Mitä ihmettä mä teen?! Auttakaa!!

Vierailija

Meillä on miehen kanssa harkinta-aika menossa ja lopullista avioeroa voi hakea 16.11. alkaen. Tämä koko aika on ollut ihan helvetillistä, kun mies rypee omassa pahassa olossaan, eikä ymmärrä, että minullakin voi olla paha olla. Meillä on 1v7kk:n ikäinen lapsi. Asumme liki 400 km:n päässä toisistamme ja lapsi asuu siis minun kanssani.



Meillä meni elatussopimus umpeen syyskuun lopussa ja olemme tapelleet sen uusimisesta. Minulle paikallinen lastenvalvoja ilmoitti, että mieheni täytyy käydä oman paikkakuntansa lastenvalvojan luona tekemässä joku maksukykysitoumus, joka sitten lähetään tänne meidän lastenvalvojalle ja minä käyn sitten täällä allekirjoittamassa elatussopimuksen. Tai jotain sinne päin. No, mies ei ole tähänkään päivään mennessä hoitanut omaa osuuttaan. Minä en ole siis tässä kuussa saanut mistään elatustukea ja rahat ovat olleet tosi tiukilla (olen hoitovapaalla). En ole voinut edes paksumpia ulkovaatteita ostaa lapselleni. Toimeentulotukeakin koitin hakea, mutta eivät myöntäneet. Niin, juopoille kyllä jaellaan rahaa kahmalokaupalla, mutta ei senttiäkään semmoisille, jotka sitä oikeasti tarvitsisivat!



Nyt mies sitten ilmoitti tuossa hetki sitten tekstiviestillä, ettei aio tulla tapaamaan lastaan, koska hän ei JAKSA nähdä meitä kumpaakaan. Minä yritin soittaa miehelle, koska minähän en tuollaista purematta niele. Mies löi luurin korvaani ja laittoi viestin, ettei hän aio puhua minun tai kenenkään muunkaan kanssa ja sulki sen jälkeen puhelimen. Mä oon täällä vuoroin kihissyt kiukusta ja vuoroin itkenyt silmät päästäni.



Mitä ihmettä mä teen seuraavaksi?! Silloin toukokuussa, kun laitoimme avioeron vireille, niin teimme tapaamissopimuksen, jossa lukee, että vanhemmat keskenään päättää lapsen tapaamisista. Onko minulla nyt mitään " pykälää" tai muuta oikeutta vaatia, että mies tulee lastaan katsomaan? Voinko minä yksin muuttaa tuota tapaamissopimusta niin, että velvoittaisin isän tulemaan katsomaan lastaan? Voinko minä tehdä mitään tuon elatussopimusasian suhteen? Onko sosiaalipuoli velvollisia maksamaan minulle jotain yleistä elatustukea tai vastaavaa, vaikkei meillä ole voimassaolevaa sopimusta? Auttakaa nyt hyvät ihmiset minua!



Tämän kaiken kukkuraksi odottelen itse tietoa, onko minulla vakava sairaus vai ei. Olen käynyt jo kaksissa verikokeissa ja kolmannet edessä ja sen jälkeen vielä tarkempiin tutkimuksiin. Minulla on tästä mahdollisesta sairaudesta johtuen vielä rankkoja oireita (pahoinvointia, sydänoireita, rankkaa väsymystä ym.), joiden kanssa jaksaminen on lähestulkoon ylivoimaista. Tämän kaiken keskellä pitäisi jaksaa vielä täysipainoisesti hoitaa 24 tuntia vuorokaudessa, 7 päivää viikossa, pientä lasta. Alkaa kuulkaa huumori loppua!



Kiitos, jos joku jaksaa edes lukea sepustukseni ja vielä suurempi kiitos, jos saan asiallisia kommentteja ja tukea! Osaako joku oikeasti sanoa, mitä minä tässä tilanteessa voin oikein tehdä? Auttakaa oikeasti!!

Kommentit (14)

Vierailija

Koita vielä mennä sossuun ruikuttamaan, että antaisivat sulle apua kodinhoitoon sekä toimeentulotukea. Kannattaa myös kysellä paikkakuntasi seurakunnalta, voivatko he antaa apua, ovat kyllä ainakin valmiita kuuntelemaan sinua. Jaksamista!

Vierailija

ja kysy hakemuksesta millä voit hakea kunnan elatustukea. Lv tod.näk. selvittää sinulle asiat. Mikään lakipykälä ei velvoita miestä tapaamaan lasta. Jos teillä on yhteishuoltajuus niin suosittelen sen muuttamista yksinhuoltajuudeksi (jos suinkin vain onnistuu) nyt ennen kuin mies keksii ruveta sillä asialla hankaloittamaan elämäänne kun nyt on jo noin lapsellinen tapaus. Ehkä tilanne vaikuttaa nyt kovin raskaalta ja sekaiselta, mutta kyllä se aurinko vielä teillekkin paistaa. Hoidat asiat kuntoon yksi kerrallaan, ei kaikkia yhtäaikaa. Tiedän että on ehkä vaikeaa ajatella nyt mitään positiivista mutta koita löytää edes pari positiivista asiaa niiden negatiivisten tilalle. Esim. ei tarvi tapella kiukkusen anopin kanssa, ei tarvi tehdä ruokaa valmiiksi juuri siksi kun mies tulisi töistä, ei mustasukkasuutta, ei kellonaikojen vahtailua, pienemmät pyykkivuoret yms. Kyllä se siitä ajan kanssa! Voimia!

Vierailija

Elatusapua hakee se, joka tarvitsee eli tässä tapauksessa sinä. Yhteys paikkakunnan lastenvalvojaan ja siitä se lähtee, siellä tehkää myös sopimus tapaamisesta ja huoltajuudesta.

Lastenvalvoja vois muutenkin auttaa sua löytämään apua tilanteessasi, tai neuvola.

jaksamista.

Vierailija

Ei tässä maailmassa tarvita sovinistisikoja, kun melkoinen osa ämmistä hoitaa sen puolen ihan itsestään! Vau, mitä solidaarisuutta.

Vierailija:

Lainaus:


Ihmekös tuo ettei ole kovin yhteistyöhaluinen.




Ap:lle: otan osaa, sinulla on tosiaan aika rankkaa. Miehen tulot sinulla kai on jotenkuten selvillä, joten se elatusmaksu menee ihan niiden mukaan. Käräjäoikeus voi viimeistään päättää, mikä se summa on, jonka miehesi kuuluu maksaa.



Sitä minä vaan en ymmärrä, että miksi kärtät miestä tulemaan tapaamaan lastaan, jollei hän halua?? Anna olla, menetys on hänen. Miksi muutit niin kauas?

Vierailija

jos alkaa tosiaan tuntua turhan rankalta elämä, niin kannattaa hakea tukea psykiatrian poliklinikalta. Ja olen sitä mieltä, että ONNEKSI olet ottanut eron tuollaisesta miehestä, onnittelut; hän ei sinua ansaitse!

Vierailija

älä ala maanittelemaan/pakottamaan miestä tapaamaan lastaan. Sillä hänen tulee isänä ymmärtää, että se on hänen OIKEUTENSA ja KUNNIA-ASIANSA! Jos isä on niin lapsellinen, että alkaa ruikuttaa tapaamisesta, eikä oikeen viitsi, niin paska isä sellainen on! Älä yritä kuitenkaan hankaloittaa tapaamisia, viranomaisten välityksellä voisi löytyä jotain helpotusta hänen kynnykseensä, mutta sinun asiasi ei ole sitä nikkaroida tai madaltaa.



Sossu ei välttämättä ole ihan oikea osoite suoraan, kun kyse on nyt lapsen parhaasta (että voit elättää hänet), sanoisin, että nämä lastenvalvojat ym. lastensuojelun avotoimet ovat oikeampi osoite. Siis saada taloudellista ja käytännöllistä tukea vaikeuksiisi. Voisit saada vaikka lastasi puoleksi päiväksi joku päivä viikossa hoitoon, että saat itse levätä. Monilla kunnilla on sellaisia lapsi" parkkeja" ainakin.

Vierailija

mutta lapsella ei ola mitään oikeutta isään.

Mikään pykälä ei tosiaankaan velvoita tapaamaan lastaan.Raha-asianne varmasti järjestyvät. Toivottavasti saat apua muilta sukulaisiltasi.

Vierailija

Kiitos kaikille vastanneille tuesta ja kannustuksesta! Kyllä tosiaan tuntuu niin raskaalta olo nyt, ettei mitään rajaa. Mä oon totaalisen kyllästynyt riitelemään miehen kanssa!



Siksi mä kärtän miestä tulemaan katsomaan lastaan, koska tässä taannoin tapaamisväli oli 5 viikkoa ja lapsi selkeästi vierasti isäänsä, eikä olisi halunnut jäädä hänen kanssaan kaksin. Minä en halua semmoisen tilanteen toistuvan, koska se oli sydäntäsärkevää. En halua painostaa, enkä pakottaa, mutta kun yritän hienovaraisesti vihjata, että taas olisi mennyt kohta kolmisen viikkoa, niin mies suuttuu. Minua ärsyttää, kun mies ei voi tajuta, miten ihana lapsi hänellä on. Mies rypee omassa pahassa olossaan, eikä omien sanojensa mukaan edes halua voida paremmin. Miten aikuinen ihminen voi olla noin typerä?!



Minulla oli miljoona ja yksi syytä erota miehestäni. Suurin niistä oli hänen sairaalloinen mustasukkaisuutensa, joka tuntui koko ajan vain pahenevan. Lopulta riitelimme 24h/vrk. Ja se johti siihen, että lapsi alkoi itkeä hysteerisesti joka kerta, kun korotimme ääntämme. Silloin tajusin, ettei elämä voi jatkua niin ja koska mies oli niin ehdoton, ettei hän aio eikä hänen tarvitse muuttua, niin minä päätin hakea eroa, enkä päivääkään ole päätöstäni katunut. Minä olen paljon parempi ihminen ja äiti lapselleni ilman miestäni. Kun nyt vielä saisi miehen tajuamaan, että tämä oli oikea ratkaisu meille kaikille ja että vaikka meillä kuinka olisi erimielisyyksiä, niin lapsen asioista pitäisi pystyä sopimaan. Minä pystyn kyllä unohtamaan erimielisyydet, mutta kun mies ei edes halua yrittää.



Muutin näin kauas miehestäni, koska halusin eron jälkeen lähelle sukulaisiani ja ystäviäni. Siellä, missä mieheni kanssa asuimme, minulla ei ollut ketään, ei edes ystäviä. Koin tarvitsevani tukea ja apua, kun erosimme ja siksi siis muutin tänne liki 400 km:n päähän miehestäni. Tukea ja apua kyllä saan sukulaisiltani, mutta kun en millään haluaisi vaivata sairasta äitiäni jatkuvasti ja siskoni on päivät töissä ja hänelläkin on oma perhe jaksettavanaan. Toki tarvittaessa saan apua, mutta minulle olisi niin tavattoman tärkeää, että lapsellani olisi isä siitä huolimatta, että minä en voi elää hänen kanssaan. Minä sentään yritän ymmärtää, että miehellä on paha olla, mutta hän ei edes yritä ymmärtää, että minullakin on paha olla.



Täytyykin heti huomenna mennä käymään sosiaalipuolella, koska sieltä ainakin meidän kaupungin lastenvalvoja löytyy. Eihän tämä nyt herran tähden voi jatkua näin, että lapsi on rahattomana sen tähden, että mies on niin laiska hoitamaan asioita. Miten kukaan voi olla noin saamaton?! Argh! Mä ihan kihisen kiukusta!



Kiitos kovasti tuestanne! Lisääkin tukea kaipaan, jos joltakulta sitä vielä löytyy. Taas tuli pitkä sepustus.. Toivottavasti joku jaksaa lukea!

Vierailija

Laita elatusmaksut ulosottoon. Mittaavat sen miehesi palkasta. Toinen vaihtoehto on mitä täällä sanottiin että otat yhteyttä elatusaputoimistoon. Mutta mielestäni he maksaa vain sen minimin, eli jos teillä on mustaavalkoisella että miehesi pitäisi maksaa enemmän niin se erotus menee ulosottoon. Tästä en ole ihan 100 varma, mutta kannattaa soittaa ja varmistaa.



Miehelläsi on varmaan paha olla. Anna hänelle aikaa toipua erosta. Uskon että tilanne muuttuu täysin ja ottaa lasta myöhemmin luokseen. Älä tee siitä hänen kanssa enempää riitaa voi vaan pahentua entisestään. Anna ajan kulua. Pakottaa häntä et voi lasta tapaamaan.



Voimia!

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat