Hoitovapaan jälkeen töihin ja työ ei olekaan enää mukavaa.

Vierailija

Ennen lasta pidin työstäni kovasti. Kuvittelin tekeväni jotain tärkeää ja koin työni tärkeäksi. Sitten syntyi kauan kaivattu lapsi ja elämä heitti aivan häränpyllyä. Takkuisen alun ja sopeutumisvaiheen jälkeen elämä vakiintui taas uuteen muottiin, minusta oli tullut äiti ja miehestä isä.



Jonkin aikaa viihdyin kotona hoitovapaalla, mutta sitten taas kaipasin töihin. Aloitinkin työt virkein mielin ja innostuneena. Mutta jo muutamassa kuukaudessa kyllästyin täysin. Se, mikä ennen tuntui tärkeältä ja mielenkiintoiselta on nyt vain turhaa jorinaa. Käyn töissä vain rahan takia, enää en saa mitään henkilökohtaista tyydytystä työstäni. Elän iltoja ja viikonloppuja varten, sillä silloin saan olla lapseni ja mieheni kanssa. En ole mikään uraäiti, vaan aivan tavallinen äiti jolle tapahtui jotain vauvan myötä. Muita samoin kokeneita?

Kommentit (5)

Vierailija

ennen vauvaa, olin oikeastaan aina työssä tai opiskelin, jäädessäni äitiyslomalle työpaikalla vielä kyseltiin, että ethän varmaan jää hoitovapaalle ja tulethan pian töihin yms tein myös äitiyslomalla jotain pieniä työjuttuja. No nyt työhön palatessani (olin 3kk hoitovapaalla) osa aikaisemmista työtehtävistäni oli siirretty muille ja mulle jäi työt jotka eivät millään lailla vastaa koulutustani. Palkkaan työtehtävien muutos ei vaikuttanut, vaikka nyt on turha haaveilla palkankorotuksesta. Työ ei enää maistu, kun tunnen itseni jatkuvasti ulkopuoliseksi ja riittämättömäksi. Odotan päivisin vain sitä, että saisin hakea lapseni hoidosta ja pääsisin takaisin kotiin.



Tiedän ettei äitiysloma saa vaikuttaa työaikaan ja työtehtäviin, mutta oma virheeni, kun en ole aikanaan tehnyt tai vaatinut kunnollista työsopimusta. Olin silloin niin korvaamaton, etten tajunnut äitiysloman jälkeen kaiken muuttuvan.



Onneksi kotona on ihana lapsi, joka auttaa jaksamaan työssä (nyt on turha pyytää ylitöihin). Työpaikan vaihdoskin kiinnostaisi, mutta se on niin vaikeaa, koska täälläpäin avoimia työpaikkoja ei ole joka oksalla.

Vierailija

on vaan jotain " kauhua" et kuinka kaikki sit lähtee sujumaan, lasten hoitojutut ym. muutokseen liittyvät asiat. Nyt kun hoitovapaalla on ja tilin saldo aina " tilipäivän" jälkeen n. 20¿, kun olen laskut maksanut, ni silloin kyllä ajattelee lämmöllä tulevia oikeita tilipäiviä!

Vierailija

Tosin en ennen hoitovapaatakaan ollut mitenkään kauhean urasuuntautunut ihminen mutta pidin kyllä työstäni. Ja pidin vielä hoitovapaalta töihin paluun jälkeenkin mutta silti ahdisti. Aluksi oli ihanaa kun näki aikuisia ihmisiä päivittäin ja sai ihan muuta ajateltavaa kuin lapset mutta kuitenkin... Lisäksi lapset sairastelivat aika paljon, tunsin syyllisyyttä ollessani poissa töistä ja tunsin syyllisyyttä jos olin töissä ja mies hoiti sairaita lapsia.



Oisiko sulla mahdollista että olisit osittaisella hoitovapaalla, n. 30 tuntia viikossa tai esim. 4 päivää viikossa. Siihenhän on nykyään ihan lakisääteinen oikeus. Silloinhan jäisi aikaa lapselle ihan mukavasti enemmän.

Vierailija

Mutta kuka palkkaisi kolmekymppisen pienen lapsen äidin? Toinen lapsi on haaveissa, mutta pelkään, että haaveilen vain sen vuoksi, että " pääsisin" pois töistä. Ei ole reilua lasta kohtaan tällainen.



No, ainakin elämä on nyt tasapainossa niin, että työt ovat vain töitä.



a.p.



Vierailija:

Lainaus:


Onneksi kotona on ihana lapsi, joka auttaa jaksamaan työssä (nyt on turha pyytää ylitöihin). Työpaikan vaihdoskin kiinnostaisi, mutta se on niin vaikeaa, koska täälläpäin avoimia työpaikkoja ei ole joka oksalla.




Vierailija

vaatii töissä käyntiä, mutta ehkä vielä joskus voisin taas ollakin kotona.



Vierailija:

Lainaus:


Oisiko sulla mahdollista että olisit osittaisella hoitovapaalla, n. 30 tuntia viikossa tai esim. 4 päivää viikossa. Siihenhän on nykyään ihan lakisääteinen oikeus. Silloinhan jäisi aikaa lapselle ihan mukavasti enemmän.




Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat