Muita, jotka on todella koyhista oloista, ja kivunneet opintojen kautta akateemiseksi ja sita kautta tavallaan eri " yhteiskuntaluokkaan" ?

Vierailija

Miten koette elonne ja olonne? Mulle jo pelkkä opiskelu on tuottanut aika tavalla angsteja, motivaatio on kyllä aina ollut hirmuinen, mutta usein olen tuntenut itseni ulkopuoliseksi opiskelukavereihini nähden. Olen rahoittanut opintoni raskaalla työllä, mitään en ole kotoani saanut, toisin kuin monet muut. Monasti olen tuntenut, että en ymmärrä akateemisia arvoja ihan täysin, en oikein ole tiennyt mitä valintoja tehdä jne.. en tiedä saatteko kiinni ajatuksistani.

Kommentit (14)

Vierailija

lähtenyt " köyhistä oloista" vai ei! Siis opiskelemaan lähtenyt! Opintotuki ja -laina ovat pitäneet huolen siitä, että kaikilla on ollut tasavertaiset mahdollisuudet lähteä opiskelemaan, jos van älyä riittää.



Ymmärtäisin paremmin ap:n aloituksen, jos hän olisi (ehkä hän onkin!) joku 50-60 vuotias ihminen. 60-luvulla opiskelu saattoi todella jäädä köyhältä kesken, koska tukia ei ollut. Oma tätinikin (nyt jo 65v) joutui jättämään luvut kesken kun rahat loppuivat.

Vierailija

mutta en ole koskaan tuntenut alemmuutta opiskelutovereita tai opettajia, proffia ym. kohtaan. Ei kai köyhyys tai duunaritausta tee kuitenkaan kenestäkään yhtään sen tyhmempää. Ehkä tämä johtuu opiskelualastakin???

Vierailija

Kyllä, minä olen todella köyhistä oloista. Olen esimerkiksi nukkunut käytännössä koko lapsuuteni 4-henkisen perheemme ainoassa makuuhuoneessa, ja muuta huonetta keittokomeron lisäksi ei sitten ollutkaan. :( Ja olihan meillä auto tosiaan, mutta se oli 60-luvulta ja käytössä vielä 90-luvulla.



Olen kyllä opintoni opiskellut täysin omarahoitteisesti, mutta ei se nyt mikään ihmesaavutus ole. Onhan näitä tarinoita muitakin, ja aina ollut. Mutta ei se nyt pointti tässä jutussani ollutkaan. ap

Vierailija

Älä kuitenkaan odota taivaan portin avautuneen akateemisen tutkinnon myötä. Meitä valkokaulusköyhälistöön kuuluvia on moni akateeminen ja vain voivottelemme, että ilman koulutusta olisimme pärjänneet paremmin.

Vierailija

Pointtini on enemmänkin se, että minulle opiskelut ja akateeminen työ (sivuaa lääkärin ammattia) ovat tuottaneet angsteja varmaankin enemmän kuin sellaisille, jotka ovat saaneet jo äidinmaidossa akateemisuutensa. Minussa esim. elää sellainen ihme herra-henkisyys, jota on ollut hiton vaikeaa kitkeä, vaikka se onkin aivan älytöntä, tiedän. En voi myöskään taistella sitä tietoisuutta vastaan, joka minulla on elämän varjopuolista. Olin aina se lapsi, jolla oli kamalat, rumat ja resuiset vaatteet. Minulla ei ollut eväitä koulun luokkaretkillä, harrastuksiin ei ollut varaa, vanhempani joivat ja meillä kävi jos jonkinlaista porukkaa. Minä pärjäsin ainoastaan siksi, että menestyin koulussa ja päätin raivata tieni jonnekin korkealle.



Nyt olen akateeminen, hyvin toimeentuleva, mutta jollain tasolla koen kuitenkin olevani työläinen. Ja paljon mietin sitä, millä mentaliteetilla joskut lapseni kasvatan. Erityisen kipeästi minuun kolahtaa se, kun joku potilaani nöyristelee minua. ap

Vierailija

ja menestyminen erilaisessa arvomaailmassa, kun omassa suvussa on pelkkiä duunareita joka suuntaan. Olen suvun ainoa akateeminen sekä isän että äidin puolelta. ap

Vierailija

sillä teen työtä, jossa tarvitsen ihmistuntemusta ja kykyä myös asettua toisen asemaan huomioiden myös sosiaaliset aspektit. Ilman taustaani se ei olisi samalla tavoin mahdollista.

Lapsuudenkodissani koulutustammme väheksytään ja osin myös peitellään, johtuen kuitenkin ehkä pienen paikkakunnan naapurikateudesta. kotona käydessäni en kyllä leveile työlläni tai tuloillani vaan lähden tuulipuku päälle metsätöihin lasten kanssa.

Ehkä taustani on antanut minulle myös hurjasti voimaa. Olen ollut vahva, taistellut ja murtanut uskomattomia ennakkoluuloja, ja nyt saan tehdä unelmieni työtä. Teen vaativaa työtä, jossa pitää olla erittäin vahva ja myös nöyrä, ja tiedän jaksavani ja pystyväni, sillä olen voittanut paljon suurempiakin asioita.

Opiskelukavereiden ennakkoluulot ovat kadonneet pakostakin, sillä se juntti joka ei ajanut isän volvolla, ja asui solussa, menee nyt ohi kilpailussa, jossa pärjätään taidolla ja asenteella. Ja kaikki muut temput voi myös oppia rapujuhlista karonkka-etikettiin.

voimia sinulle, vuoret on tehty valloitettaviksi!

Vierailija

Ymmärrän sinua täysin, sillä olen itsekin köyhästä perheestä kotoisin. Ja yritän saavuttaa jotain, mistä olen jäänyt paitsi, opiskelemalla.



Ja kyllä, köyhyyttä on ollut myös Suomessa, esim. 90-luvun laman myötä. Itse olin siihen aikaan teini-ikäinen, eikä puhettakaan että vaatteni olisivat olleet uusia, saati sitten merkkituotteita. Tai että olisin päässyt diskoihin, elokuviin tms.



Tsemppiä Sinulle ap!

Vierailija

Täällä kun koulutus on ihan ilmaista, ja tuo " todella köyhistä oloista" kuulostaa todella liioitellulta, jos Suomessa olet elämäsi viettänyt.

Vierailija

Hankkimalla maisterin paperit sulkee itseltään oven moniin sellaisiin töihin, joita voisi mielellään tehdä. Ylikoulutettua ei kutsuta haastatteluun. Itse olen FM, jolla tutkinnon jälkeen jos jonkinlaista meriittiä, ja miehen elätettävänä täällä näivetyn.

Vierailija

Jos syödään vain koulussa ja muutetaan parhaimmillaan kolme kertaa vuodessa, niin kyllä elämä on aika köyhää ja epästabiilia.



Muistan miten mulla meni luottamus aikuisiin pentuna. Terkkari ihmetteli laihuutta ja huonoja hampaita koulussa - kerroin sille, sekä syömättömyyden että sen että sain turpaani vähintään kerran viikossa. Ei uskonut, intti vain että kai te joskus kotona edes leipää syötte, kunnes myönsin, että kai me joskus leipää syödään. Sai syyn siirtää asian mappi ö:hön. Toivottavasti nukkui/nukkuu yönsä hyvin.



Jes, ja olen akateeminen, mutta lopun elämääni henkisesti vammainen.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat