Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Löytyykö keneltäkään 40 vuotta naimisissa olleille onnittelurunoa.......

Vierailija

Kommentit (9)

Vierailija

Minä sinua rakastan, tiedän sen.

Se ei ole vain hetken huumaa.

Se on nuotion hehku hiljainen

ja roihua polttavan kuumaa.



Se ei sammu, kun sammuvat hallayöt,

se ei kuole, kun maassa on routa.

Se kestää arjet ja pehmeät yöt,

se kestää, on myrsky tai pouta.



Minä sinua rakastan, katsohan

kuinka kirkkaasti tuikkivat tähdet.

Joka päivä ne sinulle lahjoitan,

jos kanssasi mukaan lähdet.



Ja kun kuljemme raskain askelin,

ja aika tuo murheita tupaan,

pidän sinua kädestä silloinkin,

yhä sinua rakastaa lupaan.



Minä sinua rakastan silloinkin

jos ehdimme korkeaan ikään.

Olet edelleen minulle suloisin,

ei hellyyttä sammuta mikään.



Mitä siitä, jos ryppyjä poskiin saat

taikka kumaraan selkäsi taipuu

kun näen silmäsi kirkkaat ja kuulakkaat,

taas polvilleen rakkaus taipuu.

Vierailija


Suurin rakkaus syntyy siitä,

kun vielä senkin jälkeen,

kun olen jo menettänyt nuoruuden kauneuteni,

vielä senkin jälkeen,

kun olen menettänyt ruumiini terveyden ja notkeuden,

vielä senkin jälkeen

kun ryppyisin, vapisevin käsin tartun käteesi illalla ennen

nukkumaanmenoa,

painan pääni viereesi ja sinä

sanot,

minä rakastan sinua,

nuku hyvin, rakas.

Vierailija




Ja eräänä päivänä

me koukistumme toistemme ympärille

ja naksahdamme lukkoon emmekä irtoa enää,

sinun kulumavikasi minun kihtiini kietoutuneena,

minun mahahaavani sinun sydänvikasi vieressä

ja reumatismini sinun noidannuoltasi vasten,

emme erkane konsana ei.

Ja rakas, sinä unohdat rytmihäiriösi,

hengenahdistuksesi

ja kuolion

joka sydämessäsi jo on

ja minä unohdan katarrini, levottomat jalkani

ja sen alituisen kalvamisen vasemmalla puolella

ja tulkohon hallat ja harmit ja muut.

Minun rintani tyhjät ja litteät

ota käsiisi rakas

sillä eräänä päivänä kun katsot ne riippuvat pitkinä,

rakastatko minua silloin

tula tuulan tuli toi?

Herra, opeta meitä hyväksymään vanhojen rakkaus,

nuorten rakkaus, keski¿ikäisten ihmisten rakkaus,

rumien rakkaus, lihavien rakkaus, köyhien rakkaus,

huonosti puettujen rakkaus

ja yksinäisten rakkaus.

Opeta meidät hyväksymään rakkaus,

me niin pelkäämme sitä.

Ja sinä otat käsiisi minun rintani,

minun venyneet litteät rintani

ja kosketat huulillasi kurttuisia nipukoita

ja kaihi silmissäsi sinä sairaspaikkaa odotellessasi

hapuilet sokeana luokseni,

tunnustelet minua käsimielin.

Tunnustele vaa:

kaikkien näitten ryppyjen alla se olen minä,

tähän valepukuun elämä meidät viimein pakotti,

mesimarjani, pulmuni, pääskyni mun.

Ja minun kyhmyni painautuvat sinun kuoppiisi,

sinun ryppysi minun uurteisiini

ja kärsimystesi äärellä minä rukoilen hiljaa kuolemaasi.

On kirkkaana päivä ja ilta.



Eeva Kilpi

samannimisestä kokoelmasta

Vierailija




Neljä vuodenaikaa



Minua tästä maailmasta

kun ikä hätistää,

niin neljä vuodenaikaa

sänkyni viereen jää.



Ne seisovat niin tyyninä

ja kiusaantumatta

kuin kuolemaa ei olisi,

ei eron tuskia.



Kevättä katson kasvoihin

ja kuulen huminan,

kuin jäitten lähdön järvistä

tai suuren simpukan.



Ja heinäpoudan hengitys

hiuksia liikuttaa.

Manalle menneet kesäni

yhtenä nousta saa.



Ja vielä syksy väreillään

lyö leimat sydämeen

kuin passiin joka tarvitaan

kun täältä erkanee.



Lakanat ovat kinokset

vai purjeetko? No niin,

käy työhön, suuri talveni,

puhalla purjeisiin!



Minua tästä maailmasta

kun ikä hätistää,

niin neljä vuodenaikaa

sänkyni viereen jää.



Ne seisovat kuin sisaret

uljaina, rinnakkain,

kuin murhe, risti, kiusaus

olisi muisto vain.

Uusimmat

Suosituimmat