7kk ilman seksiä

Vierailija

Auttaisin mielelläni siskoani neuvoilla.. He saivat lapsen 7kk sitten ja siskoni kertoi n.1kk sitte että hän ja avomies eivät ole sen koommin harrastaneet seksiä. onko tämä normaalia? Siskoni avomies ei edes ollut mukana synnytyksessä ku vauva tuli niin nopeest maailmaan, et ei voi olla kyseessä se että ois synnytyksen "kauhuja" säikkyny.. Kuinka voisin auttaa siskoani saamaan asian raiteelleen? Hän selittää että ku molemmilla on kiireitä ja stressiä ja ei jaksata.. Ja lapsiki on ollu vaativa. Ja siskoni taitaa olla niitä jotka pistää kaiken edelle lapsen, muusta viis. Ja siskoni on myös sitä nalkuttavampaa lajia kun hänen avomiehensä on tossukkaisempaa lajia.. Eikä mieskään ole jaksanu/viittiny/kehdannu? tehä alotetta. Ei sen puoleen siskonikaan. Kuis tästä etiäpäin? Osaisitteko auttaa?

Sivut

Kommentit (41)

Vierailija

Minä en voi ymmärtää että joku voi kestää elämää jossa ei ole kuukausiin seksiä tai sitä on ollut tyyliin 4 kertaa tänä vuonna niinkuin tuossa jollakin.

Meilläkin, varmaan lapsien teon jälkeen juu, toinen haluaa 3 kertaa viikossa niin kuin ennenkin ja toinen 2 kertaa kuukaudesta. Meillä käytiin myös loputtomien vääntöjen ja riitojen jälkeen "rakentava" keskustelu jonka päätteeksi ilmoitin että minun elämässä on seksiä muutaman kerran viikossa. Jos se ei ole kotona niin se on jossain muualla. That´s it. Sellaista elämää en aio elää jossa sitä ei ole tai on 2krt/kk. Elä sen kanssa tai lopetetaan. Viesti meni perille ja sitä on sen jälkeen ollut. Itse asiassa saan sitä suunnilleen aina kun haluan. Eihän oikeata molemminpuolista halua korvaa mutta ehkä sen kanssa voi elää ja lapsilla pysyy oikeat vanhemmat. Löysässä hirressä..

M

Vierailija

kyllä silloin jos on niiden jäljiltä niin poikki, ettei paljon haluta mikään! Vauvanhoito on 24h työtä äideille, isien voi olla vaikea sitä ymmärtää vaikka yhdessäkin osallistuisivat ja tekisivät. Ei ehkä kaikille, mutta ainakin omaan päähän ei paljon muuta mahdu kun äitiyttä. Eikä millään euforisen ihanalla tavalla, vaan myös rasittavalla vastuuntunnolla, josta ei hellitä hetkeksikään vaikka haluaisi ja yrittäisikin.

Olisi ihanaa kun voisi olla seksuaalisesti samassa jamassa kuin ennen raskautta, mutta kun ei vain ole. Jos mies ei sitä kestä, niin en sellaisen ihmisen kanssa haluaisikaan olla. Olen 99% varma, että kaikki vielä palautuukin ennalleen enkä epäile mieheni pysymistä rinnalla tässä seksittömässä ajassa. Mitä muutama kuukausi sinne tänne haittaa kun elämää on edessäkin vielä? Meillä seksiä tosiaan ei ole ollut loppuraskaudesta eikä puoli vuotta vauvan tulon jälkeenkään. Ja mies on kyllä tästä vauva-ajasta vähintään yhtä väsynyt kuin minäkin.

N34

Vierailija

Hei 14!



Ymmärrän täysin miltä 14:sta tuntuu, olen itse elänyt samanlaisessa parisuhteessa jo lähes kymmenen vuotta. En todellakaan lähde tuomitsemaan, asiassa on niin monta puolta.



Meillä miestä ei haluta, sängyssä ollaan ehkä noin 3 - 4 kertaa vuodessa (ei ole kirjoitusvirhe, joskus on ollut 0 krt/vuosi). Silloinkin aloite tapahtuu aina minun puoleltani, ja se edellyttää että olen ollut siivosti, hymyilen ja yleensäkin kuljen varpaisillani omassa kodissani jotta vaan mikään ei pilaa "tunnelmaa". Olen mieliksi.



Yrittäkääpä tehdä sitä muutama vuosi niin kokemuksesta kerron että itsetunto on pakkasella. Ei auta vaikka baarista löytyisi ottajia, muutaman kanssa olen kokeillutkin mutta en viihdy seksissä josta puuttuu tunne. Mieluummin sooloilen. Asiasta on mieheni kanssa puhuttu monta kertaa, kävimme vuosia sitten jopa terapeutilla. Saimme sieltä seksioppaan jonka kyllä minä luin, hän ei. Puolisoni on sitä mieltä että seksi ei kuulu hänen elämäänsä, mutta toki tietää että se on minulle iso asia. Toisin kuitenkin kuin tapauksessa 14 täällä ei saada edes sääliseksiä (tai siis saan ne 3-4 krt/vuosi). Mitä tästä sitten voi päätellä? Kertokaapa minulle onko tämä rakkaudeton avioliitto vai vain seksitön avioliitto??



Vuosien myötä tilanne on toki alkanut jättää jälkensä, ja nimenomaan omaan itsetuntooni. Olen luullut olevani täysi nolla, ruma, nainen jota kukaan ei halua. Kunnes olen saanut suuni auki ja puhunut asiasta parin ystäväni kanssa, joista toinen on mies ja toinen nainen. Olen purkanut asiaa ja tilanteita joita meillä kotona on, ja vähitellen ymmärtänyt että seksin suhteen vika ei ole minussa. Minulla on aina ennen ollut toimivat parisuhteet, seksielämä on ollut vilkasta ja kokeilunhaluista. Pidän itsestäni huolta, juoksen, meikkaan ja olen normaalimitoissa. Pukeudun kauniisti, käytän korkokenkiä ja nykyisin jo huomaan että jopa käännän joskus joidenkin miesten päät. En kuitenkaan sitä päätä jonka eniten haluaisin kääntää...



Olen liitossani saman asian vuoksi kuin 14, eli lasten vuoksi. Mieheni on hyvä isä ja olen halunnut tarjota lapsilleni yhden kodin, en kahden kodin loukkua. Mutta nyt molemmat ovat jo olleet muutaman vuoden koulussa ja ero pyörii ahkerammin mielessä.



En minä lähde tuomitsemaan 14:n käytöstä, sehän on vain hyvä että asiat on puhuttu halki ja seksi hoituu näin. Lasten kannalta. Olisin ollut tavattoman tyytyväinen vuosien aikana ko. kohteluun omassa liitossani.



Jos taas käy näin kuin meillä että seksistä totaalisesti kieltäydytään se alkaa pitemmän päälle painamaan mieltä, ja meillä hellyys ja muu läheisyys on myös jo ihan minimissään. Elämä ei ole siltä osin kunnossa.



Tulipas vuodatus. Mutta 14:lle halauksia ja muista että vain sinä ja vaimosi tiedätte mitä makuuhuoneen seinien sisällä tapahtuu. Ja mitä kaikkea siitä seuraa.

Vierailija

Arvasin että vastaukseksi tulee tuollainen vuodatus. En minä uhkaile. Minä annoin vaihtoehdot koska tämä on minunkin elämäni ja minä olen itse vastuussa siitä että se on elämisen arvoista. Seksitön elämä ei ole tässä tapauksessa vaan mieluummin häivyn. Lapseni ja puolisoni voivat silloin valita tilalleni ihmisen joka viihtyy sillä paikalla. Kyse on myös heidän elämänsä laadusta.

Tule sinä onnelliseksi puutteessa kärsivää puolisoa katselemalla jos se on sulle sopivampi vaihtoehto. Jos taas teillä ei tällaisi ongelmia ole ollut niin ole kommentoimatta asiaa josta et mitään ymmärrä.

14

Vierailija

Joopa joo, kyllä tuosta sinun viestistäsi väkisin meni herneet nenään. Lueskelin miehelleni näitä juttuja ja hän ei voinut ymmärtää miten kukaan mieluummin panee halutonta vaimoaan kuin vaikka masturboi! Ihmetteli miten kaltaisiasi miehiä voi olla olemassakaan. Osta hyvä mies pumpattava barbara, vai onko se alistaminen omaan tahtoosi tuossa koko hommassa se juju? Ei tosiaan ole puolitiehen tulemisesta puhettakaan tuossa miten asiasta kerrot. Olisipa jännittävää kuulla mikä on vaimosi todellisuus koko asiassa. Jos sinunkin versiosi on jo sellainen missä miettii, milloin näistä 'jokaisen omista asioista' tulee perheväkivaltaa... Säälittävää tietysti teidän perheenne elämä. Et vastannut siihen miten ajattelet lastesi tästä kaikesta oppiva, mutta ehkei sillä ole sinulle väliäkään, kunhan saat silloin kun haluttaa! Muusta viis, minäminäminäminä.

Vierailija

ja yrittävät silti. Sain kolme lasta tiuhaan tahtiin ja kaikilla koliikki. Olin yli 5 vuotta kotiäitinä ja väsymys oli tuttu tunne, lisäksi imetin pitkään jokaista lasta. KERTAAKAAN en seksistä ole kieltäytynyt, ihan turha syyttä miestä, että ei siivoa tms, kyllä toi on niin valtapeliä kuin voi olla että seksillä kiristetään ja käydään kauppaa. Seksielämämme ei ollut ehkä järin hehkeää, lihoin ym, mutta kyllä suuseksit (miehelle siis, minä en moista saanut koko avioliitona aikana) ja yhdynnät meillä oli jokaviikkoista nyt ainakin, ei mieskään useammin ehdottanut ja lisäksi tein itse alotteita, joista kieltäydyttiin melko usein (50%).

No mies lähti kävelemään anyway tänä vuonna. Ei kuulemma rakastanut minua enää, mutta myönsi että ei ainakaan seksin laatuun tai määrään tämä kaatunut (aika laiha lohdutus). Nyt olen laihduttanut itseni takaisin alkuperäisiin mittoihin ja yrittänyt ymmärtää, mitä tein väärin. Hoidin kodin, lapset, siivoukset, ruuat ja seksit moitteettomasti ja viimeiset vuodet olin ihan hyväpalkkaisessa työsskin.

Joten avioliitto voi kaatua, vaikka teet ns kaikkesi toisen ja lasten eteen. Tosin nyt olen ihan hyvillä mielin avioerosta, lapset eivät ole kärsineet ja itselläkin on mieskandidaatteja pyörimässä ;)

En ymmärrä miten terve nainen ei ole kiinnostunut seksistä. Jos on rakkautta, pitäisi olla halua ja tahtoa yrittää ja näyttää se toiselle. Seksi nyt on parisuhteessa se luontevin tapa. Kyllä se väsymyksen ja muunkin läpi kantaa, seksivietti nimittäin, ja sellainen kyllä jokaisella on.

Vierailija

"Viisasten kivi on minusta siinä että molemmat tulee toisiaan puolitiehen vastaan ja yrittää kaikkensa että toisella olisi hyvä."



Totta tuokin. Minusta vaan ei ole puolitiehen vastaantuloa asettaa toinen selkä seinää vasten, kuten tuossa aiemmin kuvasit. ("jos et ala antamaan, niin minä lähden ja kakarat jää muuten sulle)



Ei tosiaankaan "kaikkensa yrittämistä, että toisella olisi hyvä" Jos et tuota ymmärrä, niin en voi mitään.

Vierailija

Seksittömyys lapsen saamisen jälkeen vaikuttaa olevan varsin yleistä, valitettavasti myös omalta kohdaltani (4 kertaa seksiä puolison kanssa tänä vuonna). Lapsen tulon jälkeen jotkut naiset ottavat äidin roolin niin totaalisesti, että oma naiseus ja samalla seksuaalisuus haihtuu. Osittain kyse lienee hormonaalisista muutoksista ja toisaalta myös arjen muuttumisesta vaativammaksi. Ei ole mukamas aikaa seksille. Lapsi ja kodinhoitoon liittyvät seikat kiilaavat kärkeen parisuhteen kustannuksella. Seksielämä ja samalla parisuhteen ydin rapistuvat.



Loukkaaminen, nalkuttaminen ja mitättömistä asioista huomauttelu nitistää välittömästi halun lähestyä naista. Ne karkoittavat sen vähäisenkin eroottisen vireen tai mahdollisuuden seksuaaliseen kanssakäymiseen. Kun seksittömyyttä on jatkunut tarpeeksi pitkään, koko seksielämä alkaa tuntua mahdottomalta säädöltä jossa on paljon muuttujia. Seksiä, ainakaan oman puolison kanssa, ei edes ajattele. Aloitteen tekeminen useiden pakkien ja nalkutusten jälkeen on myös vaikeaa. Tulee sellainen antaa sit koko jutun olla -mieli. Vinkit asioiden raiteille saattamiseksi otetaan vastaan myös täällä erittäin mielellään.



M38

Vierailija

jokaisella olisi, niin eihän olisi tätä alkuperäistä ongelmaa! Eihän se vietti koko ajan elä samanlaisena, oli sitten kiristystä ja uhkailua tai ei. Meilläkin eletään melko seksitöntä aikaa, mutta ei todellakaan ole kyse mistään kiristämisestä tai uhkailusta tai toisen pitämisestä puutteessa tahallaan.En ymmärrä koko asiaa oikeastaan. Jos et siivoa, en anna seksiä, tai jos et anna seksiä, haen sitä muualta. Vaan on myös sanottava omalta kohdaltani, että jos ei miehen siivoaminen seksiviettiäni lisää, niin siivoamattomuus ei sitä myöskään paranna. Jos itse joutuisin tekemään ihan kaiken, niin ei todella jaksaisi kiinnostaa mikään muu. Nyt vain on näin kun on pieni lapsi ja se siitä, no problemos kummallekaan, koska tiedetään, ettei tämä näin jatku ainaisesti.

Jos seksillä pitää pitää mies (tai nainen) suhteessa kiinni, niin jo on aikamoinen suhde. Siis jos ei sitä mikään muu pidä, eikä toinen seksistä välittäisi. Kaikille parempi silloin miettiä omaa elämäänsä erillään. Ei lasten vuoksi kannata huonossa suhteessa olla, se tekee lapsillekin vain hallaa kun on kaksi tyytymätöntä vanhempaa. Eivät saa mitään mallia toimivasta perheestä.

Vierailija

Porno on keksitty ja se onkin sooloseksin mauste.

Hellyys ja läheisyys on tosin katosi samasta ovesta kuin seksi, tosin vasta vuoden kärvistelyn jälkeen. Painostus on todellakin turhaa, seksi perustuu käsitykseni mukaan vapaaehtoisuuteen. Talvi on tulossa, toivottavasti liukkaampi kuin edellinen.



M38

Vierailija

avointa keskustelua aiheesta? Miksi sen pitää olla arvailua ja vaatimista? Meillä ainakin halut on lähteneet liikkeelle, kun puhuttiin sängyssä seksistä ja fantasioista. Mä olen nainen, täysimettänyt, joten varmaan hormonit on vähän haluja vähentäneet, mutta mä olen ollut meidän suhteessa se, joka aloitti seksikeskustelun lapsen syntymän jälkeen. Mä pidän seksistä, koska se on hyvää, mies ottaa minut huomioon, saan orgasmin jne. Mies on myöskin kiitettävästi osallistunut kotitöihin, se on tärkeää. Pitää myöskin muistaa, että naisella voi olla ongelmia hyväksyä muuttunutta vartaloaan (joillain muuttuu enemmän, joillain vähemmän) synnytyksen jälkeen.

Vierailija

Vähän vaikea puhua siskolle nalkuttamisesta kun se ei edes tunnusta nalkuttavansa.. "pitäähän ukolle sanoa jos se jotain väärin tekee.."

oisko muita ehdotuksia?

Vierailija

Talossa on pieni vauva ja vanhemmat eivät kumpikaan jaksa pelmuta sängyssä. Täysi ymmärrys heille. Kyllä se aika siihen auttaa.



Mutta jos jompikumpi kaipaa seksiä, eikä sitä saa, on asia eri. Onko näin?



Muistelen, että meilläkin olivat kerrat harvempia vauva-aikana, ilman ei kyllä oltaisi osattu olla. Sitäpaitsi mun kokemuksesta seksi kyllä auttaa pahimpaan nalkutuksenhimoon. Minä en nalkuta, mutta saattaisin niin tedäkin, jos joutuisin olemaan puutteessa.

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat