Miten reagoisitte ja mitä tuntisitte jos miehenne sanoisi teille näin?

Vierailija

" Parempi minä olen isänä kuin sinä äitinä" ?

noin sanoi minun mieheni minulle koska minä kuulema korotan ääntäni liian usein lapsillemme ja uhkaan välillä läpsäyttää tai tukistaa.

Kiva tietää että olen sitten huono äitikin hänen mielestään,tartteis varmaan palata töihin niin pääsis hänen lapsensa parempaan paikkaan eli päiväkotiin, siellä ei naiset korota ääntään eikä tiuskaise lapselle koskaan että kohta menee hermot tai että olet ärsyttävä kun kiukkuat koko ajan tai sano että tekisi mieli tukistaa, niinhän ei hyvä ja normaali äiti tee!!!!!!!

Kommentit (13)

Vierailija

Vierailija:

Lainaus:


enkä tarkoita ettäkö käsiksi pitäisi käydä mutta eikö ole koskaan käynyt mielessä tukistaminen tmv.????




Vierailija

näistä ikävistä kommenteista. Voiko joku käsi sydämellä kertoa, ettei ole muka koskaan vähän lasta uhkaillut tai korottanut ääntään??



Mitä sitten parempi korottaa ääntä kuin läpsäyttää? eikö vaan. Mitä mieheesi tulee minä olen monesti kuullut olevani huono äiti ainakin vihjailujen perusteella, vaikka en muuten. Kuulen usein vihjeitä " en ole ikinä kuullut tai nähnyt äitiä, joka tekee näin ja näin" , vaikka teen kaikkeni lasten eteen se ei riitä. Mieheni ei edes lomallaan pidä lapsia kotona vaan minä vien heidät hoitoon. Minä taas vapaapäivinä saati sitten lomina pidän lapset aina kotona.

Vierailija

Ja sitten tietenkin yrittäisin puhua miehen kanssa asiasta vähän syvällisemmin. Ja jos tuntuisi, että on pinna koko ajan kireällä lasten kanssa, niin järjestäisin itselleni omaa aikaa. Siis mies tai joku muu vahtimaan lapsia.

Vierailija

kuulostaa paskalta äijältä muutenkin. varmaan mollaa sua työksensä, ansaitsee sua paremmin ja jäkättää siiitäkin? ei tee mitään kotona, varsinkaan jos urheilua tvssä?

Vierailija

tiiän että mun pitäis opetella hillitsemään itteäni eikä olla näin hermoheikko mitä olen mutta toisaalta taas mies on aina kuin viilipytty ja peilaa mua siihen. Se ei hermostu koskaan ja jos hermostuu niin ääni nousee vain hieman ja vain muutaman sanan ajaksi. Siihen en pysty eikä mun mielestä edes tarttee pystyä!Huonoa omatuntoa kyllä koen ja rämmin suossa äitiyteni kanssa sen voitte uskoa ja usein itkenkin itseäni. Mutta musta sekin on tärkeetä että osaan pyytää anteeksi lapsiltani ja pyydänkin usein jos olen karjunut tai ottanut liian kovaa kädestä kiinni tai muuta ja selittänyt miksi niin tein ja sanonut että tein kuitenkin väärin. Sanon heille joka päivä myös sen että rakastan heitä ja miten ovat tärkeimpiä minulle ja halailen heitä paljon!

Osaks senkin takia tuntuu näin silmittömän pahalle tuo mitä mies sano, ei musta paljoakaan tämän parempaa äitiä ikinä tule. Ehkä mun sitten pitäis häipyä niiden elämästä.

Ap

Vierailija

mä olen ollu päiväkodissa töissä ja kyllä siellä ainakin huudettiin. Eräs hoitaja karjui aina naamapunasena lapsille ihan pienestäki. lapset ei uskaltanu edes kysyä siltä enää mitää

Vierailija

Ja minä käyttäydyn kuin sinä, ja tiedän todella, että parantamisen varaa olisi.



En kuitenkaan ole mielestäni huono äiti, mutta parantamisen varaa olisi, kun ei se huutaminen ja tukistamisella uhkailu kuitekaan oikeasti mitään auta. Siis ei ainakaan mun kasvatukselliset tavoitteet ole sellaisia, että niihin päästään kivulla uhkailulla. Vaikka siis sitä suutuspäissäni teenkin.



Mitäpäs jos keskustelisit miehesi kanssa ihan kunnolla? Elääkö miehesi kunnolla arkea lastenne kanssa? TIetääkö millaista on olla päivät pitkät lasten kanssa? (Meillä tietää, hoitaa myös lapsia kotona puoliksi).



Mitä jos päättäisitte puhaltaa yhteen hiileen siinä lasten kasvatuksessa, ja miehesi sitoutuisi tukemaan sinua sen sijaan että mollaa?

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat