Kuuleminen muiden raskauksista

Seuraa 
Liittynyt17.9.2015

No niin, luulin jo päässeeni tästä yli, mutta eilen kuulin, että serkkuni ja hänen vaimonsa odottavat esikoista. Taas tuli huono olo, muille vaan tulee vauvoja, mutta ei meille. Ole nyt siinä tyynenä sitten. Se olikin jo neljäs vauvauutinen neljän kuukauden sisällä. Joka kuukausi tulee joku tuttu raskaaksi.. plääh. No ollaan ivf-jonossa, josko meillekin joskus.

Kommentit (11)

Vierailija

Suurin osa muiden ihmisten raskausuutisista herättää kyllä aika ikäviä tunteita. Etenkin sellaisten esikoistaan (en tiedä miksei pikkukakkoset aiheuta niin paljon tuntemuksia) odottavien, joilla on tärpännyt suunnilleen heti, jotka julistaa sen kaikille (" kun mä oon niin hedelmällinen" ), ja jotka ei kykene ymmärtämään miksi lapsettomuudesta kärsivät ei hypi riemusta. Ja vielä sanoo senkin ääneen.



Oon kateellinen ihan vaan siitäkin, millainen itsestäänselvyys monille se lapsen saaminen on, siitä, ettei mikään koskaan horjuta sitä mielikuvaa, että lapsien saaminen nyt vaan kuuluu tiettyyn elämänvaiheeseen. Oispa se itselläkin niin.



Toisaalta, kuulin just, että tuttavaperheeseen on syntynyt sairas vauva. Tuli oikein kauhea olo, että en kai mä oo toivonut tollasta kellekään oikeasti, kun joskus on tuntunut, että kaikki muut saa tietysti terveitä lapsia ja tosta noin vaan.









Vierailija

tiedän tunteen.Minulla kaikki ystävät ovat jo toisella kierroksella.

En ole kertonut tilanteestamme kenellekään ja välillä on ikävää ku kyselevät,joko meille tulossa toinen.. No,jospa tuo joulukuinen icsi onnistaisi meilläkin :) Tsemppiä!

Vierailija

ja vaikeaa olla onnellinen toisen puolesta koska on jotenkin kateellinen.



Mulla on tässä vuosien varrella tosin ollut kerran myös niinpäin, että ystäväni joka tietää tilanteemme, alkoi odottamaan kolmatta lastaan ja hän oli ihan nolona. Suurinpiirtein pyyteli anteeksi kun on raskaana. Et ei meidän lähipiirilläkään aina ole mukavaa.



Olen tässä lähipäivinä " kouluttanut" erästä kaveriani joka muka lohdutukseksi sanoo ne paskimmat " lopettakaa se tekeminen" , " koettakaa olla ajattelematta koko hommaa, ni kyl se siitä" ja " oletko nyt aivan varma, että haluat lasta" . HänelläKIN on omia lapsia ja ne kiljuu ja ja ja.

Vierailija

Minä itkin ilosta, kun kuulin reilu vuosi sitten siskoni raskaaksi tulemisesta! Ja siitä lähti todenteolla myös minun vauvakuumeeni liikkeelle ja tehtiin isännän kans päätös yrittämisen alottamisesta.



Vieläkin iloitsen tästä nyt jo 1-vuotiaasta neitosesta niin (olen hänen hengellinen äiti - en kummitäti niinkun yleensä, pappi anto tuon nimen mulle!) että kyyneliä ei voi välttää. Ehkä nyt vielä voimakkaammin kyyneleet tulee senkin takia, että olen näitä hormonipiikkejä ja sumuja pumpannut itteeni.



Itku ja pettymys ovat varmasti suuria, jos omalla kohdalla ei raskaus lähdekään käyntiin, mutta olen samalla tässä matkan varrella siunannut itteeni sillä ajatuksella, että mulla on sentään kokonaiset 8 kummilasta, kaikki aivan ihania ja joiden merkitys vuosien mittaan on vaan kasvanu. Ja sisarusten lapset on mulle lähes tulkoon kuin omia lapsia!



Toisaalta ehkä mun asenne muutenki on sellanen, että se suojelee mua suurilta pettymyksiltä ja vihan tunteilta jos jään lapsettomaksi. Mulle ja mun miehelle lapsi ei oo mikään MUST -juttu; me pärjätään kyllä kahestaanki jos kohtalo niin päättää. Mutta se ei myöskään vähennä sitä iloa, mitä koetaan jos hoitojen myötä saadaan oma pieni nyytti kotiin.

Vierailija

Helpotti kuulla, että on muitakin, jotka itkeskelee, kun kuulee tuttujen raskausuutisisista. Pelkään itsekin katkeroitumista, kun satun kuulemaan jonkun raskausuutisen, mielessäni joskus ajattelen, että menisipä kesken. Ihan kauhealta kuullostaa, tiedän, vaikka en mä nyt oikeasti niin toivo. Mutta sitten täällä palstalla, kun joku pitkään lapsettomuudesta kärsinyt plussaa, osaan oikeasti olla iloinen sen puolesta.

Vierailija

Kyllä se näin on! Ja jos joku palstalla plussaa, se antaa lisävoimaa itselle.



Mä myös monesti ajattelen, että menispä kesken tai saispa ne vammaisen lapsen (= KAMALIA ajatuksia, myönnän!), mutta en ihan oikeesti sitä tarkoita. Niitä asioita ja mietteitä ei voi kukaan muu ymmärtää satavarmasti kuin toinen lapsettomuudesta kärsivä.



Koitetaan tukea toisiamme! Ja hypätään tuonne plussapuolelle vaikka väkisin!! :) Eiks niin?

Vierailija

Monesti olen todella katkera ja surullinen, kun kuulen muiden raskausuutisia. Joskus siitä selviää " helpommalla" . Mieskin on jo niin tottunut siihen, että jos tulen itkien kotiin, hän tietää, että olen kuullut jonkun " ihanat uutiset" . Joskus minua todellakin hävettää, kun reagoin noin. Hävettääkö teitä muita?



Tänään tapasin pitkästä aikaa yhden tutun, jolla nyt raskausviikkoja 31 paikkeilla. Heille tulee esikoinen ja he " tekivät" lasta vuoden verran. Silloin ennen hänen raskauttaan, puhuimme monesti meidän lapsettomuushoidoista yms asioista. Tapasin hänet siis kadulla, mutta en pystynyt jäämään juttelemaan, niin paha olo tuli kun hän käveli onnellisesti vatsa pystyssä. Kiiruhdin vaan nopeasti eteenpäin. Ihan säikähdin omaa käyttäytymistä: olenko todellakin näin katkeroitunut ihminen??? Kamalaa... :( Helpottaakohan tämä ikinä? En halua siis toiselle ihmiselle mitään pahaa, mutta en kerta kaikkiaan voi mitään omille ajatuksilleni.. Se pelottaa..

Vierailija

Juuri viime sunnuntaina oltiin kummitytön 2v synttäreillä ja olo oli tosi kurja.. vaikka yleensä olen innoissani kummitytöstä ja se on mulle tosi rakas, mut nyt kyllä ei pystynyt yhtymään muiden iloon. Ittellä just alkanu menkat ja eka lapsettomuustutkimusaika varattuna... Oli tosi masentava olo.



Mietin just eilen autossa, että nyt ei ole lähipiirissä ketään sellasia, joilta vois odottaa vauvauutisia... mut sitten muistinki mieheni serkun ja hänen avopuolison. Jos he ilmottais, että niille on tulossa vauva, niin se olis kyllä lyönti päin kasvoja! Ne ei oo ees ollu kauheen kauaa yhdessä jne. mutta... ei se kauhee yllätys olis jos ne vauvan " hommais" . Se tuntuis kyllä kauheelta... pakko myöntää.

Vierailija

Mulla menee tilanteesta riippuen suhtautuminen; jos oon piinapäivillä, niin toisten plussauutiset kovasti tsempittää, mutta jos on just alkanut oma vuoto, niin kyllähän se tosi pahalta tuntuu, kun joku kertoo odottavansa. Ja vaikka kuinka tiedän, että ei ole meiltä pois, niin silti sitä miettii, että miksei jo meillekin.



Onhan noita kamalia tilanteita tullut jo koettua. Meillä on yritetty yhteistä esikoista vähän yli vuosi (miehelläni on ennestään 1 tytär) ja viime kesänä olinkin raskaana muutaman viikon. Juuri ennen lomalle lähtöä minulle tuli km. Olimme isommalla porukalla lomareissussa ja yksi pariskunta ilmoitti eräänä aamuna tehneensä positiivisen raskaustestin. Tilanne muistutti ikävästi siitä, mikä itseltä riistettiin vain pari viikkoa aiemmin.



Ei kovin helppoa ollut pari päivää sittenkään, kun sain ystävältäni tekstiviestin, että hän oli saanut testissä plussan. Olen iloinen heidän puolestaan ja olen paljon asiasta heidän kanssaan sen jälkeen jutellut, mutta ensireaktioni oli itku. He alkoivat yrittää paljon meitä myöhemmin...ehkä siksikin halusi ilmoittaa tekstarilla, koska tiesi meidän kans yrittäneen jo pitkään ja että ihan vaivatta ei ole homma edennyt.



Ehkä kaikkein eniten tunnen itseni oudoksi lastenkutsuilla tms. joissa useimmiten olen ainoa vanhemmuudesta täysin ulkona oleva ihminen. Miehellänihän on jo yksi lapsi, joka ei tosin asu meillä, mutta jonka kanssa olemme tosi usein tekemisissä.

Vierailija

Jännitin esimerkiksi parhaan ystäväni raskausuutista( kun ajattelin sen olevan pian tulossa). Nyt kun asia on totta, onkin mielestäni tosi mukava saada osallistua vauvan odotukseen edes näin läheltä.

Sitten taas sukujuhlissa, missä kaikilla muilla pareilla on pieniä lapsia, tunnen itseni hirveän epänormaaliksi ja jotenkin huonommaksikin kuin muut. Ja tuollaisista juhlista päästyäni purskahdankin usein itkuun.

Vierailija


Tutulta kuullostaa, myös jännitin hyvän ystäväni raskausuutista (nykyään on jo yksi vuotiaan äiti) ja masennuinkin hetkeksi. Mutta lapsi on aivan ihan tyttö ja hänet nähtyäni tulin hyvälle mielelle. Pahinta on kyläily lapsiperheiden luona silloin, kun paikalla kaikki muut on lapsellisia, paitsi me. Silloin tuntee olonsa jotenkin vajavaiseksi, vaikka ei pitäisi. Eihän se ihmisarvoa alenna, onko lapsia vai ei.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat