Onkó kukaan onnistunut pelastamaan liittoaan siinä vaiheessa kun kotitöiden jako on ISO ongelma?

Vierailija

Olen niin lopen kyllästynyt (ja taitaa olla molemminpuolinen tunne) tappelemaan kotitöiden jaosta............Ollaan kumpikin kokopäivätöissä ja suht samassa asemassa, mulla parempi liksa. Ja silti teen 90% kaikki kotihommat ja se 10% koostuu sitten isommista remontti yms. hommista. Arjen rutiinit hoidan 99%



Meillä on erilaisten kriteerit milloin sotku häiritsee ja mikä on tavoitteellinen puhtaus-järjestys-siisteystaso. Mies on patalaiska tässä suhteessa -myöntää itsekin. Lapset on pieniä 4v ja 1,5v ja heidän hoitoonsa mies osallistuu ihan suht kivasti ja oma-aloitteellisesti mutta ne kotihommat, niihin ei tartu kirveelläkään. En jaksa tapella asiasta enää, 10 vuotta siitä on keskusteltu ja oli mm. syy miksen ollut innostunut lapsien " hankinnasta" kaan moneen vuoteen. Ja ne pahimmat pelot toteutui juuri niin kuin pelkäsinkin, minä hoidan kaupassakäynnit, ruoanlaiton, keittiön raivauksen, pyykinpesun jne.



Mies on sitä mieltä että valitan perusteetta, hän tekee talon/pihan hommia ja osallistuu lasten hoitoon omasta mielestään tasapuolisesti. Olo on jokseenkin epätoivoinen ja viikonloppuäitiys houkuttaisi. Tai edes jos muuttaisi pariksi kuukaudeksi pois että mies tajuaisi mitä kaikkea pitää tehdä koko ajan että talo pysyy järjestyksessä.....



Lakko ei auta, mihinkään vuoro-rasti-ruutuun systeemiin mies ei suostu ( kun ei ole yhteisymmärrystä siitä mitä on PAKKO tehdä), keskustelu aiheesta menee tuskastuttavan samaa rataa, joskus auttaa vajaaksi viikoksi, enää ei edes auta :(



Mitä tässä voi tehdä? Tuntuu niin tyhmältä erota jakamattomien kotitöiden takia...

Kommentit (13)

Vierailija

Lakattiin kiukkuamasta siivoamisesta ja palkattiin siivoojat tekemään se. Ihanaa tulla töistä kotiin puhtaaseen asuntoon ja jää enemmän aikaa lapsille kun ei stressaa siivoamisesta. Ja lisäksi hyvä mieli kun saa " palkata" jonkun joka haluaa tehdä sitä hommaa ja saa siitä elantonsa.



Saadaan 60% maksuista verovähennyksinä, joten 120m2 2-kerroksisen rivarin siistinä pitämiseen tarvitaan 2,5 tuntia siivoustyötä alanammattilaisilta joka toinen viikko - ja siihen meiltä rahaa reilu 60e/kk! Pesevät ikkunat, saunat ja tekevät mitä ikinä vaan siivousalalla pyydät.



Saman jutun voi tehdä myös remonttiasioissa. Vähennysoikeuteen on jo yläraja (olikohan 1150e/vuosi) mutta sen voi vähentää kumpikin puoliso omassa verotuksessaan eli pistää laskut puoliksi.

Vierailija

Ehdotus: Menkää yhdessä pariterapeutille. Keskustelkaa asia ja tehkää terapeutin kanssa joku systeemi tai ohjelma, jolla tilanteeseen voi saada muutosta. Tai sitten palkatkaa kotiapulainen tai siivooja kerran viikossa, vaikkapa miehen rahoilla. Ei tosiaankaan kannata erota.

Vierailija

Käytännössä se tarkoittaa onnellisesti sitä, että miestä häiritsee epäjärjestys, hän järjestelee paikkoja, minua häiritsee pöly tai sukanpohjiin tarttuvat muruset. Miehen mielestä vessaa ei tarvitse siivota, paskallahan siellä käydään, joten minä hoidan sen. Mies ei pese pyykkiä, minä pesen ja mies on tarkempi keittiöstä ja sen järjestyksestä.



Lisäksi on pari hommaa, jotka on sovittu, että mies tekee tai minä teen ja ne myös tehdään. Tai jos ei tehdä (mies unohtaa), seuraa nalkutusta. Lisäksi olen sinnikäs: jos haluan, että mies vie maton ulos, pyydän ja pyydän ja pyydän ja sanon, että nyt ja nyt haluan ja nyt ihan oikeasti viet tuon tällä sekunnilla! Voin sanoa sata kertaa vaikka viikon ajan, puhua ehdin ja nalkuttaa muiden töiden ohella. Olen myös tarkkasilmäinen: huomaan pikkujututkin, jotka mies on tehnyt ja kiitän ja suukotan ja silitän. :)



Teille vinkiksi nuo ja vaikka kauppareissut on helppo nakittaa miehelle, kun teet listan, annat sen käteen ja sanot: mene! Ota vaikka kotiavain pois, äläkä päästä miestä sisään, ennen kuin se lykää kauppakuitin postiluukusta. ;)



Älkää tämän takia erotko. Voimia ja tsemppiä teille, että saatte asian järjestykseen. Ai niin, ihmetyttää vähän (mutta vain vähän se), että jos teillä käy siivooja kaksi kertaa viikossa, kuinka teillä jää silti niin paljon kotitöitä, että niistä voi riidelläkin vielä... Ottakaa asenne, että astiat koneeseen heti, kun nousette ruokapöydästä, mielessäsi vaikka huolehdit, että homman hoitaa joka toinen kerta mies, joka toinen kerta sinä. Ja kun alat siivoamaan, sanot miehelle, että vie matot ulos, että pääset imuroimaan. Tai siivouspäivänä kysyt, pyyhkiikö mies pölyt vai imuroi. Älä odota omatoimisuutta (sitä ei välttämättä löydy), vaan ota tomerasti johto.



Eli siis niitä voimia ja tsemppejä! :)

Vierailija

pöydillä. Siitä voi sitten kuulemma tiskata aina ne astiat, joita välttämättä tarvitsee.



No, me oltiin viittä vailee eroamassa (muidenkin ongelmien takia eikä vain tämän), mutta pariterapian avulla ollaan nyt menossa parempaan suuntaan. Mies on alkanut osallistua kotitöihin. Hänen tekemättömyytensä liittyi masennukseen, ja kun pahimmat solmut ovat lähteneet avautumaan, niin tämä kotityöhommakin on alkanut pyöriä.



Vaikka tuntuu hölmöltä ehdottaa eroa kotitöiden takia, niin valitettavasti todelliset eroaikeet ovat olleet se ainoa asia, joka on tuonut asiaan muutosta - meillä ja parissa ystäväni perheessä.

Vierailija

Mä teen myös ruuat, kaupassakäynnit, pyykinpesut, osan siivouksista ja pihatyöt, käyn töissä ja olen 4- ja 2-vuotiaitten äiti.



Mies imuroi kerran viikossa, vie lapset usein aamulla hoitoon ja pesee auton ehkä kerran kuussa ja leikkii lasten kanssa. Tiskikoneenkin välillä tyhjentää ja silittää paitansa. Ja huolehtii remontti yms. hommista.



En ole kokenut ongelmana kotitöitä, vaan enempikin sen, että pienten lasten äidillä on harvoin omaa aikaa, varsinkin kun mies matkustaa paljon.



Olen ajatellut turvautua siivousapuun, sitten kun en itse jaksa.

Vierailija


Joo, tilanne ihan sama, mutta sukupuolijako eri. Jos saisin vaimon välittämään kodista edes vähän, olisin maailman onnellisin mies. en halua asua kaatopaikalla, mutta nykyään on pakko. tämä lienee suhteemme suurin ongelma. Tosin nyttemmin on vähän muitakin ilmennyt, mutta juuuret juontavat tähän silti. Kamalaa jos on siisti, mutta pitää asua kaatiksessa. Viihdyn työpaikalla paremmin, koska siellä on suht siistiä. Ja kysehän ei ole mistään yli-intoilusta.



Paha ongelma. Ratkaisua en keksi, jos puhuminen ei auta.



-K-

Vierailija

Pariterapiaa olen miettinyt, mutta miehen sinnesaamisessa voi olla haastetta. Ja vielä enemmän haastetta saada puhumaan siellä missä tässä on oikein kyse, pelkkä laiskuus ei minusta voi olla syy.

Äitinsä oli kotiäiti ja isänsä lisäksi todella paljon poissa kotoa, joten mallia isän osallistumisesta ei ole.



Omien kriteerien löysyttäminen..... kun tuntuu että jo nyt ollaan siellä aivan vain välttämättömimmät tulee tehtyä kun en jaksa enempää



Ulkoista apua käytettään siivoojapalveluissa 2krt/kk, mutta minusta sen lisääminenkään ei auta kun kyse on jostain periatteesta " minä korjaan vain omat jälkeni muu ei kuulu mulle"

Vierailija

MUTTA se ei kyllä laiskan kanssa oikeasti auta, tiedän tuon kokemuksesta. Meillä samanlainen tilanne, olin puoli vuotta eri paikkakunnalla ja homma kotona toimi jotenkin, kunnes tulin takaisin ja kaikki kaatui taas minun kontolleni. Nyt sitten kiristelen taas hampaita. Hoitovapaalla homma vielä onnistuu, mutta töiden jälkeen ei kerta kaikkiaan jaksa tehdä kaikkea yksin. Hirvittää taas lähteä töihin kun tietää, että sitä on iltaisin rätti-puhki-poikki ja pitäisi lasten kanssakin jaksaa vähän olla.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat