Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Maalismammojen maanantai

Seuraa 
Liittynyt17.9.2015

Hei,



Aloitetaanpa maanantai-kuulumiset pienellä huolenaiheella. Olen menossa torstaina ultraan ja odottelen innolla masuasukin näkemistä. Nyt kuitenkin on viimeiset päivät ollut pientä pelkoa ilmassa. Vielä viime viikolla tunsin selvästi " kuplintaa" ja potkuja mahassa mutta viikonlopun aikana ja sen jälkeen ei mitään. Samoin vessassa rumppasin aiemmin joka yö, nyt vessassa ei tarvitse käydä vaikka koko päivänä. Onkohan tämä normaalia? Pelottaa ihan kamalasti, että onkohan vauvalla kaikki kunnossa? Onko muilla ollut samanlaisia tuntemuksia. Viikkoja on siis kasassa 18 + 3.



Sivut

Kommentit (30)

Vierailija

Hei



Kiitoksia kaikille kannustavista kommenteista. Ehkä tässä vain tulee vainoharhaiseksi kun nuo neuvolakäyntien välit tuntuvat niin pitkiltä... Ollaan tehty muuttoa viimeiset kaksi viikkoa, joten varmaan on ajatukset olleet jossain muualla kuin potkujen seuraamisessa. Tuntuu vaan välillä, että huolestuu jokaisesta pienestä muutoksesta mitä tapahtuu ja haluaisi heti saada varmuuden että kaikki on ok.



Ilmoittelen sitten torstain jälkeen ultra-kuulumiset, joten pärjäillään sinne saakka....

Vierailija

Pikku-Maisako se kirjoitti miehen osallistumiseta raskauteen - tai lähinnä osallistumattomuudesta? Meillä oli esikoisen kanssa sama juttu ja silloin se ärsytti, nyt en edes huomaa asiaa ;-) Ei kai se kaikille miehille ole niin helppoa elää mukana kun hehän varsinaisesti eivät näe kuin vatsan kasvun. Itse sitä " elää" raskautta koko kropallaan 24 h, joten odotukset toisen osapuolen suhteen saattavat olla vähän turhan korkealla välillä :-) Kyllä meillä mies on sitten tositilanteissa, tai nyt kun olen kamalassa flunssassa, ollut oikeasti huolissaan ja paaponutkin vähän, se ei vain oiken tule siltä luonnostaan.



Samoin välillä kun kuuntelee kun se juttelee muiden kanssa (äitinsä tai kavereidensa) jaksaa aina huolehtia mun jaksamisesta jne. Ja kuten Pikku-Maisakin sanoi, " välinpitämättömyys" tässä vaiheessa ei kyllä välttämättä korreloi ollenkaan sen kanssa millainen isä miehestä tulee. Rakastavampaa ja omistautuvampaa isää lapselleen saa hakea kuin mun rakas mieheni, ja sehän on se tärkein juttu.



Selällään nukkumisesta: mä olen käsittänyt, että selällään nukkuminen on ihan ok jos itselle ei tule huono olo. Huono olo tarkoittaa sitä, ettei veri kierrä kunnolla. Kannattaa olla onnellinen jos pystyy nukkumaan selällään koska raskauden edistymisen myötä nuo mukavat nukkumisasennot jäävät aika vähiin.... VIime raskaudessa mua alkoi heti pyörryttämään ja oksettamaan jos makasin selälläni muutaman minuutinkin, siksi esim. kosmetologilla käynti oli aika viheliäistä, samoin hammaslääkäri. Nyt olen nukkunut vielä selälläni, en ole ihan varma missä istukka on (viim. takaseinässä).



Kaverini sai aamulla pienen tytön. LÄhtisi tämä flunssa niin pääsisi katsomaan :-)



pipsukka 17+1

Vierailija

Mä olen ollut taas luvattoman kauan hiljaa ja kohta mut varmaan lynkataan listoilta, mutta syy ei ole kiinnostamattomuus vaan SAIRASTELU

ja siitä johtuva järkyttävä väsymys yms.

mulla on nyt siis kolmas flunssa kahden kuukauden sisään!! Aina ehtii olla noin viikon terve ja taas kauhea räkätauti ja kuumetta!!! Ai niin väliin siis minulla oli tuo ikävä rintatulehdus, joka lääkityksineen vei voimia myös. Siis sänky on ollut ystäväni ja odotan vaan, että tulis joulu ja loma tai edes pieni hengähdys tähän ainaiseen työntekoon ja sairastelukierteeseen...

Nyt on taas jo flunssa voiton puolellea, että vaan nuhaa enää ja sinänsä mieli hyvä ja toivo, että tämä nyt jo riittäisi taas.

Minäkin olen paljon tuota liikkeiden tuntemisasiaa miettinyt, koska esikoisesta tunsin jo rv:lla 17 ja tästä en oikein kunnolla vieläkään. Ihan muutaman kerran on ollut potkuja ja sellasta mönkimistä silloin tällöin. Istukan paikasta en tiedä, mutta kohtu on eteenpäin kallistunut ja masu pullottaa jo aika kivasti, niin on hassua, että liikkeitä ei juuri tunnu!!

Minäkin mielelläni liityn seuraavaan Jkl:n maalismasujen tapaamiseen, mikäli vaan aikataulut passaa, sillä vertaistukea ei ole koskaan liikaa...

Ihanaa kun tuota luntakin jo vähän tuli...esikoinen meinas seota, kun oli niin onskana!!

Miten muuten olette aikoneet ratasasiat hoitaa, ostatteko sisarusrattaat vai pärjäättekö yksösrattailla?? Itse kävin tänää katsomas tuplia ja ihan kivoilta tuntuivat...myivät pois tämän vuoden värejä, joten olis ihan inhimillinen hintakin normaaliin verrattuna...täytyy vielä miettiä...

Lumista ja pakkasenpuremaa viikon alkua kaikille!!



Urkki ja tiitiäinen rv jotakin (en nyt millään muista!)

Vierailija

Ajattelinpa avata vielä sanaisen arkkuni tuosta aiheesta " miten mies huomioi raskauden" . Meillä tosiaankin esikoista odotetaan ja juuri tuossa kun katottiin telkkua, niin pyysin miestä kokeilemaan vauvan liikkeitä.. Noh, jotain viis minuuttia se jakso kättään pitää mun masun päällä ja tokasi: " ei niitä nyt tunnu, kokeilen joku toinen kerta uudestaan" Siis just joo! Ei kun nyt kun mä haluun ja ne tuntuu! :) En alkanu siitä nyt kuitenkaan nipottamaa vaan oon päättäny, et ihan ite sen pitää tulla kokeilemaa jos se haluaa. Ja aina kun se kokeilee ni nestori heittäytyy ihan hiljaseks ja alkaa hengata paikallaa. No nyt sillä on tuolla masussa vielä tilaa tehdä niin, joten ootellaan ootellaan..

Muuten mun mies on sillai just sopivasti mukana tässä odotuksessa. Käy mukana neuvolassa ja kyselee työpäivän jälkeen vointia yms. Ja on aika hellyttävää " yllättää" se lukemasta Vauva lehteä tai jotain muuta aiheeseen liittyvää. Ja onneks oo malttanu pitää siitä suuni kiinni :)

Että tällasta oli mielessä.



Mutta nyt koira vielä iltaliritykselle ja sitte peiton alle kattelemaan unikuvia.



Hyvää yötä niille, jotka tämän vielä tänään lukee.



kati ja nestori -rv21+5

Vierailija

Saatiin vasta netti toimimaan joten en aikaisemmin ole tänne päässyt keskustelemaan. Onko noi tapaamiset tarkoitettu kaikille ja missäpäin suomea ne yleensä ovat. Omistan kyllä ajokortin ja on sitä tullu joskus bussilla ja junallakin liikuttua. Asun n. 50 km helsingistä.

Vierailija

Mukavaa maanantaita kaikille! Viikonlopun aikana en ehtinyt koneelle, mutta taas täällä ollaan. Projekti saikin jo paljon vastauksia, mutta tosiaan en usko että aihetta huoleen on. Noilla viikoilla ei kai tarvitsekkaan joka päivä tuntea liikkeitä vielä.



Monkey taisi kysellä kissan hiekkalaatiokon siivouksesta. Itselläni ei ole kissoja mutta monilla ystävilläni on. Toisilla on mies hoitanut aina kaiken ja toisilla ei. Mutta valitettavasti yksi kaverini menetti lapsensa tämän bakteerin takia. Mutta on kyllä sanottava että heillä on aina kovin epäsiistiä ja asuvat maalla, kissat sellaisia ulkokissoja jotka pyydystelevät hiiriä yms. Että luulisi että jos kädet pesee hyvin ja noin niin kai niitä nyt vähän voi itsekin putsailla. Mutta tosiaan itselläni ei ole kissoja joten en ole ehkä oikea ihminen kertomaan mielipiteitä aiheesta.



Caddie kyseli että saako selällään enää maata. Muista kuinka ekassa odotuksessani minulle tuli tosiaan hieman huono olo selälläni ollessani ja tuolloin istukka oli selän puolella, kai. Mietin vaan että nyt kun istukkani on vatsan päällä vasemmalla niin nyt kai saan olla selälläni. Olen huomannut että vasemmalla kyljellä on hankala maata, ja ajatellutkin että vois johtua tuosta istukasta. Oikealla kyljellä taas on ihana olla ja selällään myös hyvä olla. Ajattelin itse että luotan omiin tuntemuksiini. Mutta kertokaahan viisaammat, miten tuo asia on. Katjustakin puhui potkujen tuntemisesta ja enpä tosiaan tunne liikkeitä nyt ollenkaan vasemmalla, luulen että johtuu istukasta juuri. Kaikki liikkeet tuntuu vain oikealla puolella. Hassua.



Monkey, meilläkin on toinen odotus meneillään ja Jiggy kuvaus tilanteesta osui aika oikeaan meilläkin. Tai siis näin meillä; ekassa raskaudessa olin ihan " liiankin" innoissani raskaudesta ja koin etten saanut mieheltäni henkistä tukea ja osallistumista tähän lainkaan. Kyllä hänkin neuvoloissa kävi ym. Muttei ikinä kysellyt tai koetellut vatsaani tms. Aina minun piti sanoa että tule nyt koittamaan näitä potkuja ym. ja koin sen tosi inhottavaksi. No tässä toisessa odotuksessa en enää itse ole samalla tavalla yli-innokas vaan aika neutraali olen ollut, mies on käyttäytynyt aika lailla samalla tavalla, joten nyt odotus on sujunut rauhallisemmin noin niinkuin henkisesti. Hellyyttä kaipaan kyllä kauheasti ja aina taistelen että menenkö taas kerjäämään sitä ja saankin tuolloin, vai odottelenko turhaan ja kärvistelen *virn* Esikoista odottaessa pelkäsin myös että jääkö koko lapsen vastuu minulle kun mies ei paljoa ole kiinnostunut. Mutta kun pieni syntyi huomasin pelkoni aivan aiheettomaksi. Mieheni on todella hieno isä. Nyt ei enää tarvitse sitäkään jännittää. Kai ne toiset miehet vaan on tuollaisia etteivät oikein osaa meitä raskaana olevia kummemmin ajatella tai niinkuin samaistua. Onhan se toki vaikeaa yrittää samaistua heidänkin tilanteeseensa yhtä lailla. Hieman haikeilla mielin kyllä olen koska siskoni mies taas on niiiiin huomaavainen kaikille raskaana olijoille aina. Minuakin passaa ja se tuntuu niin ihanalta että, hih! Osaisipa oma mieskin. Mutta toisaalta omassa miehessä on paljon ihania piirteitä enkä tietenkään vaihtaisi häntä mihinkään :) Onneksi tiedän sydämessäni että hän on onnellinen odotuksestamme jälleen, vaikka ei osaa sitä osoittaakan minulle haluamallani tavalla. Huh, tulipas vuodatus!



Tapaaminen 23.11. sopii minulle. Mitenkäs muille?



Hitsi, alkaa flunssaa pukkaamaan mulle! Mutta muuten menee hyvin :)

Vierailija

Ihan ensiksi, mä en ollut edes kuullut että selällään ei saisi/voisi olla...Ihan järkeenkäypältä kuulostaa tosin se, että voi olla jos pystyy.



KISSOISTA, en ole siivonnut vessoja raskauden aikana, vaan mies hoitanut. Muutaman kerran pakon edessä olen siistinyt- hanskat kädessä! :)



Varsinaisia liikkeitä en vieläkään tunne, kuplintaa tosin tunnen. Ne ilmeisesti potkuja ja liikkeitä. Mä olen myös kova stressaamaan, viime viikolla rakenneultrassa- kaikki hyvin. Kuitenkin sitä jo huolehtii, että onko kaikki edelleen hyvin... Mutta hyvä jos muutkin.



T. Suzy+ Milli rv 20!!!



Vierailija

Masussa on vilkasta elämää ja olo on hyvä-mitä muuta voisi toivoa... no joskus juuri sitä huomiota mieheltä. Mies muistaa aina kysyä neuvolan,lääkärin ja ultran jälkeen kuulumisia mutta ei sitten sen enempää. Soittelee kyllä joka ilta (asuu viikot toisella paikkakunnalla) ja on aina osallistunut kodinhoitoon yms. Silti välillä kaipaisi jotain hoivaa... :) Tietysti elämäntilanne on nyt niin kiireinen ja haastava että ymmärrän kyllä enkä itsekään tarjoa mitään huomiota hänelle joten taidan olla huono valittamaan siitä asiasta.



Tapaaminen 23.11 kello 17.30 sopii hyvin. Otan silloinkin tytön mukaan koska muuta vaihtoehtoa ei oikein ole.Mulle sopii mikä vaan tapaamispaikaksi kunhan on pk-seudulla että pääsee julkisilla kulkemaan.



Olen istunut koko päivän koneen äärellä,teen kotona töitä,nyt menen hakemaan tytön hoidosta ja nautin hetken ihanasta auringosta!

Vierailija

kauheeta palstaterrorisointia...



ajattelin taas vastailla muutamiin kysymyksiin...



ensin tuosta isommille sisaruksille kertomisesta: meillä esikoinen vielä niin pieni (1v ja pari viikkoa), että ei vielä ymmärrä vaikka kuinka yrittäisikin kertoa...olen kyllä puhunut pojalle masuvauvasta mutta tosiaan ei vielä tuo pikkumies asiaa käsitä...:)



ja sitten siitä selällään makoilusta:

esikon raskausaikana kyselin tätä asiaa neuvolan terveydenhoitajalta ja hän sanoi näin: niin pitkään kun vaan tuntuu hyvältä nukkua/makoilla selällään niin niin pitkään sitä voi tuossa asennossa olla, ja vauvan hyvinvoinnista sen verran, että äidille se huono olo tulee ensin, eli yleensä siinä vaiheessa kun alkaa tulla huono olo/pyörryttää niin äiti vaihtaa asentoa...eli vauvaan se ei vaikuta ellei sitten huonosta olosta huolimatta jatka sitä selällään makoilua, mutta eiköhän yölläkin sitä automaattisesta vaihda asentoa jos huono olo yllättää;) tosiaan tämä oli meidän neuvolan terkan ohjeistus, jos on väärää tietoa niin saa korjata:)



-jiggy-

Vierailija

Olisihan se mukavaa yrittää ehtiä tapaamiseen. Ei noita mammakamuja mitenkään liikaa ole. Täytynee seurailla ilmoittelua.



t. Kati, Jessica ja Juniori

Vierailija

Onpas minulla ollut tänään tohina päällä kun nyt vasta ehdin koneelle. :) Ja nytkin olen yliopistolla.. Muutakin tekemistä olisi mutta naputtelen pikaisesti kuulumisia silti. :)



Projekti: Kaikki on varmasti ihan hienosti! Jos kovasti vaivaa niin varmasti pääset neuvolaan kuuntelemaan sydänääniä.



Joku kyseli selällään makaamisesta.. Minä olen ainakin nukkunut selälläni kun välillä se on ainoa asento missä on hyvä olla. En tiedä kuinka " terveellistä" se on mutta minä olen ainakin niin tehnyt.



Sitten omaa (.). Yritän kovasti vaivoistani huolimatta nauttia tästä ihanasta keskiraskaudesta. :) Vielä ei oo masu niin iso että vaikeuttaisi tosissaan tekemisiä mutta vaivoja on sitäkin enemmän. Selkää särkee, jalat kramppaa, häpyluuta (?) vihloo kävellessä, vessassa saa rampata alvariinsa ym. :) Vauveliini muksailee tasaiseen tahtiin tuolla masussa ja masu tuntuu päivä päivältä suuremmalta. Vaikka masu ei vielä mikään hehtaarikokoinen olekaan niin sen verran sitä tuossa jo on että kun jotain tipahtaa käsistä lattialle tai muuten vaan pitää kumartua niin tekee mieli kirota. :) Kenkiä solmiessa aamulla miehelle sanoin että jos tässä hommassa nyt jo tulee hiki niin kuinkahan sitten helmikuussa mahtaa olla asian laita.. Mutta kaikesta nurinastani huolimatta olo on oikein hyvä! Flunssa vähän niinkuin oli ja meni. No nenä vuotaa vielä mutta muuten ei ole enää mitään. Yliopistolla olen tosiaan ollut aamusta asti ja muutaman tunnin vielä ajattelin pakertaa ja lähteä sitten kaupan kautta kotiin.



Oikein mukavaa päivää ja alkavaa viikkoa kaikille!



Lily & Nappo 21+5

Vierailija


[color=green]vielä flunssan rippeitä sairastellaan, mutta aika helpolla taisin päästä - viikko huonommassa kunnossa.



muakin on tässä jännittänyt mitä pienelle kuuluu (vaikka juuri ke käytiin ultrassa ja silloin kaikki hyvin). ultran jälkeen oli tummaa tuhruvuotoa ja potkut hiljenivät selvästi, pe-iltana vuoti sitten oikein kunnolla, mutta ihan tummaa (ja koska ei ollut sitä kirkasta verta, en lähtenyt päivystykseen tsekkauttamaan). viikonloppuna on muksauksia kuulunut, mutta vieläkin epäilyttää tuo tuhrutus.. täytyy soittaa neuvolaan.



tuota SELÄLLÄ MAKAAMISTAhan ei enää näillä viikoilla suositella, oletteko itse maanneet, esim. sohvalla tai nukkuessa? mulle ei ainakaan vielä tule huonoa oloa, mutta mietityttää miten vauva silloin voi - sitä kun sanotaan että pienen verenkierto saattaa samalla heikentyä myös (mulla on vielä tuo istukka takaseinässä, joten vauva olisi silloin myös sen päällä, liekö väliä?)



TAPAAMISESTA ehdotettiin mararskuun loppupuolelle, KE 23.11 - sopiiko tämä? paikkaa voisi nyt miettiä. viime kerran porukalla oltais sovittu minne vain, mutta jos (ja toivottavasti kun) tulee enemmän porukkaa, niin tilaa tarvitaan. lyödään nyt kuitenkin tuo päivä edes lukkoon niin rakennetaan muu tässä ajan kanssa.. eli päivä ok?



palataan,



:) Caddie ja Pirpana, rv 19+6 [/color]



Vierailija

[color=Mediumvioletred]Monella onkin ollut toisin päin tuo miehen osallisuus raskauteen kuin meillä. Esikoista odottaessa mies luki ihan hirveesti kirjoja raskauteen liittyen ja tiesi tarkalleen ulkoa, minkä kokoinen kaveri siellä masussa milläkin viikolla asustelee ja mitä on ehtinyt jo kehittyä. Kovasti silitteli ja tunnusteli masua päivittäin. Nyt saa välillä oikein kehottaa, että jos vaikka vähän pitäisi kättä masun päällä, niin voisi liikkeitäkin tuntea. Esikoisen kanssa viettää kykllä nyt enemmän aikaa, että toisaalta pitäis olla tyytyväinen, kun mies on niin hyvä isä jo olemassa olevalle lapselle. Varmasti sitten tämänkin lapsen synnyttyä on mitä parhain isä. Nyt vaan tunteet, niin pinnassa, että kaipais itselleen ja vauvalle ainaista huomiota ja hellittelyä.



ISYYSLOMASTA joku kyseli ja meillä ainakin ois tarjoitus, että mies pitää sen kolme viikkoa heti, kun vaavi on syntynyt.



Nyt ruuan laittoon...

Monkey " palstaterrori"

Vierailija

projekti-06: tosiaan niin kun muutkin ovat sanoneet niin myös täällä on noita päiviä, että potkuja/liikkeitä ei juurikaan tunnu..viimeksi lauantaina oli sellainen päivä, että koko päivänä en tuntenut oikeastaan yhtään kunnon potkua ja se hiukan laittoi mietityttämään...nyt taas pikkuinen onkin sitten liikkeessä,luulen, että vauva on vaan välillä sellaisessa asennossa tms. että ne potkut ei vaan tunnu...stemppiä ultraan ja tulethan sitten kertomaan kuulumiset?!



monkey: meillä mies oli esikoisen odotusaikana aika poissaoleva kun ei oikein tiennyt mitä tuleman pitää jne. vasta ihan loppuvaiheessa oli täysillä mukana odotuksessa...nyt tuo mies on jollain tapaa enemmän ollut mukana alusta lähtien vaikka vieläkin sanoo sitä, että ei oikein vielä osaa olla odotuksessa mukana kun synnytykseen on niin pitkä aika eikä se maha ole vielä niin valtava, eli tavallaan se raskaus ei ole niin konkreettista miehelle....kyllähän mä sen toisaalta ymmärrän mitä tuo mies ajaa tällä takaa, mutta joskus harmittaa kun hän ei osaa " hehkuttaa" tätä raskautta samalla tavalla kuin minä...hän on sitten enemmän sitä tyyppiä kuka ajattelee itsekseen hiljaa näitä asioita eikä näytä sitä niin ulospäin...



omassa navassa käy taas kauhea vilinä ja vilske taitaa olla pikkuheppu liikekannalla muutaman hiljaisen päivän jälkeen...no ei ainakaan tarvii olla koputtelemassa ja varmistella, että kaikki on hyvin!:)



-jiggy ja pikkuheppu rv20+1-



Vierailija

[color=Mediumvioletred]Tein tänään aikani kuluksi (lue välttääkseni kotihommia) meijän listaan sen tyttö-/ poikatieto/ -tuntemus -kohdan, että käykääpä sinne listan perään lisäilemässä omia tuntemuksianne tai tietojanne. Päivittelen taas listaa, kunhan sinne kertyy lisää.



Monkey

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat