Miten puolustella liinailua talveella ja liukkaalla??

Seuraa 
Liittynyt17.9.2015

Nyt jo alkaa lähipiiri kritisoida, että " et sit kyllä kulje lapsi kantoliinassa kun tulee liukasta" . Tottakai mulla on piikit kengissä ja olen varovainen, mutta kyllä mä nyt meinasin liinailua jatkaa.. Mitä hyviä selityksiä voi antaa ihmisille jotka kauhistelee? :)

Kommentit (3)

Vierailija

Meidän talvista liinailuamme ei kyllä kukaan kauhistellut, tai no, oma äitini taisi pari kertaa huolehtia, että en kai minä sitten liukastu mutta ei kyllä ollut liinailua minulta kieltämässä. :) Itseäni mietitytti aluksi, että onkohan se miten turvallista ja mitenköhän tuo onnistuu, mutta kun sitten asiaa ihan järjen kanssa pohdin, niin totesin, että tuskinpa tuo nyt vaarallistakaan on. Kun lapsi on liinassa, hän on lähellä äidin vartaloa ja kun toista on kantanut pienestä pitäen, on se painopistekin ihan kohdillaan, kun on tottunut siihen ylimääräiseen painoon edessä. Lisäksi kun lapsi on liinassa, molemmat kädet ovat vapaina, joten jos tasapaino menee, on mahdollista hakea sitä tasapainoa uudestaan käsillä, toisin kuin silloin jos lapsi olisikin sylissä muuten vain. Ja jos sitten sattuu kaatumaan, niin käsillä saa ottaneen tukea - niinhän sitä yleensä aina vaistomaisesti tekee, eikä silloinkaan ole hyvä, jos lapsi onkin liinan sijasta sylissä. Lisäksi aika harva meistä mahalleen kaatuu tai selälleenkään, vaan lässähtää pyllylleen ja ottaa käsillä tukea maasta, jolloin se lapsi säästyy kolhuilta.



Itselläni ei ollut edes piikkejä kengissä, tosin käytin hyvin tukevapohjaisia ja syväuraisia kenkiä, joissa oli hyvä pito. Täällä meillä päin ei muutenkaan ole kovin liukasta talvisin, kun lunta on niin reippaasti ja jäätä vähemmänpuoleisesti. Kahdesti kuitenkin muksahdin viime talvena pyllylleni, kun tyttö oli liinassa. Säikähtihän hän toki molemmilla kerroilla, mutta kannoin häntä mahapuolella ja tosiaan normaalisti liukastuin eli putosin pyllylleni, käsillä tukea ottaen, joten lapselle ei sattunut mitään. Molemmilla kerroilla liukastuin mäessä ja jos jalat olisivat menneet alta kun työnnän vaunuja, vaunut olisivat huristaneet autotielle. Eli huomattavasti paremmalle tuntui se, että lapsi on turvallisesti minun sylissäni ja ainut, mihin sattui, oli oma kankku.



Meillä lapsi ei viihtynyt vaunuissa, joten liinailu oli ainoa mahdollisuus niin pitkään, että neiti alkoi viihtyä rattaissa istuvassa asennossa. Ja silloinkin piti aina välillä ottaa itkevä tyttö pois rattaista ja kantaa sylissä. Kuljinkin yleensä joka paikassa siten, että rattaiden tavaratilassa oli Ergo-reppu, joten jos sitten piti ottaa tyttö pois rattaista, hänet sai masureppuun eikä tarvinnut kantaa talviliukkailla vaarallisesti sylissä, käsillä kannatellen.

Vierailija

Ainakin näiltä kritisoijilta voisi kysyä, että miksi sitten lapsi viedään ulos rattailla tai viedään ulos ollenkaan. Ja että miten sitä itse uskaltaa kävellä talvella ulkona? Ei kai elämä siihen talveen lopu, lasten kanssa ulkoillaan talvellakin, heitä kannetaan ja pidetään sylissä ja lasketaan maahan ja taas kannetaan - talvellakin.



Ne, jotka ovat liinaillessa kaatuneet, ovat kertoneet, että ennemmin siinä itsensä loukkaan kuin lapsen, koska kaatuessa automaattisesti varoo lasta.



Liinaile vaan talvellakin, ei ole mitään syytä, miksi et aivan hyvin voisi niin tehdä, kyllä lastaan saa kantaa aina, missä tahansa :)



Porenn *kantoliinatukihlö*

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat