Alatiesynnytyksessä iso verenvuoto miten meni seuraava

Seuraa 
Liittynyt17.9.2015

synnytys? toistuiko verenvuoto siinä?



Kolmannessa synnytyksessä tuli vauvan syntymän jälkeen heti iso 2l vuoto.nyt jäi mietityttämään että jos vielä synnyttäisin niin toistuisiko taas.onko omia kokemuksia teillä? Vuodolle ei ollut mitään varsinaista selitystä.Esim istukka tuli ihan normaalisti.

Kommentit (12)

Vierailija

Esikoisen synnytyksessä istukka ei irronnut,vuoto alkoi jo salissa ja yhteensä 3,8litraa.Tuli kiire leikkaus-saliin,nukutus ja istukan käsin irroitus. Hb oli n. 70. Toivuin hyvin.Tyttö syntyi klo.16.21,heräämöstä pääsin ilta kymmeneltä ja seuraavana aamuna aloin vauvaa hoitamaan.

Toinen synnytys reilu kuukausi sitten. Nyt osattiin varautua tuohon istukkahommaan, vaikkei mitään syytä siihen löytynytkään.Eli istukkaa ei jääty odottelemaan,vaan lähdettiin aika pian tytön synnyttyä leikkuriin, kun ei isolla tipallakaan istukka lähtenyt.Vuoto alkoi vasta matkalla leikkuriin. Vuoto oli n2,5 litraa ja hyvin toivuin tälläkin kertaa.

Vierailija

ja veritippaan jouduin.



tokan kanssa oli ihan toinen juttu. yhteensä vuotoa VAIN 400 ja tosi vähän vuotoa synnytyksen jälkeen. jälkivuotoa vain 10pv ja pärjäsin pienillä siteillä.



joten voi mennä eri tavalla!

Vierailija

täsät asiasta.



No entäs isohkoista verenvuodoista yleensä synnytyksen yhteydessä? Paljonko menetit verta? Pitikö antaa verta vai selvisitkö tilanteesta kirkkailla nesteillä? Säikäyttikö tilanne mitenkään?

Vierailija

Suureksi yllätykseksi jälkivuoto kestikin toisen synnytyksen jälkeen vain muutaman päivän ja muistutti lähinnä kuukautisvuotoa. En tiedä, mistä valtavat maksakimpaleita muistuttavat veriklimpit johtuivat ensimmäisen synnytyksen jälkeen, mutta tilanne ei siis ainakaan minulla onneksi toistunut.

Vierailija

Ponnistin epiduraalitunnottomuudessa (toispuoleinen puudutus vain) Kun leikattiin alapäästä, niin verta lensi suihkuna vastakkaiselle seinälle fiuuh. Ja tosi on, mies muistaa vieläkin sen yli 7:n vuoden takaa. Verta tulvi ja tulvi vielä kun vauvva pääsi ulos. Istukka ei tullut itsekseen, ei edes painamalla. Kätilö nyki napanuorasta melkein tunnin ennenku lääkäri tuli ja humautti mut nukutukseen ja istukka + muut systeemit kaavittiin pois. Heti nousi synnytys" pöydällä" kova kuume ja nukutuksen jälkeen (heräsin yht`äkkiä) tärisin kamalasti. Vauvva vetiin osatolle ja mut jätettiin piikitettäväks vuotavana yksin synnytyssaliin. Mies soitti kotoo (oli sanottu hälle, että voi lähteä kaavinnan aikana!!!) vessasta kännissä, että mitä kuuluu.

Vauvva synty neljältä iltapäivällä ja puolenyön aikaan pääsin vasta osastolle!!!! Viikon olin tiputuksessa, sain punasoluja pussikaupalla ja hemoglobiini vajos vaarallisen alas. Suonet tulehtu toisesta kädestä, ku nestettä ja verta syydettiin hullun lailla. Ajattelin, että nyt kuolen! En jaksanu edes päätäni nostaa tyynystä, saatikka sitten alkaa hoitamaan vauvvaani. Vauva oli vauvvalassa, en pystynyt nukkuun, kun kuulin hänen itkevän. Välillä humahdin uneen ja paikat oli niin löysät, ettei edes pierua voinut pidätellä ja sitähän tuli tuutin täydeltä...

Mies kävi välillä krapulaisena sairaalassa, mutta kotona sentään teki ruuan, kun nukuin sen ajan kun vauvvakin monta päivää putkeen. Syytä massiiviseen vuotoon ei osattu sanoa. =/



Kun toista menin synnyttään, ajattelin, ettei mitään pelättävää. Ei karmeempaa voi enää kokea, paitsi sen, että kuolla kupsahtaa.

Toinen olikin sitten helppo nakki, tuli vauhdilla niin että tuntu ja puudutuksia ei ehditty antamaan. Huusin ku hinaaja ilokaasun turvin ja oikein hämmästelin, miten helppoa homma oli (siis verrattuna ekaan). Ponnistin " vain" 22min. Tunsin ponnistamisen tarvetta, mitä en ekan kohdalla oikein tuntenut. Söimme heti tytön syntymän jälkeen juhlalliselta tuntuvan välipalan (leipää ja mehua), jonka jälkeen kävelin itse suihkuun. Sekin tuntuin ihmeellisetä, että sai itse viedä lapsen kanssaan huoneeseen. Side vauvvaan syntyi näin helpommin, kun heti sai tutustua lapseensa.



Esikoisen syntymän jälkeen minulle ei tarjottu synnytyssalissa mitään välipalaa, ei edes kysytty haluaisinko. Jätettiin kuin nalli kalliolle ja pidettiin jonain testi-ihmisenä. Jäi todella karmee fiilis, vieläkin puistattaa, kun ajattelen niitä montaa pitkää tuntia, jolloin itkin lapseni perään, kun hänet oli kärrätty osastolle. Sekaisena makasin, tärisin ja tuijjotin kelloa. Kätilöiden vuorotkin vaihtuivat välillä, ainakin sen perusteella, että melkein aina eri henkilö kävi huoneessa. Hiljaista porukkaa oli ja yksitellen kävivät. Kai odottivat, koska kuolen, olivat kai varmoja siitä. Ei kohdeltu kyllä kuin ihmistä.



Molemmat kokemukset Tampereen Yliopistollisessa Sairaalassa eli Taysissa, jossa kummallakin kertaa yhtä kolkko synnytyssali.

Vierailija

Itsellä lähti kans toista litraa verta. Pussista annettiin takaisin päin, nesteitä tuupattiin elimistöön tipalla ja siihen päälle antibiootteja. Pusseja ja letkuja riitti ympärillä, hiukan epäilyttää kesällä edessä oleva synntys nimittäin yksi kerta tuota " iloa" riittäisi kyllä minulle.. Noh, se on sitten sen ajan asia, katsotaan mihin ratkaisuun päädytään..

Vierailija

En tiedä tarkalleen kunka paljon verta tuli, mutta sitä tuli PALJON. Se säikäytti tosi pahasti, koska olin jo päässyt kotiin. Jouduin uudestaan sairaalaan ja mulle tiputettiin verta suoneen. Sen takia pelkään kauheasti seuraavaa synnytystä (jos sellainen tulee)...

Vierailija

Kolmannen syntymän jälkeen tuli vuotoa " liikaa" eli yli 500ml ja aivan tuntemattomasta syystä. Kätilö otti heti asian puheeks ja sanoi et

kun yhdeltä vuotaa niin on seuraavaltakin suuri riski. Mut lupasi et

seuraavan synnytykses laitetaan oksitosiinitippa jo ponnistusvaihees, niin tehtiin ja vuodot oli normaalit. Ei jäänyt traumoja.

Vierailija

Lisää tunkivat pussista ja nesteyttivätkin toistavuorokautta... niin että olin turpea kuin pulla.



vitosessa ja kutosessa kaikki oli taas ihan normaalia. mutta tietty kammo jäi. Ja nyt kun odotan tätä 7 niin paniikkia on ilmassa ajatuksesta taas.

Vierailija

Ekalta vuodin 900 g, yhdeksänneltä 600 g. Muut on jääneet alle sen 500 g (10 kaikkiaan)



Ekassa jäi pala istukkaa kohtuun ja se vuoti.

Vierailija

Tein vaan käskystä, mitä kätilö sanoi ja milloin piti ponnistaa. Lapsi syntyi kasvot ylöspäin ja siitä johtuen ponnistusvaihe kestikin melkein tunnin. Heti synnytyksen jälkeen alkoi kova verenvuoto, sain 2000 ml verta. Kiidättivät mut leikkaussaliin, nukutus, ja ompelivat haavan yms.

Olin yön heräämössä ja seuraavana aamuna pääsin osastolle. Olo oli kuitenkin tosi hyvä, olin saanut kaikki mahdolliset systeemit, että hemoglobiini paranisi ja pystyin kävelemään ja hoitamaan vauvaa itse.

Kohta mulla on kakkosen laskettu aika lähellä ja niinhän ne lääkärit vakuuttavat, että paha verenvuoto ei välttämättä enää toistu.

Toivon, että kaikki menee ok. Mulla vaikutti paljon se, että lääkäri ja kätilöt oli niin ihania. Asiat selittettiin huolella ja kävin vielä vasta äskettäin tapahtuman lääkärin kanssa läpi ja se rauhoitti mua todella.

Vierailija

Syynä istukan jumuituminen. Toista tuntia painettiin vatsan päältä, annettiin ns. " napacoctail" eli lääkettä pumpataan jotta istukka irtoiasi tuloksetta; sitten alkoi kova verenvuoto > nopeasti leikkaussaliin > nukutus > istukan käsinpoisto. Ongelmia edeltänyt synnytys oli tuskallisen pitkä ja imukuppisellainen. Olen tosi, tosi pienikokoinen joten en tiedä tuntuiko verenhukka sen takia erityisen pahalta? Ehkä isompikokoinen voi myös menettää enemmän verta, mutta ainakin minulta oli lopulta oli mennä taju, muistan vaan miten kätilö ' huusi' (oli kuulemma tiukkaan mutta ystävälliseen ääneen puhunut) ' pidä silmät auki' kun halusin vaan painaa luomet kiinni ja nukkua. En millään meinannut enää pysyä hereillä. Minulle tehtiin kaksi verensiirtoa. Hb oli suht alahainen vielä kun pääsin kotiin (oisko ollut niin että kun se ylitti 80 pääsin kotiin - en enää muista kun tästä on vuosia). Pitkään olin rautakuurilla sen jälkeen.



Toinen imukuppisynnytys on ollut myöhemmin, mutta ihan normaalit vuodot on ollut. Vaan tää eka oli tällainen kauhea härdelli. Lapsikin sai kaiken kukkuraksi sairaalabakteerin, eli melko pian kotiutumisen jälkeen palattiin sairaalaan. Onneksi on sittemmin mennyt paljon paremmin!



En kyllä edelleenkään muista ekasta synnytyksestä juuri mitään - on vain lyhyitä katkonaisia muistikuvia. Esim. lapsen syntymästä ja siitä kun oli vatsan päällä en missään vaiheessa ole kyennyt muistamaan yhtikäs mitään. Ei kuitenkaan enää traumoja.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat