Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

***TOUKOHURMURIT uuteen viikkoon 24.10 => ***

Seuraa 
Liittynyt17.9.2015

Sivut

Kommentit (34)

Vierailija

Piti rueta kommentoimaan noihin pinon kysymyksiin... Neiti tuolla nukkuu jo yöunia, eilen tapahtui ihme ja meni jo seitsemältä illalla nukkumaan, yleensä vasta tässä lähempänä yhdeksää, mikä lienee oli, et noin pääsi käymään. Onneksi nukkui kuitenkin aamulla seitsemään asti, pelkäsin et herää jo neljältä =)



Vierastamisesta sen verran, että meidän Erica on vierastanut aika pahasti oikeestaan kolmesta kuukaudesta alkaen, ja jatkuu edelleen. Rupeaa itkemään vieraiden sylissä samantien kun huomaa sinne joutuneensa. Mun vanhempia ei pelkää (nähdää useita kertoja viikossa) ja nyt on vihdoin tottunut miehen äitiin, mutta toinen pappa on edelleen itkulistalla :( Kurjaa! En tosiaan tiedä mistä tämä johtuu, kun ollaan kyllä kyläilty ja Erica on ollut aina muidenkin syleissä yms. mutta pelkää kuitenkin. Toivon tosiaan että tämä loppuis mahdollisimman pian. Kurja aina kaikille selittää, että meidän tyttö nyt vierastaa ihan kauheesti, et varmaan rupeaa itkemään kun otat syliin jne.



Töihin menosta sen verran, et meillä on kans rakennusprojekti menossa, joten voi olla rahapussi pakottaa töihin melko pian. Enkä usko muutenkaan et minusta ois olemaan kotona useampaa vuotta, jollainlailla kaipaan jo nyt töihin (vieläkö ei tarttis viedä sitten tyttöä hoitoon). No mulla on lomia pitämättä joten mun töihin paluu ajoittuu luultavasti huhti-toukokuulle 2006 tai jos sitten venyttäis syksyyn en tiedä, täytyy vielä miettiä.



Erica on nyt muutaman viikon nukahtanut aina välillä omaan sänkyynsä. Ennen nukahti aina iltatisulle, mutta nykyisin ei enää. Nostan sitten omaan sänkyyn, ja peittelen ja annan unipupun ja tutin. Siellä hän sitten itsekseen hyörii ja touhuaa. Välillä pitää antaa tuttia ja pupua. Toisinaan nukahtaa n. puolen tunnin touhuamisen jälkeen sänkyynsä itse, mutta joskus alkaa taas itku heti kun yrittää omaan sänkyyn laittaa. Eli vaihtelevalla menestyksellä.



Jaa jos lähtis iltatouhuihin ennen kuin tyttö herää taas syömään.



Terkuin Hemu80

Vierailija

Meillä nukuttiin tänään vähän pitkään... Viivi heräsi yöllä neljältä ja söi. Nukahti onneksi omaan sänkyyn nopeasti. Kahdeksalta luulin, että herätään ja nostin likan viereen höpöttelemään. Tyttö nukahtikin heti uudestaan ja heräsi vasta kymmeneltä, kun juttelin iskän kanssa puhelimessa. Ei varmaan tarvitse heti kokeilla päiväunille!



Höntälle joulunvietosta: Mie oon kans niin jouluihminen! Alan suunnitella joulukorttien tekemistä jo elokuussa (teen aina itse kortit). Tänä jouluna on ihanaa, kun meillä on vihdoinkin niin iso asunto, että voidaan viettää joulua meillä. Saadaan oma ja miehen perhe mukaan juhlaan. Yleensä ollaan käyty molemmilla tasapuolisesti jouluna, mutta ei ole kivaa niin. Meidän perheelle joulu on aina ollut tärkeä juhla, joka vietetään perheen kanssa. Miehen perheellä taas ei ole koskaan ollut mitään ihmeellistä. Siksi haluaisin viettää aina joulun oman perheen kanssa. Ei joulu tunnu joululta, jos ei ole oikeaa kinkkua ja laatikoita!

Eli tänä jouluna kokoontuu kaikki meille juhlimaan Viivin ensimmäistä joulua. Joulukuusta ei taideta uskaltaa hankkia, kun likka liikkuu nyt jo niin paljon, että varmasti kaataa kuusen... Niinkuin koira pentuna aikaisempana jouluna! Ihanaa, minä odotan niin innolla tuota joulua! Kaikki hössötys ja siivous ja koristeet... Apua, nythän mie pääsin taas vauhtiin, pakko lopettaa!



-Saibu ja Viivi-

Vierailija

Mitähän sitä talvella laittaa päälensä kun jo nyt tuntuu näin kylmältä ja änkää kaiken mahdollisen neitinkin päälle.=))



Nyt täytyy sanoa että väsyttää aivan valtavasti,Ada ei meinannut eilen nukahtaa yöunille millään ja sitten jo puolen yön aikaan täyty nostaa hänet meidän väliin kun koko ajan itki sängyssään ja samaa jatkoi meidänkin vieressä.tänään ei sitten olla viihdytty kauaa yksin missään ei lattialla, sitterissä eikä hyppykiikussakaan.Koko ajan kitistään ja itketään. Onpas ollut tosi rankka päivä,Ihanaa tämä hampaiden tulo=))))

Aloin tossa viikonloppuna nukuttamaan adaa omaan sänkyyn kun ei enää suostunut nukahtaamaan vellipulloon/syliin.Suhteellisen hyvin se on mennyt eilistä jos ei oteta huomioon.

Kovasti olen yrittänyt opettaa hänelle nokkamukista juontia mutta se on lähinnä hampaiden hinkkaamiseen kaikkein parasta Adan mielestä, silloin tällöin viitsii vähän juoda.



Ada on ollut kaikki ruokainen, paitsi eilen ajattelin että annan kurkkua niin ei tykännyt lainkaan, olisitte nähneet pienen ilmeen=))))alkoi oikein kyökkimään, mutta minähän en tuosta lannistunut vaan tänään annoin uudelleen, meni hieman paremmin=)))



Eieln hän sitten alkoi nostaa itseään käsien varassa todella ylös, kun vielä tajuaisi laittaa jalat koukkuun niin siinähän se konttaus asento olisi.Kauheasti hän yrittää noin päästä eteenpäin ja suuttuu kun ei onnistu.Eilen meillä kävi vieraita niin nauroin heille kun aamulla petaan sänkyä makarissa ja Ada on olohuoneen lattialla ja alkaa kitisemään niin yleensä sanon että tules tänne kun äiti tekee täällä aamuaskareita, niin voipi olla että yksi kaunis aamu saan sätkyn kun neiti tosiaankin on siinä jalkojeni vieressä.



Kuinka moni toukokuisista on ajatellut jäädä kotiin hoitovapaalle kun äitiysloma loppuu??? kääk siihen ei ole enää kuin 3,5 kk, ajattelin itse mennä n2 viikoksi töihin kun minulla on sen verran työsopimusta jäljellä, Adan mummi tulee tänne tyttöä hoitamaan.Kyllä minulle varmaan jatkettaisiin työsopimusta, mutta en halua enään sinne samaan paikkaan enkä kuitenkaan vielä kokopäiväisesti töihin ja viedä tyttöä hoitoon.Katsotaan sitten vuoden päästä jos palaisi töihin kokopäiväisesti.

Käytiin neuvolassa viime viikolla, rokotuksen anto meni hyvin, ihan pieni itku pääsi kun pidettin jalkaa väkisin kiinni.Paino oli hieman tasoittumaan päin ja pituutta oli nyt tullut enenmän.Pituus 67cm ja paino 8680g.Kyllä äitin niskat ja hartiat ovat koetuksella, mutta hapa tässä vain kasvaa.



Oikein hauskaa päivän jatkoa kaikille!!!!



Nelli&Ada

Vierailija

En voi muuta sanoa, kun olen ihan talvi-ihminen.



Meidän Savon-reissu meni sitten ihan kädelleen. Viivi valvoi lähes koko yön, kun piti aamulla lähteä. Ja oli niin räkäinen taas uudestaan, että matka peruuntui. :( Sukulaiset siellä ei ole vieläkään edes nähneet tyttöä, eniten harmittaa, kun isomummu ei ole. No, parin viikon päästä olisi tarkoitus yrittää uudelleen.



Ja nyt tuo neiti on edelleen hieman tukkoinen, mutta muuten kuin aurinko. Korvaa hiplaa edelleen koko ajan, mutta kuumetta ei enää ole ja ei kitise, niin ei kai sitten siitä sen enempää. Ulkona on nyt nukkunut parina päivänä aamupäikkärit hyvin, eilenkin kaksi ja puoli tuntia! Ihmeellistä. Ja juuri kun valitin rikkonaisista öistä... Tyttö nukkunut viimeiset kolme yötä ilman syöttämistä, klo 21-8.30. Aivan taivaallista! En tiedä johtuuko tuosta flunssasta vai puurosta. Ollaan iltaisin syötetty peruna-porkkanapuuroa joka maistuu niiiiin hyvin. Toivotaan nyt, että tälläisena jatkuisikin nuo meidän yöt. Tsemppiä kaikille yökukkujille, toivoa on!



Meillä Viivi nukahti aikaisemmin itse sänkyyn, mutta samalla kun nuo yöähräämiset alkoi, nukahtaminenkin oli vaikeempaa. Maitopullon kanssa nukahti yleensä helpoimmin. Nyt ollaan taas laitettu vaan sänkyyn ja on itse nukahtanut muutamana iltana. Tuttia pitää joskus käydä laittamassa.



Minulla alkaa työura jälleen kerran maaliskuun alussa-06. Hoitopaikkaa on jo haettu, perhepäivähoitoon. Kamalalta tuntuu, mutta taloudellisen tilanteen takia lähes pakko. En minäkään tykkää, että joutuu kituuttelemaan rahan kanssa, kuten joku kirjoitti. En vaan oikeasti varmaan jaksaisi henkisesti, jos olisin pitkään nyt kotona. Pientä masennusta on ollut ilmassa. Varmaan haluan jäädä heti kotiin, kun Viivin ensimmäinen hoitopäivä lähestyy! Toinen lapsi olisi kyllä haaveissa parin vuoden sisään. Mutta täytyy käydä vähän tienaamassa ennen sitä. Jos sitten vaikka olisi pitempään kotona...



Aika jännä juttu, mutta silloin kun Viivi syntyi, miehen kanssa puhuttiin, että toista lasta ei tehdä ihan heti. Minä aloin lämpenemään toiselle jo parin kuukauden päästä, mies ei. Nyt hän on sitten puhunut (puhuu siis Viiville!), että kyllä hänen puolestaan voitaisi sulle sisko tai veli tehdä... Minä aina ihmettelin, kun luin näiltä palstoilta, että miehellä on vauvakuume. Ajattelin, että ei iske varmaan meidän iskään, mutta katsopa vaan! Se on niin ihanan rakastunut tuohon tyttäreensä, että tulee välillä tippa silmään, kun kuuntelee sen juttuja. Miehet taitaa oikeasti olla sisimmiltään hirveitä pehmoja vaikka ei ulospäin siltä näyttäisi! Mutta, odotellaan nyt hetki ennenkuin aletaan sitä pikkukakkosta yrittämään.



Viivi ei kamalasti ole vierastanut. Toista vaariaan vierasti vähän aikaa sitten, mutta ei enää paljoa. Ja kummitätiään vierasti kerran, johtui varmaan väsymyksestä, koska nukuttuaan ei enää vierastanut yhtään.



Täältäkin lähtee surunvalittelut koiransa menettäneelle! (en muista nyt nimeäsi) Todella ikävä juttu. En edes viitsi ajatella, miltä tuntuisi, jos omalle kohdalle nyt sattuisi. Nämä hormonit saa vieläkin välillä itkemään niin kamalasti pienistäkin asioista, entäs noin suurista? Juuri yksi päivä itkin koko päivän (en edes keksinyt syytä), ahdisti vaan kaikki niin hirveästi. Mutta sen jälkeen helpotti kummasti, nyt taas tuntuu jaksavan.



Vielä haluan jakaa teidän kanssanne erään ihanan jutun, joka sattui eilen illalla... Oltiin miehen kanssa jääkiekkopelissä ja kun sieltä tultiin, Viivi oli vielä hereillä (mummu ja vaari hoitamassa). Oli kuulemma nukkunut puoli tuntia ja sitten herännyt ja ei kuulemma nukkunut enää, niin he nostivat pois sängystä.. Ajattelin, että kiva, eihän se nyt nuku herran aikoihin, kun on ottanut yhdeksän aikaan pienet torkut. No, huomattiin, että kakkahan siellä on pöksyssä. Luultavasti siis tähän oli herännyt. Neidin kakat ei haise aina pahalle, joten ne on vaikea havaita hajun perusteella. Siinä sitten alettiin ihmettelemään, että missä on meidän kylppärin oven alta ovistoppari. Koira tietysti asialla ja se aina vie kaiken sänkyyn. Ja sängyssä oli sen lisäksi ihana yllätys: oksennettu makkarasoppa! Kaikki oli siinä oksennuksessa, päiväpeitto, peitto, petauspatja... Onneksi ei neiti nukkunut, koska jouduttiin hänen huoneensa mylläämään, että saatiin varapeitot käyttöön. Oli siinä ihan tarpeeksi ohjelmaa iltamyöhälle. Neiti nukahti itsekseen sänkyyn joskus puoli yksitoista ja nukkuin aamulla puoli yhdeksään.

Aamulla kamala pyykinpesu, mies oli vielä tunkenut koneen niin täyteen tavaraa, että kun minä aloin levittämään niitä kuivumaan, ei oksennus ollut peseytynyt mihinkään ja taas aloitettiin alusta. Ukko kun ei ikinä pese meillä pyykkiä, niin ei arvannut, että ei ihan piukeeksi kannata änkeä isoja peittoja sinne... Että semmoista täällä koiraperheen elämä. ;D On ne niiiin ihania ja rakastettavia.



No tulipa pitkä tarina, onnea niille, jotka pääsitte loppuun asti nukahtamatta! Lumimyrskyiset terveiset kaikille!



-Saibu ja Viivi-









Vierailija

Meillä oli ennen koira jonka nimi oli ninni =) =) (kultainen noutaja)



No piti tulla oikeen tuulettamaan tännekin kun selvisi syy tyttären iltasessioihin ja naaman hieromiseen =) =) *eka hammas* JES =)

Sen takia on iltaisin äherretty ja naamaa hierottu ja kuolattu isolla äksällä =)=) Poika oli 10 kk kun sai ensimmäisen hampaan eli en ollut osannut odottaa piiitkäään aikaan vielä!



Ja joulusta, olen myös jouluihminen ja rakastan miettiä ja ostaa ja antaa lahjoja, mitä kivempiä ja mieluisampia, sen parempi. Jouluvaloja jokapuolella, lämintä glögiä *aaahhh* no pääsin jo tunnelmaan!



Vointeja kaikille!

Vierailija

meillä menee arki ihan loistavasti nyt, alkutyrmistyksen jälkeen! Alussa jouduin turvaamaan kodinhoitajaan, kun en ehtinyt mitään tehdä mitään ja ristiäisetkin piti pitää, mutta nyt kaikki menee painollaan. Onhan täällä välillä sotkuista, mutta rehellisyyden nimissä, niin oli vaikka minulla oli vain 1 lapsi, kun inhoan siivota. Järjestys pysyy kun sitä jaksaa ylläpitää, eli vaihtelevalla menestyksellä =) Pyykkiä pitää pestä 1-2 koneellista päivässä, tiskikone hurisee 2-3 kertaa päivässä, kaupassa käydään joka päivä ja kannetaan kotia maitoa ja leipää. Isompien läksyt hoituu, vanhin nyt tietysti ottaa läksyistään itse vastuun, 8 vuotiaalla (pian 9v) on dysfasia, aspergerin syndrooma ja piirteitä ADHD:sta eli hänen kanssaan tsempataan enempi. 2 vuotias vaatii huomiota paljon ja virikkeitä, se onkin haasavinta täällä peräkylässä missei ihmisä nää ellei kylään lähdetä (aina autolla) varta vasten.



Alussa 2 vuotias oli tosi mustasukkainen, nyt jo sujuu. Tämä vauva on samanlainen himonukkuja kun veljensä, nukkui eilen 7 tuntia, ensin 4½ ja sit 2½ tuntia vaunuissa ulkona, yöunet olivat sitten vain 9 tuntia. Keskimäärin nukkuu 16-17 tuntia vuorokaudessa.



Jos neljättä suunnittelet voin suositella, Alussa on rankkaa, mutta se kannattaa pidemmän päälle! Ystävällä on kaksi vanhempaa ja yksi paljon nuorempi ja nuorin kulkee aina vanhempien mukana kun sisaruksilla (tietysti) omat menot. Nuorin on nyt 11 ja aivan kiinni äitissään. Tietenkin tämä voi olla persoonallisuuskysymyskin.



Arki ei eroa paljonkaan 3 ja 4 lapsen välillä, sanoisin että samalla vaivalla menee useampikin. itse voisin ihan hyvin tehdä viidennen ja kuudennenkin, mieskin kiusoittelee joka päivä siitä minkä nimen on keksinyt seuraavalle ;) Kuitenkin raha-asiat ovat syy siihen että lapsiluku jää tähän, saan minimiäitiyspäivärahaa 304¿ käteen ja hoitotukea 2-vuotiaasta 80¿. eli itse asiassa saan enmmän käteen kun jään hoitovapaalle.



Neljän lapsen vaatettaminen asiallisesti onkin tosi haastavaa meidän tuloilla, varsinkin kun miehen palkka on aivan keskinkertainen. Jos rahaa olisi niin hankkisin lisää lapsia. Itse olen ollut töissä vain 3 vuotta siitä kun vanhin syntyi, muuten kotona kituuttanut minimirahoilla.



Nukkumisesta sen verran vielä että tuo itsekseen nukahtaminen on työn ja tuskan takana täälläkin, väsyn tullessa neiti alkaa hieroa silmiään ja sit tutti irtoaa ja sit tulee itku... Istun vieressä nukuttamassa ja eilenkin rumba kesti yli 2 tuntia. Alussa meni paremmin, mut nyt nuo käsien heiluminen tekee nukkumisesta mekein mahdotonta. pitäisi sitoa kädet kiinni yöksi...No tänään voi jo mennä taas hyvin, mikäänhän ei ole yhtä varmaa kuin se että kaikki on epävarmaa vauva-arjessamme =)



Vierailija

tyttö s. 22.5 on nyt 5 kk ja 2 päivää.

Olen ajatellut jäädä hoitovapaalle ainakin elokuuhun, mutta miehen mielestä voisin olla kotona vaikka sen 3 vuotta, itse vaan toivoisin töitä sitä ennen. Tällä hetkellä ei ole töitä, sanoin itseni irti vakituisesta työpaikastani kun jäin 2,5 vuotta sitten äitiyslomalle nyt 2,5 vuotiaan pajan kanssa. Tyhmää ehkä, mutta en viihtynyt työpaikassani oleenkaan, se oli raskasta ja palkka aivan sairaan huonoa. Eli nyt pitää löytää uusi työpaikka. Mutta hoitovapaalle aion jäädä ainakin aluksi. Entä te muut?



Asia joka minua askaruttaa on tämä puheen kehitys, huomasin ettei kukaan muukaan ole siitä tänään kirjoitellut. Eli millaista " ääntä" vauvanne pitävät? Tämä vauva on muuten hiljainen paitsi että kiljuu tosi kimeesti kun haluaa seuraa tai on väsy. Muuten ei edes yritä artikuloida. Kuinkas teillä muilla? Joko vauvanne osaa jonkun vokaalin tai konsonantin? Tämä taitaa olla sarjassa tyhmiä kysymyksiä, varsinkin kun lapsi on neljäs (!) mutta jotenkin minusta tuntuu että muut ovat alkaneet aikaisemmin " juttelemaan" kun en muista tätä aikaisemmin pohtineeni...



Yhdellä lapsistamme on dysfasia ja ehkä siksi nyt osaan enemmän olla varuillani, myöhäinen puheen kehityshän VOI olla merkki dysfasiasta.

ja ei sillä että odotan 5 kk ikäisen osaavan puhua, mutta eikö kuuluisi jotain ääntämistä tai yritystä olla??



Muuten neiti on tomera ja hyväntuulinen, oikea auringonsäde. Imetyksellä mennään vielä, toivottavasti se 6 kk pärjättäisiin. 4½kk neuvolassa painoa 7240 g eli ei taida vielä nälkää nähdä.



Totutan tällä hetkellä nukahtamaan omaan sänkyyn iltaisin, on toiminut hyvin jo viikon ajan. Laitan illalla omaan sänkyyn ja istun vieressä kunnes nukahtaa. Onneksi ei ole itkenyt, vaan rauhallisesti nukahtanut. Toivottavasti tämä jatkuu.



Täällä pohjanmaalla ei oel lumesta tietoakaan, vähän satoi eilen, sekin suli pois. Pian on joulu...



Voikaa hyvin =)//nenn



Vierailija

Täällä Turussakin oli aamulla kamalan kylmä! -4 astetta ja jouduin skrapaamaan auton ikkunat kauppaan lähtiessä. Mä en oo taasen kauheen talvi-ihminen, muuta kun että tykkään lumesta, jos sitä saa katsella ikkunasta. =) Toki joulusta tykkään kanssa kovasti ja sitä tässä odotellessa taitaa tulla vielä isänpäivä väliin. Onko jotain ideoita isänpäivälahjaksi?? Itsellä ei oo kyllä mitään mielessä.. Ehkä jotain sitä keksii kun pääsee kaupan hyllyille kurvailemaan.



Lindamme on vielä " helppo" vauva, koska ei oo tietookaan vielä mistään ryömimisestä. Ollaanhan vähän nuorempia kanssa ku Linda on syntynyt ihan loppukuusta. (29) Silloin tällöin kyllä kääntyillään, mutta ei mitään muuta kummempia. Joo ja nyt sitten eilen oppi pärskyttämään maidot suusta. Ja samaa kivaa harrasti tänään ruuan kanssa. Voi voi, kun tulee vauvasta pyykkiä ja sitten on vielä omatkin vaatteet soseessa. Kaikenlaisia soseita ollaan jo maisteltu ja odottelen, että tulis lihat kehiin kanssa. Ja ostin sitä muksun puuroakin kiitos vinkeistä. =)



Eipä tässä muuta taida olla kun hauskaa loppuviikkoa toukoille!! =)



T: Wera ja Linda 5kk

Vierailija

Me yritetään nyt kovin että tyttö nukahtaisi omaan sänkyynsä kun ei siihen vellipulloon enään nukahda.Eilen nukahtamiseen meni reilu puolituntia, oli aivan unten mailla kun söi velliä sylissä mutta sitten virkistyi aivan ykskaks, no vietiin hänet kuitenkin sänkyynsä siellä hän sitten kierriskeli ja välillä kitisi ja kävin laittamassa tuttia.Kun alkoi isompi itku niin isä meni mutta ei saanut tyttö nukahtamaan. niinpä minä menin laitoin tytön kyljelleen enkä päästänyt häntä vatsalleen ja roikuin siinä sitten sänkyn päällä niin kauan kuin nukahti, arvatkaapa tekeekö selälle hyvää.

No kun BB loppu telkkarista ja olimme menossa nukkumaan niin tyttö alkoi itkeään ja tuhtaamaan avain valtavasti, mies otti hän meidän väliin, mutta eipä sekään auttanut, tekee ton kaiken unissaan, mutta jos ei saa tuttia niin herää kun itkettää niin paljon.olemme sitten nukkuneet miehen kanssa n kolme tuntia viime yönä.

Toivottavasti tämä on vain jokin vaihe joka menee ohi tosi nopeasti, kun muuten meillä on mennyt todella hyvin ja saatu nukkua monta kuukautta suhteellisen hyvin yöllä.

Sori tämä valitus....jaksamista kaikille jotka ovat väsyneitä eivätkä saa nukuttua yöllä=))))

N&A

Vierailija

Hui kun olikin aamulla pimeää,kun vanhin tenavista lähti eskariin! Onneks on taksikuljetus! Tulis nyt vaan hiukan lunta tännekin,niin olis heti valoisampaa ja mielikin parempi. Nyt tekis mieli vaan nukkua ja nukkua,mutta kun ei sekään oikeen onnistu... *vilkutus kaikille yökukkujille*



Äitykkä: osanottohali! Meidän kultainen noutaja on kanssa kohta 10 vuotta ja aivan pelottaa,että milloin sen on aika nukkua pois :( Kyllä niihin kiintyy,kun ne ovat ihan perheenjäseniä.



Voi että, saimme kutsun kaverini vauvan kummiksi. Ihan väkisin pukkaa vauvakuumetta kovemmaksi,kun semmosta pikkutiitiäistä katselee. Siitä onkin aikaa,kun viimeeks oomme olleet kummeja tai siis kummilapsen ristiäisis. Ihana päästä juhlimaan! Kesällä oli kaikenlaisia juhlia,mutta nyt on syksy ollutkin niin hiljaista,niin hiljaista että! Eskarilainen oli hauska,kun se tuli yks päivä koulusta ja sano,et mun kaverin isällä on tänään synttärit,niin voitaisko mekin vähän juhlia sitä :D Ja tottahan me sitten " vähän" juhlimme,kun oli kerran hyvä syy :DDD



Keksikääs nyt joku hyvä galluppi päivän piristykseksi...itellä ei nyt välähdä.



Hönttä ja Eetu

Vierailija

Kiitos ja kumarrus, kun jaksoit vastata niin perusteellisesti!! Kyllä ihanasti rohkaisit lisäämään lapsilukua. Katsotaan nyt, jahka ensin saadaan toi Dani vähä isommaksi. Lähinnä se raha onkin suurin pulma ja se et kestääkö mun kroppa.. (Mulla tuli ton Danin ison koon takia vähän laskeumaa, painoi 4630g ja 54,5cm pitkä.) Ja jokainen järkevä ihminen miettii sitä arkea, koska sitähän elämä on. Mutta suuri kiitos sinulle ja tseppiä teidän arkeen oikein kovasti!!



Kyllä täytyy myöntää et jouluttaa, ku on nyt tuota luntakin maassa. Joulu on kyllä valtavan ihanaa aikaa :) Eikun joukolla vaan joulua odottamaan!!!

Vierailija

Kiitokset osanotosta Hönttä! :) Tuo koiran kuoleminen oli monella tapaa iso prosessi meidän perheessä. Jo se että maailman paras ja uskollisin ystävä on poissa on tarpeeksi iso pala normaali oloissakin varmasti kaikille koirallisille, mutta sitten, kun siihen lisätään vielä nämä hormoonihuurut ja huomaamatta hiipinyt väsymys niin kyllä on tullut itkettyä silmät päästä viime aikoina. Koiran kuolema laukaisi jotenkin kaikki itkut pitkältä ajalta. Olin onnistunut salaamaan tuon väsymyksen jopa itseltänikin ja oli ihan tervetullutta ja puhdistavaa antaa kyynelten ja kaiken " kurjuuden" huuhtoitua pois. Nyt taas jaksaa!:)



Meillä oli eilen ensimmäistä kertaa se ÄP:n toppapuku päällä ja minusta se ei oikein istunut meidän typylle. Lahkeista sai kääriä puntit alas, että sai riittävästi pituutta ja hihoissa taas oli pituutta vaikka millä mitalla ja huppu on ihan törkeän iso ei juuri suojaa päätä. Vali vali.. Kiitollinen olen puvusta joka tapauksessa ja varmastikkin käytetään kyseistä pukua tämä alku talvi. Loppu talvesta joudutaan ottamaan isompi puku käyttöön. Ostin käytettynä Reiman baby mallisen puvun 74cm ja se ei kyllä ihan heti mene pieneksi. Turkasen isoa kokoa nuo Reimat.



Töihin menosta teillä taisi olla puhetta pinossa. Alunperin ajattelin olevani kotona tytön kanssa vaikka useammankin vuoden, mutta nytten, kun aletaan talon rakennus puuhiin keväällä niin ei taida ikävä kyllä olla paljon valinnan varaa. Mutta aikasintaan tammikuussa 2007 menen töihin. Haluan, että Lotta osaa kävellä ja jollain tapaa kommikoida ennen, kun aloittaa hoidossa. Sitten ikää tytöllä olisi 1.5.v. Mutta saa nähdä kuinka käy. Kun en haluaisi valtavan isoa ikä eroa lapsille. Mulla kans se vauvakuumeen polte jatkuu tosin saan pidettyä sen hyvin kurissa, kun mietin tulevaa rakennus aikaa. Ehkäpä ensi syksynä voisi antaa toiselle lapselle luvan tulla jos on tullakseen. Plääh.. Kuten huomaatte tätä asiaa on tullut hyvin paljon pohdittua.:)



Vierailija

Töihin menosta:

Mulla on opinnot kesken, ja AMK:sta saa olla pois vaan kaks vuotta, joten olen palaamassa koulun penkille viimeistään syksyllä 2007, näillä näkymin kenties jo tammikuussa 2007 aloittamaan kevyen opiskelun (niin ei tule ekasta hoitokeväästä liian rankka -kuvittelen ainakin näin). Oma äitini meni töihin vasta kun olin jo koulussa; kultaisella 80-luvulla isän palkalla maksoi auton, asunnon ja elätti vaimon+kaksi lasta... jotenka olen kyllä kokenut kotihoidon ihanuutta omassa lapsuudessani, mistä johtuen haluaisin olla kotona mahdollisimman pitkään. Toivonkin toista lasta melkein heti valmistuttuani, niin saisi tämä esikoinenkin sitten taas olla kotona =)



Tosin helmikuusta lähtien on tarkoitukseni käydä pari kertaa viikossa vanhassa iltatyössäni Siwan kassalla tienaamassa vähän ekstraa (mammarahoissa kun ei ole kierimistä), mutta kyllä päätyönä vielä koko ens vuoden on tämä Julius.



Vierastamisesta: J ei vielä kovin kovasti vierasta, aluksi kuitenkin viihtyy toisten sylissä vain jos omat vanhemmat ovat lähietäisyydellä. Mutta varsinaista vierastamista ei nyt pariin kuukauteen ole ollut -onneksi.



Ninni-pinni: Ei Juliuskaan nukahda itsekseen, eikä kovin helposti iskänkään kanssa. Meidän nukkumaanmenorituaali on: iltapesu, puhdas vaippa, yöpuku ja unilaulu siinä samalla, sitten tissi suuhun ja siihen nukahdetaan... Olen miettinyt että näinköhän poika ei opi ikinä nukahtamaan ilman mua, mutta koitan lohduttautua sillä että en ole nähnyt yhtään viisivuotiasta, joka imetettäisiin uneen iltaisin =). Juliuskaan ei nimittäin syö tuttia. Unirätti on, mutta sen hyöty on toistaiseksi aika kyseenalainen.



Yhtenä iltana isänsä päätti koettaa nukuttaa pojan, ja niinpä me kokeiltiin tehdä siten, että irrotin pojan tissistä heti kun tämä näytti nukahtavan, minkä jälkeen isänsä vaihtoi vielä vaipan, jolloin J virkosi ja isänsä sitten koetti nukuttaa... Tunti siinä meni ja vaikeaa oli! Ei ole mies toista kertaa tarjoutunut... Tosin tuolloin J ilmeisesti teki juuri hampaita, mutta silti.



Viime yönä kävi ekaa kertaa sitten alkukesän niin että nukahdin Julius sylissä olohuoneen nojatuoliin! Pojalla on ollut pari yötä kauhee äherrys ja kitinä päällä ja niinpä mäkin olen aika väsynyt. Ja on aika vaikee arvailla, mistä on kyse; ylähampaat on kummitädin mukaan jo tulossa, on uusia soseita maisteltu (viimeksi porkkanaa, bataattia sekä ruusunmarja-vadelma, siis erikseen kaikki) joten vatsavaivatkin ovat vaihtoehto, sekä serkkunsa (jota näemme viikottain) sairasti juuri korvatulehduksen, joten epäilen sitäkin...



Äsken J heräs päiväunilta itkemään suoraa huutoa, arvatkaa pelästyinkö? Olin jo suunnilleen lähdössä päivystykseen viemään poikaa... Onneksi J rauhoittui, ja äiti kanssa =)



Pidetään pino pinnalla =)

Vierailija

joko toukovauvanne ovat lakaneet vierastamaan?

Tyttö tuli täydet 5 kk lauantaina ja on nyt vierastanut pari viikkoa, tuttuja ja tuntemattomiakin. Kaupassa alkoi itkeä kun vieras täti tuli liian lähelle, mutta vierasti myös kummitätiään jonka näkee pari kertaa viikossa. Alkaa itkeä kovaan ääneen jos vieraat juttelevat hänelle. Jonkun ajan päästä sitten tottuu, mutta ensin itketään.

Lapsista (11v, 8v ja 2½v) vain vanhin on vierastanut ja sen luulin johtuvan siitä että oli eka lapsi, nythän se ei voi olla syynä, vanhin lapsi alkoi vierastamaan myös siinä 4-5 kk ikäisenä ja oli tosi ujo koko vauva-ajan. Se oli rankaaa ja toivonkin ettei tämä tapaus aio olla yhtä sinnikäs, voihan tuo mennä ohikin.



Nyt voin kuitenkin todeta että taitaa olla persoonallisuuskysymys tuo vierastaminen eikä kuten luulin että johtui siitä ettei esikoisen kanssa liikuttu kovin paljon ihmisten ilmoilla.



Mites muilla?

Vierailija

Ihanan valoisaa täällä meilläpäin. Lunta satoi yöllä ja täs aamulla sen verran, et maa on ihanan puhtaan valkoinen! Kyllä on kaunista :) , taitaa vaan vielä olla tuo kauneus katoavaista..



Meillä ollaan vajaan viikon sisällä kehitytty vallan kauheasti. Ensin Dani alkoi pyörimään napansa ympäri ja muutaman päivän päästä jo ryömi. Kyllä oli isoilla veljillä hauskaa, kun seurasivat sitä pikkunyytin ryömintää. Naurusta ei ollut tulla loppua.. " Kamalaa" , pian pitää vissiin alkaa jo vahtia pikkumiestä. Onneksi vauhti ei oo näin alkuun hirmukyytiä.



Nukkumisesta taas ja syömisestäkin. Meillä oli neljä ihanan hyvin nukuttua yötä ja nyt sit taas kaks ihan rikkinäistä yötä. Viime yönä musta tuntuu, et en tehny muuta, ku ravasin sänkyjen väliä. Välillä ei jaksanut edes viedä Dania sänkyynsä. Aamulla sit Dani väänsi heti isot kakat housuunsa, liekö ollut kakkavaivaa. Nyt meinaan kakka on jo aika paksua, ku oon antanu 1½ viikkoa perunaa/porkkanaa. Parina iltapäivänä on saanu lisäksi päärynäsosetta. Kuinka pian ootte itte antanu toisen kerran samana päivänä sosetta? Ruuan päälle annan nokkamukista vettä ja juominen onnistuu kuin vanhalta tekijältä.



Eipä muuta kuin iloista ja raikasta viikkoa kaikille!

Ninni-pinni & Dani

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat