Heippa! Mikä teistä on jo keskenmeno ja mikä vaan myöhästyneet menkat?

Seuraa 
Liittynyt17.9.2015

Eli jos testaa heti ja tulos on positiivinen, mut viikon sisäöän alkaakin vuoto, onks oikeutettu suruun? Tai siis mis vaihees voi puhuu keskenmenos ja milloin vaan et " alkio ei kiinnittynyt kunnolla" tms?



Kiitti kaikille ihanille viitseliäille ihmisille, jotka vastaa!



Voimii meille kaikille!



T. Sanna

Kommentit (8)

Vierailija

Ei kukaan muuten noin tulistu. Minä ainakin tunnen suurta myötätuntoa toisia km:n kokeneita kohtaan, koska vain toinen sen kokenut voi tietää sen koko tunneskaalan, mikä siihen voi pahimmillaan liittyä: syyllisyys (teinkö jotain väärin), katkeruus, viha, epätoivo. Tärkeintä on surra paha olo pois, muuten se jää vaivaamaan.





s.a.n.n.a.:

Lainaus:




Mutku tulee tilanne, et meen puhuu omasta keskenmenostani (olin käyny neuvolassaki, tiesin lasketunajan), niin tälle ihmiselle on itelleen tullu keskenmeno vuosia sitte rv 20 ja hän alkoi huutaa mulle, ettei mun kokemus ollu mikään, ku en koskaan uskonukaan lapsen selviävän, mikä oliki totta, en ees uskaltanu nauttia raskaudesta, ku pelkäsin, et taas menee kesken, mut silti se sattu, ku keskenmeno tuli ja olin pettyny!

T. Sanna




Vierailija

Minusta jokaisella on oikeus surra sitä mikä surettaa, sureehan lapsettomatkin sitä ettei ole koskaan ollutkaan raskaana. Miksi ei siis saisi surra sitä " haamuplussaa" joka muuttuu tunnin sisällä menkoiksi? Jokainen alkanut ja keskeytynyt raskaus on mielestäni keskenmeno, oli sitä sitten kestänyt tunnin, päivän tai viikon.

Vierailija

Eli alkio on kiinnittynyt hetkeksi tai ainakin yrittänyt kiinnittyä. Myös tuulimuna on km. Saa surra ihan rauhassa ja unohtaa kaikki määritelmät. Surin omaa km:ani rv:lla 12 pitkään, samoin surin (tosin vähemmän) hedelmöityshoidoissa kiinnittymättömiä alkioitakin, vaikken ollutkaan raskaana siinä välissä minkään mittarin mukaan.

Vierailija

Tiedän kyl sosiaalialan ammittilaisena ja ihmisenä, et kaikki suru on oikeutettuu!

Mutku tulee tilanne, et meen puhuu omasta keskenmenostani (olin käyny neuvolassaki, tiesin lasketunajan), niin tälle ihmiselle on itelleen tullu keskenmeno vuosia sitte rv 20 ja hän alkoi huutaa mulle, ettei mun kokemus ollu mikään, ku en koskaan uskonukaan lapsen selviävän, mikä oliki totta, en ees uskaltanu nauttia raskaudesta, ku pelkäsin, et taas menee kesken, mut silti se sattu, ku keskenmeno tuli ja olin pettyny!

Yritin lohduttaa tätä ihmistä, aattelin, ettei hän oo viel läpikäyny omaa suruaan ja siks käyttäyty noin, mut hän ei ottanu tukeani vastaan, sano vaan, et sen keskenmenosta on jo vuosia, sil ei oo mitään merkitystä, mut et mul ei oo keskenmenoo ollutkaan.

Vaik aina yritän ymmärtää ja kannustaa ihmisii, nii kyl välillä väsyttää ja sitä miettii, et kukas mua kannustaa, kun muhun sattuu! Mut nää menee pian ohi.

Onneks ootte olemassa!



Voimia meille kaikille ja niille nyt erityisesti, jotka on menettäny lapsen, alkion tai sikiön, mut menetys se on ja jokaiselle henkilökohtanen suru!



Haleja!



T. Sanna

Vierailija

...juuri niin paljon kuin haluaa.



Tai no onhan se keskenmeno vaikka olisi testannut plussan liiankin aikaisin ja sitten menee kesken. Sillä raskaustestihän ei näytä plussaa ellei raskaus ole alkanut. Mutta tuossa vaiheessa vaan jopa 40% raskauksista menee vielä kesken joten se tuntuu jotenkin vielä " normaalilta" jos kuukautiset alkavat ihan ajallaan.



Joka tapauksessa. Olen kovin pahoillani jos olet joutunut kokemaan tuollaisen hyvin varhaisen keskenmenon. Tiedän henkilökohtaisesti miltä se tuntuu. :-(

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat