Olen päättänyt vapauttaa itseni " lapsentekopakosta" .

Vierailija

Olen 26-vee ja tunnen suurta ahdistusta siitä, että elämässäni on meneillään todelliset ruuhkavuodet. Olen valmistumassa opinnoista, menossa naimisiin, muuttamassa aivan uudelle puolelle Suomea, suunnittelemassa omakotitalon ostoa (=reilusti lainaa) ja kaiken lisäksi etsimässä työpaikkaa pienipalkkaiselta ja pätkätöiden kruunaamalta julkiselta sektorilta, jossa niin kuin monessa muussakin työhaastattelussa udellaan lapsenteosta. Määräaikaisuudet onkin hyvä keino pitää porukka äitiysloman sijaan töissä. Ja samaan aikaan niin monesta paikasta kuuluu, että lapset pitäisi tehdä HETI ellei sitten olla jo olemassa. Miten tämä kaikki yhtä aikaa on oikein mahdollista?



Totesin vain tässä yksi päivä, että minusta ei kertakaikkiaan ole ehtimään ja tässä muutenkin epävarmassa tilanteessa vauvapuuhiin. Eikö kuitenkin juuri nykyajan naisella ole historian suurin mahdollinen aika vaikuttaa siihen, milloin tulee raskaaksi. Miten voi keskittyä olemaan tasapainoinen ja rentoutunut äiti lapselle, jos mielessä pyörii kaikki edellä mainittu?



Joten voipi olla että olen yli 30-vuotias esikoisestani haaveillessani. En mitenkään väitä enkä luule, että lapset tulevat sitten kuin tilauksesta, mutta ikävä kyllä joudun nyt jättämään ne korkeamman käsiin. Näkee sitten miten muijan käy.



Tämä ei ehkä ole paras foorumi saada vertaistukea ym rakentavaa keskustelua, kun kauhean moni on tainnut ehtiä saamaan lapset alle 25-vuotiaina. Kommenttejanne kuitekin jää odottamaan.

Sivut

Kommentit (19)

Vierailija

että olemme jakaneet tasan lasten kotihoitovuorot, joten sikäli lasten hankkiminen on ollut ihan yhtä iso päätös minulle ja miehelleni. Molemmat ovat keskimäärin puoli vuotta pois työelämästä per lapsi, mutten usko sen olevan kohtalokasta edes urani kannalta. Elämäni kannalta sen sijaan olisi kohtalokasta, jos olisimme lapsia vaille jääneet.

Vierailija

Ite ainakin suhtaudun noihin " lapsi olisi tervetullut" -otsikoihin tietyllä varauksella. Jos siltä on kysytty että mites lapset, olisko tervetulleita ja on sanonu vaan että olishan ne... Sitte revitään otsikoita

Vierailija

Mulla on 4 lasta. Muutenkin elämäni poikkeaa sinun elämästäsi melkoisesti :) Mutta meillä kaikilla on oma tiemme ja kun on omansa itse valinnut, se on kuljettava loppuun saakka.



Tiedät varmasti itse, mikä sulle on oikea ratkaisu.

Vierailija

Toista on joku Marja Tiura, joka toteaa haastattelussa, että haaveilee perheestä, mutta että lasten aika ei ole vielä. Nainen on siis 35 vuotta.. Luuleekohan se, että lapset tulevat napista painamalla, kun on niiden " aika"

Vierailija

sitä miestä kenen kanssa lapset " tehdä" sitten kun siltä tuntuu..

Itse olen 29-vuotias enkä ole tavannut sellaista miestä kenen kanssa voisin edes kuvitella " tekeväni" lapsia. En halua ketä tahansa lapseni isäksi. Kuitenkin haluaisin kovasti lapsen.

Tällä hetkellä tapailen yhtä miestä, mutta en missään nimessä halua hänen kanssaan lapsia. Hän olisi kyllä valmis heti yrittämään ja olisi varmasti hyvä isä lapselle, mutta kun itsestä tuntuu, että jokin puuttuu..

Vierailija

Juuri niinhän se on, että ei lapselle koskaan tule sellaista maailman parhainta ja oikeaa aikaa. Että istuttaisiin miehen kanssa näin sunnuntaina sohvalla ja mietittäisiin että mitäs sitten tehtäisiin kun kaikki on niin selvää, hienoa ja ongelmatonta meidän elämässä.



Syy ahdistumiselleni on kaiketi se, että lapsiasiaan vaikuttavat tekijät ovat niin ristiriitaisia keskenään. Esimerkiksi biologinen ikäni on varmaan jo siellä yläpäässä lapsen teon kannalta. Nyt minulla on myös mies, jonka kanssa lapsia voisin halutakin ja uskaltaisin niität tehdä. Sitä taas ei ollut 20-vuotiaana. Silloin taas ei olisi ollut kriittistä taitekohtaa valmistumisen ja ensimmäisen työpaikan eli työkokemuksen saamisessa. Kymmenen vuoden päästä voi olla tyydyttävä työ ja talolainakin hyvää vauhtia pienenemässä. Silloin taas en ehkä tule raskaaksi enkä jaksa niin hyvin valvoa pienen lapsen kanssa.



Yli 40-vuotiaaksi en lapsen haluamista ajatellutkaan siirtää, vaan tapauksessani on enemmän kyse siitä että vuoden vai viiden päästä. Ehkä siis viiden.



Naisen elämä taitaa kai joka ikävaiheessa olla kymmenien asioiden yhteennivomista. Tekisi ihan mieli sanoa, että miehillä se vaan on niin paljon helpompaa, tai sitten heihin kohdistettavat odotukset ovat erilaisia. Mutta mikäs tässä, kyllä me naiset pärjätään kuten tähänkin asti. Ilman naisiahan Suomi pysähtyisi.



Kirjoitelkaa ihmeessä lisää näkemyksiänne, tämä ei ollut tarkoitus olla mikään loppulausunto!



Ap

Vierailija

Mulla myös aikamoiset ruuhkavuodet: Pieni lapsi, suht haasteellinen työ, toisen lapsen yritys päällä, opinnoista viimein valmistuminen, asunnon myyminen ja vaihtaminen isompaan... Mulla olisi ollut mahdollisuus vaihtaa vielä haasteellisempaan duuniin, mutta ajattelin, että ei nyt... Kaikkeen ei voi revetä.



Mielestäni voit aivan hyvin miettiä lapsiasioita vaikka parin vuoden päästä. Mutta jos vauvakuume vaivaa, niin sitten se vaivaa. Asiat kyllä usein järjestyvät:)

Vierailija

Aloitin lapsen yrittämisen 24-vuotiaana ja en ole lasta saanut

vieläkään. Gynekologi sanoi, että viimeistään 30-vuotiaana

sitten hoitoihin.

Kyllä sulla aikaa on. Käy tarkastuttamassa itsesi esim. gynellä

ja tiedustele, mitkä ovat mahdollisuutesi saada lapsi yli

kolmikymppisenä.

Vierailija


kokemuksesta voin sanoa, että täydellistä aikaa lapsenteolle ei olekaan.. aina on joku syy miksi se on juuri silloin vaikeaa... mulla on yli kolmekymppisiä ystäviä jotka haaveilee mutta eivät vaan löydä sitä sopivaa aikaa ja olen sanonut, että se juna ajaa kohta ohi jos ei uskalla vaan ruveta hommiin.. no siis pointti on se, ettei kannata kuvitella että tulee se aika kun lainat on maksettu, talo on rempattu, uusi farmari on pihassa, työpäivät on tasan 8h ja duuni on turvattu ja ympärillä on hyvä tukiverkko...



mut siis sullahan on kyllä aikaa tehä lapset sitten kun siltä tuntuu, ei kannata ruveta väkisin pusaamaan, kunhan et kuvittele että joku päivä tiedät varmasti haluavas lapsen nyt ja koet sen helpoksi... se on aina pelottavaa, jännää ja himskatin haastavaa..

Vierailija

Itse valmistuin nopeasti (akateemisista opinnoistani) ja kun löysin elämäni miehen, molemmille oli luontevaa, että on lasten aika. Meillä on omistusasunto ja hyvät työpaikat ja ollaan alle kolmikymppisiä. Niin ja on niitä lapsia. En elä elämääni järjellä, vaan tunteella, ja uskon sen olevan hyvä ratkaisu pidemmälläkin tähtäimellä.



Mieti, mitä elämältäsi haluat.

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat