tarina

Vierailija

Koska naiset eivät mitä ilmeisimmin voi ymmärtää miesten käyttäytymismalleja, ehkä tämä avaa hiukan silmiänne.

lue tarina niin että, Mika on oikeasti nainen jolla on vauvakuume...

outi on mies joka tulee vaan mukana ja ei ole todella innostunut..



perheenlisäysprojektilla on hauskoja yhdenmukaisuuksia autonhankintaan kun vaihtaa sukupuolirooleja.



tarina on kopioitu..











Kauan, itse asiassa liiankin kauan, olivat Mika ja Outi harkinneet autollisiksi ryhtymistä.



Mikan mielestä hänen ikäisensä mies, tuskin kolmeakymmentä, on ehdottomasti parhaassa auton osto iässä. Outi taasen oli sitä mieltä, että

heidän olisi kaikesta huolimatta parempi odottaa vielä hetki.

Eihän sitä voinut tietää miten maailman meno kehittyy, voihan se olla ettei

valtio kohta tue autoilua lainkaan.



Kaikesta huolimatta Mika onnistui taivuttelemaan outin hankintapäätöksen kannalle. Eikä aikaakaan kun nuoripari laittoi auton tilaukseen, mutta Mikan harmiksi auton toimitusaika oli tuskallisen pitkä.

No, onhan minulla nyt huolella aikaa tutustua autoiluun liittyvään oheistarjontaan, lohdutteli Mika itseään.



Mika oli todella innostunut, hän varasi heti parkkiruudun, selvitti edullisimmat vakuutukset, osti kaikkea mielestään todella tärkeää ja tarpeellista autoiluun

liittyvää tavaraa.



Outin mielestä hankintavimma sai lähinnä koomisia piirteitä, eikä kaikki tämä roju määrä ollut todellakaan aivan välttämätöntä.

Minkä takia autovahojakin pitää olla useita purkkeja, pölykapseleitakin löytyi pienen kaksion kaikista komeroista. pöydät olivat täynnä kaikenmaailman luetteloita ja esitteitä.



Tuliko se Bilteman luettelo tänään, oli ainoa lause jolla mika oli osoittanut viimeaikoina tiedostavansa Outin olemassaolon. Toki mies tauotta puhui autosta ja autoilun haasteista, mutta se oli lähinnä sellaista itse puhelua johon outin ei edes oletettu osallistuvan. tai jos osallistui, kuten ensipäivinä hän erehtyi tekemään, oli kommenttina lähinnä ivailua siitä miten vaikea naisen kanssa on yrittää keskustella autoilun vaatimuksista.



Outi päätti tästä lähtien vaan epämääräisesti mumista mikäli Mika yrittäisi ohjata keskustelua autoilun suuntaan. Näin oli ehdottomasti paras kaikille, eipä ukko saisi ainakaan turhia tunnekuohuja, sillä näin hän ei vastaisi mihinkään kysymykseen väärin.



Outia alkoi jo pikkuhiljaa kaduttamaan koko hankintapäätös, tai ei nyt kaduttamaan, mutta suuri kysymysmerkki joka tapauksessa varjosti tulevaisuutta.



Viimein koitti auton luovutuspäivä, hyvä niin, sillä Mika oli käynyt viimeisinä odotuspäivinä niin suurilla ylikierroksilla, että kaikki tämä vouhotus meni

kilometrin verran Outin käsityskyvyn ylitse.









Mika vaatimalla vaati Outia lähtemään mukaan liikkeeseen.

Outilla ei ollut muuta virkaa kuin olla henkisenä tukena, tämän vuoksi outista ei ollut riittävästi perusteita sille, että hän täytyisi lähteä mukaan luovutukseen.

Auto on hankittu yhteisellä päätöksellä, joten kyllä sinun täytyy kantaa kortesi kekoon. oli Mika ripittänyt Outia, ja outin ei auttanut muuta kuin laahustaa mumisten perässä autokauppaan.



Autoliikkeessä Mika täytti myyjän kanssa papereita sekä kuunteli asiantuntevaa ohjeistusta auton hoidosta. Asioinnin lomassa Mika välillä

mulkaisi Outi arvostelevasti, sillä hän ei voinut ymmärtää miten tuo nainen

pystyi käyttäytymään niin välinpitämättömästi.

Kehtasi lukea juorulehtiä, ravasi tupakalla , joi kahvia ja viilasi jopa kynsiään

samalla kun hän joutui ponnistelemaan yhteisen tulevaisuuden nimissä.

justiinsa niin, semmoinen olisi kiva, kunhan sen eteen ei tarvitsisi tehdä mitään. mielessään Mika manasi vaimoaan.



Outi luki samaa 7 päivää lehteä jo kolmatta kertaa ja perhesovun jonkun asteisen säilyttämisen vuoksi kävi välillä Mikan luona, ikään kuin näyttämässä

olevansa hengessä mukana.



Miksiköhän tännekin pitää naiset raahata ? Ei ole muuta virkaa kuin käydä välillä nyökyttelemässä osanottavasti, mitenkään en voi tilannetta edistää,

tuskaili Outi tilanteen kiusallisuutta.



Ulkona alkoi jo hämärtämään kunnes asiat saatiin kuntoon.

Tuskin oli avaimia saatu, kun Mika jo kiirehti soittamaan kavereilleen

ilouutista.



Viidennen kaverin kohdalla outia alkoi jo todella poraamaan latvaan.

Joka tyypille piti kertoa yksityiskohtaisesti kaikki luovutukseen liittyvät ongelmat. Avaimet oli hukassa, vääränväriset istuimenpäälliset, takaluukku

meinasi jäädä jumiin, jne. jne.

Eniten Mika vaahtosi siitä, kun myyjä lähti käymään vessassa, hänen mielestä heidät oli jätetty todella pitkäksi aikaa yksin, outi taasen oli ihmetellyt voiko kukaan virtsata niin nopeasti kuin myyjä sen teki.



Viimeinkin päästiin matkaan, autolle mennessä Mika antoi outille ohjeita

autonkäsittelystä.

Muistathan putsata kengät ettei vaan tule sisälle kuraa,

älä paina koko vartalolla selkänojaa säätäessäsi sitä, älä kisko kahvasta,

älä paiski ovea, istu mahdollisimman liikkumatta ettei verhoilu kulu.



Koko ensimatka oli pelkkää painajaista. Mika tuijotteli peruutuspeileihin

ja seurasi minkä väristä saastetta autosta lähtee.

pakokaasujen pitäisi olla vaaleampia, mutta toisaalta sisäänajovaiheessa

niiden kuulukin olla tummia ainakin siihen asti kunnes karstatappi irtoaa,

tuumaili Mika huolestuneena.



Kotona Mika ravasi viiden minuutin välein katsomassa ikkunasta oliko

auto tallessa. Ensimmäisen viikon aikana kävi kymmeniä vieraita

joille Mika jaksoi yhä uudelleen ja uudelleen kertoa luovutuksen tuskat.

Mika ei todellakaan unohtanut kertoa outin kahvin juonnista sekä

tupakalla käynneistä.



Mikalle oli yllätys, että jokaisella mies vieraalla oli ollut vielä pahempia vaikeuksia auton osto tilanteessa.



Outi oli yllättäen joutunut seuraamaan auton ja Mikan perhe elämää

sivullisen. uusi tilanne johon ei ole helppo sopeutua, tuskin tulen sopeutumaan

koskaan, Outi ajatteli



Elettiin jo toista viikkoa autollisina, mutta Outi ei ollut päässyt

kokeilemaan oven avausta vaativampaa toimenpidettä.

Olihan hän kyllä saanut olla mukana tuhansia kilometrejä ja katsoa kun Mika ajoi, mutta kovasti olisi tehnyt itsekin mieli kokeilla. Aina, mikäli hän edes käveli läheltä avainnippua, Mika vaistosi sen ja alkoi ohjeistaa ikään kuin varmuuden vuoksi.



Tästä kaikesta kohkaamisesta suivaantuneena Outi teki seuraavan päätöksen.

Minä kosken autoon vain jos se on välttämätöntä ja ajelulle lähden vain yksin.

Ehkä joskus tulevaisuudessa, kun aika on kypsä, saatan antaa Mikan

seurata vierestä ajamistani.

The end



Kommentit (5)

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat