Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Jos pettäisit miestä kännipäissäsi vahingossa, kertoisitko?

Vierailija

Sivut

Kommentit (17)

Vierailija

Kun minun mieheni petti kännissä " vahingossa" sain ohjeita jättä sen sian ym vastaavaa.



Nyt sitten täällä kilpaa lauletaan ettei kukaan kertoisi miehelleen vastaavassa tilanteessa. Minulle olisi todella kauhistuttava ajatus ettei mieheni olisi minulle kertonut asiasta. Nyt hän otti vastuun mokastaan ja samalla vastaan kaikki ne reaktiot minulta, vaikka myönsikin että kertominen oli pelottanut enemmän kuin mikään muu elämässä.



Nyt tuntuu että voimme alkaa taas puhtaalta pöydältä, kun asia on loppuun asti käsitelty.



Halveksin ihmisiä jotka pettävät eivätkä uskalla ottaa vastuuta teostaan. Puolisolla on oikeus päätää jatkaako enää avioliittoa pettäjän kanssa vai ei.

Vierailija

Ihan simppeli asia.



Luottamukseen pitää koko suhteen perustua. Ja jos jättää kertomatta niin kyllä vikaa omassa päässä tai suhteessa.

Siis todella epäitsekästä olla kertomatta.



Tässä ei ole mitään tekemistä sillä että haluaa " säästää" kumppaniaan. Enemmän säästää itseään jos jättää kertomatta; ei luota suhteen kantavaan voimaan tai tunnustaa omaa väärää tekoaan toiselle.



Maailma on paha paikka ja jos tekee virheen ei siihen hyvä suhde kaadu, suhde kaatuu jos pimittää toiselta tekojaan.



En voi ymmärtää miksi itketään rehellisyyden nimeen jos mies pettää muttei oteta vastuuta omista teoistaan! Alkoholi ei ole oikeudessakaan lieventävä teko. Pitäisi osata juoda oikein...



Mitä jos jäät kiinni asiasta myöhemmin? Pitäisikö miehen vaan luottaa sinuun; koska et halunnut satuttaa häntä aikasemmin?? ..Asiahan tietysti korjaantuu sillä että asia valkenee miehelle joskus kymmenen vuoden kuluttua tapahtuneesta..



Todella surullista lukea tällästä keskustelua! Etkö itse arvosta miehessä sitä että hän kertoisi, entä jos joku tuttusi käräyttää sinut?

Itse tuntisin suurempaa epäluottamusta jos mies ei kertoisi, mutta kai olen vaan tällänen hassu! Minusta on vaan parempi olla rehellinen ja korjata asia yhdessä oman miehen kanssa kuin olla hiljaa ja pitää likaista salaisuutta.



Vierailija

Koska jos kertoisin, MINUN oma oloni helpottuisi ja puolisolle tulisi aivan kamala olo.



Jos taas en kerro, asia menee niin kuin pitääkin: minä olen ainoa joka tunnontuskissaani kärsin.



Perustan mielipiteeni omaan kokemukseeni, mutta toisin päin. Exäni petti minua " kännipäissään ja vahingossa" ja myöhemmin kertoi siitä, koska se painoi häntä aivan kauheasti. Se oli aivan helvetillistä!!! Tuntui että kaikki mihin suhteemme perustui ja mitä meillä oli ollut, repäistiin meiltä pois. Ja sen jälkeen hänen olonsa helpottui, mutta minun maailmani oli jo romahtanut. Hän ei olisi halunnut että asiasta enää puhua MITÄÄN. Ja katin kontit, minun oli pakko puhua asiasta vielä todella paljon, kuulla kaikki yksityiskohdat ja sitten vielä päätettävä voinko elää tämän asian kanssa. Aikaa, hermoja, surua ja kyyneleitä meni todella pitkään. Mies kyllä katui ja pyysi anteeksi ja annoin, mutta asian unohtamiseen ja siihen että voin rehellisesti sanoa jälleen luottavani mieheen meni toista vuotta!! Jotain 14-15 kuukautta epäilyä, surua, epävarmuutta, miehen turhautuneisuutta, koska hänestä se " ei merkinnyt mitään" . Olen sitä mieltä että jos ei merkinnyt niin siitä ei olisi sitten pitänyt puhuakaan!!!



PS. En ymmärrä noita kommentteja että miten niin kännipäissä ja vahingossa? Suurin osa pettämisistä tapahtuu juuri niin, että ihminen ei ole etukäteen päättänyt pettää = vahingossa ja tuollaisia vahinkoja ei voi tapahtua kuin kännissä.

Vierailija

Ehkä olemme erilaisia ja suhteemme ovat erilaisia ja eri " astella" (ymmärrätköhän mitä tarkoitan?)



Minä olen yllättynyt siitä että tunnen näin. Meidän suhteelle on oikeasti hyvä että kaikki kerrotaan. Ymmärrän että olemme erehtyväisiä ja melkein mitä tahansa voi sattua pitkan parisuhteen aikana. En kuitenkaan ymmärrä salailua " rakkauden" nimissä. Mikä on sellainen suhde, jota rasittaa kaikenlaiset salaisuuden, joista ei uskalleta puhua? Parsuhteen pitää perusuta ehdottomaan luottamukseen, myös niin että isoistakin mokista voidaan kertoa ja ne voidaan käsitellä.



Mielestäni rakkaus on sitä että vaikka kuinka teet jonkun (suurenkin)erehdyksen, voit olla varma että toinen ei sinua heti lennosta hylkää. Tällä en tietenkään tarkoita mitään anteeksianto-automaattia, että kaiken saa anteeksi kunhan vaan kertoo.



Meidän tapauksessa mies teki erehdyksen, kertoi siitä, katuu erittäin syvästi ja todennäköisesti ei tee sitä toiste. Asia ei ollut helppo minulle kuulla, antaa anteeksi, ei todellakaan! Mutta jos olisi kuullut siitä jotain muuta kautta tai vahingossa monen vuoden jälkeen, olisi luottamus voinut rikkoutua lopullisesti. Kauhistuttaa ajatellakin että miehelläni olisi tuollainen teko omallatunnollaan, eikä hän siitä kertoisi. Kuinka se kalvaisi meidän suhdetta, enkä edes tietäisi mistä syystä...Nyt tuntuu että meidän on hyvä jatkaa. asia on anteeksi aneettu, vaikkakaan ei unohdettu. Unohtaa en voi varmaa koskaan, tuskin voi miehenikään.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat