänääniä. Alatutkimuksessa selvisi että kohdunsuu oli 4cm auki.

Supistuksia alkoi tulla noin 6 minuutin välein.

Tutkimushuoneesta pääsin pikapuoliin synnytyssaliin ja sillä hetkellä taisin olla ainut äiti joka siellä oli työntouhussa. Puolen yön aikoihin laitettiin penisiliinitippa streptokokin takia, ja sain paratabsia kera kaurapussin joilla kipeimpiä suppareita koitin lieventää kiikkustuolissa istuen.

Yhden aikaan keskiviikon puolella supistukset tihenivät ja voimistuivat, kohdunsuu oli tuolloin 4,5cm auki. Toivoin kivunlievitystä ja anestesialääkäriä odotellessa sain Buscopan-piikin kankkuseen. 1.30 anestesialääkäri tuikkasi spinaalin selkään ja ah autuutta kun se alkoi pikapuoliin vaikuttaa. Samaan aikaan lapsivesi alkoi olla vihertävää. Pari tuntia kiikkustuolissa istuttuani ja nuokuttuani kätilö tutki (klo 3.15) taas kohdunsuun tilannetta, mikä olikin jo 8cm auki ja samalla spinaalin vaikutus alkoi loppua. Sain naukkailla parit siemaisut ilokaasua, mutta sillä ei tuntunut olevan mitään vaikutusta kipuihin.

Neljältä kohdunsuu oli 9,5cm auki, ja edessä oli pientä reunaa mikä kävi ihan helv*** kipeä supistuksen tullessa. Sain luvan ponnistella " sievästi" aina kun siltä tuntui. Lääkäri laittoi kohdunsuulle Pudendaalipuudutuksen se pienen reunan takia, mikä siellä kiusasi kipeästi. Puudutus auttoikin todella hienosti ja vein korkeimman kivun ponnistusvaiheessa.

Viideltä kohdunsuu oli täysin auki ja sain luvan ponnistaa kunnolla. Tyttö alkoi syntyä pylly edellä ja kakkasi tullessaan. Täytyykin sanoa, että edelliseen normaali synnytykseen verrattuna, oli paljon helpompi synnyttää ensin pylly kuin pää, sillä samaa " kiristyksen" tunnetta ei tullut. Lopulta kun pää alkoi syntyä, lääkäri työnsi kaksi sormeaan vauvan suuhun ja veti pään ulos. Ja niin oli meidän pieni perätila-tyttömme syntynyt lokakuiseen keskiviikkoaamuun.

Painoa neidillä oli syntymähetkellään 3920g, ja pituutta 51cm.

Ponnistusvaihe kesti kaiken kaikkiaan 13 min.

Tyttö on kuin ilmetty isoveljensä, mutrusuineen ja lurppakorvineen :)

Itse " selvisin" synnytyksestä vähällä, sillä yhtä pienen pientä repeämää lukuunottamatta paikat pysyivät ehjinä, eikä sitäkään repeämää tarvinut edes tikata.



Lastenlääkärin tarkistuksessa sitten kävi ilmi se mitä olin hieman jo pelännytkin, tytöllä todettiin toisessa lonkassa lonkkaluksaatio, mikä lääkärin mukaan oli tullut jo raskausaikana, koska tyttö oli ollut perätilassa niinkin kauan kuin rv:ltä 22. Nyt odottelemme aikaa OYS:iin lastenkirurgille, missä ultrataan lonkat ja laitetaan lastoitus.



Sairaalasta koteuduimme eilisiltana. Isoveli oli heti touhúissaan pientä hoitamassa ja tahtoi pitää sylissä. Tänä aamuna heti herättyään kaipasi ensimmäisenä pikkusiskoa ja tahtoi päästä silittämään sitä. Ainakaan toistaiseksi ei vielä ole mustasukkaisuutta ollut ilmassa, vaan koko ajan seuraa mielenkiinnolla vierestä vaipanvaihtoja ja imetystä :)



Itkuhan se eilen tuli kun esikoinen olikin yhtäkkiä muuttunut niin isoksi, ei enää ole meidän " vauva" vaan iso poika, niisk!



Näin meillä, vauvantuoksuista arkea elellen ja ihanaa syksyä teille muille lokalaisille toivotellen



Maaru ja Nykerö



Kommentit (10)

Vierailija

Kiitos kertomuksestasi. Oli kiva lukea, että perätilasynnytys ei välttämättä ole yhtään sen " kauheampi" kuin tavallinenkaan, vaikka vauvakaan ei ihan pieni ollut. Hienosti tehty!



T: Ninnuli rv 41+3 omaa nyyttiään vielä odotellen...

Vierailija

[color=darkviolet]" Hiukkasista elämän

on suuret ihmeet luotu.

Lahja kaikkein arvokkain

on iloksenne suotu."



Paljon Onnea koko perheelle pikkuisen prinssessatytön syntymän johdosta. Halauksia myös reippaalle isoveljelle!!![/color]



*Vallu ja ' paavo' 39+5*

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat