Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Arrggghhh - Taitoluistimista ja kiekkoluistimista - jäkätystä....

Seuraa 
Liittynyt17.9.2015


Paloi taas päreet totaalisesti jäähallilla...



Taitoluistelua harrastava poikamme ja eräs toinen taitoluistelua harrastava poika joutuivat taas (jälleen kerran...) kuuntelemaan vierestä, kun eräs äiti valisti kiekkoluistimia kinuavalle tyttärelleen, kuinka kiekkoluistimet ovat " poikien luistimia kun pojat harrastavat jääkiekkoa" ja " taitoluistimet ovat tyttöjen luistimia kun tytöt harrastavat taitoluistelua" .



Kun äiti kolmatta kertaa suureen ääneen asiaa selvitti, en voinut muuta kuin ärähtää ja palauttaa hänet ruotuun, mistä sain tietysti osakseni (jälleen kerran...) tuimia katseita ja " niin, niin,..." -kommentteja.



Ymmärtäkää nyt hyvät ihmiset, että luistimet tai harrastukset EIVÄT OLE sukupuolisidonnaisia juttuja. Pojat voivat harrastaa taitoluistelua ja tytöt jääkiekkoa, eikä siinä ole mitään kummallista - ja molempiin lajeihin on omanlaisensa luistimet. Jos haluatte lapsenne luistelevan vain yhdenlaisilla luistimilla, niin se on teidän ongelmanne...



Opettamalla lapsillenne näitä roolijuttuja kylvette kuitenkin samalla kiusaamisen siemenen pieniin ihmisiin. Ei lapsi välttämättä ymmärrä ja hoksaa, että äiti tai isä onkin ollut väärässä, vaan hän menee laukomaan näitä " totuuksia" toisille lapsille päin naamaa ja aiheuttaa ehkä elinikäisiä traumoja, jotka saattavat aiheuttaa jopa hyvän ja mieluisan harrastuksen loppumisen. " Viattomasta" kommentista saattaa seurata kiusaamista jne...

Sivut

Kommentit (23)

Vierailija

Minunkin puolestani AAARRGHHH...! Tuosta kertomastasi asiasta ja monesta muustakin.



Tyttären (11 v) luokka on menossa ensi syksynä saaristoon leirikouluun. Leirikouluun suunniteltu ohjattu kalastusretki on aika kallis, kuitenkin mielenkiintoinen kun pääsisi pyytämään merikalaa.

No, eikös vanhempainillassa sitten esitetty, että jospa kalastusretki kuitenkin järjestettäisiin - POJILLE.



Älähdin heti. Meidän tyttö on kova kalastamaan, hänellä on hyvät vehkeet, on asiantunteva ja nauttii touhusta. Nytkin kävi viikonloppuna molempina päivinä virvelillä pyytämässä kotimme lähijärvestä kirjolohen!





Vierailija


Mielestäni kiusaaminen ei todellakaan ole vähäpätöinen asia! Ja vielä vähemmän vähäpätöiseksi sen tekee yhteys, jossa se on otettu keskustelun alle - nettipalsta, jossa kysellään myös vaikkapa päivän ruokavinkkejä tai kurahousujen ostopaikkoja!



Ja pasmani eivät todellakaan menneet sekaisin siksi, että äiti halusi tyttärelleen kaunoluistimet vaan siksi, että tuo äiti selvästi ja johdonmukaisesti loi pohjaa kiusaamiselle. Sitä nimittäin mielestäni on se, että lapsille opetetaan asioita ikäänkuin itsestäänselvyyksinä ja totuuksina. Lapset eivät pysty asioiden suhteellisuutta ymmärtämään eivätkä tiedä, että heidänkin vanhempansa voivat olla väärässä.



Jos kotona opetetaan, että punainen on tyttöjen väri ja sininen poikien väri, niin siitä seuraa, että päiväkodissa tai koulussa kiusataan punaiseen pukeutuvia poikia ja siniseen pukeutuvia tyttöjä. Jos kotona opetetaan, että huivia pitävät tytöt ovat ählämeitä, niin heitä nimitellään koulussa ählämeiksi. Jos kotona opetetaan, että varakkaammat ihmiset ovat saatanan kapitalisteja tai köyhemmät ihmiset sosiaalipummeja niin siitä seuraa, että heitä nimitellään näin lasten keskuudessa. Jos vanhemmat arvostelevat kaverin perheen taloa lastensa kuullen rumaksi, niin asia kantautuu varmasti kaverin tietoon.



Lapset ovat äärimmäisen herkkiä omaksumaan ja myötäilemään vanhempiensa pieniäkin asenteita, sanomisia ja tekemisiä silloinkin kuin vanhemmat eivät sitä välttämättä huomaa. Vain omaksumalla itse neutraalit asenteet ja suvaitsevaisen elämänkatsomuksen voi opettaa näitä asioita lapsilleen ja estää kiusaamista!







Ja mitä tulee minun historiaani - tiedän kyllä sen olevan kovin herkullinen aihe monille eikä ollenkaan vaatimaton kiusaamisen syy. Mainitsin asian ohimennen lähinnä siksi, että pystyin niin lyhimmällä tekstimäärällä kumoamaan väitteesi omien ja vanhempieni toimintatapojen ja motiivien samankaltaisuudesta. Ihmisen ajatusten ja mielipiteiden väheksyminen hänen taustansa perusteella on minulle kovin tuttua, joten en ylläty siitä, että sinäkin otat tämän aseeksi minua vastaan. Olen huomannut, että kaltaisillasi henkilöillä on itsellään varsin usein selvittämättömiä ongelmia historiassaan - itse kun olen nuo asiat läpikäynyt perusteellisesti jo toistakymmentä vuotta sitten. Olen siis kovin eri mieltä siitä, kuka ottaakaan keskusteluun uuden ulottuvuuden ;)



Kiusaajille itselleen on muuten hyvin luonteenomaista väheksyä kiusaamista ja asioita, joista kiusataan. On myöskin hyvin tavallista, että kiusaaja " muuttaa suuntaa" aina välillä sekoittaen pakkaa entisestään. Myös henkilöön käyvät " iskut vyön alle" ovat kiusaajille ominaisia: etsitään vastapelurista paikkoja ja ominaisuuksia, joihin iskemällä voidaan siirtää keskustelu itse aiheesta tämän henkilöön ja mielellään mitätöidä koko ihminen ajatuksineen päivineen.

Vierailija


Kovin samaa mieltä olen kanssanne. Ja luulenpa, että olemme ajatuksinemme jo paljon pitemmällä kuin minne monet ikinä pääsevätkään, koska edes pohdimme ja ajattelemme näitä asioita - sikäli hyvä lapsillemme.



Mielestäni teit, Gaston, ihan oikein kun ostit lelun lapselle. Itse olen kasvatuksessani pyrkinyt siihen, että yritän selittää ympäristön paineet ja mielipiteet lapsille sellaisina kuin ne ovat, mutta en yritä vaivihkaa tai puolipakolla " käännyttää" lapsiani erilaisiksi. Toki usein tulee vastaan kaikenlaisia rajanvetotilanteita, joissa joutuu miettimään päänsä puhki erilaisia toimintatapoja ja usein toimimaan nopeasti ilman miettimisaikaa. Niissäkin tilanteissa kyllä usein käyn lapsen kanssa asiaa läpi jälkikäteen.



Ja sitten usein asiat lutviutuvat jotenkin omalla painollaan riippuen esim. siitä, kuinka sitkeästi lapsi omaa mielipidettään ajaa. Meillä 4-vuotias esim. sai valkoiset taitoluistimet mustien sijaan, koska itsepintaisesti niin halusi. Sen sijaan toive vaalenapunaisista uimalaseista vaihtui niin pienellä vihjeellä vihreään, ettei lapsi tuntunut olevan siitä millänsäkään (ja äiti sai paljon pahemmat omantunnontuskat)...



Näitä hankalia tilanteita tulee eteen aika usein kun on lapset, jotka on kasvatettu sukupuolineutraalisti - siinä mielessä heti alusta alkaen sukupuolirooleihin lapsensa pakottavat vanhemmat pääsevät tietysti aika helpolla ;)





Mieheni on luonteeltaan ja toiminnaltaan aika feminiininen ja hänestä on ollut aika paljon apua nimenomaan noiden poikien kanssa. Hän on itse viihtynyt aina enemmän tyttöjen kuin poikien seurassa, eikä ole koskaan pitänyt mistään rajusta tai hurjasta, eikä urheilusta. Lapsena hän on ollut koulukiusattu, mutta pystynyt aina asettumaan ikäänkuin kiusaajien yläpuolelle tietäen olevansa heitä fiksumpi ja älykkäämpi (kympin oppilas aina), ja tietäen tulevansa pärjäämään elämässä. Kaikki tämä on tietenkin myös realisoitunut elämässä, joka tietysti helpottaa tämänhetkistä tilannetta siten, että ikäänkuin tietää olevansa oikealla tiellä. Omat kokemukseni ovat jotakuinkin vastaavat.



Oikeastaan meillä tuosta omaa sukupuolta olevien kavereiden puutteesta on tullut ongelma vasta seurustelu-aikana ja naimisissa ollessa: kun aloimme seurustella, niin osa mieheni kavereista ei enää " uskaltanut" olla hänen kanssaan tekemisissä ja osa heistä rupesi kutsumaan MINUA illanviettoihinsa mieheni sijaan. Vastaavasti heidän puolisonsa kutsuivat miestäni " poikien iltoihin" . Ja sama tapahtui osin minun kavereideni kanssa. Ei siinä mitään muuten, mutta kun mieheni ei jaksaisi mitään miesten saunailtoja tai autopelejä ja minä inhoan " tyttöjen juoruiltoja" enkä keksi mitään yhteistä noiden naisten kanssa....



Mieheni mielipide poikien kanssa on aika pitkälle ollut se, että kotona pitää saada leikkiä ja tehdä mitä lapset haluavat, mutta ulkomaailman kanssa pitää tarkkaan miettiä, mistä mahdollisesti kiusataan ja tehdä valinnat tietoisesti niin, ettei kiusaamista tule ainakaan liian paljon. Ja lapselle pitää tietenkin aina ja joka paikassa tehdä selväksi, että kiusaaminen ei ole koskaan omaa syytä, vaan kiusaajien tyhmyyttä - tarvittaessa meillä on aika tiukastikin puututtu tilanteeseen ja itse olen joutunut useamman kerran ottamaan kiusaajia puhutteluun. Yleensä kiusaaminen loppuu aika nopeasti kun siihen puuttuu heti.



6-vuotiasta poikaa meillä ei olekaan kiusattu vielä ollenkaan vaikka hänellä on vielä kaiken kukkuraksi puhe-, kommunikaatio- ja motoriikkaongelmia. 4-vuotias sen sijaan on joutunut kiusatuksi pari kertaa luisteluharrastuksessa, ei tosin käsittääkseni sen kummemmin harrastuksen tai luistimien takia vaan ehkä pikemminkin siksi, että on luistellut paremmin kuin kiusaajat (isompia poikia, diagnoosina tod. näk. ADHD) sekä naapurin 9-vuotiaan pojan toimesta. Itse en kerta kaikkiaan voi ymmärtää, mikä tarve kouluikäisillä pojilla on kiusata 4-vuotiasta, mutta kyllä se tiukalla puuttumisella on loppunut. Molemmilla pojilla on päiväkodissa ja eskarissa kavereitä: isommalla pääasiassa poikia ja pienemmällä molempia - eivätkä ne kavereiden leikitkään nyt aina niin kauhean " poikamaisia" ole, riippuu minusta enempi tarjolla olevista leluista. Kaikille on toistaiseksi kelvannut esimerkiksi leikkikeittiö, jopa niille eskari-ikäisille.



Jossain määrin kiusaamista voi tietysti välttää omilla valinnoilla, mutta valitettavasti kiusaajat kyllä yleensä löytävät uhrin joka tapauksessa, joten paras puolustus on kuitenkin hyvä itsetunto. Ja sitten voi tietysti loputtomiin kysellä sitä, kuinka pitkälle toisten miellyttämisessä pitää, saa tai on järkevää mennä kiusaamisen välttämiseksi? Tie voi olla loputon! Oma mielipiteeni on siis aika tiukasti se, että kiusaaminen on kiusaajan ongelma ja sellaisena sitä tulisi myös käsitellä, aina.



Ja toki mieluummin näen lapseni kuitenkin olevan kiusattu kuin kiusaaja!

Vierailija

Kyllä tytöt saa olla pikku hepeneissään kannustusjoukoissa jos haluavat tai näteissä luistimissaan keikaroimassa jäällä..

Ei kaikista tytöistä tartte kasvattaa losoperseisiä lyhyttukkaisia ämmiä jotka ei tiedä mihin ripsiväriä levitetään...että näin..

Vierailija


Sinänsä mielenkiintoista, että toisille tulee samasta tyylistä mieleen nainen ja toisille mies. Osoittaa minusta jälleen kerran myös sen, etteivät ne tyypillisinä sukupuoliominaisuuksina pidetyt asiat niin itsestäänselviä olekaan. Ihan samalla tavalla kuin vauvan sukupuolen pystyy päättelemään vain vaatteista ja neutraaleihin vaatteisiin puetusta vauvasta ei voi tietää, niin pystyy näemmä täälläkin ihmisen sukupuolen päättelemään vain nimimerkistä, jos se sukupuolisidonnainen ja muutoin ei!



Mites olisi, jos puhuisimme lapsistammekin vain lapsina, niin kukaan ei voisi arvostella siitä, että pojat puetaan vaaleanpunaisiin hörhelöihin ja tytöt viedään futisharkkoihin ;)

Vierailija


Eli olen mielestäni oikeassa kun olen sitä mieltä, että lapsilla on oikeus olla ja kasvaa sellaisiksi kuin he ovat sen sijaan, että heitä pienestä pitäen väkisin tungettaisiin ympäristön painostuksesta joihinkin kuviteltuihin malleihin ja rooleihin.



Itse asiassa olen jopa sitä mieltä, että tällainen rooleihin änkeminen saattaa aiheuttaa psyykkisiä ongelmia myöhemmin, kun ihminen ei lainkaan tiedä, mikä hän itse oikeasti on ja miltä hänestä tuntuu, vaan hän on vain oppinut miellyttämään muita ja tekemään niin kuin " kuuluu tehdä" . (Mitä ilmeisimmin tämä on tapahtunut ainakin sinun kohdallasi)



Minä en siis lainkaan ymmärrä, miksi vain naisen genitaalit omaavilla henkilöillä saisi olla oikeus käyttää hepeneitä tai keikkaroida näteissä luistimissä jäällä. Miksi ihmeessä minun pitäisi kieltää luistelu, hepeneet tai vaaleanpunaiset vaatteet pojaltani joka niitä haluaa vain siksi, että sinun mielestäsi se ei ole sopivaa? Ja mikä ihmeen oikeus aikuisella ihmisellä on arvostella lapsen itse valittua harrastusta suureen ääneen julkisesti?



Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että kuka tahansa käyttää hepeneitä tai keikkaroi jäällä, jos se on HÄNEN OMA TAHTONSA. Sen sijaan vastustan jurkästi sitä, että lapset tungetaan johonkin juttuun, harrastukseen tai vaatteeseen vain sen takia, että he ovat jotain sukupuolta. Ihmisellä tulee olla ihan yhtä lailla oikeus kulkea hepeneissä ja keikkaroida kuin leikata hiuksensa lyhyiksi ja olla käyttämättä meikkiä ilman, että heitä valinnastaan noin törkeästi arvostellaan. Ja tämän oikeuden tulee koskea sekä tyttöjä että poikia ja sekä naisia että miehiä!

Vierailija

olen siltä mieltä, että kirjoitat AIVAN TÄYTTÄ ASIAA. Hittolainen, mitä " autottamista" on pienen pojan elämä alusta asti. Auto sitä, auto tätä, leiki autolla. Ja kun poika mieluummin roudaa perässään itsensä kokoista nallea, ohjataan silti autoihin. Samastahan tuossa on kyse.

Meidän poika on tosi fyysinen ja ollaan mietitty miehen kanssa jotakin urheiluharrastusta. Tanssi olisi tosi hyvä juttu, koska poika tykkää tanssia. Ei baletti, mutta joku muu (poitsun ruumiinrakenne on samanlainen hämäläinen maatiaismalli kuin äidillään). Mutta ei helvetti, jalkapalloa sen olla pitää. Tämä on yhteiskunnan viesti.



Ärmh.

Vierailija


Ei - kyllä Giga@n täytyy olla nainen!



Ei kukaan muu kuin nainen vaivaudu haukkumaan toisia naisia noin yksityiskohtaisesti - itsetunnon täytyy olla kiinni ulkonäöstä ja siitähän on helppo haukkua toisia, varsinkin kun ei näe. Sitäpaitsi ei miehiä kiinnosta tyttöjen oikeudet tai harrastukset, ainakaan sellaisia miehiä jotka kirjoittavat noin sovinistiseen malliin. Itse asiassa sellaiset miehet tuskin eksyvät vauva-lehden palstoille ;)

Vierailija


Sinut on pikkutytöstä saakka istutettu tiukasti tytön ja naisen malliin. Sinulle tehtiin hyvin selväksi, miten tyttöjen ja naisten kuuluu käyttäytyä, olla ja ajatella, aika lailla eri tavalla kuin sinulle opetettiin millaisia pojat ovat. Sait hyväksyntää ja kehuja, kun opit olemaan naisellinen, näyttämään kauniilta, pukeutumaan hepeniin, leikkimään nukeilla, harrastamaan tyttömäisiä juttuja jne. Joskus ehkä innostuit myöskin jostain rajummasta, ympäristön mielestä poikien jutusta, mutta se ei ollutkaan sopivaa: siitä tuli moitteita, ehkä rangaistuskin. Sen jälkeenkin olisit joskus halunnut koettaa jotain poikamaista, mutta muistit, ettei se sovi tytölle.



Ajan myötä unohdit poikajutut ja " sopeuduit" rooliisi naisena. Opit jopa nauttimaan miesten huomiosta keimaillessasi ja siitä, että osasit meikata ja pukeutua kauniimmin kuin luokan muut tytöt. Välillä tosin vähän harmittivat ne pari likkaa, jotka kävivät samoissa futistreeneissä luokan makeimman kundin kanssa, mutta nehän sanoivat itsekin olevansa vain kavereita - sitäpaitsi ne olivat rumia eivätkä edes uskaltaneet ryypätä luokkabileissä. Sinulla kävi flaksi poikien kanssa ja opettelit yhä uusia naisellisia villityksiä: jalkasi ehkä kärsivät korkokengistä, mutta viis siitä, se kuuluu naisen elämään. Tupakkaa kului ja viina virtasi, mutta sehän olikin villiä nuoruutta. Pääsit opiskelemaankin ehkä sihteeriksi, lähihoitajaksi tai lastenhoitajaksi - tai ehkä poikien kanssa seurustellessa sinusta tulikin " vain" siivooja tai alusvaatekaupan myyjä.



Jossain vaiheessa heräsit todellisuuteen. Huomasit, että ne luokan rumilukset, poikien karttamat " losoperseet" ja meikkaamattomat tytöt jotka keskittyivät kouluaikana vain oppikirjoihin, olivatkin menneet yliopistoon, valmistuneet, edenneet urallaan, mutta ehtineet siinä sivussa perustaa perheenkin. Heillä tosin oli puolisonaan se luokan hiljaisiin kuuluva nörttipoika, joka nykyisin tosin onkin Nokialla töissä, he asuvat isossa omakotitalossa ja kuljettavat kaupunkimaasturilla lapsiaan taitoluisteluharkkoihin. Ja mikä pahinta, näyttävät nauttivan elämästään vaikkeivät edelleenkään osaa meikata - firman pikkujouluja vartenkin käyvät kampaajalla. No ovatpahan edes ruvenneet käymään jumpassa, mutta sinnekin pukeutuvat kulahtaneeseen T-paitaan.



Ja sinä - sinä olet edelleen siinä samassa siivousfirmassa. Komea miehesi lähti nuoremman ja kauniimman matkaan ja koetat yksinhuoltajana kiristää vyötä, että pystyisitte asumaan kunnan vuokrakolmiossa. Mutta tiukkaahan se kieltämättä tekee kun tupakkaankin menee niin paljon rahaa, saatanan kapitalistit! Ja ravintolaan - kulmakapakassa käy edelleen flaksi ja aika ajoin keskustan ravintolasta löytyy joku komeampikin yksilö. Mutta kun on nuo lapset, kukas sitä yksinhuoltajaa huolisi - tai huoliihan sitä - onhan niitä lyhyitä suhteita tullut ja mennyt. Ja sitäpaitsi sinähän et ole edelleenkään alistunut niiden meikkaamattomien losoperseiden tasolle: sosiaalitoimistossakin käyt minihameessa, korkokengissä ja täydessä sotamaalauksessa ja päiväkodin vanhempainillassa muistat aina mainita, kuinka sinun lastasi ei sitten saa viedä kurakelillä ulos etteivät vaaleanpunaiset ballerinatossut likaannu.



Niin - ja lapsillesi osaat edelleen tähdentää, kuinka on tärkeää miellyttää muita ja kelvata muille. Omat toiveensa, tahtonsa ja tunteensa kannattaa haudata syvälle, ei niitä kukaan kuitenkaan kysele. Kun kovettaa mielensä ja oppii miellyttämään muita, vetelemään oikeista naruista, niin pärjää - ainakin kohtuullisesti. Ei kannata yrittää liikaa tai kulkea vastavirtaan, ei se kuitenkaan kannata. Jotkut toki ovat pärjänneet silläkin tavalla, mutta eihän nyt sinun lapsesi, se on niin huono ja epäonnistunutkin. Sitäpaitsi naisen kuuluu olla naisellinen, juuri sillä tavalla naisellinen kuin sinä sen ymmärrät - muu on epänormaalia ja kaikkea epänormaaliahan kuuluu arvostella, parjata ja haukkua estoitta. Itsehän ovat kerjänneet kun eivät ole sopeutuneet normeihin!



Sitäpaitsi niissä ballerinatossuissa ei voi pelata futista, joten parempi vain pukea pikku hepenet päälle ja tyytyä sipsuttelemaan kannustusjoukoissa.





Kaikella ystävyydellä - viestisi tyyli paljastaa itse viestin todistavan ihan muuta kuin mitä siinä lukee ;)

Vierailija


Olen " diagnoosistani" täysin varma. Tytön ja äidin välillä ei missään vaiheessa ollut puhetta sen kummemmin taitoluistelu- kuin kiekkoluisteluharrastuksestakaan. Veikkaan, että lapsi oli jäällä ihan ensimmäisiä kertoja ja näki, että ihmisillä oli kahdenlaisia luistimia. Epäilen, että kun hän huomasi luistelun vaikeuden omilla luistimillaan (lapsella oli sellaiset ikivanhat, nilkasta löperöt marketin kaunoluistimet, joilla ei pystyisi luistelemaan kukaan). Luulen, että lapsen ajatus kulki jotenkin niin, että kun omilla luistimilla oli vaikea pysyä pystyssä niin toisenlaiset luistimet voisivat auttaa asiaa (mikä piti sinänsä ihan paikkansa koska lapsen luistimet olivat niin huonot).



Äiti ei missään vaiheessa maininnut eroa kiekkoluistimien ja taitoluistimien tai eri harrastusten välillä, vaan hän nimenomaisesti puhui " tyttöjen luistimista" ja " poikien luistimista" ja yhdisti nämä asiat useampaan kertaan siihen, että tyttöjen kuuluu " kaunoluistella" ja poikien pelata jääkiekkoa.







Ja noista hepeneistä, viitoista, ritareista jne..



Oman 4-vuotiaan poikani lempiväri on vaaleanpunainen; hän haluaisi kaiken vaaleanpunaisena, piirroksissa ja askasteluissa hän käyttää ainoastaan vaaleanpunaista. Kun eilen tuli postissa lelukirja, niin poika valitsi lempisivukseen sivun, jolla on vaaleanpunaisia nukentarvikkeita. Päälleen hän haluaisi pukea mekkoja ja hameita ja pukeutua prinsessaksi. Mielestäni on lasta kohtaan kohtuutonta ja väärin, että joudun rajoittamaan hänen tekojaan ja halujaan siksi, ettei häntä kiusattaisi. Hän saa askarrella vaaleanpunaista ja pukeutua kotona mekkoon ja prinsessaksi. En kuitenkaan voi päästää häntä päiväkotiin vaaleanpunaisissa enkä luiteluharkkoihin mekossa, koska pelkään että hän saisi vielä pahempia traumoja kiusaamisesta. Mielestäni on väärin, että aikuiset opettavat lapsilleen näitä malleja niin, että lapset saavat aseita kiusaamiseen ja kummasteluun. Mielestäni jokaisella tulisi olla oikeus olla oma itsensä!



Itse olen ollut lapsena varsinainen " poikatyttö" ja minua yritettiin tunkea väkisin tytön malliin: kun pienenä toivoin lahjaksi autorataa, sain nukenvaunut ja isompana toivoessani mopoa sain meikkipussin ja hajuvesilajitelman. Veljeni sai ne toivomani tavarat ja minä sain lainata niitä vain veljeltäni anelemalla. Minut laitettiin satubalettiin, vaikka halusin mikroautoilemaan ja koulussa jouduin tekstiilitöihin, vaikka olisin halunnut puutöihin. Kun pääsin viimein muuttamaan kotoa pois ja sain itse päättää rahojeni käytöstä niin minulla meni vuosia " etsiessä itseäni" . Menin ääripäästä toiseen, koska en tiennyt, mikä oikeasti olin. En osannut olla sen kummemmin naisellinen kuin miehekäskään, koska kaikki ominaisuuteni oli väkisin väännetty johonkin muottiin. Vasta useiden vuosien jälkeen löysin itseni: minussa on hyvin paljon " maskuliinisia" piirteitä, mutta osittain olen myös varsin " feminiininen" . (Sinänsä inhoan koko feminiininen ja maskuliininen -sanoja, koska ne lähtökohtaisesti määrittelevät maskuliinisen naisen ja feminiinisen miehen epänormaaleiksi) Minulta meni myös todella paljon aikaa itseni hyväksymiseen, koska minulle oli tolkutettu että olen epänormaali ja huono, enkä tulisi ikinä kelpaamaan kellekään miehelle...



Henkilökohtaisesti en siis usko noiden ominaisuuksien todellakaan olevan geeneissä vaan ne ovat mielestäni lähestulkoon yksinomaan ympäristön (tietoisen tai useammin tiedostamattoman) painostuksen tulosta. Toki jotkut ihmiset ovat luonnostaan feminiinisempiä ja jotkut maskuliinisempia - kun sitten jonkun henkilön kohdalla nämä ominaisuudet menevät hyvin yksiin ympäristön odotusten kanssa niin hän varmasti sopeutuu ongelmitta. Ne joiden luonne ja ympäristön odotukset ovat ristiriidassa ovat sitten " ongelmatapauksia" ja sopeutumattomia. Ja jotkut tietysti ovat helpommin mukautuvia luonteeltaan kuin toiset ja taipuvat helpommin muottiin kuin muottiin eikä ongelmia välttämättä tule tai sitten ne tulevat ilmi vasta aikuisena psyykkisinä ongelmina, parisuhdeongelmina jne. eikä alkuperää välttämättä edes tiedosteta.



Olen siis edelleen sitä mieltä, että hepenissä keikkarointi ja futiksen pelaaminen ovat molemmat ok, MUTTA lapsen tulee itse saada oman kiinnostuksensa mukaan valita, kumpaa hän haluaa ilman ympäristön suoranaista painostusta tai edes pientä vihjailua! Ja jos sitten sattuu olemaan ainoa tyttö futisjoukkueessa tai ainoa poika hepenissä, niin kenenkään ei pidä siitä huomautella, ihmetellä tai irvailla.

Vierailija

Ja sinä Heffe olet suurieleisesti sitä mieltä että se mikä teille sopii on oikea kasvatusmalli?!

Entä me muut äidit?

En ymmärrä OIKEESTI miksi meidän " pojan" malli pojille on NIIIIIIIN väärä???????????????????

Ei hel***tti...onko tällaosoa suvaitsemattomia ihmisiä vielä toidellakin olemassa??

Se on kuule niin että perinteet tässä maailmassa ovat harvinaisempia kuin tuo " yli" suvaitsevaisuus!!

Vierailija

Mielestäni teet väärin siinä suhteessa että luulet kaikkien lukijoiden tietävän historiasi ja peilaavan mielipiteitään siihen nähden...luen ja näen vain sen mitä olet kirjoittanut.Olen melkoisen huono lukemaan rivien välistä joten kai voit tyhmänäkin pitää jos haluat.

Mut kaikkineen tämä aihe puuttumatta kokemuksiisi elämässä on mielestäni melko vähäpätöinen..

En nyt todellakaan oikein ymmärrä et jollakin menee pasmat sekaisin jos äiti haluaa tyttärelleen kaunoluistimet.Olisit sen sijasta että toit oman näkemyksesi tälle äidille sukupuolirooleista varsin selvästi esille kertonut että tyttärellään on karseet luistimet joilla yksinkertaisesti EI VOI opetella luistelemaan kunnolla!!!

Mielestäni sinä Heffe olet ottanut aivan uuden ulottuvuuden tähän keskusteluun..

Ja en lähde kommentoimeen lapsuuttasi tai vanhempiesi vittumaisuutta...ellet sitten itse halua jatkaa nimenomaan siitä aiheesta..

Ainakin se miten sua on kohdeltu vaivaa vieläkin melkoisesti enkä ihettele..johtunee osittain siitä tökerö ulosantisi.

Vierailija

Ihan asiaa kirjoittaa ap. Meillä on tytölle kiekkoluistimet, koska hän koki taitoluistimet liian vaikeiksi. Ei kän niillä pystynyt opettelemaan luistelua laisinkaan, vaan oli nenällään jatkuvasti (tyttö 7v). Lapsistamme toinen, 10 v poika harrastaa jääkiekkoa, ja joukkueen toinen maalivanti on tyttö. Todella hyvä sellainen vielä. Hiukan jännittää, koska tyttö lakkaa käymästä jääkiekossa, voisi kuvitella että pukuhuonetilanteet viel ämuutaman vuoden kuluessa muuttuvat hankaliksi. Mutta onneksi vielä ei niin ole. Ja jäällä tyttö on tasavertainen.

Tuttavan pojan suurin syntymäpäivälahjatoive oli tanssihame. Tässä kohtaa äitinsä ei sitä kuitenkaan kehdannut ostaa (poika 3v eikä harrasta mitään tanssiin liittyvää). Mutta teki kyllä verhokankaasta pojalle hameen. Tuskin tuosta traumoja hehkeytyy?

Olen kylä täysillä samaa mieltä ap:n kanssa. Rooleihin ehtii oppimaan myöhemminkin.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat