♥ _Empulle lokaprinsessa ♥

Seuraa 
Liittynyt17.9.2015


Pienen prinsessamme syntymän tarina: (pähkinänkuoressa, tosin melko pitkästi silti :D)



[b]Keskiviikko 19.10.2005[/b]



5.37 Herään, olo on kummallinen; selässä sekä jaloissa väreilee hassusti, välillä tulee muutama supistus. Ajattelen että ¿wau, josko tämä tästä vielä yltyisi ja pääsisimme pian tositoimiin!¿



6.10 Tuntuu pieni plörähdys käydessäni nukuttamassa esikoisen uudestaan, luulen plöräystä miehen eritteiksi ;D vaikka toivonkin sen olevan jotain aivan muuta..



7.10 Esikoinen herää taas, menen hänen huoneeseensa ja sitten lorahtaa kunnolla. Käsken miehen nousta pojan kanssa, itse kiiruhdan vessaan ja totean pöksyissä olevan lapsivettä!! Jes! Apua! Ajatukset sinkoilee sinne tänne, olen tohkeissani, samalla pelottaa.. nytkö se alkaa?!



Soittelen Jorviin, käskevät odotella suppareita rauhassa, kuitenkin puolilta päivin pitäisi mennä näytille. Kahdeksan jälkeen soitn neuvolaan ja perun iltapäiväisen aikani, nla-täti onnittelee ja toivottaa vielä onnea matkaan :)



Mies lähtee esikoisen kanssa ulos, itse keräilen sairaalakassia kasaan sekä tavaroita pojalle, joka ehkä joutuisi mummolaan seuraavaksi yöksi.



Suraavaksi värjään kulmat :D



Jokunen pieni supistus tulee siinä aamun/aamupäivän aikana, olen aika pettynyt.. Vauva-palstalta luen että jos ei supparit ala itsekseen, niin synnytys käynnistetään (ja vasta SEURAAVANA päivänä :-/ )



Syömme aika heikolla menestyksellä jokainen, ilmeisesti poikakin vaistoaa että meneillään on jotakin omituista. Itselle ruoka ei muuten vaan maistunut.



11.50 Jorvissa. Odotellaan siinä hetkinen kätilöä.



12.00 Suppari- ja sydänäänikäyrää otetaan 30 min. Ei supistellut.



12.30 Kätilö ottaa vielä näytteen ja totesi minusta todellakin tulevan lapsivettä ;)



12.30 Kätilö tekee sisätutkimuksen, kanavaa 1cm jäljellä, kohdunsuu reilulle sormelle auki.



12.30 Saan päälleni sairaalan vaatteet. Mietitään mitä mies tekisi. Päätetään sitten että hän lähtee mummolaan esikoisen luo.



12.40 Mies lähtee ja itse pääsen lepohuoneeseen. Minulle tarjotaan jotain ruokaa, muttei ole nälkä. Pyydän pelkkää mustikkakeittoa, pakko on jotain syödä kuitenkin.



13.00 Soitan äidilleni. Kerron että todennäköisesti aamulla 8-9 aikoihin käynnistetään. Sovitaan että poika jää yöksi mummolaan.



Yritin nukkua. Parasta kerätä voimia tulevaa synnytystä varten..



13.18 Supistus!! En saa nukutuksi kun alan seuraamaan, mitä tapahtuu. Suppareita tulee 12-14min välein, ei erityisen kipeitä mutta supistuksia kuitenkin.



14.10 Onneksi tuli meikkipussi mukaan! Alan nyppiä kulmia, kun lepohuoneen lehdet eivät innostaneet eikä harvakseltaan tulevilta suppareilta voi kuitenkaan nukkuakaan. Sitten laitan ehostustakin nassuun, jotta ollaan nättinä synnytyssalissa ;)



14.55 Kipeä supistus!! Toivo herää; en sittenkään joudu käynnistykseen (se jotenkin pelottaa ja tahdon keinolla millä hyvänsä välttää sen. Muutenkin tahdon jo pian nähdä oman vauvan, joten itsekseen alkaneet supparit saavat minut todella iloiseksi).



Soitan saman tien äidilleni. Seuraavan tunnin ajan supistuksia tulee 7-10min välein.



15.55 Kätilö ottaa taas käyrää 30min. Käyrälle piirtyy supistuksia. JES!!



16.30 Syön kanakeittoa. Ei ole yhtään nälkä mutta syön kuitenkin.



16.40 Tähän mennessä tuntuvia suppareita on tullut 2h ajan.



Seuraavan tunnin aikana supistelee jo n. 5min välein, supparit tuntuvat mutta eivät kamalasti vielä satu.



17.30 Soitan miehelle, että hän voisi jo tulla takaisin sairaalaan. Tahdon juttelukaverin, ja etenkin tahdon että hän on paikalla heti kun supparit sattuvat liikaa ja tarvitsen selänhierojaa. Sanon että ¿tule joskus kuuden jälkeen¿.



17.40 Supparit harvenevat, tulevat enää n. 17min välein.. Mietin onko typerää että mies tulee. Päätän kuitenkin olla enää soittamatta, onpahan minulla ainakin seuraa.



18.00 Mies tulee. Edellinen supistus tuli 25 min sitten :-/



18.30 Joku käy ottamassa verikokeen. Katsovat siitä tulehdusarvot.



19.00 Kätilö vaihtuu. Minulle tehdään sisätutkimus ¿ 3cm auki, kanavaa 1cm jäljellä¿



19.15 Käyrää otetaan taas 30min.



Suppareita on tullut 25min välein. Olen niiiiin pettynyt ja surullinen.. miksi ne ensin alkoivat ja sitten lähtivät vain pois. Itkettää. Tahdon nähdä pikkuisemme. En jaksa enää odottaa. Inhoan sairaalssa oloa muutenkin! On ikävä 2-vuotiasta poikaamme!! Tuntuu turhauttavalta, mieskin tuli taas ihan turhaan paikalle.



20.25 Tulee supistus, edellisestä on se 25 minuuttia aikaa.



20.40 Taas supistus. Mitä ihmettä? Edellisestä kulunut vasta 15 min.



20.50 Kipeä supistus!! Se todellakin sattuu! Puristan miestä kädestä ja pyydän hieromaan selkääni. Seuraava supistus tulee jo 7 minuutin kuluttua.. pyörittelen päätäni ja jutellaan miehen kanssa.. eihän tässä ole päätä eikä häntää! Kamala ¿juupas-eipäs¿ ¿taistelu käynnissä kehossani :-O



21.00 Syön iltapalaa. Annan miehellekin yhden leivän :)



21.30 Ollaan pohdiskeltu miehen kanssa mitä tehdään. Supparit ovat nyt jatkuneet ja olleet kipeitä. Miehen pitäisi kuitenkin syödä. Itseäni väsyttää. Sanon että supparit todennäköisesti taas loppuvat, joten mies voi mennä kotiin. Soitan sitten aamulla kun käynnistys on aloitettu, tai sitten yöllä, JOS sattuu että synnytys käynnistyykin itsestään. Mies lähtee. Itken taas.



21.30 Kätilö vaihtuu taas. Paikalle ilmestyy mukava nainen, sama joka oli avustamssa esikoisen synnytyksessä! Oloni helpottuu kun tiedän kanssani olevan mukavan ihmisen.



Olen aiemmin jutellut edellisen kätilön kanssa, että jos supistuksia tulee harvakseltaan niin voisin saada petidiini-piikin reiteen. Se vie supparikivut pois ja saisin nukuttua ja kerättyä voimia. Olenkin aivan uupunut ja kahdeksan jälkeen (kun supparit olivat tooosi harvoja) pyysinkin piikkiä. Vielä sitä ei ole annettu kun on ollut ilmeisesti kaikenlaista kiirettä :-/



21.50 Kätilö tahtoo ottaa käyrää, vaikka sanon että sattuu ja väsyttää ja haluan jo sen piikin!! Mietin mielessäni että olipa fiksua lähettää mies kotiin¿ tuntuu siltä että synnytys on sittenkin käynnistynyt!! Voi miten kamalasti sattuu, tekee mieli itkeä ja huutaa! Käyrää otetaan nyt vain 20min.



22.10 Sisätutkimus. 4cm auki ja joku ohut kanavajuttu enää jäljellä. Synnytys tosiaankin on nyt vauhdissa, kipupiikki ei todennäköisesti enää auta.



22.30 Kätilö tuo petidiinin ja lämpöpussin. Supistuksia on tullut 3-5min välein jonkin aikaa. Kätilö sammuttaa valot ja toivottaa hyvää yötä.



Sattuu. Eihän tässä voi nukkua! Yritän aina supistuksen tullessa painaa lämpöpussia selkääni vasten. Puristan sormet valkoisina patjanreunusta. Mietin miestäni ja poikaamme. Kohta meitä on neljä.



Oksettaa. Tuskanhiki iskee ja pyörryttää. Johtuuko tämä lääkkeestä?! Yritän vielä sinnitellä, en kehtaa hälyttää kätilöä vielä paikalle, vastahan hän lähti.. Pimeässä en näe kelloa, mutta jossain vaiheessa en enää kestä. Tahdon epiduraalin ja aion sanoa siitä heti, jotta ehdin sen varmasti saamaan! Painan hälytysnappia. Kello näyttää olevan 23.00 kätilön saapuessa.



23.00 Soitan miehelle. Nyt on parasta tulla, supistuksia tulee 2min välein ja olen aivan tuskissani. Sanon että herää rauhassa, ei tässä niin kiire ole.



Yritän käydä vessassa. Pissa ei tule vaikka tuntuu että on kamala hätä. Yritän seuraavaksi oksentaa, olo on ihan kamala. Kätilö valmistelee sillä aikaa synnytyssalia.



23.15 Lähdemme kohti synnytyssalia. Mies tulee käytävällä vastaan. Halaamme ja mies menee vaihtamaan vaatteita (toisin sanoen laittaa sairaalan sandaalit jalkaan :D)



Yritän taas käydä pissalla, mutta ei siitä mitään tule kun jatkuvat supistukset tekevät niin kipeää. Juon vettä, paha olo on ihan valtava mutta oksennustakaan ei kuitenkaan tule. Nojaan jonkin aikaa sänkyyn ja mies hieroo selkääni. Vaadin saada epiduraalin, en jaksa enää kipua.



23.30 Nousen sängylle, kätilö tekee sisätutkimuksen. ¿Ei mikään ihme että sattuu, tämähän on jo 8cm auki!!¿ Kätilö ehdottaa spinaalipuudutusta, koska epiduraalia ei enää ehditä saamaan. Suostun siihen, ihan mitä vaan, kunhan tämä kipu hellittää edes hetkeksi.



Minut katetroidaan koska pissahädän tunne on suuri. Pissaa ei todellisuudessa kuitenkaan tule kuin muutama pisara. Kätilö tarjoaa ilokaasua mutten halua sitä. Vieläkin oksettaa ja uskon että ilokaasu ei ainakaan paranna oloani.



23.35 Makaan kyljelläni sängyssä, kätilö laittaa tippaa. Puristan miestä kädestä ja itken hiljaa. Kuiskaan ¿Kulta, muhun sattuu, joko tää kohta helpottaa?!¿



23.45 Enää pieni ¿kieleke¿ jäljellä. Kätilö pyytää äkistelemään jotta sekin katoaa ja voin alkaa ponnistamaan. Spinaalikin jäi saamatta.



n. 23.53 Käännyn selälleni. Alan ponnistaa. Olen puoli-istuvassa asennossa, pidän reisistäni kiinni. Olen ensin kauhuissani koska kätilö on yksin paikalla, esikoisen synnytyksessä oli väkeä kuin pipoa!



Välillä nauran ja vitsailen miehelle ja kätilölle, pyydän anteeksi ¿karjumistani¿ ja sanon että pakko tässä on jotain ääniä päästää ;D



Kätilö on rauhallinen, kannustaa minua jatkamaan, kehuu ponnistamistani ja on muutenkin tosi ihana. Mies muistaa vielä parin vuoden takaisen synnytyksen ja osaa toimia ilman ohjeistamista! Olen onnellinen että hän ehti mukaan synnytykseen, joka alkoikin lopulta hurjan nopeasti!



23.58 Vauva syntyy! Kätilö nostaa hänet vatsalleni. Kysyn vauvan sukupuolta ja kätilö kääntää hänet minuun päin. ¿Kulta, se on tyttö¿ Mies antaa minulle pusun ja ottaa kuvia vauvasta. Silitän pientä prinsessaani. Nyt meidän perhe on täydellinen.



Siinä sitten jutellaan kaikenlaista. Katsotaan kelloa. On keskiyö.



Synnytyksen kestoksi merkataan pikkuisen reilut 3h. Ei kivunlievitystä.

Kätilö toteaa: ¿Nyt voit sanoa että synnytys meni luomusti ja nopeasti :)¿



Ja tytön strategiset mitat: pituus 49cm, paino 3320g, pipo 35cm.



[color=darkviolet]Emppu 0+0[/color] ja [color=hotpink]prinsessa 4pv

Kommentit (11)

Vierailija


Ja teille jotka vielä masua kasvattelette toivon oikein onnellista loppuodotusta! Pian teidänkin odotuksenne palkitaan!!



Emppu ja prinsessa 5pv

Vierailija

Oletpa jaksanut pitkän kertomuksen kirjoittaa, kiitos kun saimme lukea! Ja olipa hyvä että sait vielä kulmatkin kuntoon ennen synnytystä ;D !

Tippa linssissä luin tarinasi ja voi kun toivon että pian pääsisi itsekin tositoimiin!

Ihanaa vauvantuoksuista aikaa koko perheelle!

T: Ninnuli rv 41+3

Vierailija

[color=hotpink]" Oman lapsen, pienen linnun

kannoit alla sydämen.

Nyt on onni täydellinen,

syliisi saat ottaa sen.

Tunnet käden, pienen, hennon,

tunnet posken pehmeän.

Voisko olla kauniimpaa

kuin alku uuden elämän."



Parhaimmat onnittelut sinulle ja iskälle sekä tietysti reippaalle isoveljelle pikkuisen prinssessatytön syntymän johdosta!!!



Ihana tarina, täällä sitä vetistellään ja odotetaan marraskuuta!!! Kiitokset, kun jaksoit noin ihanasti ja elävästi jakaa synnytyksesi kanssamme :).[/color]



Nyyttiään syliinsä jo kaipaava: Vallu

Vierailija

eli paljon onnea pikkuisen prinsessan johdosta. Harmi ettet ole enää lähettämässä tsuppareita lokakuisissa, mutta Vallu tuuraa hienosti :) Kuullostaa hyvältä tuo sun kertomuksesi....



Sinilainen 39+4

Vierailija

sylintäydeltä onnea halausten kera!!

minä täällä kyynelehdin kun luin tarinaasi..

itsekin vielä niin herkässä ja tuoreessa muistissa. :' )

ihanaa että kaikki meni hyvin ja saitte prinsessanne!!

tästä on hyvä jatkaa juttua!! :)



t:kutina-kalle prinsessoineen

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat