Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Sikiöpoikkeavuus

Seuraa 
Liittynyt17.9.2015

Minulla on rv 18 meneillään, ja sikiöllä on todettu vaikea kehitysvammaisuus. Onko täällä kohtalotovereita? Kertokaa jotain, esim. mihin ratkaisuun olette päätyneet. Tarvitsisin tähän tuskaan jotain apua. Miten tästä voi selvitä?

Kommentit (5)

Vierailija

Hei!



Kurja kuulla, että olet saanut huonoja tai huolestuttavia uutisia. En ole valitettavasti kohtalotoveri, mutta ajattelin vain kysyä oletko kokeilut tuolta erityislasten perheiden palstalta löytää kohtalotovereita? Luulen, että saattaisit löytää siltä palstalta vertaistukea...



Tsemppiä kuitenkin sinulle ja tietenkin jaksamista.



-Keskostytön äiti



Vierailija

Tällainen sivu kuin www. verneri. net on tietoa keh.vammaisuudesta ja myöskin odottajille on oma keskustelupalsta. Jos saisit sieltä vertaistukea. Voimia teille!

Vierailija

Samanlaisissa ajatuksissa olimme tuossa keväällä. Ahdisti kamalasti! Lapselta löytyi jo alkuvaiheessa vaikea kromosomihäiriö, 18 trisomia. Ennuste on vaivassa aivan olematon (max vuosi). Päädyimme antamaan pojalle mahdollisuuden. Syynä on myös ajatukseni siitä, ettei elämä lopulta ole meidän vallassamme, ei äidin eikä isän. Ja että jokaisen elämällä on tarkoitus ja se on riippumatta elämän pituudesta. Jumalalla on tämäkin asia käsissään, kaikesta huolimatta. Takana siis myös hengellinen vakaumus. Siitä huolimatta päätös ei ollut helppo. Kaksi viikkoa oli kaikkein pahin aika, jolloin päätös oli jotenkin epäselvä. Mutta päätöksen tehtyämme, helpotti. Sellainen toivoton ahdistus antoi periksi. Saimme käydä eteenpäin raskautta viikolle 32 saakka, jolloin poika syntyi sponttaanisti. Tosin sitten jo synnytyssalissa hän sitten jo kuoli. Saatiin pitää hautajaiset ja ihan rauhassa antaa hänet pois. Mutta nähtiin elossa!

Päivästä toiseen mentiin raskausaikana. Monenlaisia tunteita oli, rakkautta, vihaa, kiukkua ja niitä ihan hyviä ja iloisia päiviäkin kovasti. Kaikkein eniten pelkäsin raskaudesta kysyviä hyväntahoisia ihmisiä.. Mitä heille sanoa. No, sanoin totuuden, jos joku kysyi. Helppoa ei ollut eikä ole vieläkään (pojan kuolemasta 4kk), mutta ei niin mahdottoman vaikeaakaan. Tärkeää on ollut saada asiasta puhua ja siinä on erityisesti yksi ystävä tehnyt todella tärkeän työn olemalla korvana.



En tiedä, minkälainen diagnoosi mahtaa olla kysymyskessä, mutta tässä lyhykäisesti meidän tarinamme. Päätösen antaa raskaus jatkua tehdessämme, emme tienneet muuta kuin, että joitain on tosi pahasti vialla. Me olemme selvinneet, valitettavasti toinen lapsistamme ei. Elämä jatkuu. Pois tätä ikävyyttä ei elämästään koskaan saa, mutta siitä huolimatta koen elämän ihan mielekkääksi. Uskon myös kerran näkeväni poikani. Siellä hän on jo edeltä mennyt meitä muita odottamaan.



Älä pidä mitään minuuttiaikataulua päätösten tekemisen suhteen, jos mietit mitä tekisit. Hanki tietoa. Kysy, kysy! Paniikkipäättäminen voi olla tosi ikävä tulevaisuutta ajatellen, mitä sitten päätättekin. Meille kaikki ehdottivat käytännössä suorilta käsin keskeytystä, mutta päätyessämme toisin, saimme todella asiallista kohtelua. Meistä pidettiin hyvää huolta. Lapselle ei voitu mitään tehdä, mutta minun terveydestäni huolehdittiin tarkasti niin fyysisesti kuin psyykkisesti.



Mut siis, useimmista asioista selviää. Oikein paljon voimia tulevaisuuteen! Halauksia, voi niin paljon! Muistan kyllä tunnelmat tuossa vaiheessa! Ei tulevaisuus niin ahdistavaa tule olemaan, vaikka silloin tuntui, ettei mikään koskaan tule olemaan entisellään.



Vierailija

Hei,



olen pahoillani puolestasi. Meillä tehtiin vähän aikaa sitten keskeytys vaikean rakennepoikkeavuuden vuoksi. Olen saanut paljon apua keskustelupalstalta

Uusimmat

Suosituimmat