Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Pelkosektion kokeneet - Mitä kerroitte muille?

Seuraa 
Liittynyt17.9.2015

Minua kiinnostaisi tietää, mitä olette kertoneet tutuille ja sukulaisille synnytyksestänne? Oletteko kertoneet totuuden sektion syystä ja jos ette, niin miten olette kiertäneet kysymykset? Ihmiset ovat näet aika rohkeita kyselemään synnytykssen sujumisesta - olen huomannut. Ja vähän ahdistaa, kun ei tahtoisi kaikille asiasta kertoa. Joidenkin sukulaisten kysymykset ovat ärsyttäneet. Osaavatkin olla uteliaita!!!" Tarvitko jotain apuvälineitä synntyksessä? Kaunko kesti? Oliko puoliso mukana koko ajan?" Miksi synnytys on niin julkista tietoa? Eikö sitä saa pitää henkilökohtaisena asiana? Minusta se on hyvin henkilökohtainen asia, vaikka ilman synnytyspelkoakin.



Tähän mennessä olen vain läheisimmille kertonut asiasta. Osalle en ole puhunut sektiosta, sanonut vain, että kaikki meni hyvin tai jos kyselevät liian uteliaasti että piti leikata ahtaan lantion vuoksi. Kurjaa valehdella, mutta on aika tahditonta minusta kysyäkin, jos ei ole edes kovin läheisissä väleissä.

Sivut

Kommentit (20)

Vierailija

Meidän poika syntyi pelkosektiolla kolmisen viikkoa sitten. Mieheni kanssa sovimme kenelle kerromme koko totuuden eli sektion syynä oli puhdas pelko (ei lääketieteellistä perustetta) ja kenelle kerromme yhdessä kehitetyn puolitotuuden/valheen. Totuutta ei kyllä tiedä kovin moni. Ainoastaan lähimmät ystävät.



Omille vanhemmillemme ja työkavereille olemme kertoneet, että sektioon päädyttiin lapsen suuren kokoennusteen takia, joka oli suhteessa iso minun kokooni. Tämä oli tavallaan puolitotuus, koska lapsen kokoennuste oli isohko, mutta olisi pitänyt minusta kyllä ulos mahtua (itse olen 154 cm pitkä ja SF mitta oli koko raskauden yläkäyrän yläpuolella).

Vierailija

Mulle tehtiin kiireellinen sektio, koska vauva oli iso eikä mahtunut syntymään. Seuraavalla kerralla (jos sellainen tulee) vaadin ehdottomasti pelkosektion. Ajattelin kertoa ja olen jo kertonutkin muille, että seuraavan kerran haluan pelkosektioon. En pidä sitä mitenkään hävettävänä asiana verrattuna esim. aikaisempaankaan sektioon josta olen puhunut avoimesti.

Vierailija

" Edellinen oli niin vaikea synnytys." ja se on riittänyt selitykseksi uteliaille eikä vieraammat halua kysellä enempää välttämättä kun ei ne " likaiset yksityiskohdat" kiinnosta kuitenkaan niin hirvittävästi.

Osa ihmisistä kyllä on reagoinut selvästi myös niin, että huomaa että he ovat pelkosektioita vastaan, joten hieman aristelutti kyllä kertoa välillä. Mutta tuo aina on pistänyt jauhot suuhun tai pitänyt keskustelun tyylikkäällä linjalla vielä tuo edelliseen synnytykseen ja riskiin liittyviin pelkoihin vetoaminen.



Kummasti kyllä synnytyksistä kysellään, tuntemattomatkin saattaa kysyä, mutta niihin ei tarvii kyllä yksityiskohtia kertoa, koska jos niihin mennään, niin sitten kuitenkin vaivaudutaan, jos ei oo todella jotain yhdistävää tekijää molemmilla keskustelijoilla...



Ei kannata kertoakaan leikkauspäivää minusta, tein sen virheen,ja sitten kaikki soitteli paria päivää tai päivää ennen (rasittavaa ja ei saanut levätyksi päiväunia) ja sairaalaankin vielä, eikä edes ollut ehtinyt syntyä, kun ekat jo soitti onnitellakseen... hohoh!

Vierailija

Kyllä ärsytti aivan sikana, kun minulta kysyttiin, että " tarvittiinko synnytyksessä apuvälineitä" . Minua on monta kertaa kiehuttanut, kun on muistunut mieleen tämä (ei niin lähi)sukulaisen kommentti. Ärrrr...



Synnytyspelosta vielä sen verran, että se on sellainen asia, että sitä aika harva ymmärtää. Sitä ajatellaan, että naiselle on tarkoitettu synnytyskivut ja ne pitää vain kestää. Aika moni, jolle olen pelosta kertonut, ei ymmärrä pelkoni luonnetta. Luullaan, että pelkään vain kipua ja uutta tilannetta. Syyhän on lapsuuteen liittyvä trauma, josta en ole yrityksistä huolimatta päässyt eroon. Mutta ehkä onkin parempi, ettei synnytyspelosta ja sektiosta kerro, kun sitä ei kerran ymmärretä. Itse en ymmärrä sitä, että miksi synnytyksestä kysellään niin rohkeasti, ikään kuin se olisi jokapäiväinen asia. Vähän kuin kyselisi vaikka autohuollosta tms. :)



Mutta kommentteja tahtoisin vielä sen pelkosektion kokeneilta!

Vierailija

Tosin, jos sektion syytä ei ole erikseen kysytty, en ole välttämättä sitä itse kertonut. Olen vuosikausia puhunut monille kavereille, että en halua synnyttää alakautta, ja sitä olisi kyselty joka tapauksessa. Toistaiseksi kukaan ei ole sanonut suoraan mitään tahditonta, eikä kysellyt pelon taustoja, vaikka arvaan kyllä, että mielessään joku on saattanut kummastella. Minulla on vähän se periaate, että pelkosektiossa ei ole mitään hävettävää, ja jos joku kommentoisi jotakin tahditonta tai typerää, osaisin kyllä nostaa äläkän. Halveksin pelkosektion vastustajia niin suuresti, että ihan mielelläni kävisin keskustelua asiasta nokikkain. Mutta sellaista tilannetta ei ole tullut vastaan, harmi kyllä.

Mutta ymmärrän kyllä, että asiasta ei halua puhua, sen verran keskiaikaisia näkemyksiä monilla on synnytyksestä ja sektioista. Mutta esim. perätilahan on mitä mainioin valkoinen valhe tässä asiassa.

Vierailija

pelkosektiota kokenut, mutta jonka vaadin jahka synnytystapa-arvioon menen muutaman viikon kuluttua.

Samaa olen pohtinut minäkin, kuinka asian kerron työkavereille ja muille tutuille, saati tuntemattomille. Lähimmät omaiset tietävät (anoppi, mun+miehen sisarukset) sekä muutama hyvä ystävä, mutta ei todellakaan kiinnosta ajatus alkaa selostamaan pelkosektiosta ihmiselle joka esim. on " vain" työkaveri. Niinpä pidinkin peukkuja itselleni, että jospa vauva olisikin perätilassa; no se oljenkorsi meni viime ultrakäynnillä. Vielä on toiveita arvioon asti, jospa sisuksistani löytyisi jotain perustavaa laatua oleva " vika" että minut olisi PAKKO leikata.

Muuten kyllä ahdistaa ajatus sektion syiden kertomisesta kaikille. Mutta olen myös ajatellut sellaista vaihtoehtoa, etten kertakaikkiaan ala kertoa, vaan sanon että se on sellainen mun henk.koht. juttu. Vetäkööt siitä sitten ihan kaikessa rauhassa omia johtopäätöksiään....

Vierailija

mutta ymmärrän kyllä jos ei halua kertoa. Toiset ihmiset osaavat sitten olla kovinkin tahdittomia ja vähätellä pelkoja ja kertoa perään kuinka he ovat synnyttäneet 6kg vauvan ihan ilman kipulääkkeitä ja eikä edes sattunut. =)



Vaihtoehtoja on monia, pieni lantio/epäiltiin isoa vauvaa--> vauva ei mahtunut syntymään, vauva istui/oli perätilassa jne.

Vierailija

En myöskään tykkää siitä että synnytyksen yksityiskohtia kysellään. Sitä kuitenkin tapahtuu tosi paljon.



Omista raskauksista, synnytyksistä ja sektioista ei haluaisi puhua edes anopille yhtään mitään. Nyt hän vihdoin alkaa oppimaan että ei kannata udella, mutta kuitenkin kysyi taas viimeksi että joko tiedän miten tämä vauva tulee syntymään ja olenko jo käynyt äitipolilla.



Itse tiedän että tämä vauva tullaan leikkaamaan, koska jos muuta syytä ei ole niin vaain pelkosektion. On kyllä 90% todennäköistä että tämä leikataan, koska takana on jo kaksi sektiota. Jos kuitenkin sektion syynä on pma tahtoni niin sitä en tule kertomaan kenellekkään. Tiedän että sektion syytä tullaan kysymään ja sitten joudun valehtelemaan että lääkäri päätti :)

Vierailija

Mistä päin olet? Missä sinut leikattiin? Saitko sektion helpolla? Olen itse Oulusta ja täällä ei kai ensimmäisen synnytyksen kohdalla saa helposti leikkausta, mutta minun syyni näemmä kelpasivat. Minulle sektio oli samantyyppinen hyvä kokemus kuin sinullekin :)



Taas jälleen kävi niin, että sukulainen uteli synnytyksestäni! Vastaajana en ollut minä vaan äitini, joka meni kertomaan enemmän kuin halusin... Itse en halua kaikkien tietävän juuri sen takia, että minua vaivaa muiden ymmärtämätön asenne. En voi sille mitään. Jos voisin olla toisten mielipiteestä välittämättä, niin silloin kertoisin vapaammin asiasta. Yleensäkään en pidä ihmisistä, jotka eivät osaa olla empaattisia. Itse ainakin yritän ymmärtää toisten valintoja.

Vierailija


Itse ainakin kovaan ääneen ja yhtään asiaa häpeilemättä kerroin kaikille asiasta kiinnostuneille, että valitsin sektion, koska alatiesynnytys hirvitti ja piste. Tottakai sain kritiikkiä kuulla, itseasiassa paljon enemmän kuin ymmärtäviä kommentteja, mutta kerroin asiallisesti itse kunnioittavan muiden henkilökohtaisia valintoja ja toivoin muiden myös kunnioittavan omiani. Jos joku kaikesta huolimatta näki asian ongelmallisena, niin siinä tapauksessa kysessä oli hänen oma ongelmansa, ei enään minun.



Nyt sektion 21.10 (eli vain 15 päivää sitten) kokeneena, voin todellakin alleviivata puheeni! Leikkaus oli suorastaan ihana kokemus! Kaikki meni kuin oppikirjasta, itsekään en olisi ikinä uskonut kaiken sujuvan noin hyvin! Kovia kipuja en tuntenut missään vaiheessa, olin jalkeilla jo leikkauspäivänä ja lasta hoidin itse myös ensimmäisestä päivästä lähtien (myös yöt). Sairaalassa olimme 5 päivää, vaikka kyllä aiemminkin olisin ollut jo hyvin kotoutuskuntoinen ja nyt voin sanoa jo parantuneeni lähes täysin. Kipulääkettä tarvitsin vain ensimmäiset 2 päivää.



Tottakai ymmärrän, ettei kaikkien sektioit mene aina yhtä hyvin, eikä kaikki toivu siitä samalla tavalla, siihen kun vaikuttavat aina niin monta asiaa, mutta olen sitä mieltä, että yhtälailla kuin keisarinleikkausin voi mennä joko hyvin tai huonosti, niin voi myös käydä alatiesynnytyksen! Itselleni on siis päivänselvä asia, että jos vielä joskus saan lisää lapsia, niin tämä tulee olemaan myös silloin synnytystapani. Muitten mielipiteet jääköön omaan arvoonsa..



Virve ja vauva kaunokaine 15 päivää

Vierailija

Itsellä on sellainen tuntuma, että jos on jo takana poikkeava synnytys tai synnytys, joka on päättynyt sitten kuitenkin kiirelliseen ja hätäsektioon niin tuo pelkosektio on jotenkin hyväksyttävämpää kuin sellaisissa tapauksissa, että jo ensimmäistä lastaa odottaessaan haluaa pelkosektion.



Minusta pelkosektiossa ei ole mitään hävettävää, mutta kyllä varmasti ihmettelijöitä riittää ja niitä, jotka kertovat synnyttäneensä niin ja niin ison lapsen ihan noin vaan.



Itse jo kaksi kertaa sektioituna tiedän, että äitiys ei ole synnytystavasta kiinni ja että sektiosta toipuminen kaikkine kipuineen ja mustelmineen on aika raskasta sekin.



Minulla on ensimmäinen lapsi syntynyt hätäsektiolla ja jälkikäteen ajateltuna olisin silloinkin valinnut pelkosektion, jos olisin tiennyt sen minkä tiedän nyt. Se, että ensimmäinen synnytys päätyi hätäsektioon ei loppujen lopuksi ollut ihan suuri yllätys jälkikäteen asiaa tutkittuani. Toisen kohdalla synnytystapaa punnittiin pitkään ja hartaasti, jotenkin sairaalassa oltiin nihkeitä myöntymään pelkosektioon, mutta kohtalo puuttui peliin. Vauva oli sitkeästi perätilassa loppuun asti ja sektio oli ainoa oikea vaihtoehto. Tosin papereihini on silti merkitty syyksi myös synnytyspelko, vaikka lääkärit eivät edes suositelleet alatiesynnytystä.



Yhtä kaikki, pelkosektiostakaan ei tarvitse kaikille kertoa. Minä en kuulu niihin, jotka muutenkaan mielellään puisi noin henkilökohtaista ja intiimiä asiaa kuin synnytyksen kulku. Kertokoon ihmiset, jos haluaa.

Vierailija

Tuittu kanssasi samaa mieltä. Ihmiset ovat tosi uteliaita ja todellakin tahdittomia kyselemään kaikenlaista tapahtuneesta. Kyllä fiksu ihminen tajuaa tilanteessa, että toinen ei jotain halua kertoa. Eikä siinä sitten lähde mitään utelemaan.



Minua jopa ihmeteltiin (taidettiin jopa kummeksua), että miksi en kerro sektiopäivää ja että voi, voi kun on niin salaista! Mitä h**vettiä se muille kuuluu. Kyllä sitten kuuluu, kun vauva on syntynyt. Eihän sitä vauvan syntymäpäivää/-hetkeä muutenkaan tiedetä - se tulee sieltä sitten kun tulee.



Toinen ihmetyksen aihe oli reilu parisen viikkoa sitten, kun emme antaneet mitään vinkkiä (saatika sanoneet) vauvan nimestä. Halusimme pitää sen salaisuutena/yllätyksenä kastehetkeen ja sillä selvä.



Summa summarum: ihmiset ovat moukkia.

Vierailija

Muille sanoin juuri niinkuin joku tuolla sanoi, että olosuhteen pakosta päädyttiin tällaiseen ratkaisuun.



Eikä olisi pitänyt kertoa 2:lle niistä kolmesta sukulaisestakaan, nimittäin, eivät osanneet pitää omana tietonaan ja naapuri tuli sitä tuomitsemaan mulle. Kyllä v**utti. Miten joku naapuri edes kehtaa tulla puuttumaan, asiaan jonka on joltain muulta kuullut?? Röyhkeys huipussaan.



Tosin, en kyllä minäkään ymmärrä, miten tuollaisesta asiasta tehdään joku kahvipöytäkeskustelun aihe. Henkilökohtainen asia kumminkin.

Vierailija

Se on tuota ihanaa suomalista rehellisyytta, etta jos kysytaan ni on vastattava. Meilla paadyttiin imukuppisynnytykseen ilman mitaan kivunlievitysta, enka ole sita sukulaisille kertonut.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat