joku synnyttänyt uudelleen, vaikka ensimmäisestä trauma?

Seuraa 
Liittynyt17.9.2015

itse koin esikoisen syntymän jonkin verran traumaattisena. kliinisesti ihan tavallinen synnytys, mutta mun pääkoppa kesti sitä huonosti. petyin omaan kivun sietokyykyni jne. aikaa synnytyksestä nyt 1,5 v. lisää lapsia olisi kuitenkin toiveissa, jos ne vaan jotenkin saataisiin kehoni ulkopuolelle, kun siihen vaiheeseen päästäisiin.



sinä, jolle ensimmäinen synnytys on ollut traumaattinen kokemus, miten seuraava synnytys on sujunut?

Kommentit (9)

Vierailija

Eli ensimmäinen synnytys tapahtui yli 7vuotta sitten ja oli todella karmea...synnytys oli nopea ja erittäin kivulias,en saanut kivunlievitystä kun pojan sydän äänet romahti,kätilö valmisteli jo minut hätäsektioon kun kohdunsuu ei auennut tarpeeksi,mutta juuri kun minua ruettiin siirtämää sektioon,poika päättikin syntyä siihen synnytys saliin. Sain tästä synnytyksestä kamalan kammon ja päätin etten enää lapsia tee,mutta....:))nyt tuossa vieressä hymyilee 5kk poika.:) Pelkäsin synnytystä todella paljon ja kävin juttelemassa pelkopolilla asiasta,kätilö oli todella mukava ja ymmärsi pelkoni tosi hyvin ja kirjasi toiveeni papereihin. Kun synnytys sitten tuli ajankohtaiseksi kaikki meni paremmin kuin osasin toivoa. Synnytys oli taas nopea ja kivulias,muttei sellainen kokemus kuin eka. Jäi ihan positiivinen fiilis tästä tokasta synnytyksestä,niin hyvä että vielä kolmatta lasta haluaisin:))

Vierailija

Ensimmäinenkin oli pitkä ja hillittömän kivulias. Tuntui että lapsi hakkaa mua puukolla rikki sisältä, ja niin siinä sitten kävi että repesin pahasti, ja siitä seuranneet vaivat kulkee mukana loppuelämän.



Toisella kertaa yritin välttää tuon hillittömän kivun ja valitsin epiduraalin sijasta paraservikaalin. Onneton virhe, se synnytys oli muutenkin nopea ja tuo puudutus kai nopeutti sitä entisestään, mutta mitään kipua se ei lievittänyt. En edes viitsi kuvata sitä enempää, muuta kuin että lapsiluku meinasi jäädä tämän takia siihen.



Vielä yhden kerran kuitenkin synnärille mentiin ja kävin etukäteen polilla ja jotenkin tulin vakuuttuneeksi siitä, että ainakaan sitä kivun kokemusta ei vähätellä. Puudutus meni sillä kertaa kohdalleen, paitsi ponnistusvaihe oli raivokas eikä siinä auttanut mikään. Kumminkin tämä oli paras synnytykseni, koska pitkän kivuttoman vaiheen jälkeen kestää kyllä vähän aikaa rajuakin kipua. Niin, ja se jakkara oli aivan upea kapistus, kun olisikin tajunnut ponnistaa edellisetkin sillä.

Vierailija

> supistukseni ovat hyvin kivuliaita, mutta eivät tehokkaita

mulla saman suuntaista. jo ensimmäiset supistukset tunsin melko kivuliaina; olin siinä vaiheessa osastolla ja söin ruokatilassa muiden kanssa. ihmettelin toista samassa tilanteessa olevaa, joka sanoi että supistuksen aikana pitää rentotua. kertoi, että hänelläkin supistelee, vaan siinä popsi ruokaansa kuin ei mitään. minua lähinnä suututti neuvo rentoutua, kun en kerta kaikkiaan pysty.



2,5 vrk ensimmäisistä supistuksista päädyttiin sektioon, koska synnytys ei edennyt: olin auki kait kahdelle sormelle. eli kivuliaita supistuksia, mutta tehottomia. sektio oli mielestäni armahdus.



tsemppiä sinulle seuraavaan synnytykseen!

Vierailija

saattoi aiheuttaa henkilökunnan epäkohteliaasta käyttäytymisestä.

Ongelmaan on puututtu vaihtamalla henkilökuntaa (lähinnä sairaanhoitajia).



Käytösongelmien taustalta löytyi:

kielellisiä ongelmia

kommunikaatiohäiriöitä (pelkoholismi, pelkoholistilta hyväksyntää hakeva hyväksymisholisti)

alhaisia älykkyysosamääriä

kouluttamattoman henkilökunnan luvatonta paikallaoloa

sairaaloiden tiloihin tehtyjä kaiutuksia (joko suoraan tai teknisin apuvälinein), joilla yritettiin leimata normaali henkilökunta



Synnytysten yhteydessä koettuja ongelmia lisäsi vielä tiedotuksen häirintä kuten vauva-alan lehtien artikkeleiden tahallinen pilaaminen. Yksi pahimmaksi koetuista tavoista oli äitien kiusaamisenkin aikaansaaman masennuksen seurausten selvä liioittelu.



Psyykkisten ongelmien liioittelun takana oli osin yritys myydä psykoterapia- ja etenkin tukihenkilöpalveluita. Lehtien muuntelusta johtuvista ongelmista ollaan vasta nyt pääsemässä eroon.

Vierailija

Ei ollut mullakaan mikään helppo homma, koski aivan uskomattoman paljon ja kesti kaaauuuuuaaaaan. Lisäksi kätilö oli aivan kamala... Koko kokemus siitä sairaalasta oli karmaiseva. Vannoin siellä, etten tee ikinä toista lasta! Kuitenkin, sisarus on parasta mitä voi lapsellensa antaa, niinhän sitä sanotaan.... Että joudun kai kuitenkin uudelleen sinne kitumaan....

Kertokaa nyt ihmeessä jos jollain on jotain hyviä kokemuksia!

Vierailija

Kauhea. Supisteli kivuliaasti ja ilokaasua tarjosivat, alkoi niin reippaasti pyörryttämään, etten voinut sitä käyttää. Epiduraali laitettiin ja se ei tehonnut, lisäsivät toisen annoksen. Selkäni turposi n. 2 cm ja jäi jatkuva supistus päälle. Anestesialääkäri oli joutunut johonkin hätäsektioon ja toinen hälytettiin. N. 3,5 tuntia joutusin odottamaan lääkäriä, kokoajan supistus päällä. Nojasin sänkyyn ja oli säkkituoli siinä yläkropan alla. Aquarakkuloita koitettiin, toisen kyljen rentoutti, mutta oli hetkellinen apu. Mies hieroi juomapullolla selän lihaksia ja pakaroita, hetkeäkään ei saanut olla hieromatta, oli aivan sietämötöntä.. 3,5 tunnin kuluttua tuli toinen, vanhempi lääkäri paikalle, nostivat minut sänkyyn, jotta saivat uuden epiduraalin laitettua. Nyt onnistui ja sain vihdoin rentoutua. Ensimmäinen oli mennyt väärään paikkaan ja siitä johtui turpoaminen ja lihasten jännittyminen. Ponnistusvaihe kesti 30 min, Poika oli iso 4730g ja väliliha leikattiin ja repesin aika pahoin, vauva ja mies painuivat lääkärin kanssa synnytyssalista ulos -happikaappiin. Kätilö ompeli n. 2,5 tuntia.. vauvan näin ensimmäisen kerran n. 5 h ikäisenä.



Toisesta jännitin ihan hirveästi. Mies oli taas mukana. Pääsin ammeeseen ja lilluin siellä runsas 2h. Pyysin epiduraalin ja juteltiin ennen laittoa edellisestä kerrasta. Sanoin lääkärille, ettei saa lähteä ennen kuin vaikuttaa ja tarkkailee ettei selkä turpoa. Miehelle totesin, että kato ettei ole sama kaveri laittamassa, joka silloin väärin laittoi :)

Puudute auttoi ja olo oli taivaallinen. Supistukset tuntuivat pieniltä ilmavaivoilta (kierteiltä), jopa nukuin synnytyssalissa n. 1,5h. Heräsin supistuksiin ja siinä miehen herätin ja tuumailin, että tarviskohan soittaa kelloa-kätilö paikalle. Kätilö siinä tuli ja sanoi, ettei varmaan mitään vielä.. tutki ja sanoi, että ruppee vaan ponnistamaan kun siltä tuntuu. Kun jotain sinä sivulla laittoi ja tuli luokse niin oli kiire laittaa hanskoja käsiin kun tyttö tuli jo. Tyttö vaan putkahti (ei sen kummemmin kuin kova kakan vääntö), en revennyt eikä leikattu. Olo oli mitä mainioin. Kätilö totesi, että olipa kaunis synnytys.



Että molemmat ääripäät on olluja kolmatta en uskalla tehdä. En tiedä pitääkö paikkaansa, että joka toinen on helppo/vaikea.. näin yksi vanha mamma totesi :)

Vierailija

petyin siis kykyyni sietää kipua. ja länsimaiseen lääketieteeseen ylipäänsä. koen, että mua ei pystytty auttamaan sairaalassa, kun tunsin omasta mielestäni sietämätöntä kipua. sain kyllä epiduraalia ym., mutta se ei auttanut mulla.



ja uusi synnytys siis pelottaa, vaikka en ole edes raskaana.

Vierailija

raskausmyrkytyksen jälkeen. Ystävälläni ei veri meinannut hyytyä ja meinasi kuolla vuodon takia leikkaukseen. Ehti jo miehelle antaa ohjeita lapsen hoidosta, nimestä yms. :( Hyvin kuitenkin toipui, siis fyysisesti. " Vahingossa" tuli raskaaksi ja seuraava syntyi 1v10kk päästä. Leikkaukseen ei halunnut ja synnyttikin kokeneen kätilön avulla tytön, ja vielä vajaan kahden vuoden päästä kolmannen lapsen, pojan. :) Traumaattisesta ekasta synnytyksestä huolimatta seuraavat synnytykset menivät positiivissa tunnelmissa, mitään kauhutarinoita / varoituksia en häneltä ole kuullut. Positiivisesti muistelee synnytyksiä ja kätilöiden toimintaa...



Milla rv 30+4, esikoinen 2v7kk

Vierailija

olleet tarpeeksi napakoita, joten kätilö painoi vatsan päältä ja näin auttoin synnytyksen kulkua eli ei tarvittu imukuppia. Minusta tuo " mahan päällä hyppiminen" oli kuitenkin jotain aivan kamalaa. Se sattui ja tuntui kamalalta ja samaan aikaan kun tuntui, että alapää repeää..... Epiduraalin sain kaksi kertaa eikä se toiminut.



Vauvakuume iski kuitenkin ja tulin raskaaksi. Kävin äippäpolilla keskustelemassa kätilön kanssa ja hän sai sydämeni rauhoittumaan ja menin synnytykseen rauhallisin mielin. Lisäksi tehtiin paperi, johon kirjattiin toiveeni synnytyksen suhteen.



Toinen synnytys olikin sitten pahempi. Kesti yhtä pitkään, mutta ponnistelin vauvaa ulos melkein 2.5 tuntia. Menetin yli litran verta ja olin ihan pihalla monta päivää synnytyksen jälkeen.



Keskustelin asiasta myöhemmin synnytyslääkärini kanssa ja hän tuli siihen tulokseen, että supistukseni ovat hyvin kivuliaita, mutta eivät tehokkaita ja näin ollen joudun tekemään enemmän töitä, että saan lapsen ulos. Arvaa helpottiko tämä oloa... ei... ei sitten yhtään.



Nyt olen kuitenkin taas raskaana kun vauvakuume yllätti! Synnytystä en halua ajatellakaan. Päätin, että lähden taas juttelemaan kätilön kanssa, vaikka en varsinaisesti pelkopolille hakeudukaan, sillä en halua mitään sektiota, koska siitä toipuu hitaammin. Haluan hoitaa lastani ehti synnytyksen jälkeen enkä maata vain sängyssä...



Minä olen poikkeustapaus, en tiedä toista samanlaista. Kaikkien muiden kavereiteni (joita on muuten tosi paljon) synnytykset ovat helpottuneet edellistä.



Lääkäri lupaili kyllä minullekin, että tämä kolmas pitäisi mennä jo helpommin kun on kaksi saanut jo ulos... Mutta se selviää ensi vuonna, toivon mukaan.



T: Siriin

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat